Lue keskustelun säännöt.
Onko kyse jonkinlaisesta syömishäiriöstä? Mies oikuttelee ruoan kanssa.
11.04.2017 |
Eli kotoaan saanut eväät, että mahdollisimman vähällä pitää tulla toimeen. Ei heillä ikinä ollut mitään ylimääräistä, ruoka koostui perunasta, makaronista ja jauhelihasta, ruisleivästä ja juustosta. Siinä se.
Nyt omassa kodissaan, oman vaimonsa ja lastensa kanssa suorittaa samaa.
Kun käyn kaupassa, ostan mehuja ja hedelmiä, salaatteja ja joka päivälle vaihtelevaa ruokaa..
Se on miehelle liikaa. Valittaa ja huomattelee, jättää aterioita väliin. Päivä koostuu hänellä ruoasta kotona ja ehkä pienestä iltapalasta. Töissä ei syö, eikä syö välipaloja. Eikä saisi mielellään syödä muutkaan. Tilanne rupeaa olemaan hankala. Lapset huomaavat isän ahdingon. Itse olen taas raskaana, ja silloin tilanne aina pahenee, joudun syömään usein ja tämä ahdistaa miestä. Mitä tehdä???
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Ei sinua ap kukaan pysty auttamaan eikä neuvomaan kun tyrmäät kaikki hyvät neuvot ja alat vittua viljelemään. Ei edes ammattilaisetkaan pysty teitä auttamaan jo pelkän asenteesi vuoksi. Et muuten kertonu millaisen kasvatuksen olet itse saanut ja millaisen perhemallin kotoa olet saanut? Miksi et? En ymmärrä käytöstäsi, asennettasi enkä vihamielisiä vastauksiasi asiallisia neuvoja ja vinkkejä antaville. Olen jo tovin seurannut ketjua ja tulin tulokseen ettei teitä pysty kukaan auttamaan ollenkaan jo negatiivisen asenteesi vuoksi. Normaali ihminen ottaisi neuvot ja vinkit vastaan jos olisi oikeasti jokin ongelma johon itse ei keksi ratkaisua ;)
Toivottavasti lapsenne eivät sairastu psyykkisiin sairauksiin eivätkä syömishäiriöihin myöhemmin kun äitikään ei tarjottua apua ota vastaan vaan syyttää muita ongelmistaan.
Juuri näin. En jaksa enää edes yrittää auttaa, kun ap hyökkää heti vastaan vittuilemalla, ja takertuu vääriin asioihin, jolloin tärkein eli lasten olot jää ap:lta huomiotta. Lisäksi ap:n vastaukset ovat pitkin ketjua niin täydellisessä ristiriidassa keskenään, että en enää tiedä, onko ap itse mt-potilas, provoileeko hän, vai esiintyykö useampi ihminen ap:na.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa ole kyse miehen ahdistuksesta, jota hän ei osaa käsitellä, eikä välttämättä ymmärrä kunnolla sen syytä. Sitähän on tietenkin vaikea korjata, jos ei mies itse halua muutosta, mutta terapia ei varmasti olisi pahitteeksi. Toteuttaa ehkä jo lapsuudesta opittua keinoa välttää negatiivisia tunteita tietynlaisella käytöksellä. Onko lapsuudessa kenties opetettu, että vain tietynlaista ruokaa saa syödä (kun ei varaa muuhun)? Onko kenties ollut tilanteita, joissa lasta on syyllistetty esim. halusta syödä muuta ruokaa/enemmän ruokaa ja saatu siten iskostettua lapsen päähän huonommuus ja häpeä aiheeseen liittyen? Onko kenties ylpeilty sillä, että kyllä meidän perheemme tulee näin vähällä toimeen ja kritisoitu muita "tuhlailevia" perheitä? Tietenkin lähtökohtia voi olla myös monia muunlaisia, mutta yllättävän paljon lapsuudessa opituista haitallisistakin "henkisistä selviytymiskeinoista" toistuu aikuisena, vaikkei sitä ehkä heti näekään.
Oliko tuollaista käytöstä jo ennen omia lapsia vai alkoiko tuo vasta lasten myötä?
Näin juuri. Äitinsä on aina ollut jotenkin ylpeä poikansa " laihtumisesta" lapsena, ja omasta vähäisestä ruoan tarpeestaan. Toisaalta taas siitä, että on mahdollisimman vähällä ruokkinut lapsensa ja tehnyt kaiken itse, vaikka varmasti on tingitty kasviksista ja hedelmistä. Heillä luisuttiin juuri siihen, ettei lapsia "pakotettu" syömään mitään uutta ja ihmeellistä, kasvikset ym. jäivät vieraiksi. Aina tehtiin sellainen ruoka, jonka söi nälkäänsä ilman kummempia ponnisteluja.
Kaikki herkut oli täysin pannassa, lättyjä joskus. Mitään jukurttia, muroja tai hedelmiä ei ostettu, ei ikinä! Se oli se ruoka, jonka " sai" ja muuhun ei ollut varaa, ikinä.
Se on ollut se yksi ruoka kotona, ja sitä ruisleipää ja juustoa oli, siinä se.
Kyllä mä huomaan just, että miehen mielestä se on se yksi ruoka ja loppupäiväksi ei mitään. En muista, että heillä olisi iltapalaakaan syöty.. Ei välttämättä kukaan viitsinyt tai iljennyt enää syödä, kun mitään ei ollut tarjolla. Kuka oikeasti jaksaa päivästä toiseen juustoa ja ruikkaria kun muuta ei ole tarjolla, ehkä siinä jo jättää mielummin syömättä.
Tottumiskysymyksiä kai nuokin, jos on tottunut olemaan syömättä, niin vaikea ruveta syömään.
Mut en sitten tiedä, saattaa tietysti olla, ettei monessakaan lapsiperheessä syödä kuten meillä. Kotoa on oppi meidän porukalla, että ruoka on nautinto ja aamiainen, välipalat ja iltapala syödään ruokien päälle ja keittiö on paikka, jossa ruokaa on ja siellä nautitaan, ei mikään pakollinen paha. Ja että talous ei romahda muroista tai hedelmistä tai herkuttelusta.. Heillä oli varmasti tiukkaa, mutta kuitenkin lapset olisi pitänyt opettaa suhtautumaan ruokaan eri tavalla minusta
Oletko ap huomannut miten täydellisen ristiriitaisia vastauksia annat mitä syötte ja mitä ette syö? :D
Vierailija kirjoitti:
Mut en sitten tiedä, saattaa tietysti olla, ettei monessakaan lapsiperheessä syödä kuten meillä. Kotoa on oppi meidän porukalla, että ruoka on nautinto ja aamiainen, välipalat ja iltapala syödään ruokien päälle ja keittiö on paikka, jossa ruokaa on ja siellä nautitaan, ei mikään pakollinen paha. Ja että talous ei romahda muroista tai hedelmistä tai herkuttelusta.. Heillä oli varmasti tiukkaa, mutta kuitenkin lapset olisi pitänyt opettaa suhtautumaan ruokaan eri tavalla minusta
Minkä ruokien? Teillähän syödään vain kerran päivässä eikä lisää saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja teet kuten anoppi että yksi lämmin ateria riittää myös niille kotona oleville ja itsellesi. Muuten hedelmiä ja leipää pitkin päivää mikä tuo pienen eron sinun ja anoppisi toimintaan. Ehkä sitä jukurttia. Pakastekasvispihvejä, aika köyhää ravintoa kasvavalle lapselle ;)
Kyllä mä ainakin kasvispihvien kanssa tarjoan muusia ja kastiketta sekä salaattia. Muuten ei teinien vatsat täyty ja ronklaavat jääkaapilla yhtenään :D
Välipalaksi ja iltapalaksi jukurttia, leipää höysteillä, joskus mustikkapiirakkaa, lettuja, pannaria jne. vaihtelevasti. Tarjoan monipuolisesti kasvisruokaa ja liharuokaa, vaihtelevasti päivittäin. Lounas syödään viikonloppuisin yhdessä ja sekin kunnon ruokaa, ei mitää välipaloja. Terveitä ja monipuoliseen ruokailuun tottuneita koko perhe, isää myöten. Yhdessä myös tehdään lenkkejäkin koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies tehnyt perheelle ruuan joka ei ole krantulle ap:lle kelvannut kun on tylsää perusruokaa eikä monen sadan euron viiden ruokalajin menuuta. Ja siksi moinen provo. Päättelin provoksi ristiriitaisten vastauksien ja vittuilun perusteella ;)
Vierailija kirjoitti:
Ja teet kuten anoppi että yksi lämmin ateria riittää myös niille kotona oleville ja itsellesi. Muuten hedelmiä ja leipää pitkin päivää mikä tuo pienen eron sinun ja anoppisi toimintaan. Ehkä sitä jukurttia. Pakastekasvispihvejä, aika köyhää ravintoa kasvavalle lapselle ;)
Tarkoitin, etten lue lounaaksi lämmittämiäni pinaattiohukaisia, lihapullia, lämpimiä leipiä, salaatteja, munia, raasteita, pannukakkua, ohukaisia, munakasta ym. ruoaksi, kuten sinä. Ne on meillä välipala. Päivällisen ja iltapalan ( joka meillä ilmeisesti sinun mittapuullasi melkoisen ruokaisa) välissä on oikea välipala, jolloin tarjolla vain hedelmiä ja vihannesta, muroja ja jukurttia.
Tämä päivällisen ja iltapalan välissä olevan välipalan mies haluaa ehdottomasti jättää pois, koska itse mähkii päivällusellä itsenä aivan liian täyteen, koska ei ole töissä syönyt.
Myös iltapala tekee hänelle tiukkaa, koska " juuri" on syöty se välipala.
Päivällisen teen noin aikaisin, koska nälkäiset koululaiset ja mies tulee töistä, joten en rupoea heitä välipalalla syöttämään, vaan ruoalla.
Se koostuu lihasta( kana, possu,nauta, kalkkuna,kala) perunasta/ riisistä/ kasviksista/ kastikkeesta/ sopasta/ laatikoista/ padoista.
Syömme paljon vihannesta, täysjyvää, kalaa 2 kertaa viikossa( lohta ja seitä) joskus muikkuja ja muusia, lapset tykkää herneistä, kesällä syödään omia marjoja ja marjastetaan ja sienestetään, keitetään omat hillot
Liikumme ja ulkoilemme päivittäin, joskus kahdesti. Koira liikkuu kanssamme.
Emme ole ylipainoisia, painan 60 kiloa, kaksi lapsista on hoikkia ja kaksi jämerämpää.
Koira on musta.
Kissa on musta kans.
Mies tekee raskasta työtä.
Itse olen hoitovapaalla, jäin juuri, jään tästä äitiyslomalle.
Lapsia neljä. Kissa ja koira.
Syömme aamiaista kello 7.30-8.00
Lounasta/ välipalaa kello 11.00
Päivällistä kello 15.00
Vp kello 17.00 noin
Ja iltapala kello 20.00
Ulkoilemme kello 11-14.30
Pienin nukkuu päikkärit vaunuissa, vaikka on kaksi. Imetän häntä edelleen iltaisin. Hän nukkuu välissämme. Neljä vee sängyssään meidän sängyn vieressä ja kaksi isointa omissa huoneissaan.
Olemma 35 vuotiaita.
Meillä on mielen imuri,musta.
Täällä paistaa aurinko.
Jaa... Mitäs viä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin kasvispihvien kanssa tarjoan muusia ja kastiketta sekä salaattia. Muuten ei teinien vatsat täyty ja ronklaavat jääkaapilla yhtenään :D
Välipalaksi ja iltapalaksi jukurttia, leipää höysteillä, joskus mustikkapiirakkaa, lettuja, pannaria jne. vaihtelevasti. Tarjoan monipuolisesti kasvisruokaa ja liharuokaa, vaihtelevasti päivittäin. Lounas syödään viikonloppuisin yhdessä ja sekin kunnon ruokaa, ei mitää välipaloja. Terveitä ja monipuoliseen ruokailuun tottuneita koko perhe, isää myöten. Yhdessä myös tehdään lenkkejäkin koiran kanssa.
No minä teen lounaaksi usein vaikka munakkaan. En lue sitä ruoaksi vaan välipalaksi.
Meillä ei koiraa lenkitetä kun meillä on iso piha jossa juoksennellaan koko porukka.
Ihan joo meilläkin syödään lounas yhdessa viikonloppuna. Viikolla ei ole vielä onnistunut. Pitäis onnistua kyllä teilläkin, etkö oikein yritä?
Vierailija kirjoitti:
Ja teet kuten anoppi että yksi lämmin ateria riittää myös niille kotona oleville ja itsellesi. Muuten hedelmiä ja leipää pitkin päivää mikä tuo pienen eron sinun ja anoppisi toimintaan. Ehkä sitä jukurttia. Pakastekasvispihvejä, aika köyhää ravintoa kasvavalle lapselle ;)
;) Niin, ei pitkin päivää vaan välipalalla, joskus jopa lounaalla saavat niitä!;)
Ja jukurttiakin saavat.;)
Anoppi syötti yhden aterian lapsilleen, eikä muuta.;) Tai olisi saanut mutta kyse oli aina ruispaloista ;) muuta ei ollut tarjolla;) ei siinä varmaan paljo nälätä;) vai mitä luulet?;)
Ja saavat lasvispihvejä ja salaatit sillä välipalalla, mä en lue niitä ruoaksi kuten sinä, luuseri!:D
Sä siis syötät lapsillesi päivästä toiseen kasvispihvejä????? Anna nyt jotain muutakin.:D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syödään myös vaihtelevasti kasvis-ja liharuokaa. Etkö osaa lukea tampio?
Mut ongelma oli siis mies, joka ei suostu töissä syömään mitään ja mättää ruoalla hirvittävän määrän sapuskaa ja häntä kiukuttaa välipalat ( kun muut meistä ei pysty samaan suoritukseen) ja usein kiukuttelee että olisi ruoalla pitänyt syödä kaikkien enemmän, niin ei tarvisi välipaloja, minusta tämä ei ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syödään myös vaihtelevasti kasvis-ja liharuokaa. Etkö osaa lukea tampio?
Siis haluatko sä reppana nyt purkautua ja avautua teidän arjesta, vai mitä ihmettä sä olet vailla kultaseni?
Hienoa että syötte kasvista ja lihaa..
Tapu tapu tapu tapu.
Happy???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syödään myös vaihtelevasti kasvis-ja liharuokaa. Etkö osaa lukea tampio?
Siis haluatko sä reppana nyt purkautua ja avautua teidän arjesta, vai mitä ihmettä sä olet vailla kultaseni?
Hienoa että syötte kasvista ja lihaa..
Tapu tapu tapu tapu.
Happy???
Niin?
Ei teillä ole riitaa ruuasta vaan rahasta. Mies ei syö töissä, koska se tulee kalliimmaksi.
Teidän pitää istua alas ja käydä yhdessä läpi perheen tulot ja menot ja velat laskimen kanssa. Nykytilanne ja tuleva tilanne. Sitten kulut sovitetaan tuloihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei teillä ole riitaa ruuasta vaan rahasta. Mies ei syö töissä, koska se tulee kalliimmaksi.
Teidän pitää istua alas ja käydä yhdessä läpi perheen tulot ja menot ja velat laskimen kanssa. Nykytilanne ja tuleva tilanne. Sitten kulut sovitetaan tuloihin.
Se ruoka maksaisi siellä 2 euroa. Onko se kallis? Kun minusta ei ole..
Vierailija kirjoitti:
Ei teillä ole riitaa ruuasta vaan rahasta. Mies ei syö töissä, koska se tulee kalliimmaksi.
Teidän pitää istua alas ja käydä yhdessä läpi perheen tulot ja menot ja velat laskimen kanssa. Nykytilanne ja tuleva tilanne. Sitten kulut sovitetaan tuloihin.
Kun meidän tilanne on niin onnellinen, että ikinä ei ole tarvinnut laskea pennejä kuun lopulla. Rahaa on ja jää hyvin. Siksi ihmettelenkin!
Kai mä koitan ruveta laittaan hänelle ne eväät.
En mä muuta ratkaisua taas näe. Pakko mun on saada se syömään, koska ei todellakaan tee hyvää olla syömättä. On selvästi väsynyt ja kiukkuinen ihan verensokerien takia.
Koko perhe terapiaan?