Lue keskustelun säännöt.
Someilmiö: jatkuva, häpeilemätön oman elämän kehuminen ja hehkuttaminen
10.04.2017 |
Otsikko ei nyt viittaa bloggaajiin, vaan ihan "taviksiin", jotka säännöllisin väliajoin kehuvat itseään ja elämäänsä somessa aivan suoraan. Päivitystä on voitu yrittää verhota vaatimattomammaksi esim. kertomalla muiden antamista kehuista ja palautteesta, mutta on aivan ilmeistä, että henkilö haluaa, että kaikki varmasti tietävät, kuinka erinomainen ja hyvä hän on. Mikä voi selittää lähes päivittäistä kerskailua somessa? Eikö riitä, että itse kokee tyytyväisyyttä ja voi sen muutamien läheisten kanssa jakaa?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sosiaalialalla työskentelevät tutut naiset lepertävät facebookissa omia työvoittojaan ja ihania päiviään ja mahtavia palautteita, vaikka työ onkin ah, niin rankkaa ja raskasta. Samoin muutamia opettajia on jotka selostavat lähes reaaliajassa miten hienoja oppitunteja pitävät ja miten oppilaat rakastavat heitä.
Hemmetti sentään jos hitsaajat ja raksamiehet tekisivät samaa...
Miksei?
"Kaunista saumaa tuli tänään ❤👍"
"Jee! Se olis viimoset vuorivillat taputeltu tähän rojektiin! Nyt kahvitauko 😊"
"Ihana uus vaahtomuovitela 😍😍😍 Kyllä ny kelpaa maalailla!"T. Arska, Repa ja Reiska
Minulla on remonttimies kavereissa, joka laittaa useinkin kuvia onnistuneista kohteistaan ja tykkää työstään. Elämästään kiitolliset ihmiset ovat kivoja. Kadehtijat, ilkeilijät ja mustamaalaajat eivät ole mulle mieleen.
Mä tykkään kovasti jos ihmiset jakavat ottamiaan kauniita kuvia, onnistuneita projekteja, kauniista meikistä tai vaikka itse kirjotettuja runoja. Onneksi FaBo-kavereista löytyy lähinnä näitä. Sen sijaan selfiet muuten vaan, kliseiset afot ja ravintolaruoka-annosten jakaminen tuo mieleen vain tietynlaisen tyhjyyden ja persoonattomuuden. Mielelläni näkisin remppamiesten onnistuneita projekteja tai leipurin kauniita kakkuja. Etenkin niiden "autoin mummon tien yli, haluan keksin ja kehuja" päivitysten sijaan.
Niin, jos ne päivitykset ovat realistisia eikä näyteltyjä ja ylilavastettuja. Pelleillään ravintola-annoksien kanssa ja kuvataan niitä ja väitetään, että itse on tehnyt 10 hengen illallisen. Joillakin somesta on tullut oman egon jatke ja pakkomielle esittää jotain hienompaa ja muka parempaa kuin tavikset. Se on ällöttävää.
Jos joku liioittelee ja valehtelee Facessa, niin eikö siinä vain itsensä nolaa? Miksi se ketään ärsyttäisi? Minua lähinnä huvittaisi tai säälittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole naamakirjassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole naamakirjassa kirjoitti:
Miksi vaatimattomuus on edelleen niin suuri hyve Suomessa? Miksi ei saisi olla onnellinen ja vähän kehaistakin, jos on mennyt hyvin? Miksi sitä pidetään kehuskeluna ja siten negatiivisena asiana?
Minusta itsensä kehuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin muiden haukkuminen, mikä vasta yleistä netissä onkin. Vai pitäisikö kaikkien vain surkutella elämäänsä? Ja eikö se sitten ole kehujen ja sympatian kerjäämistä?
Niin sinustako ainoa vaihtoehto itsekehulle on itsensä surkuttelu? :D
Toki jos maailmassa olisi vain nuo kaksi puheenaihetta, niin ehkä minäkin kehut valitsisin. Onneksi sentään on tuhansia muita kiinnostavia asioita kuin nuo kaksi.
En itse asiassa edes mieti tekemisiäni onnistumisen ja erinomaisuuden/epäonnistumisen ja surkeuden kautta, enkä koe mielekkääksi ilmoittaa muille kummassako moodissa mahdollisesti olisin, jos olisin. Teen sen, mihin olen lupautunut ja sitoutunut, joskus menee vaikeamman kautta mutta en hahmota niitä tilanteita minään näytön paikkoina tai todisteena siitä, mitä minä olen. Hyvä suoritus töissä on perustilanne. Siksi se näyttää minusta niin kummalliselta että ihmiset riemuitsevat jotain omia työasioitaan päivä toisensa jälkeen kuin ainokaisen lapsensa ensimmäisiä askeleita.
Jos ihminen laittaa someen kuvan lapsensa synttäreistä, lomamatkastaan, kertoo uudesta työpaikastaan tai autostaan, on elvistelijä. Millaisia olisivat neutraalit, omaan itseen liittyviä päivityksiä?
Ei kukaan tässä ole väittänyt että mainitsemistasi asioista kertominen on elvistelyä.
Kävin kuussa lomalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sosiaalialalla työskentelevät tutut naiset lepertävät facebookissa omia työvoittojaan ja ihania päiviään ja mahtavia palautteita, vaikka työ onkin ah, niin rankkaa ja raskasta. Samoin muutamia opettajia on jotka selostavat lähes reaaliajassa miten hienoja oppitunteja pitävät ja miten oppilaat rakastavat heitä.
Hemmetti sentään jos hitsaajat ja raksamiehet tekisivät samaa...
Miksei?
"Kaunista saumaa tuli tänään ❤👍"
"Jee! Se olis viimoset vuorivillat taputeltu tähän rojektiin! Nyt kahvitauko 😊"
"Ihana uus vaahtomuovitela 😍😍😍 Kyllä ny kelpaa maalailla!"T. Arska, Repa ja Reiska
Minulla on remonttimies kavereissa, joka laittaa useinkin kuvia onnistuneista kohteistaan ja tykkää työstään. Elämästään kiitolliset ihmiset ovat kivoja. Kadehtijat, ilkeilijät ja mustamaalaajat eivät ole mulle mieleen.
Mä tykkään kovasti jos ihmiset jakavat ottamiaan kauniita kuvia, onnistuneita projekteja, kauniista meikistä tai vaikka itse kirjotettuja runoja. Onneksi FaBo-kavereista löytyy lähinnä näitä. Sen sijaan selfiet muuten vaan, kliseiset afot ja ravintolaruoka-annosten jakaminen tuo mieleen vain tietynlaisen tyhjyyden ja persoonattomuuden. Mielelläni näkisin remppamiesten onnistuneita projekteja tai leipurin kauniita kakkuja. Etenkin niiden "autoin mummon tien yli, haluan keksin ja kehuja" päivitysten sijaan.
Niin, jos ne päivitykset ovat realistisia eikä näyteltyjä ja ylilavastettuja. Pelleillään ravintola-annoksien kanssa ja kuvataan niitä ja väitetään, että itse on tehnyt 10 hengen illallisen. Joillakin somesta on tullut oman egon jatke ja pakkomielle esittää jotain hienompaa ja muka parempaa kuin tavikset. Se on ällöttävää.
Jos joku liioittelee ja valehtelee Facessa, niin eikö siinä vain itsensä nolaa? Miksi se ketään ärsyttäisi? Minua lähinnä huvittaisi tai säälittäisi.
Ei niitä aina voi tunnistaa valehteluksi, moni ottaa totena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sosiaalialalla työskentelevät tutut naiset lepertävät facebookissa omia työvoittojaan ja ihania päiviään ja mahtavia palautteita, vaikka työ onkin ah, niin rankkaa ja raskasta. Samoin muutamia opettajia on jotka selostavat lähes reaaliajassa miten hienoja oppitunteja pitävät ja miten oppilaat rakastavat heitä.
Hemmetti sentään jos hitsaajat ja raksamiehet tekisivät samaa...
Miksei?
"Kaunista saumaa tuli tänään ❤👍"
"Jee! Se olis viimoset vuorivillat taputeltu tähän rojektiin! Nyt kahvitauko 😊"
"Ihana uus vaahtomuovitela 😍😍😍 Kyllä ny kelpaa maalailla!"T. Arska, Repa ja Reiska
Repesin tälle, mutta mulla on kyllä yksi kaveri (rakennusinsinööri) joka joskus laittaa vähän vastaavia, ja useampia, jotka laittaa vapaa-ajan projekteistaan (mökki tms) myös tällaisia.
En nää koko Facebookissa kovinkaan paljon hyvää ja hyödyllistä. Ruokkii turhaa vertailua ja huonommuudentunnetta, jos ei ole kavereita tarpeeksi. Opettaa myös elämänmittaiseen itsensä tuotteistamiseen ja managerointiin, sama kaikissa näissä somehömpötyksissä. En käytä mitään niistä, eikä asiani kuulu muille kuin niille, joille kerron itse henkilökohtaisesti tai puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pistän facebookiin juuri sellaisia päivityksiä mitkä itsestä tuntuvat hyvältä sinne laittaa, muut tykätköön niistä mitä tykkäävät.
En toki mitään mauttomia tai epäsopivia juttuja sinne laita.
Mahtaako kavereiden haaliminen olla tätä samaa markkina-arvon mittaamista? Mitä enemmän kavereita (joista suurin osa todellisuudessa hyvän päivän tuttuja) sitä suositumpi ja menestyneempi ihminen... Ja kyllä tuntuvat jopa vähän pelottavilta ne ihmiset, jotka viljelevät somessa ilmauksia "ihana", "rakas", ❤️, 😍, ja jotka sitten livenä tavattuna ovat ihan jotain muuta. Tulee mieleen, miksi tällaista ylimakeaa kuvaa haluaa itsestään luoda, ja eivätkö he ymmärrä, että tutut ihmiset näkevät todellisuuden sydämien takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sosiaalialalla työskentelevät tutut naiset lepertävät facebookissa omia työvoittojaan ja ihania päiviään ja mahtavia palautteita, vaikka työ onkin ah, niin rankkaa ja raskasta. Samoin muutamia opettajia on jotka selostavat lähes reaaliajassa miten hienoja oppitunteja pitävät ja miten oppilaat rakastavat heitä.
Hemmetti sentään jos hitsaajat ja raksamiehet tekisivät samaa...
Miksei?
"Kaunista saumaa tuli tänään ❤👍"
"Jee! Se olis viimoset vuorivillat taputeltu tähän rojektiin! Nyt kahvitauko 😊"
"Ihana uus vaahtomuovitela 😍😍😍 Kyllä ny kelpaa maalailla!"T. Arska, Repa ja Reiska
Repesin tälle, mutta mulla on kyllä yksi kaveri (rakennusinsinööri) joka joskus laittaa vähän vastaavia, ja useampia, jotka laittaa vapaa-ajan projekteistaan (mökki tms) myös tällaisia.
Muistavathan he kertoa miten heidän projektejaan on kiitelty ja kehuttu niin paljon, että he saavat siitä voimaa jatkaa rankkaa, mutta palkitsevaa ja eritoten haasteellista työtä? Ja että miten tämä voi olla edes totta heidän kohdallaan.
Joke näitä narsisteja puolustelee, on itse sellainen. Kyllä tolkun ihmiset meillä ja maailmalla ovat edelleen jotain muuta kuin näitä oman elämän kardashianeja jotka elävät vain huomiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sosiaalialalla työskentelevät tutut naiset lepertävät facebookissa omia työvoittojaan ja ihania päiviään ja mahtavia palautteita, vaikka työ onkin ah, niin rankkaa ja raskasta. Samoin muutamia opettajia on jotka selostavat lähes reaaliajassa miten hienoja oppitunteja pitävät ja miten oppilaat rakastavat heitä.
Hemmetti sentään jos hitsaajat ja raksamiehet tekisivät samaa...
Miksei?
"Kaunista saumaa tuli tänään ❤👍"
"Jee! Se olis viimoset vuorivillat taputeltu tähän rojektiin! Nyt kahvitauko 😊"
"Ihana uus vaahtomuovitela 😍😍😍 Kyllä ny kelpaa maalailla!"T. Arska, Repa ja Reiska
Minulla on remonttimies kavereissa, joka laittaa useinkin kuvia onnistuneista kohteistaan ja tykkää työstään. Elämästään kiitolliset ihmiset ovat kivoja. Kadehtijat, ilkeilijät ja mustamaalaajat eivät ole mulle mieleen.
Minulla on montakin opefrendiä, eikä kukaan höpötä tunneistaan. Ikinä.
Sitten on raksafirmamies, joka kertoo töistään. Minusta se on mielenkiintoista! Olen itse ylempi toimihenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko ajatelleet sitä, että työnantaja saattaa jopa maksaa siitä, että tiettyjä asioita jaetaan somessa? Kaverin firmassa raportoidaan jopa tykkäysten määrät työnantajalle ja niiden mukaan saa lisää palkkaa. Viattomalta tuntuva päivitys voi ollakin oikeasti mainos. Moni netin käyttäjä ei tunnu tajuavan tätä.
Vierailija kirjoitti:
Some tuokkii narsismia ja oman elämänsä peilaulua näyttämisen ja fasadin pitämisen kautta. Mitä järkeä sellaisessa on !? Vertaillaan omaa elämää väistämättä muihin ja lasketaan tylkäyksiä. Tämä on väistämätöntä, turha yrittää väittää, että kaikki on vaan niin helvetin ilahtuneita epäitsekkäästi muiden hehkutuksista. Täyttä elämää voi viettää ilman Facebookia.
Tämä on niin totta, tuli hiffattua tuo asia jo yli 10 vuotta sitten. Aivan jäätävää tuo minä minä minä ja vielä kerran itse itseäni korostaen ja toisten yläpuolelle nostaen, minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen nykyisin Facebookin päivittämisen hyvin hankalaksi.
Ensinnäkin, sinne ei tietenkään oikeasti kuulu laittaa mitään sellaista, mikä liittyy muiden ihmisten asioihin, jos ei ole 100% varmuutta, että hekin haluavat sen tiedon itsestään jakaa. Eli ei kuvia juhlista, keikoista, lapsista, perheestä (etenkin kun mies ei ole somessa eikä haluakaan olla).
Sitten ei pidä sanoa mitään liian henkilökohtaista. Siellä alkaa olla liikaa ex- ja nykyistä työnantajaa ja lasten kavereitten vanhempia kaverina, että kehtaisi mitään aamuyön hermoromahduksiaan purkaa tai muutenkaan haavoittuvammista tunteista puhua.
Omassa elämässäkin menee nyt oikein hyvin joka tavalla. Monella muulla on enemmän vaikeuksia, että uuden auton ostot ja keittiörempat tekee mieli sivuuttaa hiljaisesti.
Eläinten kuvat antavat käsityksen, että elämässä ei ole mitään muuta.
Ruuan kuvat antavat oudon vaikutelman (ja muutenkin niihin pitää hakemalla hakea syytä postata - "kullan kanssa brunssilla <3" vol. 15?)
Luontokuvatkin ärsyttävät jo monia, kun näyttävät reippaudella pätemiseltä (minäpä olinkin jo järven kiertänyt kun aurinko nousi ja tässä kuvia todisteeksi)
Ei jää kovin paljon mistä normaalikäyttäjä pystyisi postaamaan. Ehkä lasten syntymät ja työpaikan vaihdot, joskus matkat jos mikään aikaisemmista kohdista ei ole esteenä.
Toisaalta jos ei postaa mitään, alkaa vaikuttaa epäilyttävältä stalkkerilta.
Katselin illalla väsyneenä, mutta niiin kiitollisena sairaalan kattojen ylitse auringonlaskua. Taas yksi päivä takana maailman parasta työtä! Potilaat <3, ei heitä ilman voisi elää <3 niin rankkaa ja repivää, niiiiin todellista, suurta ja kuitenkin: maailma tehdään pienissä hetkissä ja tuokioissa. Ai niin, potilaat pyysivät aamulla lääkärinkierrolla minulta ohitusleikkauksen näköistä kakkua ja tässä se nyt on! No meni vähän aamuyölle leipoessa mutta kun koko ihkupihku työporukka kannusti ja tämä lääkäri rakastaa leipomista! PS. 3A osaston hoitsut, teidän hymynne avulla jaksoin pelastaa ihmishenkiä, tänäänkin. :)
Ovat sitä samaa porukkaa, joita muidenkin pitäisi kehua ja kannustaa jatkuvasti. Myös silloin, kun eivät tee mitään ihmeellistä vaan ihan vaan hoitavat hommansa.
Voiko olla rasittavampaa, kuin aikuisten "katomua-katomuakatomua!"
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko Facebookia, se on aivan älytön. Totta kai sinne laitetaan vaan ne positiiviset asiat, jotta itsestä tehty mielikuva ja imago olisi positiivinen. Kenenkään elämä ei ole sama kuin Facebookin antama kuva.
Ihanaa että en ole ainoa. En kertakaikkiaan voi käsittää koko facebookia. Ja pidän itseäni vielä suhteellisen avoimena ihmisenä.
Tulee aika paha mieli tällaisista aloituksista ja alkaa miettiä, että kuinka paljon omat päivitykset ärsyttävät muita. Ehkä pitäisi poistaa sellaiset tyypit listoilta, jotka eivät päivitä mitään tai linkittävät vain jotain kissavideoita. En toisaalta ymmärrä miksi sellaisten stalkkereiden pitää roikkua toisten kaverilistoilla vain arvostelemassa muiden päivityksiä. Tiedän yhden työkaverini, joka oikeasti saattaa tauollakin kaivaa Facebookin esille ja näyttää meille miten tyhmiä ja narsisteja hänen Facebook-kaverinsa ovat kun postaavat sitä tai tätä. Valitettavasti tyhmyys paistaa hänen silmistään eikä sieltä ruudulta.
Enemmän kiinnostaa ihmisten ajatukset kuin tekemiset, ruumiintoiminnot, pätemiset jne. Ja tietysti miten asiat ilmaistaan eli "Mahtavaa, sain ikkunat pestyä, maton pestyä, naapurin perunamaan käännettyä" vs. "Sain jopa yhden pakollisen kotityön tehtyä ennen aamu kymmentä *liimaa tähtimerkkiä rintaansa (tähtimerkistä sakarakin repesi)*".
Viisas vaatimattomuus kaunistaa. Ja tämä ei ole mikään suomalainen piirre, muuten. Itsensä suoran kehumisen, humblebragin ja hyvän ilmaisutaidon välilläkin on ero. Some on taitolaji.
Niin, jos ne päivitykset ovat realistisia eikä näyteltyjä ja ylilavastettuja. Pelleillään ravintola-annoksien kanssa ja kuvataan niitä ja väitetään, että itse on tehnyt 10 hengen illallisen. Joillakin somesta on tullut oman egon jatke ja pakkomielle esittää jotain hienompaa ja muka parempaa kuin tavikset. Se on ällöttävää.