Lue keskustelun säännöt.
Musta on tullut tosi röyhkeä ja piittaamaton. Voisin vaikka näyttää keskisormea kenelle vain tai haistattella.
13.03.2024 |
Se on ainakin totta se sanonta, että inhottava ihminen ei voi hyvin.
En ole ilkeä tai muuta todellakaan, en saa siitä mitään. Mutta masennus on tehnyt minusta kovan kuoren. En jaksa mitään lässytyksiä miltään suunnalta, jos joku haluaa minua ärsyttää niin kuulee sen varmasti. Jos joku kaupassa vaikka minua jollain tavalla provosoisi, en epäilisi yhtään sanoa kaunistelematta että voisi painua vaikka v****.
Olen niin saatanan vihainen ja samalla turta että tunteeton. Mikään ei kiinnosta, mistään en välitä. Haisen pahalle ja haluan olla yksin.
Koko maailmankuva on muuttunut. Ei vain välitä eikä kiinnosta.
Ennen olin sellainen superkohtelias ja niin huomaavainen, niin välittävä ja oikein ihmisten rakastama heittopussi.
En tunnista sitä enää minussa yhtään, koko minuus tuntuu vain alistuneen, murtuneen ja lopulta kadonneen. Koen olevani jopa ihan sekopää.
Ihan muuttunut väsynyt rähjäinen ihmisvihaaja. Paluuta ei entiseen ole, sekin aivan samantekevää.
Kommentit (58)
Voi olla Alzheimerin taudin ensioire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko risumies vai metsäkoneurakoitsija?
Ei tarvitse olla huolissaan. Tuo on aika yleinen oire yhteiskunnassa nykyään laajemminkin. Suunta mihin ollaan menossa on juurikin se että paskat muista ja kontatkaa vaikka mutta minua ei kiinnosta.
Se on hyvä alku. Nyt käännät sen kaiken vihan positiiviseks ni sä oot voittanu
Mä oon ihan samanlainen luonne. Jos mä en ois kokenu mun henkistä heräämistä vuosia sitten, mä olisin joko vankilassa tai haudassa.
Sun ei tarvii elää toisille, riittää että sä elät itselles, sen kun sä teet niin maailma tulee perässä. Sä alat hehkumaan omaa valoa mikä leviää myös ympäristöön.
Tää maailmantilanne huutaa sunlaisia ihmisiä nousemaan tuhkasta.
Voi hyvin <3
T Mies
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä alku. Nyt käännät sen kaiken vihan positiiviseks ni sä oot voittanu
Mä oon ihan samanlainen luonne. Jos mä en ois kokenu mun henkistä heräämistä vuosia sitten, mä olisin joko vankilassa tai haudassa.
Sun ei tarvii elää toisille, riittää että sä elät itselles, sen kun sä teet niin maailma tulee perässä. Sä alat hehkumaan omaa valoa mikä leviää myös ympäristöön.
Tää maailmantilanne huutaa sunlaisia ihmisiä nousemaan tuhkasta.
Voi hyvin <3
T Mies
Mielestäni on vähän erikoista, että tulit ketjuun meinaan tämän aloitukseni tehtyä menin etsimään tietoa henkisestä heräämisestä.
Niin kokonaisvaltaista tämä on kaikki ollut ja kestänyt jo niin tämä vaihe muutaman vuoden koko ajan edeten. Muutun tässä kovasti.
Ensin oli vain masennusta ja syyllisyyttä. Tuli sitten kaikkea muuta ja oli tuskan jälkeen pakko päästää irti. Tuli todella monenlaista muutosta minuudessa mutta se on ollut erittäin pimeää aikaa.
Nyt olen siinä vaiheessa kun kaikki ympärillä tuntuu vieraalta, tämä elämä valheelliselta tai väärältä. Tämä tuntuu siltä kuin olisin jossain toisessa ulottuvuudessa kuin missä olen ollut. Kaikki mitä näen ja mitä tässä on, ei vain ole totta. Olen alkanut kyseenalaistamaan, olen surrut, olen vihainen, en siedä tätä välillä. Valtava prosessi ollut ja pelottaa, että seuraavaksi tässä sekoaa lopullisesti.
Näin lyhyesti kerrottuna. Kiitos sinulle viestistäsi. Voisinpa olla varma, että tästä on kyse samasta ilmiöstä kuin mitä itse olet kokenut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleko maahanmuutaja joka haisee pahalle. Siis musta.
Huuteletko yhtäkkiä kirosanoja? Onko vaikea kontrolloida mitä sanot ja kenelle? Guuglaa Lewyn kappale -tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö.
Onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta?
Ei hätää, ehkä nykymenon seurausta. Tänäänkin, kun autoilin ja joku oli puskurissa kiinni tai hidasteli edessä, huusin naama punaisena ja näytin keskisormea ulos ikkunasta, kaupassa en saanut muovipussia heti auki kun olin laittamassa hedelmiä, niin huusin "voi viddu, mikä tätäkin vaivaa". Postilaatikolla naapurin kanssa kohdatessa valitan heti "että mikähän perkeleen päivä tästäkin on taas tulossa". JOTENKIN VAAN KAIKKI OTTAA NUPPIIN, en tiedä, ottaa vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö.
Onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta?
On kyllä.
Jotain tuttua tässä. Ihmiset on niin omahyväisiä nykyään, että se saa vihaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö.
Onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta?
On kyllä.
Millaista se oli? Kauan pahin kesti?
Pituus, paino, taistelulajiosaaminen ? Ai miksi ? Mieti sitä.
Minä olen myös ollut ihmisvihaaja ja masentunut tyyppi elin siis omassa sielunyössäni.Suosikki sanontojani oli "tapan kaikki" .Puolisoni sai minut havahtumaan sanoessaan minulle, että kuuntele mitä puhut lapsesi kuullen. Se oli viimeinen kerta kun niin sanoin ja aloinkin pikku hiljaa muuttamaan itseäni ihmisenä rauhallisemmaksi , tasapainoa ja mielenrauhaa kaipaavaksi ja haluavaksi ihmiseksi.Aloin lukemaan aihetta käsitteleviä kirjoja,jotka ovatkin auttaneet minua muuttamaan ajatteluani positiiviseksi ja rakastavaksi.Voin sanoa nykyään rakastavani ihmisiä.En halua olla vihaaja, se tuntuu pahalta eikä siitä ole kuin itselleni haittaa.Kuten sanotaan viha myrkyttää vain kantajansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö.
Onko sulla omakohtaista kokemusta aiheesta?
On kyllä.
Millaista se oli? Kauan pahin kesti?
On niitä ollut useampi, hiukan vaihtelevat kestoltaan ja voimakkuudeltaan. Etsi tietoa, toki suodattaen. Esim.hidasta elämää- sivustolla on ihan hyviä kolumneja aiheesta.
Eka oli varmaan rankin, kunnon identiteettikriisi. Kesti ehkä vuoden voimakkammillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, ehkä nykymenon seurausta. Tänäänkin, kun autoilin ja joku oli puskurissa kiinni tai hidasteli edessä, huusin naama punaisena ja näytin keskisormea ulos ikkunasta, kaupassa en saanut muovipussia heti auki kun olin laittamassa hedelmiä, niin huusin "voi viddu, mikä tätäkin vaivaa". Postilaatikolla naapurin kanssa kohdatessa valitan heti "että mikähän perkeleen päivä tästäkin on taas tulossa". JOTENKIN VAAN KAIKKI OTTAA NUPPIIN, en tiedä, ottaa vaan!
So? Minä olen ollut tuollainen jo ainakin 20 vuotta and still going strong! Ei viddu vaan jaksa. Olen kyllä melko ystävällinen perhepiirissä ja töissäkin, mutta oikeasti evvk. Voisin hyvin mennä eduskuntaan ja kehottaa koko sakkia hiihtämään helvetttiin. Toisaalta en enää välitä yhtään, niin en saa myöskään aikaiseksi tehdä mitään, missä tästä pokasta olisi hyötyä.
Oho, nyt meinaa kyllä lähteä lapasesta.Ehkä pitäisi hiukan ottaa aikalisää ja miettiä, tuletko katumaan ja häpeämään käytöstäsi kenties myöhemmin kun tulet tasapainoon mieleltäsi.