Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada 9-vuotias huolehtimaan itsestään?
11.04.2017 |
Tyttäreni ei pidä tavaroistaa, aikatauluista, mistään huolta. Jos en jatkuvasti muistuta kymmeniä kertoja asioista, jättää hän tekemättä. Ja kiukuttelee mulle kun muistutan, mutta mistään ei tule mitään ellen muistuta.
Hyvä esimerkki on pukeutuminen. Laitamme illalla kouluvaatteet seuraavalle aamulle valmiiksi. Kertaakaan lapsi ei ole oma-aloitteisesti laittanut vaatteita valmiiksi, vaan minä muistutan JOKA IKINEN ILTA. Sama juttu repun kanssa, lapsi ei huolehdi oma-aloitteisesti lainkaan siitä ett repussa on avaimet, bussikortti, jne. Eilen illalla pyysin kaksi kertaa (ja aamulla vielä 2 kertaa) varmistamaan että nuo tavarat on repussa. Lapsi tiuski takaisin että "JOOJOO". Aamulla oli vaatteet katsottuna valmiina, ja sanoin lapselle että laitan ulkovaatteet tähän viereen, katso. (Jos en laita ulkovaatteita, ei lapsi laita suunnilleen edes takkia päälle ulos lähtiessä). No, aamulla soittaa sitten (lähden töihin n. 30 min ennen lasta) että ei löydä mistään ulkovaatteita. Sanoin että oikeasti, etkö kuuntele yhtään mua, aamulla näytin ja sanoin että vaatteet on TÄSSÄ, SOHVALLA, SISÄVAATTEIDEN VIERESSÄ. Lapsi oli myöhästynyt bussista kun oli etsinyt ulkovaatteitaan. Sitten soittaa pysäkiltä, että bussikortti ei ole repussa. Teki mieli itkeä, olinhan illalla sekä aamulla pyytänyt tarkistamaan asian, ja nyt lippu on "jossain". Sanoin että nyt ei auta muu kuin mennä takaisin kotiin ja etsiä se.
Lapsi ei pidä huolta MISTÄÄN. Tekisi mieli luovuttaa, olen aivan yli stressaantunut kun työn päälle pitää hoitaa vielä 9-vuotiasta joka on aivan vauvan tasolla eikä huolehdi omista asioistaan lainkaan.
Joku varmasti neuvoo, että anna lapsen oppia kantapään kautta: mutta en oikein halua että lapsi paleltuu ulos, kun saattaa OIKEASTI lähteä, jos en vahdi, ohuissa sisähousuissa ja ilman pipoa, hanskoja, mitään ulos. En viitsisi lasta palelluttaakkaan.
Sovimme lapsen kanssa muistilistasta, eli että lapsi ITSE ruksaa muistilistaan illalla että aamua varten hommat on hoidettu, ja aamulla että aamun tehtävät on hoidettu. Mutta itse väsyin yrittämään ylläpitää tätä, muistuttaa muistilistasta, se tuntuu niin turhauttavalta ja ylimääräiseltä. Kun miten vaan yritän, ei mene oppi/kiinnostus päähän huolehtia mistään omista asioista.
Oikeasti, auttakaa, alan olla aivan loppu siihen että 9-vuotiaani on vastuunottokyvyltään huonompi kuin pikkuvauva. Olen 9 vuotta huolehtinut yksin hänestä, ja toivonnut että jossain vaiheessa edes pisara vastuunkantoa kehittyisi lapsessa, mutta ei, tilanne vaan huononee ja lapsi taantuu. Olen tyystin uupunut jatkuvaan huolehtimiseen, kun saa pelätä onko lapsella suunnilleen edes kenkiä jalassa vai paineleeko menemään paljain jaloin talvipakkasella.
Kommentit (39)
Hei,
kuulostaa tutulta, minulla myös 9-vuotias jolla samantapaista problematiikkaa ja nyt olemme menossa lääkärille tutkimaan olisiko kyse ADD-tyyppisestä tarkkaavaisuusongelmasta. Mielestäni lasta on väärin rangaista, jos hänellä on esim. tarkkaavaisuudenhäiriö jolle hän ei itse voi mitään. Tämänkaltaiset jutut on kuitenkin diagnosoitavissa ja tutkittavissa ja varmasti kannattaa poissulkea ennekuin lähtee hakemaan rangaistuksia lapselle. Tiedän kokemuksesta, että on todella raskasta itselle hoitaa vuodesta toiseen lapsen asioita, joiden jo ajattelisi sujuvan omatoimisesti. Vaikuttaako lapsesi tarkkaavaisuus ja keskittyminen esim. koulutehtäviin ongelmalliselta? Pysyykö kavereiden leikeissä mukana? kannattaa jutella kouluterveydenhoitajan kanssa asiasta joka voi laittaa lääkärille lähetteen. Tsemppiä ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura76 kirjoitti:
Hei,
kuulostaa tutulta, minulla myös 9-vuotias jolla samantapaista problematiikkaa ja nyt olemme menossa lääkärille tutkimaan olisiko kyse ADD-tyyppisestä tarkkaavaisuusongelmasta. Mielestäni lasta on väärin rangaista, jos hänellä on esim. tarkkaavaisuudenhäiriö jolle hän ei itse voi mitään. Tämänkaltaiset jutut on kuitenkin diagnosoitavissa ja tutkittavissa ja varmasti kannattaa poissulkea ennekuin lähtee hakemaan rangaistuksia lapselle.
Luuletko että lapsi/nuori/aikuinen saa anteeksi myöhästelynsä ja unohtelunsa,koska hänellä on diagnoosi? Ehkä vielä ensimmäisillä luokilla, mutta sen jälkeen hän saa ihan samat seuraamukset kuin muutkin lapset joilla diagnoosia ei ole. Hän joutuu jäämään läksyparkkiin,jälki-istuntoon,menettää kesätyöpaikkansa ym. Add-diagnoosi tarkoittaa vain että lapsi tarvitsee erityistä tukea näihin toimiin, mutta silti hänen oletetaan pärjäävän kuten muutkin "terveet".
Vierailija kirjoitti:
Onko muita ongelmia esim. koulussa oppimisvaikeksia, keskittymisongelmia, vuorovaikutusongelmia. Mietin vain voisiko olla jotain ADD piirteisyyttä
ADD veikkaan mäkin, niin tutulta kuulostaa.
Meillä poika samanlainen, ja hermot menee kun on aina kaikki hukassa. Mutta nyt on meilläkin tullut mitta täyteen ja jos bussikortti on unohtunut hän joko kävelee koululle tai saa luvattoman poissaolo ilmoituksen. En kuittaa sitä, vaan annan sen olla punaisena. Vaatteista sen verran, että jos hän bussilla menee, niin nyt ei ole niin kylmä joten anna mennä väärissä vaatteissa. puhu opettajan kanssa, ja kerro tilanne, että nyt on pakko jotain tehdä.
Vaikka meidän pojalla on diagnoosi (lievä keskittymishäiriö) niin se ei takoita että kaikki huolehditaan hänen puoelsta. Eli hän joutuu samanlailla kuin muut ottamaan vastuun omista asioista. Näille lapsille se on vaan pidempi prosessi ja hankalampi. Ihan koulun ja neuroloogin kanssa nämä asiat käydään läpi ja juuri tämän lapsen kanssa joutuu olemaan tiukempi. Joskus olisi helpompaa autta hänta, mutta kun en vaan voi olla kaikissa paikoissa hänen kanssa, niin hänen on pakko huolehtia itse näistä asioista. Me emme anna rangastuksia, mutta jos ei saman värisiä lapasia löydy niin mennään eri parilla, tai jos ulkohousut unohtuu, niin voi voi. Nyt tuli kylmä jne. Eli ei oteta pois viikkorahaa, vaan omalla kokemuksella joutuu toteamaan että ei ollut kivaa. Kerran sain punaisen merkinnän wilmaan, ja rästiläksyjä oli läjä on ihan itse varmistanut että bussikortti on repussa. Eilen pakkasi varmuuden vuoksi varahousut ja sukat mukaan reppuun. Oli kuulemma tullut kylmä eilen koulussa kun housut olivat kastuneet. Joskus se vaan on hankala laskea irti, ja oikeasti tuntui välillä tosi pahalta olla "ilkeä", mutta kuinka kauan ajattelit "auttaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rankalta! :(
Ymmärrän, että lasta ei voi ilman ulkovaatteita ja kunnon vaatteita päästää kotoa. Miten lapsi reagoi jos myöhästyy bussista/koulusta? Pyytääkö lapsi apua tavallisiinkin asioihin?Meillä tilanne ei ole ollu noin paha, mutta kyllä meillä lapsi (nyt jo 12 vuotias) "unohteli" koko ajan kaikkea. Mun mielestä se oli pelkkää viitsimättömyyttä ja tottumista siihen, että kyllä isi/äiti aina lopulta huolehti. Lopulta meillä paloi hermo: mies mm. pakotti lapsen treeneihin ilman sinne sopivia kenkiä kun lapsi oli unohtanut ne minne lie, niin johan jatkossa muisti kenkänsä kun oli ollut lapselle nolo tilanne olla treeneissä väärissä kengissä. Ja onpa alkanut avaimetkin muistua mukaan kun on pari kertaa joutunut odottaan meitä portaikossa. Julmaa, mutta kun on niiden lasten vaan pakko oppia huolehtimaan itsestään jossain vaiheessa.
Me siis tavallaan tehtiin niin, että ne asiat, jotka eivät vaarantaneet terveyttä, ollaan jätetty lapsen huolehdittavaksi ja ollaan tarkoituksella pikkuhiljaa lisätty vastuuta. Kun ei elämässä pärjää muuten.Meillä on uusperhe (minä "äitipuoli"), ja oon joskus pohtinut, että tämä lapsen avuttomuus voi meidän tapauksessa kummuta siitä, että eronneet vanhemmat ovat kumpikin tahollaan ehkä paaponeet vähän liikaa. Siis yrittäneet kompensoida rikkonaista perhettä huolehtimalla lapsista extrapaljon, joka lasten kasvaessa ilmenee nyt tällaisena ihmeellisenä avuttomuutena.
Nuorempi, nyt 8 vuotias, on melko tunnollinen mutta heittäytyy ihan pikkulapseksi välillä. Esim saattaa istua ruokapöydässä ja pyytää miestäni antamaan hänelle maitoa vaikka mies on olohuoneessa/yläkerrassa. Tai aamuisin huutaa, ettei löydä housuja ja pitää tulla ettiin ne. Onneksi mieheni on vihdoin ymmärtänyt lopettaa tuollaisen passaamisen ja rohkaisee lasta hakemaan/etsimään itse.Tuollaiset maidon pyytämiset ja housujen etsimiset kertovat vain sen, että tuo lapsi haluaisi viettää aikaansa isän kanssa enemmän. :( Tykkäisi syödä isän kanssa yhdessä.
Miksi oletat ettei vietä aikaansa isän kanssa? Viettää kyllä ja paljon viettääkin, sillä mieheni on lastensa lähivanhempi.
Ja kyllä meillä yleensä syödään yhdessä mutta aamuisin työt yleensä velvoittaa miestä nousemaan aamiaispöydästä ennen muita. Vaikka kumpikin istuisivat ruokapöydässä, saattaa lapsi pyytää isäänsä antaan hänelle maitoa/voita/jogurttia jääkaapista, koska ei itseään huvita nousta ja hakea.
Viitsimisestä tässä on kyse. Jos lapsi haluaa läheisyyttä tmv, sitä voi osoittaa muulla tavalla kuin passaamisella ja paapomisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo voi olla lapsen passiivisaggressiivisuutta hössöttämistäsi vastaan. Toisaalta 9v. onkin vielä ihan lapsi. Anna rauha opetella noita asioita rauhassa. Kyllä aikuiseltakin voi bussikortti unohtua yms.
Tee asiasta jokailtainen automaattinen rutiini, josta ei lipsuta. Älä huutele toisesta huoneesta että ala nyt pakata ja onko se ja se mukana. Sanot, että joka ilta kello 8 on aika valmistautua seuraavaan päivään. Teet listan seinälle, mitä silloin pitää tehdä: katsoa lukujärjestys, ottaa koulukamat reppuun, laittaa bussikortti reppuun, valita vaatteet valmiiksi esille (ihan alusvaatteita ja sukkia myöten, ettei niitäkään tarvitse aamulla etsiä). Menet joka ilta lapsen mukana tekemään homman, istut vieressä ja katsot, että lista tulee käytyä läpi.
Tylsää, mutta se on sun tehtävä vanhempana. Erityisesti jos lapsella on vaikeuksia tietyissä asioissa, sun täytyy erityisesti kiinnittää huomiota ja antaa aikaa niiden opetteluun. Ja anna positiivista palautetta, ja jos vaikka koko viikko on mennyt hyvin, teette viikonloppuna jotain erityistä kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 10-vuotias on aika samanlainen, enkä ole huolissani, vaan leppoisasti katson perään, ettei ihan päätään unohda kotiin kouluun lähtiessä. Oonpa itsekin, vähän tohelo, mutta kuitenkin aika hyvin pärjään töissä ym elämässä.
Yksi oleellinen juttu voi osaltaan olla kohta, josta solmua saisi auki:
mitä lapsi tekee tai mihin hän keskittyy juuri silloin, kun pitäisi hoitaa näitä juttuja? Mikä hänellä on kesken silloin, kun hän vastaa vain joojoo?
Onko se jotain, mihin ei pitäisi silloin olla edes joutunut? Jos on, väärään asian eksymisen estäminen voi olla apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa, samanlaista täälläkin. Pikku hiljaa opetan ja velvoitan lasta huolehtimaan asioistaan. Unohduksia sattuu ja tavaroita katoaa joka viikko, meillä ei sentään ihan päivittäin, mutta pieni asia kerrallaan ne alkavat sujuakin. Sanon samoista asioista ihan joka päivä ja molemmilla menee hermot, mutta minkäs teet. Oma lapseni on 12-vuotias. Voi olla, että yksin lähteminen aamulla on 9-vuotiaalle vielä hieman liian iso vastuu, ja vaikeudet johtuvat osin siitä. Tarvitsisi ohjausta enemmän. Tällekään asialle ei mitään voi, yhteiskuntamme on tällainen, täytyy vaan selvitä jotenkin. Voimia kaikille kasvattajille.
en minäkään olisi löytänyt ulkovaatteitani, jos joku olisi vienyt ne SOHVALLE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on vasta 9-vuotias! Uskon kyllä, että olet uupunut tilanteeseen, mutta hän on vasta melko pieni koululainen ja tarvitsee vielä paljon aikuisen apua asioistaan huolehtimiseen. Joku 9-vuotias voi toki olla niin särmä, että hoitaa kaikki asiat tiptop, mutta lapset on niin erilaisia ja sinun lapsessasi tuskin on mitään vikaa, hän vain tarvitsee vielä paljon ohjausta ja ihan kädestä pitäen auttamista joissain asioissa. Älä vaadi häneltä liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites jos on totaali-yh ja tekee kolmevuorotyötä/yövuoroja vaikka poliisina, niin silloinhan lapsen pitää joskus Osata herätä itse ajoissa ja tehdä kaikki aamutoimet ja aamiaiset jne, jos vanhempi on kotona vasta klo 8 ja kouluun lähtöä on ennen sitä
Vierailija kirjoitti:
Mun 10-vuotias on aika samanlainen, enkä ole huolissani, vaan leppoisasti katson perään, ettei ihan päätään unohda kotiin kouluun lähtiessä. Oonpa itsekin, vähän tohelo, mutta kuitenkin aika hyvin pärjään töissä ym elämässä.
Minulla on vähän samanlainen asenne. Olen kolmen lapsen äiti ja yksi näistä lapsista kehittyi selvästi muita hitaammin itsenäiseksi ja huolelliseksi. Ei siinä auta kuin mennä lapsen kehityksen mukaan. Hän oppii sitä mukaa kun on siihen valmis, ei yhtään nopeammin, vaikka vanhempi repisi hiuksia päästään asian vuoksi.
Minä sain katsoa tämän lapsen perään vielä lukioaikana, että sai edes luunsa raahattua kouluun asti, tavaroista ja kirjoista ei ollut niin väliä. Unohti kaiken jos ei muistutus asiasta ollut suorastaan naamaan lapulla liimattu. Nykyisin opiskelee insinööriksi, asuu yksin, kämppä on siisti, vaatteet puhtaat, kursseista tulee hyviä numeroita jne. Ei uskoisi samaksi pojaksi.
Luulen, että jos olisin antanut lapsen olla ja oppia ns. kantapään kautta, hän olisi koulupudokas tällä hetkellä. Hän oli kerta kaikkiaan niin huithapeli lapsuudessaan ja nuoruudessaan.
Ketju aloitettu 2017. Eiköhän suju jo nämä hommat.
Niin olisikin kiva tietää mikä tilanne on tänään 2024 😊
Alue: Aihe vapaa
Pahinta ratkaisua on mielestäni se,että asiaa katsotaan sormien läpi. Pahimmillaan tehdään vuosikausia kaikki lapsen puolesta. Sitten vaan tyrkätään lapsi aikuisten maailmaan, missä ei ymmärrystä heru säännöllisille myöhästelyille tai unohduksille. Lähtee äkkiä työpaikat ja koulupaikat alta ja elämä menee muutenkin äkkiä hirveäksi kaaokseksi kun ei ole edes perustaitoja huolehtia itsestään.
ADD.lle ominaista on se,että pitkäjänteinen toiminta asettaa haasteita. Jos ei saa välitöntä palkkiota/rangaistusta asiasta,se ei motivoi. Jos myöhästelystä ja unohteluista ei seuraa muuta kuin nalkutusta ja äiti tekee puolesta,se on melkoinen karhunpalvelus lapselle. Kaikki apukeinot käyttöön ja ymmärrystä lapselle, mutta myös VASTUU ja seuraamukset.
T. Add-aikuinen