Mistä ihmeestä johtuu exän (jättäjän) järjetön viha?
Olemme molemmat, minä ja uusi mies, eronneet 6-7 vuotta sitten. Olimme molemmet jätettyjä. Minun exäni löysi uuden, ja miehen exä ei kestänyt konkurssia. Molemmilla on lapsia.
Molempien exät ovat sanoinkuvaamattoman vihaisia. Siis haluavat suoraan tuhota. Mietin, mistä se johtuu...?
Tietysti kaikkea on sattunut puolin ja toisin, olen minäkin ollut tosi vihainen eksälleni, mutta en enää. Ymmärtäisin myös, jos ylittäisin rajoja, kävisin määräilemään ja astumaan eksän reviirille, mutta kumpikaan ei meistä sitä tee. Pidämme sopimuksista myös kiinni. Silti molempien eksän naputtavat ja rähisevät kaikesta.
Onko kukaan muu pohtinut tällaista dilemmaa?
Kommentit (15)
No mitä kaikkea on sattunut? Siitä on kiinni, onko vihaisuusessa mitään mieltä vai ei. Toisaalta tervepäinen ihminen ei halua toista tuhota, oli mikä oli.
Itse olen jättäjänä kokenut suurta katkeruutta eksääni kohtaan, petyin häneen niin paljon. Katteettomat lupaukset, törkeä kohtelu ja esittäminen kun itse teki toisen eteen aina parhaansa ja liikaakin. Eli itselläni erosta jo kohta kolme vuotta ja nämä tunteet ovat yhä läsnä. En tosin ole missään yhteydessä eksääni, vaikka hän jostain syystä viestittelee vanhemmilleni harvakseltaan. Jos joutuisin olemaan, niin kokisin asialliset välit hyvin vaikeaksi saavuttaa. Olen itsekin jo uudessa onnellisessa suhteessa, mutta vanhasta syntyi suuria haavoja ja arvet eivät katoa. Ihan hyvä siis että ei ollut meillä lapsia tai muuta.
Mitä konkurssia? Liittyikö jonkun yrityksen kaatuminen eroon?
Vierailija kirjoitti:
No mitä kaikkea on sattunut? Siitä on kiinni, onko vihaisuusessa mitään mieltä vai ei. Toisaalta tervepäinen ihminen ei halua toista tuhota, oli mikä oli.
Siis kaikkea, mitä erosotkuihin kuuluu. Väärinymmärryksiä, halutaan pitää omasta kiinni. kaikkea, mitä ihmiselämään kuuluu. Minusta missään, mitä on tapahtunut, ei oikeuta syytä järjettömään vihaan.
Minä jouduin hakemaan elarit oikeuden kautta (ex ei olisi suostunut maksamaan yli 150 e/kk lukiolaisesta). Ja mies joutui hakemaan oikeuden kautta luvan saada tavata lapsiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jättäjänä kokenut suurta katkeruutta eksääni kohtaan, petyin häneen niin paljon. Katteettomat lupaukset, törkeä kohtelu ja esittäminen kun itse teki toisen eteen aina parhaansa ja liikaakin. Eli itselläni erosta jo kohta kolme vuotta ja nämä tunteet ovat yhä läsnä. En tosin ole missään yhteydessä eksääni, vaikka hän jostain syystä viestittelee vanhemmilleni harvakseltaan. Jos joutuisin olemaan, niin kokisin asialliset välit hyvin vaikeaksi saavuttaa. Olen itsekin jo uudessa onnellisessa suhteessa, mutta vanhasta syntyi suuria haavoja ja arvet eivät katoa. Ihan hyvä siis että ei ollut meillä lapsia tai muuta.
Ei meillä ole mitään katteettomia lupauksia tai Ohareita, emmekä harrasta törkeää kohtelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä konkurssia? Liittyikö jonkun yrityksen kaatuminen eroon?
Aviomiehelläni ja hänen eksällään oli yhteinen yritys, joka meni nurin. Itse en pysty ymmärtämään, miten konkurssi voi aiheuttaa eron, mutta ilmeisesti se oli se heidän parisuhteen liima.
Ap
Vihaisuus tulee siitä, että tuntee tulleensa väärin kohdelluksi. Vihainen ei ota itse vastuuta omasta toiminnastaan eikä siis näe itsessä mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä kaikkea on sattunut? Siitä on kiinni, onko vihaisuusessa mitään mieltä vai ei. Toisaalta tervepäinen ihminen ei halua toista tuhota, oli mikä oli.
Siis kaikkea, mitä erosotkuihin kuuluu. Väärinymmärryksiä, halutaan pitää omasta kiinni. kaikkea, mitä ihmiselämään kuuluu. Minusta missään, mitä on tapahtunut, ei oikeuta syytä järjettömään vihaan.
Minä jouduin hakemaan elarit oikeuden kautta (ex ei olisi suostunut maksamaan yli 150 e/kk lukiolaisesta). Ja mies joutui hakemaan oikeuden kautta luvan saada tavata lapsiaan.
Ap
Jos oikeasti oli vain näitä, mitä lähes kaikkiin eroihin liittyy eikä sen ihmeempää (joillekin pettämisetkin "vain tapahtuu"), niin sitten on kyllä vika siellä vihaisessa päässä. Ei kyllä kuulosta kovin normaalilta joutua hakemaan oikeuden kautta tapaamisoikeutta omiin lapsiin, kai se nyt jotenkin oli turvaton vanhempana.
Olen ihmetellä ihan samaa. Ex lähti kolmisen vuotta sitten, vaikka rukoilin, että jatkettaisiin parisuhdetta eikä rikottaisi perhettä.
Nyt saan jatkuvasti viestejä, että ero oli mun syy ja mä sitä eroa halusin. Väittää mun olevan katkera erosta, vaikka en todellakaan ole. Nykyisin olen paljon onnellisempi ja tasapainoisempi ja olen tajunnut, miten hän suhteessa koko ajan mollasi ja alisti minua. Ero oli oikeasti parasta, mitä minulle sattunut sen jälkeen, kun häneen tutustuin. Vaikka eron hetkellä ei siltä tuntunut.
Mutta nyt saan kuulla, että olen katkera. En voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellä ihan samaa. Ex lähti kolmisen vuotta sitten, vaikka rukoilin, että jatkettaisiin parisuhdetta eikä rikottaisi perhettä.
Nyt saan jatkuvasti viestejä, että ero oli mun syy ja mä sitä eroa halusin. Väittää mun olevan katkera erosta, vaikka en todellakaan ole. Nykyisin olen paljon onnellisempi ja tasapainoisempi ja olen tajunnut, miten hän suhteessa koko ajan mollasi ja alisti minua. Ero oli oikeasti parasta, mitä minulle sattunut sen jälkeen, kun häneen tutustuin. Vaikka eron hetkellä ei siltä tuntunut.
Mutta nyt saan kuulla, että olen katkera. En voi kuin ihmetellä.
Alkoi ihan naurattaa sinun viestisi. Minäkin sain kuulla eksältäni ensimmäiset kolme vuotta, että olen katkera. Vaikka en ollut, tein tietoisesti työtä anteeksiantamisen eteen ja olin onnellinen yksinäni. Katkeruus-syytökset loppuivat vasta sitten, kun hän sai kuulla uudesta miehestäni. Sen jälkeen hän alkoi syyttämään kaikesta muusta. En enää edes pysy perässä... en tue häntä riittävästi, vieraannutan kuulemma lapsiani hänestä, haluan tahalleni tuhota lapsieni elämän, uusi mieheni tekee tiettyjä asioita vain miellyttääkseen lapsiani... huoh.
Mitä enemmän tiukentanut omia rajojani siitä, miten minua saa kohdella, sitä enemmän syytökset kiristyvät.
Ap
Jotkut ihmiset vaan ovat tuollaisia - jos olet ystävällinen tai asiallinen- ne näkevät sinussa vain hyvän kohteen kohdistaa paskoja fiiliksiään. Lisää vähän etäisyyttä, näpäytä henkisesti joka kerta, jos olettaa sinusta jotain liian helposti. Niin oppii tietämään paikkansa.
he eivät itse ole onnellisia ja kun te exät olette niin se kiukuttaa ja suututtaa. Heidän pitäisi olla ensin onnellisia.