Someilmiö: jatkuva, häpeilemätön oman elämän kehuminen ja hehkuttaminen

Se on tämänhetkinen tapa kommunikoida. Ajat ovat muuttuneet. 20 vuotta sitten olisi pidetty ihan kaistapäänä ihmistä, jota pidetään nyt ihan tavallisena peruspositiivisena somepulliaisena.

Silti on lupa miettiä, haluaako harjoittaa tätä nykytyyliä muiden edessä vai ei.

Monien ammattien edustajat eivät voi työnsä luonteen vuoksi ihkuttaa somessa elämäänsä. Siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti, että 'joo se ei voi kun sillä on sellainen duuni'. Mutta kyllähän jokainen voi päättää omalla kohdallaan, ettei voi, koska ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin ihmettelen, että miksi omaa elämää pitää hehkuttaa somessa. Välillä tulee vastaan päivityksiä, joissa esim. vaimo kehuu miestään (rakas kulta ❤️) herkullisesta ateriasta 😋😍). Tähän mies kommentoi, kuinka oli ihanaa ilahduttaa rakasta kultaa ❤️ maailman parasta vaimoa. Jne. Miksei näitä asioita voi sanoa suoraan puolisolle ja kahden kesken? Väkisinkin tulee olo, että halutaan huomiota sille kuinka hyvin meillä nyt menee (ja meneekö oikeasti?).

On ihan tutkittu homma, että mitä enemmän joku parisuhdettaan hehkuttelee somessa, sen epävarmempi henkilö on suhteestaan.

narsismijariittämättömyydenruokinta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some tuokkii narsismia ja oman elämänsä peilaulua näyttämisen ja fasadin pitämisen kautta. Mitä järkeä sellaisessa on !? Vertaillaan omaa elämää väistämättä muihin ja lasketaan tylkäyksiä. Tämä on väistämätöntä, turha yrittää väittää, että kaikki on vaan niin helvetin ilahtuneita epäitsekkäästi muiden hehkutuksista. Täyttä elämää voi viettää ilman Facebookia.

Tämä on niin totta, tuli hiffattua tuo asia jo yli 10 vuotta sitten. Aivan jäätävää tuo minä minä minä ja vielä kerran itse itseäni korostaen ja toisten yläpuolelle nostaen, minä.

Mistä siellä omassa someprofiilissa sitten pitäisi puhua?

Naapureiden ja tuttavien asioista?

Siksikö ihmiset juoruilee niin paljon kun omista asioista puhuminen itsekästä ja ylpeilyä?

Eipä mun kavereissa juurikaan tuollaista nää. Kyllähän sitä toki häämatkalta laitetaan kuvaa ihanasta rannasta ja hehkutetaan, jos urheilukilpailussa on mennyt hyvin, mutta mihinkään huomiotaherättävään itsekehuun en ole törmännyt. Valitkaa paremmat kaverit tai jättäkää vaikka seuraamatta niitä tyyppejä, jotka ärsyttävät. Problem solved. 

Minusta ylipäänsä sellaiset ihmiset ovat omituisia, joilla on pakkomielle kertoa ja jakaa haalimallensa tuttavapiirille, mitä tekee ja kokee. Kaikki tututkaan ei ole edes läheisiä.

Miksi? Miksi he luulevat, että niitä tuttuja kiinnostaa ko. asiat hänessä?

Eli nämä pakko-päivittäjät pitävät itseään jotenkin tärkeinä. Tai eivät koe olevansa olemassa tai jaksa tehdä kyseistä asiaa muuten, elleivät saa sitä julkiseen jakoon.

Minusta nämä somettelijat ovat olleet aina vähän henkisesti huteria, toisten mielipiteistä riippuvaisia tai vaan ylisosiaalisia tyyppejä, jotka peilaavat itseään muiden palautteen mukaan. Joku kohteliaisuudesta annettu tykkäys uppoaa ihan täydestä (ei kai kukaan "rakas ystävä" kehtaa olla kehumattakaan jotain surkeaa tekelettä?)...

Itse lopetin koko FB:n alkuunsa, koska totesin, mikä on jutun perimmäinen syy. Ei kiinnosta olla yleisönä joillekin itsekeskeisille elämänsä brändääjille. Alkoi hävettää tuollaisten tuttujen jutut, kun eräiden kanssa tiesi, millaista heidän elämänsä oikeasti oli ja mitä he siitä postasivat someen. Todellista ristiriitaa ja suoranaista valetta.

Vierailija kirjoitti:

Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Niin ihanan suomalaista. Mahtaako missään muualla maailmassa olla vastaavaa sanontaa?

Juuri tämän ohjeen Leino suuntasi aikansa somekäyttäjille. Eiku. Ei tässä ole kyse siitä, että pitäisi piilotella itselle tapahtuvia kivoja asioita tai siitä, että itseen ja omaan elämäänsä ei saisi olla tyytyväinen. Miksi siitä pitää kertoa kaikille?

En ole ärsyyntynyt tai loukkaantunut siitä, tapa ihmetyttää. Ei minulle ole tärkeää se, miten moni tietää, kuinka paljon hyvää palautetta olen saanut, tai miksi mielestäni olen onnistunut tietyissä asioissa.

Koko somekulttuuri on sairasta ja hullummaksi menee. Ei taida olla toivoakaan että se menisi joskus pois muodista.

Itse lähdin pois facesta. Se tuntui samalta kuin olisin laittanut kotini oven kiinni. Ihana tunne!

Olikohan tässä kyse enemmän siitä, että kun ihmisen tuntee oikeasti, tietää, että fb-päivitykset ovat suoranaista valetta? Monilla naisilla tosi imarteleva ja käsitelty profiilikuva, luonnossa näyttää todellakin erilaiselta. "Ihanan miehen" kiroilu ja sättiminen kuuluu kauas. "Rakkaat ja lahjakkaat lapset" ovat koko kulmakunnan tuntemia ääliöitä. "Ihana lenkkiaamu" tapahtuu ehkä kerran vuodessa. "Kunnon treeni" vieläkin harvemmin, jos koskaan. Tällainen joo ärsyttää. Yksikin perhe, siis mies ja vaimo, tykkäävät toistensa päivityksistä ja kehuvat toisiaan. Asuvat yhdessä, joten voisiko puhua ihan kahden kesken. Mutta se on se kulissi kai sitten niin tärkeä.

Se valheellisuus mua ainakin suututtaa, saa olla positiivinen ja iloinen ilman muuta. Mutta jos vääristelee juttuja ja valehtelee, niin se ei sitten olekaan musta OK.

70, miksi ärsyttää? Mun on täysin mahdotonta ymmärtää, että joku oikeasti vaivautuu ärsyyntymään tai jopa suuttumaan toisten somepäivityksistä. Mitä sitten, jos joku maalaa elämästään kauniimpaa kuvaa kuin todellisuus on? Sehän on vain kamalan surullista, että jonkun elämä on niin surkeaa, että hän tarvitsee hovin ympärilleen huokailemaan jotain kuviteltua ihastusta kuvitelluista jutuista. 

Jos huomaa oikeasti toistuvasti harmistuvansa jonkun/joidenkin somepäivityksistä, niin kannattaa varmaan ihan itse pitää taukoa - taitaa mennä liikaa tunteisiin. Sitähän varten se some on, että voidaan jakaa itselle tapahtuneita asioita. Mun kaveri laittoi tänä aamuna päivityksen siitä, että oli saanut asiakkaaltaan kalliihkon lahjan kiitokseksi hyvästä palvelusta. Tykkäsin päivityksestä, kaverini oli varmasti ihan aidosti yllättynyt ja innoissaan palautteesta - mutta kai mun olisikin sitten pitänyt kirskutella vihoissani hampaitani ja linkata kaverin sivuille kuvia Syyrian hermokaasuiskujen uhreista.

Vierailija kirjoitti:

70, miksi ärsyttää? Mun on täysin mahdotonta ymmärtää, että joku oikeasti vaivautuu ärsyyntymään tai jopa suuttumaan toisten somepäivityksistä. Mitä sitten, jos joku maalaa elämästään kauniimpaa kuvaa kuin todellisuus on? Sehän on vain kamalan surullista, että jonkun elämä on niin surkeaa, että hän tarvitsee hovin ympärilleen huokailemaan jotain kuviteltua ihastusta kuvitelluista jutuista. 

Jos huomaa oikeasti toistuvasti harmistuvansa jonkun/joidenkin somepäivityksistä, niin kannattaa varmaan ihan itse pitää taukoa - taitaa mennä liikaa tunteisiin. Sitähän varten se some on, että voidaan jakaa itselle tapahtuneita asioita. Mun kaveri laittoi tänä aamuna päivityksen siitä, että oli saanut asiakkaaltaan kalliihkon lahjan kiitokseksi hyvästä palvelusta. Tykkäsin päivityksestä, kaverini oli varmasti ihan aidosti yllättynyt ja innoissaan palautteesta - mutta kai mun olisikin sitten pitänyt kirskutella vihoissani hampaitani ja linkata kaverin sivuille kuvia Syyrian hermokaasuiskujen uhreista.

So, mitä se sinun ja muiden seuraajien päivää liikuttaa, että kafrusi sai asiakkaaltaan lahjan? Miksi kaverin piti se jakaa?

73, no ihan samaan tapaan kuin vastaava asia olisi kiinnostanut vaikka kahvipöytäkeskustelussa. Tulee hyvä mieli, kun kuulee että mukava tyyppi on saanut ansaittua hyvää palautetta. Ilahtuu hetkeksi kaverin puolesta. Päivä jatkuu vähän iloisemmissa merkeissä eteenpäin. Mitä v!ttua siellä somessa sitten saa jakaa, jos ei itseä ilahduttaneita, tärkeitä juttuja? Saako kertoa, että sai ylennyksen? Saako kertoa, että lapsen harrastusjoukkue pärjäsi ja siellä tuli oltua talkoojoukoissa? Saako jakaa artikkelin, joka herätti itsessä ajatuksia? Minä kuulun itse asiassa niihin, jotka eivät ikinä päivitä tai jaa mitään, mutta pidän silti esim. Fb:n kautta moniin kavereihin yhteyttä ja olen löytänyt mm. paljon lukemista ja katsottavaa ihmisten suositusten perusteella. Täysin höperöä ajanvietettähän tuo on, ihan vapaaehtoista sellaista. Turha siitä on kierroksia ottaa.

Jos ei ymmärrä ollenkaan somen tarkoitusta, niin eihän siellä ole tarvis olla eikä viettää aikaansa. Ja tosiaan ne kaverit, joiden jutut ärsyttää tai harmittaa, voi hyvin piilottaa omalta seinältään. Eikä ole edes vaikeaa!

OK eli kyse on ylisosiaalisten ihmisten mediasta. Heidän, joilla ei ole elämää, jos ei ole jatkuvasti tuttujen kanssa yhteydessä, vaikka vain tällaisessa välillisessäkin. (Siksi se FB kai on niin tärkeä, että ihan kesken keskusteluakin katsotaan, kun kännyssä kilahti.) Tämä somettelija-tyyppi on usein sellainen, joka ei osaa ollat itsekseen ja yksin hetkeäkään turhautumatta. Koko ajan tarvitaan muita ihmisiä, palautetta ja toimintaa. Usein ei ole mitään omia ideoita tai jos niitä onkin, ne pitää jakaa, koska se on ihme. Aika tulee pitkäksi, jos on hetki tyhjää.

Mitään ei tapahdu tai ole olemassa oikeasti, ellei sitä jaa muiden kanssa.

Eli joku temperamenttijuttu. Ekstroverttien oma pikku peuhulandia.

Mun mielestä on kiva lukea onnistumisista ja sen sellaisista, jos niitä päivityksiä tehdään tyyliin kohokohdista. Mutta en ymmärrä sellaista, että päivän jokainen liike valokuvataan ja raportoidaan. Kuva juuri lakatuista kynsistä. Tunnin päästä kuva kauppakassin sisällöstä ja piilokehua omista ruuanlaittotaidoista. Seuraavaksi kuva liinavaatekaapista ja kehua, miten on järjestelmällinen. Sitten kuva kissasta, joka sattui käpertymään sen juuri ostetun aivan mahtavan upean tyynyn viereen. Jne. Jne. En vaan ymmärrä. Itse en noissa tilanteissa edes mieti facea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa oikeesti mikä se narsisti tarkoittaa. Kun on ylpeä saavuuksistaan ja tykkää elämästään ja vielä ilmaisee sen niin se ei ole narsistista. Paitsi ehkä teidän katkerien negatyyppien mielestä.Narsismi on tunnekylmyyttä joka ei ymmärrä tunteita ja joka tekee ihan mitä vain itsensä takia. Idiootit

Ei saisi mitenkään olla tyytyväinen itseensä tai iloita mistään mitä on tehny ku täällä se on niin narsistista.

Tuntemani narsisti hermostuu aina muiden myönteisistä jutuista, onnistumisten kertomisista ja kehuu itseään haukkumalla ja latistamalla muita.

Mitään myönteistä en muista hänen suustaan kuulleeni.

Omakehukin sisältää aina jotain valittamista tai arvostelua.

Jaa, muiden onnistumisten lyttäämisen lisäksi tuntemani narsisti ja epävakaa persoona kehuu somessa luksustuotteillaan joita on hankkinut (velaksi), rrakkaalla puolisollaan ja lapsellaan (eron partaalla ja syrjii lasta), loistavilla bisneksillään (tekee velkarahalla), matkustelullaan (no nyyh, kukaanhan ei nykyään matkusta), mahtavilla bileillään ja lukuisilla ihkuilla ystävillään (säälivät selän takana).

Todellisuudessa somebrändinsä takana uhkailee itsemurhalla ja avioerolla samalla kun ryypiskelee ja käy terapiassa. Pitää itseään elämänsä johtotähtenä eikä olisi olemassa ilman somepäivityksiään ja kuvitteellista rakastavaa yleisöään, jonka luulee henkeään pidätelleen odottavan hänen päivitystensä vuota.

Todellisuus ja somekuvitelmat ovat pahassa ristiriidassa.

Sitten on nämä työsankarit. Ihmiset jotka päivittää jokaisen työvuoronsa sosiaaliseen mediaan. Päivitykset tyyliin "duunia duunia", "Jos sitä lähtis töihin", "Jos sitä viikon työputken jälkeen pitäis parin päivän loman" Hashtag

Tyäukko.

Hienoa kun käyt töissä. Uskon sen kyllä ilman että tiedotat siitä somessa joka kerta. Tapailin kerran tälläistä nuorta miestä ja kasvokkainkin puhui koko ajan töistä ja oli muutenkin täynnä itseään.

nostan

Niin. Mulla on vähän kahtiajakoinen suhtautuminen tähän aiheeseen.

Omista facekavereista löytyy henkilö jota moni voisi kadehtia; rikas yrittäjämies mahdollistaa kotirouvana olon, on mersun maasturi talviautona ja mersun avoauto kesäkoslana, silti miltei joka ikisessä facepäivityksessä marisee säästä, pimeydestä, kylmyydestä, talvesta, miehen poissaoloista, lasten koulukyydeistä ja oikeastaan ihan mistä vaan.  Todella raskasta seurata niitä sivusta, hänellä olisi oikeasti tosi paljon mistä olla onnellinen.

Sitten löytyy myös se hehkuttaja. Kaikki on niin ihanaa ja auvoisaa, hyggeillään ja päivitellään rantanäkymiä omalta terassilta ja hehkutetaan aikaisin itsenäistynyttä lasta. Todellisuudessa avioliitto vetelee viimeisiään, terapeutilla käydään yksin ja erikseen, mies on mustasukkainen ja väkivaltainen ja alaikäinen lapsikin on muuttanut pois kotoa miehen takia. Raskasta seurata tätäkin sivusta.

Sitä on oppinut olemaan melko tyytyväinen omaan tavalliseen elämäänsä. Ja oppinut myös sen, että kaikessa on aina se toinenkin puoli.

Olen jo +50, joten omassa tuttavapiirissäni ei ole tuollaista joka asian hehkuttamista. Toki monilla on ihania kuvia ulkomaanmatkoistaan, ravintolaillallisistaan, kotona järjestämistään juhlista, lapsenlapsistaan jne, mutta omalle sukupolvelleni nuo ovatkin sitä "arjen luksusta", jolla piristetään niin omaa kuin ystävienkin päivää. Sydäninfarkteista, vaihdevuosioireista yms jutellaan yksityisviestein eikä edes ajatella, että kivat päivitykset olisivat jotenkin feikkiä, jos ei kerro päivityksissään myös näistä ikävämmistä asioista. 

Minä kirjoitan pääasiassa vain positiivisia postauksia facebookkiin, en nyt vain halua jakaa ongelmiani kaikelle kansalle, ei siihen mitään sen ihmeempää syytä ole.

Voinko liittyä facebookin anonuymina jotta voin seurata ammatin vuoksi tärkeitä sivuja ja hakea tietoa eri asioista? En halua näyttää kirjautumiseen käytettävää sähköpostia missääm, onnistuuko sen peittäminen. En halua, että minua seuraa kukaan ja olisin nimimerkillä. Neuvokaa, kiitos.