Mikä on pienin syy, minkä takia olet lähtenyt päivystykseen?

Näin näkökenttäni laidassa pienen vilkkuvan valon, jota en enää itsekään löytänyt vastaanotolla. Minulla on MS-tauti, ja pienet muutokset voivat olla merkkejä pahenemisvaiheen alkamisesta. Sillä kertaa ei ollut. Nykyään en enää mene päivystykseen pikkujutuista.

Vierailija kirjoitti:

Pitkittyneet vaivat eivät nimenomaan ole niitä päivystysasioita. Johan sen järkikin sanoo!! Päivystykseen mennään akuuteissa, henkeä uhkaavissa tilanteissa eikä minkään pääkipujen tai yskän vuoksi 😄

Kyllä päänsärky ja yskäkin voivat olla päivystysasioita. Itse olen joutunut tk:n kautta ambulanssilla päivystykseen, kun ei migreenikohtaus helpottanut ja tuli uutena oireena hemiplegia. Yskän taustalta taas paljastui keuhkokuume. -> osastolle tippaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkittyneet vaivat eivät nimenomaan ole niitä päivystysasioita. Johan sen järkikin sanoo!! Päivystykseen mennään akuuteissa, henkeä uhkaavissa tilanteissa eikä minkään pääkipujen tai yskän vuoksi 😄

Sairaslomatodistus on valitettavasti pakko hakea jos aikoo saada palkan vaikkapa viikonloppuna alkaneesta flunssasta. Tiedän todella turhaa, mutta toistaseks näin.

Sairaalan akuutissa olen tainnut käydä vain kerran, silloin oli kyynärpää mennyt sijoiltaan ja murtunut.

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeen työpaikoissa te olette, kun ei saa edes muutamaa päivää sairastaa ilman lappua?

Kaupanalalla Helsingissä. Meillä on tosi tarkkaa. Ei käy edes sh:n todistus ja lapsenkin sairaudesta ekana päivänä lääkäriin jos aikoo palkan saada.

Kuinka hiton turhaa lähteä kuumeisen lapsen kanssa päivystykseen tai terveysasemalle kun siihen kuumeeseen auttaa kotihoito.

Psykoosi, yhdeksän tunnin odotus ennen kuin pääsin lääkärille. Kiva jälkikäteen miettiä ja hävetä mitä kaikkea siellä sekoilin :(

Edellinen työnantaja vaati lippulappuset jos lapsi oli kipeä. Ihan normi lenssu-kuume-oksun takia. Olisi hoituneet kotonakin, mutta lappu piti olla työnantajalle.

Nykyinen työnantaja onneksi hyväksyy pelkän oman ilmoituksen: Toivottavasti jatkossakin.

Sitten on tietty nämä ihan tosi kyseessä jutut; lapselle tikkiä/liimaa jne.

Silmätulehdus

En ole ollut päivystyksessä. Kerran oli ERITTÄIN erikoislaatuinen tilanne ja minulla oli kaikki särkylääkkeet finito. Tällaista tilannetta ei pääse syntymään about ikinä, mutta sen kerran ne loppuivat ja oli migreeni. Välillä lievempi, sitten se paheni. Kesti vuorokauden tai kaksi, en muista enää tarkasti. Siinä jo harkitsin meneväni päivystykseen anelemaan lääkkeitä pään täyteen. Tai vatsan. En muista miten siitä lopulta selvittiin, mutta eräs miekkonen sitten kiltisti toi minulle lääkkeitä samalla kun siinä tapasimme ja vaihdoimme muutaman sanasen.

No mikä on pieni syy? Onko astman paheneminen pieni syy, jos ei ole varma uskaltaako enää odotella seuraavaan aamuun? On oikeasti todella vaikea päätellä onko nyt bakteeriperäinen vai virusperäinen keuhkoputkentulehdus. Monesti on aivan eri diagnoosi sitten lopulta mitä on itse epäillyt, esimerkiksi kerran oli keuhkoputkentulehduksen lisäksi bakteeritulehdus molemmissa poskionteloissa enkä ollut huomannut sitä itse ollenkaan, astmanpahenemisvaiheissa kun on yleensä ylipäätään niin huono olo ettei siinä enää joku poskiontelontulehdus paljoa paina. Jos en ole varma pitääkö mennä päivystykseen niin soitan yleensä terveysneuvontaan ensin. Minua ei muuten ole koskaan käännytetty päivystyksestä vaikka olisin tullut vain flunssan vuoksi. Nimittäin se lääkärikin joutuu ensin tutkimaan ennen kuin voi sanoa onko flunssa, keukoputkentulehdus, keuhkokuume, muu astman pahenemisvaihe jne...

Olen myös mennyt päivystykseen vaarattoman rytmihäiriön vuoksi. Silloinkaan eivät käännyttäneet vaan ottivat filmit, antoivat lääkettä ja pitivät seurannassa muutaman tunnin.

38-39 asteen kuume ja perhe oli angiinakierteessä. Tarjottiin teetä ja sympatiaa ja että maanantaina pitää mennä lääkäriin. Kaksi päivää kuumehoureisena 38-40 astetta, oli tietysti angiina. Jos olisin tiennyt, ettei hoitoa saa, niin olisi sitä buranaa itsekin osannut ottaa.

Jalka turposi, oli kihtikohtaus. Toisen kerran sama juttu. Nyt säännöllinen lääkitys+ kunnon myrkyt varastossa niin ei tuon takia tarvitse enää vaivata.

Puoliso kompastui ja suorilla jaloilla ("koomisinta", että selvin päin, päiväsaikaan, hyvä valaistus, mutta laatta pikkuisen kohollaan) ja pää laattajalkakäytävälle. Hurjan näköistä, taju ei mennyt, mutta pitihän se aivotärähdysmahdollisuus käydä tsekkaamassa. Kai oltiin ylihysteerisiä, kun suosituksen mukaan käytiin lääkärissä. Kun lääkäri totesi, ettei ilmeisesti aivotärähdystä, niin resurssejahan siinä taas tuhlattiin. Onneksi oli sen verran asiaa, että sairaanhoitaja liimasi haavan kiinni niin ei tarvinnut hävetä käyntiä.

Pari kertaa ollaan käyty päivystyksessä lauantaina, kun ei töissä käyvä ehdi viikolla sairastaa saati lääkärissä käydä ja kunnon työntekijä tulee vasta viikonloppuna semikipeästä täyskipeäksi.

Ai niin, olen mennyt myös haavan vuoksi päivystykseen. Silloinkaan eivät käännyttäneet vaan hoitaja puhdisti haavan ja noukki sieltä kaikki hiekanmurut yms roskat, oli niin repaleinen ettei sitä voinut edes tikata. 

T: 70

Silmätulehdus, joka alkoi kesken työpäivän.

Aattelin et jotai ärsytystä vain ja kävin huuhtelemassa välillä silmiä, mutta ne alko jo rähmimään todella pahasti ja toinen muurautu melkein kiinni. Otin taksin päivystykseen ja paikanpäällä en enää nähnyt kunnolla. Pääsin heti hoitoon ja apteekin kautta kotiin.

Joten silmätulehduskaan ei ole aina turha! En tiedä miten olisin selvinnyt seuraavaan aamuun. Ajatuskin sattuu.

Yksi sunnuntai herätessä silmässä tuntui vihlovaa kipua, kun avasin aamulla silmät. En pystynyt pitämään silmää auki, siihen sattui ja se vetisti. Luulin silmätulehduksen iskeneen, joten menin päivystykseen.

Lääkäri laittoin jonkun pienen paperin silmään, se sattui ihan hirveästi. Lääkäri arveli, että siinä tuli silmään haava ja hän laittoi minulle maanantaiksi kiireellisen lähetteen silmäpolille. Sain reseptin ja apteekin kautta kotiin.

Silmäpolilla sarveiskalvolla todettiin haava, silmään laitettiin voidetta ja laitettiin lappu päälle. Uusi resepti ja apteekin kautta kotiin. Keskiviikkona oli kontrolli taas silmäpolilla. Sain taas uuden reseptin ja apteekin kautta kotiin.

Syynä oli kuivat silmät, jolloin yläluomeen oli tarttunut sarveiskalvosta pala. Se maksoi kolme kertaa polimaksun n. 25 euroa ja kolmet eri lääkkeet, 25 euroa per lääke. Hintaa tuolle tuli 150 euroa. Oli muuten pitkät kolme päivää kotona, kun silmän laputuksen vuoksi en voinut käyttää silmälaseja ja ilman laseja olen liki sokea. Makasin sohvalla radiota kuunnellen.

Oon käynyt päivystyksessä kolmesti elämäni aikana, syinä murskaksi mennyt peukalo, ahdistuspsykoosi ja murtunut ranne. Kaikilla kerroilla otettiin ystävällisesti vastaan ja sain apua, ahdistuksen kanssa pääsin todella nopeasti lääkärin puheille vaikka luulin että käännyttäisivät suoraan kotiin odottamaan pyhien päättymistä ja psyk.polin aukeamista. Peukalon kanssa odottelin useamman tunnin, ei se haitannut kun sain säännöllisesti kipulääkettä ja odotin vaan lääkäriltä tietoa että tarviiko enempää paketointia kuin lastan.

Oho, miten nro 73 käytti samoja sanoja mitä minä. En nähnyt tuota viestiä ennen kuin aloitin kirjoittamaan omaani. Nro 74

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan mennyt päivystykseen. Käykö ihmiset siellä jotenkin usein?

Minä tapaan käydä 1-2 viikon välein. Saahan siitä vähän taskunpohjallekin.

Kerran tuntui sydämen kohdalla ihossa jatkuvaa jäytävää kipua ja jomotusta, joka tuntui itseäni lietsottuani pahenevan hengityksen mukaan. Ihan kuin kudos ei olisi jotenkin saanut happea. Paniikissa toki kuvittelin meneillään olevan sydänkohtauksen ja luulin kuolevani seuraavan tunnin sisällä (jälkeenpäin ajatellen ehkä olisi pitänyt vähän rauhoittua, 19 vuotias harvoin kuolee sydänkohtaukseen).

Ja kappas kappas, paljastuikin jonkinnäköiseksi rinnan alueen kudoksen/tmv. tulehdus/kiputilaksi, joka olisi mennyt pelkällä levolla ja rasituksen välttämisellä. Olin juuri edellisellä viikolla saanut pari paniikkikohtausta joista toinen vei myös päivystykseen, ja nämä varmaan vaikuttivat taustalla. Kipu tosiaan oli hyvin huomaamatonta ja jos en olisi ajatellut asiaa lainkaan, en olisi sitä edes välttämättä huomannut. Myös hengitys kulki aivan normaalisti ja pystyin jopa ilman lanssia menemään itse sairaalan paikalle :-D. Minut kuitenkin otettiin jonon ohi heti sisään ja ottivat kuitenkin EKG:n ja olin siinä ties kuinka kauan, oli luonnollisesti normaali. Onneksi ei ollut erityisen kiireistä aikaa, etten olisi sitten kiilannut jonkun oikeasti apua tarvisevan ohitse.

Pikku muksuna työnsin pähkinän sieraimeen ja sinne se jäi. Oli vielä joulu menossa. No eikun isä viemään päivystykseen useiden kilometrien päähän...

Siellä sitten odotettiin ja lopulta minulta otettiin pähkinä pois nenästä ja pääsimme lähtemään kotia! Mitä minä sitten heti kotona tein?

Laitoin pähkinän uudestaan nenään! Silloin kyllä vanhempani vetivät herneet nenäänsä.

T:Keskiviivan Mies.

Murtunut varvas. Ihan kuninkaallista kohtelua saimme sekä varvas että minä!