Miten saada 9-vuotias huolehtimaan itsestään?
Tyttäreni ei pidä tavaroistaa, aikatauluista, mistään huolta. Jos en jatkuvasti muistuta kymmeniä kertoja asioista, jättää hän tekemättä. Ja kiukuttelee mulle kun muistutan, mutta mistään ei tule mitään ellen muistuta.
Hyvä esimerkki on pukeutuminen. Laitamme illalla kouluvaatteet seuraavalle aamulle valmiiksi. Kertaakaan lapsi ei ole oma-aloitteisesti laittanut vaatteita valmiiksi, vaan minä muistutan JOKA IKINEN ILTA. Sama juttu repun kanssa, lapsi ei huolehdi oma-aloitteisesti lainkaan siitä ett repussa on avaimet, bussikortti, jne. Eilen illalla pyysin kaksi kertaa (ja aamulla vielä 2 kertaa) varmistamaan että nuo tavarat on repussa. Lapsi tiuski takaisin että "JOOJOO". Aamulla oli vaatteet katsottuna valmiina, ja sanoin lapselle että laitan ulkovaatteet tähän viereen, katso. (Jos en laita ulkovaatteita, ei lapsi laita suunnilleen edes takkia päälle ulos lähtiessä). No, aamulla soittaa sitten (lähden töihin n. 30 min ennen lasta) että ei löydä mistään ulkovaatteita. Sanoin että oikeasti, etkö kuuntele yhtään mua, aamulla näytin ja sanoin että vaatteet on TÄSSÄ, SOHVALLA, SISÄVAATTEIDEN VIERESSÄ. Lapsi oli myöhästynyt bussista kun oli etsinyt ulkovaatteitaan. Sitten soittaa pysäkiltä, että bussikortti ei ole repussa. Teki mieli itkeä, olinhan illalla sekä aamulla pyytänyt tarkistamaan asian, ja nyt lippu on "jossain". Sanoin että nyt ei auta muu kuin mennä takaisin kotiin ja etsiä se.
Lapsi ei pidä huolta MISTÄÄN. Tekisi mieli luovuttaa, olen aivan yli stressaantunut kun työn päälle pitää hoitaa vielä 9-vuotiasta joka on aivan vauvan tasolla eikä huolehdi omista asioistaan lainkaan.
Joku varmasti neuvoo, että anna lapsen oppia kantapään kautta: mutta en oikein halua että lapsi paleltuu ulos, kun saattaa OIKEASTI lähteä, jos en vahdi, ohuissa sisähousuissa ja ilman pipoa, hanskoja, mitään ulos. En viitsisi lasta palelluttaakkaan.
Sovimme lapsen kanssa muistilistasta, eli että lapsi ITSE ruksaa muistilistaan illalla että aamua varten hommat on hoidettu, ja aamulla että aamun tehtävät on hoidettu. Mutta itse väsyin yrittämään ylläpitää tätä, muistuttaa muistilistasta, se tuntuu niin turhauttavalta ja ylimääräiseltä. Kun miten vaan yritän, ei mene oppi/kiinnostus päähän huolehtia mistään omista asioista.
Oikeasti, auttakaa, alan olla aivan loppu siihen että 9-vuotiaani on vastuunottokyvyltään huonompi kuin pikkuvauva. Olen 9 vuotta huolehtinut yksin hänestä, ja toivonnut että jossain vaiheessa edes pisara vastuunkantoa kehittyisi lapsessa, mutta ei, tilanne vaan huononee ja lapsi taantuu. Olen tyystin uupunut jatkuvaan huolehtimiseen, kun saa pelätä onko lapsella suunnilleen edes kenkiä jalassa vai paineleeko menemään paljain jaloin talvipakkasella.
Kommentit (39)
Täysin sama homma. 10v tyttö, joka asiasta saa jankata koko ajan, tuntuu ettei osaa mistään huolehtia.
Aloin tekemään niin, että sanon kerran että laittaa aamuksi repun sekä vaatteet valmiiksi. Kysyn että läksyt on tehty.
Jos ei siitä huolimatta saa noita yksinkertaisia tehtäviä hoidettua, menköön myöhässä sitten. Ilmeisesti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia kantapään kautta. En jaksa helikopteroida loputtomasti. Tuossa iässä pitää jo pystyä itse katsomaan että ehtii ajoissa kouluun, ja että tarvittavat tavarat on mukana.
Oletko miettinyt tarkkaavaisuushäiriön mahdollisuutta?
Itse ottaisin tuossa vaiheessa rangaistukset käyttöön. Käytäisiin läpi lapsen kanssa, mitä tulee osata ja huolehtia. Tuo rasti ruutuun-muistilista on varmasti hyvä idea. Kaikki apukeinot käyttöön ja sitten raaka peli,lasta itseään ei haittaa palella tms.mutta sinä laitat rangaistuksen jonka myötä teko muuttuu lapsenkin mielessä haitalliseksi. Tämähän voi olla pelikieltoa,kavereiden tapaamiskieltoa,viikko/kuukausirahojen jäädyttämistä tms.
Mulle tuli myös mieleen ADD-piirteet, niin tutulta kuulosti. Meillä ihan samanlaista ja diagnosoitu lapsi.
Minkä takia bussikortti otetaan välillä pois repusta, reppu on aina mukana koulumatkoilla joten kortti pitäisi olla aina siinä jossain taskussa.
Lapselle voisi ostaa oman hattuhyllyn omaan huoneeseen, jossa roikkuisi aina seuraavan päivän vaatteet.
...Olen itse vielä tehnyt niin että jokaisesta myöhästymisestä ja unohtamisesta (koulu), lähtee kuukausirahasta 5e pois. Neljä unohdusta ja kk raha on 0e.
Tuntuu kyllä niin älyttömältä, varsinkin kun arvosanat kaikista kokeista ovat 9-10.
jatkaa #2
9vuotias on vasta lapsi. Odota kun kasvaa murrosikään jolloin kaikki tämä mutten vielä viaton huolimattomuus käy tarkoitukselliseksi asioiden vastaan panemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt tarkkaavaisuushäiriön mahdollisuutta?
Itse ottaisin tuossa vaiheessa rangaistukset käyttöön. Käytäisiin läpi lapsen kanssa, mitä tulee osata ja huolehtia. Tuo rasti ruutuun-muistilista on varmasti hyvä idea. Kaikki apukeinot käyttöön ja sitten raaka peli,lasta itseään ei haittaa palella tms.mutta sinä laitat rangaistuksen jonka myötä teko muuttuu lapsenkin mielessä haitalliseksi. Tämähän voi olla pelikieltoa,kavereiden tapaamiskieltoa,viikko/kuukausirahojen jäädyttämistä tms.
Sua varmaan auttaa, että saat rangaistuksen, kun hermostuksissasi unohdat jotain. Vaikka unohdat ostaa maitoa - saat av kieltoa voiko. Opithan olemaan!
Vierailija kirjoitti:
Onko muita ongelmia esim. koulussa oppimisvaikeksia, keskittymisongelmia, vuorovaikutusongelmia. Mietin vain voisiko olla jotain ADD piirteisyyttä
Meillä on näitä paitsi ei mitään oppimisongelmia. Älyttömän fiksu lapsi (testattu eri tahoilla) mutta ADD-ominaisuudet eli mm. keskittymis- ja motivaatio-ongelma peittää sitä alleen. T: se ADD-lapsen äiti
Miten ap:n tyttö selviää välitunnille koulussa? Millaista palautetta saavat koulussa?
Oma sukulaislapseni (läheinen) on myös aivan tohelo kotona, mutta koulussa kaikki menee hyvin. Ei pahemmin unohtele tavaroita ja muistaa, jos on mitään erikoista tulossa.
No meillä on kyllä samaa. Mutta miksi bussikortti on jossain muualla kuin repussa?
Iltatoimiin sovitte ajan joilloin lapsi sinun nähtesi pakkaa reppunsa, laittaa sen ovelle, laittaa sisä- ja ulkovaatteet valmiiksi aina samaan paikkaan. Ei mitään joojoo -huuteluita jotka unohtuu samantien. Kännykkään hälytykset, että nyt ala pukea ulkovaatteita ja nyt ovesta ulos.
Jos lapsi kykenee muistamaan huvit ja karkkipäivät, siellä ei ole mitään diagnoosia vaan on vaan välinpitämätön.
Oma 3.-luokkalainen kyllä hoitaa nuo koulujutut ja bussiliput, mutta kotityöt on joojoo -tappelua.
Luulen että ap:n rangaistuskäytännöt ilmentävät vanhemman voimattomuutta asian edessä. Kyllä vanhempi tietää, etteivät ne rangaistukset auta jos kyse on tahattomasta huolimattomuudesta. Sitä vaan yrittää kaikkensa ja sit voi vain todeta että tää juttu ei toimi. Kokeilee kaikkea ja toivoo että jostain löytyy apu tai ratkaisu edes hetkeksi. T: been there
Vierailija kirjoitti:
No meillä on kyllä samaa. Mutta miksi bussikortti on jossain muualla kuin repussa?
Taskussa, reppu jää pysäkille jos sieltä pitää kortti kaivaa esiin, ja tänään ei ole sama takki kuin eilen.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt tarkkaavaisuushäiriön mahdollisuutta?
Itse ottaisin tuossa vaiheessa rangaistukset käyttöön. Käytäisiin läpi lapsen kanssa, mitä tulee osata ja huolehtia. Tuo rasti ruutuun-muistilista on varmasti hyvä idea. Kaikki apukeinot käyttöön ja sitten raaka peli,lasta itseään ei haittaa palella tms.mutta sinä laitat rangaistuksen jonka myötä teko muuttuu lapsenkin mielessä haitalliseksi. Tämähän voi olla pelikieltoa,kavereiden tapaamiskieltoa,viikko/kuukausirahojen jäädyttämistä tms.
Joo. Kyllä esim tuosta mainitsemastasi tarkkaavaisuushäiriöstä pitää rangaista ja kunnolla. Raaka peli vaan.
Vierailija kirjoitti:
9vuotias on vasta lapsi. Odota kun kasvaa murrosikään jolloin kaikki tämä mutten vielä viaton huolimattomuus käy tarkoitukselliseksi asioiden vastaan panemiseksi.
Meillä 15-vuotias on ihan samanlainen enkä ole yhtään huolissani. Lapsella ja nuorella on vielä luovuus ja rikas mielikuvituselämä. Itsekin olin samanlainen ja aloin säntillisemmäkseksi vasta kun kadotin edellä mainitut ominaisuudet.
Meillä ADD-lapsi ja täysin samoja ongelmia..
Kuulostaa rankalta! :(
Ymmärrän, että lasta ei voi ilman ulkovaatteita ja kunnon vaatteita päästää kotoa. Miten lapsi reagoi jos myöhästyy bussista/koulusta? Pyytääkö lapsi apua tavallisiinkin asioihin?
Meillä tilanne ei ole ollu noin paha, mutta kyllä meillä lapsi (nyt jo 12 vuotias) "unohteli" koko ajan kaikkea. Mun mielestä se oli pelkkää viitsimättömyyttä ja tottumista siihen, että kyllä isi/äiti aina lopulta huolehti. Lopulta meillä paloi hermo: mies mm. pakotti lapsen treeneihin ilman sinne sopivia kenkiä kun lapsi oli unohtanut ne minne lie, niin johan jatkossa muisti kenkänsä kun oli ollut lapselle nolo tilanne olla treeneissä väärissä kengissä. Ja onpa alkanut avaimetkin muistua mukaan kun on pari kertaa joutunut odottaan meitä portaikossa. Julmaa, mutta kun on niiden lasten vaan pakko oppia huolehtimaan itsestään jossain vaiheessa.
Me siis tavallaan tehtiin niin, että ne asiat, jotka eivät vaarantaneet terveyttä, ollaan jätetty lapsen huolehdittavaksi ja ollaan tarkoituksella pikkuhiljaa lisätty vastuuta. Kun ei elämässä pärjää muuten.
Meillä on uusperhe (minä "äitipuoli"), ja oon joskus pohtinut, että tämä lapsen avuttomuus voi meidän tapauksessa kummuta siitä, että eronneet vanhemmat ovat kumpikin tahollaan ehkä paaponeet vähän liikaa. Siis yrittäneet kompensoida rikkonaista perhettä huolehtimalla lapsista extrapaljon, joka lasten kasvaessa ilmenee nyt tällaisena ihmeellisenä avuttomuutena.
Nuorempi, nyt 8 vuotias, on melko tunnollinen mutta heittäytyy ihan pikkulapseksi välillä. Esim saattaa istua ruokapöydässä ja pyytää miestäni antamaan hänelle maitoa vaikka mies on olohuoneessa/yläkerrassa. Tai aamuisin huutaa, ettei löydä housuja ja pitää tulla ettiin ne. Onneksi mieheni on vihdoin ymmärtänyt lopettaa tuollaisen passaamisen ja rohkaisee lasta hakemaan/etsimään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt tarkkaavaisuushäiriön mahdollisuutta?
Itse ottaisin tuossa vaiheessa rangaistukset käyttöön. Käytäisiin läpi lapsen kanssa, mitä tulee osata ja huolehtia. Tuo rasti ruutuun-muistilista on varmasti hyvä idea. Kaikki apukeinot käyttöön ja sitten raaka peli,lasta itseään ei haittaa palella tms.mutta sinä laitat rangaistuksen jonka myötä teko muuttuu lapsenkin mielessä haitalliseksi. Tämähän voi olla pelikieltoa,kavereiden tapaamiskieltoa,viikko/kuukausirahojen jäädyttämistä tms.Sua varmaan auttaa, että saat rangaistuksen, kun hermostuksissasi unohdat jotain. Vaikka unohdat ostaa maitoa - saat av kieltoa voiko. Opithan olemaan!
No kuulepa, minulla on diagnosoitu ADD eli unohdukset on hyvinkin tuttuja. Fakta on silti se,että jotkut asiat vaan TÄYTYY opetella muistamaan koska ymmärrystä ei tule loputtomiin herumaan koulumaailmassa ja työelämässä. Täytyy keksiä keinot muistaa,koska itsekin kärsii siitä kohtuuttomasti jos jokapäivä jotakin tärkeää on unohtunut.
Eri asia jos kyseessä on epäsäännölliset,satunnaiset unohdukset. AP.n lapsen kohdalla unohtaminen on säännöllistä ja toistuvaa,eikä lasta itseään tunnu haittaavan. Meillä oli samaa esikoisen kanssa ja vasta kun otettiin palkkiot ja rangaistukset käyttöön,alkoi tapahtua. Lapsi esim.myöhästyi joka viikko koulusta,koska häntä "ei haitannut" myöhästyä. Vasta kun laitettiin rangaistus asiasta,myöhästely loppui.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rankalta! :(
Ymmärrän, että lasta ei voi ilman ulkovaatteita ja kunnon vaatteita päästää kotoa. Miten lapsi reagoi jos myöhästyy bussista/koulusta? Pyytääkö lapsi apua tavallisiinkin asioihin?Meillä tilanne ei ole ollu noin paha, mutta kyllä meillä lapsi (nyt jo 12 vuotias) "unohteli" koko ajan kaikkea. Mun mielestä se oli pelkkää viitsimättömyyttä ja tottumista siihen, että kyllä isi/äiti aina lopulta huolehti. Lopulta meillä paloi hermo: mies mm. pakotti lapsen treeneihin ilman sinne sopivia kenkiä kun lapsi oli unohtanut ne minne lie, niin johan jatkossa muisti kenkänsä kun oli ollut lapselle nolo tilanne olla treeneissä väärissä kengissä. Ja onpa alkanut avaimetkin muistua mukaan kun on pari kertaa joutunut odottaan meitä portaikossa. Julmaa, mutta kun on niiden lasten vaan pakko oppia huolehtimaan itsestään jossain vaiheessa.
Me siis tavallaan tehtiin niin, että ne asiat, jotka eivät vaarantaneet terveyttä, ollaan jätetty lapsen huolehdittavaksi ja ollaan tarkoituksella pikkuhiljaa lisätty vastuuta. Kun ei elämässä pärjää muuten.Meillä on uusperhe (minä "äitipuoli"), ja oon joskus pohtinut, että tämä lapsen avuttomuus voi meidän tapauksessa kummuta siitä, että eronneet vanhemmat ovat kumpikin tahollaan ehkä paaponeet vähän liikaa. Siis yrittäneet kompensoida rikkonaista perhettä huolehtimalla lapsista extrapaljon, joka lasten kasvaessa ilmenee nyt tällaisena ihmeellisenä avuttomuutena.
Nuorempi, nyt 8 vuotias, on melko tunnollinen mutta heittäytyy ihan pikkulapseksi välillä. Esim saattaa istua ruokapöydässä ja pyytää miestäni antamaan hänelle maitoa vaikka mies on olohuoneessa/yläkerrassa. Tai aamuisin huutaa, ettei löydä housuja ja pitää tulla ettiin ne. Onneksi mieheni on vihdoin ymmärtänyt lopettaa tuollaisen passaamisen ja rohkaisee lasta hakemaan/etsimään itse.
Tuollaiset maidon pyytämiset ja housujen etsimiset kertovat vain sen, että tuo lapsi haluaisi viettää aikaansa isän kanssa enemmän. :( Tykkäisi syödä isän kanssa yhdessä.
Onko muita ongelmia esim. koulussa oppimisvaikeksia, keskittymisongelmia, vuorovaikutusongelmia. Mietin vain voisiko olla jotain ADD piirteisyyttä