Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, olen vähän järkyttynyt.. Luin juuri että osalle ihmisistä on ihan normaalia "nähdä" silmät kiinni mielikuvittelemalla
10.04.2017 |
Itse kun suljen silmät, voin vaikka ajatella tuolia ja tiedän minkälainen se on, voin kuvitella sen sinne mustaan leijumaan kuin pimeään huoneeseen, mutta en todellakaan NÄE sitä. Pelkkää mustaa. Olen luullut että kaikilla on näin.
Mutta ilmeisesti on tyyliin normaalimpaa, että sen tuolin voi kuvittelemalla oikeasti nähdä kuin silmät aukikin näkisi? Tai muutkin jutut? Muistot, maisemat?
Minulla vaan mustaa. Ja tuolla keskustelussa mustaa näkevät kertovat että traumaattinen lapsuus, mikä kyllä itselläkin. Muistot aina olleet todella hataria muutenkin lapsuudesta.
Tiedän että uneni kyllä on todella visuaalisia ja näen kaiken kuin oikeassa elämässä, oikeastaan yleensä paljon värikkäämpänäkin. Hyvin todentuntuisia unia. Mutta herättyäni ja silmät sulkiessa näen taas tietenin vain mustaa unta muistellessa, enkä voi enää oikeasti nähdä mitä unessa näin, voin vain muistaa faktoja kuin vaikka sitä tuolia ajatellessa. Että olen joskus nähnyt sen oikeasti.
Mutta kertokaahan miten teillä on?
Kommentit (276)
Pystyn tähän kun olen nukahtamaisillani, ei tosin ole ihan sama juttu koska väsymys ja lähestyvä uni mahollistaa sen. Silloin voin kuvitella maisemia jne ja katsella niitä, mutta jos havahdun liian hereille nään taas pelkkää mustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuvittelin lapsena silmät auki kirjoittavani ilmaan. Mielessäni näin, kuinka teksti syntyi. Oli rentouttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Viihdytän usein itseäni esim pitkillä bussimatkoilla uppoutumalla mielikuvitusmaailmaan. Vähän kuin katsoisi elokuvaa. Ikävää ajatella etteivät kaikki voi:( mutta ehkä sellaista ei sitten osaa kaivatakaan
Mulla sama :D Voin joko kuvitella sen katsottavan "elokuvan" tai sitten käydä mielessäni läpi ihan oikeaa elokuvaa jonka olen katsonut, tai kirjaa jonka olen katsonut.
Lukeeko ap muuten kirjoja? Etkö näe silloinkaan "elokuvaa" mielessäsi? Millaisia kirjoja luet? Jotenkin tuntuisi ettei kirjan lukeminen ole kovin mielenkiintoista, jos ei pysty kuvittelemaan.
Taidanpa lähteä nyt lenkille mun lohikäärmeen kanssa (aika voimaannuttavaa muuten kävellä jättimäinen lohikäärme vierellä, jota kukaan muu ei näe :D), olen vähän järkyttynt tästä teidosta, ettei kaikki pysty kuvittelemaan.
Minä olen pienestä pitäen kertonut itselleni "tarinoita" ja kutsunut sitä tuolla nimellä. Siis ikään kuin elän toista elämää mielukuvituksessa rinnakkaistodellisuudessa ja teen mitä haluan ;) Pääpainopiste näillä tarinoilla on aina ollut ennen nukahtamista, jossa on saattanut vierähtää useampikin tunti. Joskus niihin voi uppoutua jos on erityisen tylsää. Pystyn jatkamaan elämääni rinnakkaistodellisuudessa silmät auki tai silmät kiinni, ei ole mitään eroa, mutta ihan huomautuksena, että erotan kyllä todellisuuden ja kuvitellun. Ilman tarinoitani olisi kyllä tylsää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yleensä niinpäin etten juuri näe vaan mustaa tilaa, tyhjyyttä ollenkaan. Näen asioita joita olen ajatellut kuulluut tai kokenut...tai vaan uneksinutkin, yhtä selkeinä ja elävinä kuin silmät aukikin katsellessani :) Musta on outoa ajatella ettei joku näkisi mitään sellaista.
Minäkin olen varmaan mieleltäni sokea, mielikuvat asioista on abstrakteja...esim. värit ja muodot hahmotan huonosti, etäisyyden ja liikkeen paremmin. Ikään kuin pystyy hahmottamaan läsnäolon jossain tilassa, muttei itse tilaa.
Joissakin asioissa tämä on vahvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua alkoi epäilyttää mitä tällä oikeastaa tarkoitettiin. Toki jos suljen silmäni näen mustaa taikka silmäluomien lävitse aavistuksen valoa. Sitten vaivun ajatuksiin ja näen siellä sen kaiken muun. Voin vaipua ajatuksiini myös silmät auki.
Vierailija kirjoitti:
Siis mä nään vaan mustaa enkä muuta :( ihab normaali lapsuus ollu
Outoa. Onko sinulle luettu paljon lapsena? Jos ei niin voisi osittain selittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai eikö kaikki näekään kuvittelemiaan asioita mielessään?
Kuulostaa todella ankealta. Olen pahoillani ap :(
Ei tarvi olla pahoillaan puolestani, vaikka oonki järkyttynyt oon myös hyvällä tavalla hämmentynyt ja innoissani että JOTKUT voi oikeasti nähdä noin! Siis kuulostaa todella kauniilta, elämä on aika ihmeellistä. Ja voinhan mä alkaa treenata nyt kun tiedän ees että se olis mahdollista :) Ja lapsuusen traumoista on selvitty, olen todella tyytyväinen nykyhetkeen. Jos siis sen mainitsemisen takia joku oli pahoillaan.
Tosiaan nyt ymmärrän monta asiaa paljon paremmin. Vaikka tuo lampaiden laskeminen kuulostaa nyt järkevältä, jos ne lampaat oikeasti "näkee". Huh huh :D
Ap
Oii. Tuli jotenkin hellyyttävä olo, että joku on ihmetellyt sitä miksi kehoitetaan laskemaan lampaita jos ei saa unta.
Minun on paljon helpompi kuvitella ja "nähdä" asioita silmät auki kuin silmät kiinni. Jossain rentoutusharjoituksessa aina pyydetään sulkemaan silmät ja kuvittelemaan vaikka olevansa rannalla, minä en näe mitään ja sitten keskittyminen hajoaa ja mietin ihan muita asioita ja eksyn koko tilanteesta tai nukahdan. Yleensä jäänkin sitten silmät auki.
Tässä on yksi selostus siitä kun tajuaa olevansa "mieleltään sokea":
https://m.facebook.com/notes/blake-ross/aphantasia-how-it-feels-to-be-b…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että tässä on jokin väärinkäsitys. Minäkin "näen" yksityiskohtia, vaikka silmät kiinni on pelkkää mustaa. Kun kuvittelen lampaan hyppäämässä aidan yli, "näen" miten ruoho taittuu sorkkien alla, miten lammas tuntee värähdykset sorkkien iskeytyessä maahan, miten lampaan reisilihas jännittyy pehmeän karvan alla ennen hyppyä jne. Näen miten lampaan korvat värähtävät juoksuaskeleilla ja miten aidan rapistunut maali jää varjoon eläimen ylittäessä aidan. Kykenen piirtämään yksityiskohtaisen animaation tai pysäytetyn piirroksen kuvittelemastani hetkestä.
En konkreettisesti näe mitään. Ei silmämuniin välittyviä visuaalisia havaintoja tai unenkaltaisia "harhoja", vaan nimenomaan mielikuvitusta. Näen silmät kiinni mustaa, ja siksi kuvittelenkin silmät auki samalla, kun selaan vauvapalstaa tai mitä milloinkin.
Lukiessani kirjaa kuvittelen tilanteita ja maisemia, mutta en tietenkään sulje silmiäni tai oikeasti saa visuaalihavaintoja, sehän estäisi lukemisen tai ainakin hidastaisi sitä hyvin paljon. Käytän mielikuvitusta ja "näen" tilanteet ns. sieluni silmillä. Eikös tämä ole kaikille tosi? Ihmisten kokemukset kirjallisuudesta ovat hyvin yhtenäiset, vaikka aiheesta ollaan puhuttu vuosisatoja eri paikoissa. Mielikuvat pyörivät päässä samalla, kun silmät näkevät pelkän tekstin. Mielikuvat eivät ole yhtä konkreettisia kuin visuaaliset havainnot oikeasta maailmasta, eikä niitä kirjaimellisesti näe silmin, ellei ole unessa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että tässä on jokin väärinkäsitys. Minäkin "näen" yksityiskohtia, vaikka silmät kiinni on pelkkää mustaa. Kun kuvittelen lampaan hyppäämässä aidan yli, "näen" miten ruoho taittuu sorkkien alla, miten lammas tuntee värähdykset sorkkien iskeytyessä maahan, miten lampaan reisilihas jännittyy pehmeän karvan alla ennen hyppyä jne. Näen miten lampaan korvat värähtävät juoksuaskeleilla ja miten aidan rapistunut maali jää varjoon eläimen ylittäessä aidan. Kykenen piirtämään yksityiskohtaisen animaation tai pysäytetyn piirroksen kuvittelemastani hetkestä.
En konkreettisesti näe mitään. Ei silmämuniin välittyviä visuaalisia havaintoja tai unenkaltaisia "harhoja", vaan nimenomaan mielikuvitusta. Näen silmät kiinni mustaa, ja siksi kuvittelenkin silmät auki samalla, kun selaan vauvapalstaa tai mitä milloinkin.
Lukiessani kirjaa kuvittelen tilanteita ja maisemia, mutta en tietenkään sulje silmiäni tai oikeasti saa visuaalihavaintoja, sehän estäisi lukemisen tai ainakin hidastaisi sitä hyvin paljon. Käytän mielikuvitusta ja "näen" tilanteet ns. sieluni silmillä. Eikös tämä ole kaikille tosi? Ihmisten kokemukset kirjallisuudesta ovat hyvin yhtenäiset, vaikka aiheesta ollaan puhuttu vuosisatoja eri paikoissa. Mielikuvat pyörivät päässä samalla, kun silmät näkevät pelkän tekstin. Mielikuvat eivät ole yhtä konkreettisia kuin visuaaliset havainnot oikeasta maailmasta, eikä niitä kirjaimellisesti näe silmin, ellei ole unessa.
Juuri näin minäkin näen. Eli tavallaan unohdan sen mustan mitä näkyy kun sulkee silmänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä silmissä mitään kuvia vilise. Ne kuvat muotoutuu aivoissa. Voi kuvitella vaikka tilanteen, jossa näkee pitkästä aikaa jonkun ihmisen, jota on ikävöinyt.
Mutta niin itselleni on käynyt elämässäni muutaman kerran, että olen nähnyt näyn.
En siitä kerro koska se kuuluu alueeseen jota ei ymmärretä.
Siis näen tavallisesti mielikuvissani kaikenlaista kuten täällä on muutkin kertoneet. Voin itse määrätä kuvitelmieni suunnan.
Muutaman kerran elämässäni on kuitenkin käynyt niin, että kesken arkisen tekemisen, mitä nyt olenkaan sattunut tekemään taikka ajattelemaan, on silmieni eteen lävähtänyt kuva. Se kuva on kuin kesken televisio lähetyksen tv- ruutuun lävähtäisi joku täysin ohjelmaan kuulumaton kuva.
Nämä näyt ovat sitten jonkinajan päästä paljastuneet varoituksiksi jostakin asiasta. Siis niiden avulla joku asia on selvinnyt.
Minä muistan paremmin näkemäni kuin kuulemani asiat. Jos mun pitää muistaa vaikka joku numero, niin kuvittelen sen numeron kuin se olisi kirjoitettu taululle eteeni. Siis ihan kuin näkisin oikeasti sen numeron. Silloin muistan sen paremmin. Ei ole ikinä tullut mieleeni, ettei kaikki pystyisi samalla tavalla luomaan mielikuvia.
Musta tuntuu, että ihmiset käsittää tän nyt kahdella eri tavalla. Mä näen mustaa, kun laitan silmät kiinni, mutta pystyn mielikuvittelemaan sinne asioita. Ne kuvat eivät aina ole kovin yksityiskohtaisia, ellen mielikuvittele jotain tiettyä kuvaa. Mulla on enemmän niin, että tarina etenee, vaikka en olekaan kovin visuaalinen ihminen. MUTTA ei ne kuvat sinne mitenkään elokuvana tai maalauksina väkisin tule, kuten ap homman ajatteli VAAN ne tulevat mun tahdostani, mun mielikuvitteleminani.
En tiennyt että jotkut ei pysty kuvittelemaan visuaalisesti. Hauskaa. :D Eihän niitä siis kirjaimellisesti näe, minäkin näen mustaa kun pistän silmät kiinni, mutta sitten aivot menee eri moodiin ja se musta "unohtuu", kun mielikuvitus alkaa, välillä on ihan kuin elokuvaa katsoisi. Mulla on välillä vaikeuksia nukahtaa stressin takia, joten parhain keino nukahtaa on pistää silmät kiinni ja kuvitella erilaisia tapahtumia elokuvamaisesti. Kuten joku sanoi, joskus ne keksii päästään, joskus käy läpi jotain oikeaa elokuvaa. Näen kaiken yksityiskohtaisesti visuaalisesti päässäni ja nukahdan alta aikayksikön.
Tästä on hyötyä ihan arkielämässäkin, esim. kodin sisustamisessa. Jos löydän kaupasta tai kirpparilta kivan tuotteen, mutten ole varma sopiiko se miettimääni huoneeseen, voin visuaalisesti päässäni nähdä huoneen ja lähes kaikki sen yksityiskohdat ja sovittaa löytämäni tavaran sinne ja nähdä sopiiko se ympäröiviin juttuihin väriltään tms.
Itse oon aina luullut, että tämä liittyis jotenkin siihen, että mulla on loistava visuaalinen muisti. Muistan aina reitit kun olen kerran ne kulkenut ja ihan älyttömiäkin yksityiskohtia paikoista joissa olen käynyt vain kerran. Oon aatellut, että mun aivoilla on niin paljon visuaalista muistimateriaalia, että sen vuoksi tuollainen visuaalinen "kuvitteleminenkin" on helppoa. :D Tiedä häntä.
Ja siis sen perusteella mitä luin tuosta ilmiöstä, niin sillä tarkoitetaan juurikin sitä, ettei pysty visualisoimaan mielessään mitään asioita, eli "näkemään" niitä. Termi näkeminen on tässä sinällään siis vähän harhaanjohtava, koska eihän niitä varsinaisesti näe silmillään, vaan "aivoillaan". Siksi noissa englanninkielisissä teksteissäkin käytetään nähdä termiä lainausmerkeissä.
Ilmeisesti ei ole niin kovin yleistä se ettei pysty visualisoimaan asioita mielessään, joten siksi tässä on monella vaikeuksia tajuta mistä on kyse. :D Itsekin mietin pitkään, että eihän kukaan näe mitään muuta kuin mustaa jos on silmät kiinni. Siis näkökentässään. Päässään kyllä. Siitä tässä on kyse. Kannattaa lukea tällä sivulla olevan facebook linkin teksti, se avasi aihetta itselle.
Ei mun tarvitse edes silmiä sulke, että näen sen tuolin.
Mutta minä taas en ymmärrä, että miten voi ajatella ilman että näkee mielessään sen mitä ajattelee? Siis tietysti sanoillakin voi ajatella, tavallaan siis ajattelee "puhetta", mutta ei kyllä voi tuolia sillä tavalla ajatella, täytyyhän se tuoli nähdä mielessään jotta voi esim. kuvailla, että miltäse näyttää? Vai jääkö vain sanat mieleen "puinen, ruskea tuoli, neljä jalkaa, jaloissa muotoilut, selkänojassa on yksi poikkipuola ja istuinosa on soikion mallinen", tuollaisen tuolin näin kun luin aloittajan viestiä, ei sitä voi "näkemättä" kuvailla?