Lue keskustelun säännöt.
Someilmiö: jatkuva, häpeilemätön oman elämän kehuminen ja hehkuttaminen
10.04.2017 |
Otsikko ei nyt viittaa bloggaajiin, vaan ihan "taviksiin", jotka säännöllisin väliajoin kehuvat itseään ja elämäänsä somessa aivan suoraan. Päivitystä on voitu yrittää verhota vaatimattomammaksi esim. kertomalla muiden antamista kehuista ja palautteesta, mutta on aivan ilmeistä, että henkilö haluaa, että kaikki varmasti tietävät, kuinka erinomainen ja hyvä hän on. Mikä voi selittää lähes päivittäistä kerskailua somessa? Eikö riitä, että itse kokee tyytyväisyyttä ja voi sen muutamien läheisten kanssa jakaa?
Kommentit (86)
En ole naamakirjassa kirjoitti:
Miksi vaatimattomuus on edelleen niin suuri hyve Suomessa? Miksi ei saisi olla onnellinen ja vähän kehaistakin, jos on mennyt hyvin? Miksi sitä pidetään kehuskeluna ja siten negatiivisena asiana?
Minusta itsensä kehuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin muiden haukkuminen, mikä vasta yleistä netissä onkin. Vai pitäisikö kaikkien vain surkutella elämäänsä? Ja eikö se sitten ole kehujen ja sympatian kerjäämistä?
Itsensä kehumisen vastapuoli on muiden alentaminen. Et voi kehua itseäsi alentamatta samalla muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sosiaalialalla työskentelevät tutut naiset lepertävät facebookissa omia työvoittojaan ja ihania päiviään ja mahtavia palautteita, vaikka työ onkin ah, niin rankkaa ja raskasta. Samoin muutamia opettajia on jotka selostavat lähes reaaliajassa miten hienoja oppitunteja pitävät ja miten oppilaat rakastavat heitä.
Hemmetti sentään jos hitsaajat ja raksamiehet tekisivät samaa...
Teen joskus. T. Raksamies
Miksi omia onnistumisia ei saisi kertoa? Miksi ei saisi itse päättää mitä jakaa? Someen ei ole pakko kertoa mitään tai sit sinne voi kertoa ikävät ja myös ne iloiset onnistumiset.
Itse olen sellainen, että jos on hyvä meininki ja flow niin tulee jaettua asiaa vaikkapa someen. Harvoja kiinnostaa kuva vasarasta ja paskaisista housuista, mutta mitä sitten 😄 Jos itse on ylpeä omasta työstään, vaikka välillä vituttaakin, niin saa sen kertoa.
Paina älä seuraa- nappulaa jos vituttaa. Tai poista tyyppi.
Olen huomannut perverssinä stalkkaavani ihan ihme tyyppejä eri ihmisryhmistä. Parasta antia ovat avoimesti narsistiset, keski-ikäiset yrittäjämyyntimiehet. Sieltä kun annatetaan tulla ihmisluonnon pinnallisinta materialismia, niin vielä yölläkin herää yksinään hymyilemään 😃 Halutaan ^muutama miltsi sijoitukseen^, ^menestyksennälkäisiä osaajia^, ^brändättyä pöhinää^. Aijaijai 😅
Naisilla lähtee aina mopedi käsistä, kilpaillaan kuka laittaa eniten ruokaa, valittaa helteestä ja tekee duunia.
Facebook on multitaskaajan ihanne alusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut perverssinä stalkkaavani ihan ihme tyyppejä eri ihmisryhmistä. Parasta antia ovat avoimesti narsistiset, keski-ikäiset yrittäjämyyntimiehet. Sieltä kun annatetaan tulla ihmisluonnon pinnallisinta materialismia, niin vielä yölläkin herää yksinään hymyilemään 😃 Halutaan ^muutama miltsi sijoitukseen^, ^menestyksennälkäisiä osaajia^, ^brändättyä pöhinää^. Aijaijai 😅
:DD Toi on myös mun quilty pleasure Kardashianien elämänmenon seuraamisen lisäksi. Välillä tekee kyllä liian pahaa ja sitten pidän joku 6kk some/nettitauon
Facebookissa ei voi olla ollenkaan luonnollinen, siksi en päivitä enää sinne mitään, olen vain stalkkeri. Seuraan siis kyllä kavereitani ja tykkäilen jutuistaan ja joskus kommentoin jotain. Mutta kun en live-maailmassakaan ole kaikkien kanssa samanlainen, esim. läheisten kanssa eri jutut kuin työkavereiden tai etäisempien sukulaisten, niin on aika haastavaa luoda päivityksiä, jotka eivät olisi joko liian pinnallisia tai liian henkilökohtaisia, lukijasta riippuen. Politiikastakaan ei voi keskustella, kun muutama vetää herneen nenään ja poistaa kaverilistaltaan (ihmiset, joiden kanssa en face to face koskaan keskustelisi politiikasta juuri ristiriitojen välttämiseksi, mutta muuten tullaan juttuun). Enkä jaksa alkaa jakaa ihmisiä ryhmiin, joille näkyy eri jutut, koska ihminen voi olla asiasta riippuen välillä yhdessä ryhmässä ja sitten taas toisessa.
Toisin sanoen olen kyllä kiinnostunut mitä ihmisille kuuluu, mutta en jaksa brändätä itseäni sellaiseksi peruskivaksi kaikkia miellyttäväksi tyypiksi, millaista some-elämä nykyään vaatii. Nuo monia ärsyttävät oman elämän ja itsensä hehkutuspäivitykset ovat vain seurausta ko. sosiaalisen kanssakäymisen rajoitteista, kun väkipakolla pitää luoda se brändi.