Mikä on pienin syy, minkä takia olet lähtenyt päivystykseen?

Niin missä päivystyksessä? meillä päin kun on terveyskeskuksen päivystys klo 8-16 ja jos ei siihe kerkee niin pitää mennä keskussairaalan akuutin päivystykseen. Ei oo erikseen lääkäriaikoja varattavissa vaan aina pitää mennä päivystykseen. Joskus kun menee sinne terveyskeskuksen päivystykseen ne sanoo siellä etteivät voi siellä hoitaa ja laittavat lähetteen sitten sinne akuutti 24:seen. 

Terveyskeskuksessa oon käyny korvatulehduksen, migreenin ja kuumeen takia ja jos oon joistai näistä syistä tarvinnu saikkua. Akuuttiin oon menny sappikivikohtauksen takia 2 kertaa koska ne tulee mulle aina öisin niin mahollisuutta terkkariin menoon ei ole. Yleensä jos kohtaus tulee otan lääkettä ja sinnittelen parisen tuntia ja jos ei mee ohi ni sit sinne akuuttiin vaikka taksilla. Kerran menny ambulanssilla koska kivut oli niin suuria että silmissä sumeni.

2 kertaa käynyt. Murtunut jalka ekan kerran ja hengitysvaikeuksia tokan kerran. Hengitysvaikeuksia oli koska kurkku oli erittäin turvonnut. Lähetti minut ambulanssilla isompaan sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyrjähtänyt nilkka. Siitä jäi muustoksi lääkärin paskaset naurut, kun vaivaan noin pienillä asioilla ja ikuinen ns. löysä nilkka,koska sitoi väärin.

Nilkkani nyrjähti tai en minä tiennyt mitä sille tapahtui mutta turposi ja meni mustaksi kun vedin rimpulat . Soitin sitten päivystykseen, että odotanko huomiseen ja menen terveyskeskukseen? EI EI heti tänne tulet! SE ehkä joudutaan leikkamaan!!! oli vastaus.

Minä sitten menin sinne ja nilkka kuvattiin ja hermoilin kokoajan jos joudun leikkauspöydälle nyt...

No ei tarvittu leikata vaan tiukkaan pakettiin lääkintävahtimestari laittoi nilkan.

Hassua kun sinulle on naurettu ja minua sitten hoputettiin tulemaan HETI! Siellä on varmaan ollut leikkaussali valmiina...

Kun oli epäilys, että vauva (11kk) olisi ehkä, mahdollisesti niellyt Burana-tabletin.

Olin (heh, toki olen yhä) esikoisen äiti ja luonnollisestikin joka asiasta vähän turhan stressaileva. Olin itse kuumeessa, ja särkylääkkeet oli pöydän reunalla - pian ne oli lattialla ja yksi tabletti puuttui.

Soitin päivystykseen, josta käskettiin soittamaan 112 josta taas sanottiin, että taksilla päivystykseen.

Kuusi tuntia odoteltiin, vauva täysin elinvoimainen ja virkeä, pelleili menemään ja teki mieli vaan lähteä - en uskaltanut, kun lääkärit sanoi että omalla vastuulla voitte lähteä mutta sitä ei suositella.

Päästiin lääkärille, joka totesi soittaneensa myrkytystietokeskukseen (annos ei vaarallinen yliannostus), kuunteli keuhkot ja sydämen ja katsoi korvat ja suun. Päästiin kotiin.

Jälkiviisaana totean, että olisin voinut itsekin soittaa myrkytystietokeskukseen ja esimerkiksi seurailla kotona - oli aika epätodennäköistä että lapsi olisi edes senkokoista tablettia nielaissut.

Vierailija kirjoitti:

Kun oli epäilys, että vauva (11kk) olisi ehkä, mahdollisesti niellyt Burana-tabletin.

Olin (heh, toki olen yhä) esikoisen äiti ja luonnollisestikin joka asiasta vähän turhan stressaileva. Olin itse kuumeessa, ja särkylääkkeet oli pöydän reunalla - pian ne oli lattialla ja yksi tabletti puuttui.

Soitin päivystykseen, josta käskettiin soittamaan 112 josta taas sanottiin, että taksilla päivystykseen.

Kuusi tuntia odoteltiin, vauva täysin elinvoimainen ja virkeä, pelleili menemään ja teki mieli vaan lähteä - en uskaltanut, kun lääkärit sanoi että omalla vastuulla voitte lähteä mutta sitä ei suositella.

Päästiin lääkärille, joka totesi soittaneensa myrkytystietokeskukseen (annos ei vaarallinen yliannostus), kuunteli keuhkot ja sydämen ja katsoi korvat ja suun. Päästiin kotiin.

Jälkiviisaana totean, että olisin voinut itsekin soittaa myrkytystietokeskukseen ja esimerkiksi seurailla kotona - oli aika epätodennäköistä että lapsi olisi edes senkokoista tablettia nielaissut.

Minä nielaisin tuon ikäisenä vanhan herätyskellon nupin, jolla kello vedettiin. Siis sellainen metallinen pötkylä, jossa on kaksi kuin mikkihiirenkorvaa. Ilmeisesti se meni suoliston läpi, mutta ei minua lääkäriin viety.

Olen käynyt Mehiläisen päivystyksessä kerran, kun oli reissu edessä ja silmästä oli puhjennut verisuoni ja koko silmä oli verinen. Halusin vain oman mielenrauhani vuoksi käydä tarkistuttamassa, koska olin lähdössä ulkomaille ja olin raskaana.

Mies oli kerran häipynyt kotoa poissaollessani ja meni hetken, ennen kuin sain selvitettyä, että hän oli mennyt päivystykseen toiselle puolelle kaupunkia. Ja vielä bussilla! Miehellä oli influenssa ja hän ei houreissaan tajunnut, ettei tuossa touhussa ollut mitään järkeä. Ties kuinka kauan olisi joutunut siellä odottamaan! Sain hänet onneksi puhelimella kiinni ja puhuttua hänelle järkeä. Hän otti taksin ja lähti Mehiläiseen.

Muut kerrat kun mies on ollut päivystyksessä ovat olleet sydämen rytmihäiriöitä (eteislepatus). Nämä ovat olleet helppoja, kun useimmiten ambulanssi on vienyt ja he ovat ottaneet EKG:n jo kotona. Mies on päässyt ambulanssimiesten saattelemana suoraan sänkypaikalle, ei ole tarvinnut jäädä sinne jonottelemaan humalaisten ja narkkareiden kanssa. Yhden kerran oli kyllä vieruskaverina samassa huoneessa joku 70-vuotias mummo, jolla oli ollut liian pitkä heroiiniputki ja sen takia oli heikossa hapessa. En pysty edes paheksumaan, kun tietää vanhustenhoidon nykytilan. 

Ihan vaan flunssan takia. Viikonloppu ja töihin ei pystynyt menemään, mutta jostain saikkulappu saatava. Onneksi nykyisessä työpaikassa ollaan rennompia näiden asioiden kanssa ja annetaan flunssapotilaiden vaan levätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oli epäilys, että vauva (11kk) olisi ehkä, mahdollisesti niellyt Burana-tabletin.

Olin (heh, toki olen yhä) esikoisen äiti ja luonnollisestikin joka asiasta vähän turhan stressaileva. Olin itse kuumeessa, ja särkylääkkeet oli pöydän reunalla - pian ne oli lattialla ja yksi tabletti puuttui.

Soitin päivystykseen, josta käskettiin soittamaan 112 josta taas sanottiin, että taksilla päivystykseen.

Kuusi tuntia odoteltiin, vauva täysin elinvoimainen ja virkeä, pelleili menemään ja teki mieli vaan lähteä - en uskaltanut, kun lääkärit sanoi että omalla vastuulla voitte lähteä mutta sitä ei suositella.

Päästiin lääkärille, joka totesi soittaneensa myrkytystietokeskukseen (annos ei vaarallinen yliannostus), kuunteli keuhkot ja sydämen ja katsoi korvat ja suun. Päästiin kotiin.

Jälkiviisaana totean, että olisin voinut itsekin soittaa myrkytystietokeskukseen ja esimerkiksi seurailla kotona - oli aika epätodennäköistä että lapsi olisi edes senkokoista tablettia nielaissut.

Minä nielaisin tuon ikäisenä vanhan herätyskellon nupin, jolla kello vedettiin. Siis sellainen metallinen pötkylä, jossa on kaksi kuin mikkihiirenkorvaa. Ilmeisesti se meni suoliston läpi, mutta ei minua lääkäriin viety.

Lääke ja sileä pieni metallinen esine on kaksi eriasiaa.

Hiekkaisella tiellä kaaduttuank sain koko jalan pituisen, syvän, runsaasti verta vuotavan haavan, jota en kotipaikkailulla olisi saanut kursittua kokoon.

Päivystyksestä sain tikit.

Outo "sydänvika",siis sydän löi nopeasti ja kovaa,loppujen lopuksi kyseessä olikin paniikkikohtaus.

Sääressäni oli pieni, mutta syvä haava, joka vuoti taukoamatta 12 tunnin jälkeenkin, eikä työterveydessä ollut vapaita aikoja. Onneksi menin päivystykseen, koska jäykkäkouristusrokotteeni oli mennyt vanhaksi ja haava tuli rautaesineestä. Haava teipattiin ja sain rokotteen, selvisin tilanteesta komealla arvella!

Omasta mielestä pieni syy, joka sitten johtikin tehotarkkailuun vuorokaudeksi. Toisesta silmästä meni hetkellisesti näkö. Luulin olevan vaaratonta, mutta selvisikin, että se on usein merkki aivoverenkiertohäiriöstä. Enkä olis mennyt edes, mutta soitin hoitajalle ja kysyin, että pitäisikö käydä. sain käskyn käydä. 

Osa sekoittaa päivystyksen ja tehohoidon keskenään. Sydänkohtauksen takia ei mennä päivystykseen, vaan tilataan ambulanssi ja yleensä vievät suoraan teholle. 

Kuumeen takia. Oli pakko saada sairaslomalappu.

Syvä palovamma käsivarressa.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään ihme, että päivystyksessä on jonoa jos sinne mennään yskän ja pissatulehdusten takia. Päivystys on mielestäni sellaisille vaivoille, joiden kanssa ei voi odottaa seuraavaan päivään. Eli esim. raajan murtuma, sydänkohtaus, lapsen/ vanhuksen yleistilan lasku jne..

Onko sulla ikinä ollut pissatulehdusta? Sen kanssa ei kyllä kauheasti tee mieli kärvistellä kovin pitkään.

Pissatulehdus ehkä pienin. 

Olen käynyt kolme kertaa, muut syyt murtunut ranne ja nilkan nyrjähdys

Vierailija kirjoitti:

Osa sekoittaa päivystyksen ja tehohoidon keskenään. Sydänkohtauksen takia ei mennä päivystykseen, vaan tilataan ambulanssi ja yleensä vievät suoraan teholle. 

No eivät kyllä kuskaa mihinkään teholle suoraan ambulanssilla.

Säärtä oli puristanut jo muutaman viikon, yksi tietty kohta jäätävän kipeä. Siskoni oli joutunut vähän aikaisemmin liuotushoitoon keuhkoihin kulkeutuneen veritulpan takia, joka olisi vienyt hengen, jos sisko olisi ollut huonokuntoisempi. Kun tajusin, että tää puristava kipu voi olla nyt sitten sitä, menin päivystykseen ihan hermokimppuna (sen päivän lääkäriajat oli jo menneet siinä vaiheessa päivää) Arvot olivat normaalit, ei veritulppaa siis. Kipu tulee aika ajoin edelleen, nyt noin puoli vuotta myöhemmin. Lie sitten joku lihas- tai hermojumi, kun en oo vielä heittänyt veiviäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään ihme, että päivystyksessä on jonoa jos sinne mennään yskän ja pissatulehdusten takia. Päivystys on mielestäni sellaisille vaivoille, joiden kanssa ei voi odottaa seuraavaan päivään. Eli esim. raajan murtuma, sydänkohtaus, lapsen/ vanhuksen yleistilan lasku jne..

Onko sulla ikinä ollut pissatulehdusta? Sen kanssa ei kyllä kauheasti tee mieli kärvistellä kovin pitkään.

Minäkin olen mennyt yksi kerta tämän takia päivystykseen. Kävin vaivan takia lääkärissä päivällä, mutta ilmeisesti kohdalle osui joku nuori harjoittelija joka ei lääkkeitä uskaltanut antaa kun labra oli jo kiinni eikä testituloksia saanut. Sanoi sitten että kai sä kestät, ja jos et, mene päivystykseen. Ja kun en sitten kestänyt, menin sinne päivystykseen. Siellä ei tarvinnut tehdä mitään testejä tai edes nähdä lääkäriä, suoraan luukulta antoivat reseptin käteen kun kerroin että oireet on tutut ja on ollut ennenkin. Olisi kai sitä voinut hammasta purra ja yrittää selvitä vielä aamuun, mutta kipu oli tuossa vaiheessa niin sietämätön että nukkumista olisi ollut ihan turha yrittää. Nyt en onneksi montaa minuuttia päivystyshenkilökunnan aikaa tuhlannut ja aamulla pääsin menemään töihin normaalisti.

Toinen kerta minkä moni varmaan luokittelisi turhaksi oli kun illalla pyöräillessä meni kivensiru silmään. Olisi senkin kanssa varmaan voinut odottaa seuraavaan aamuun, mutta kun silmä on pirullisen kipeä jonkun vierasesineen takia siinä alkaa ihan oikeasti huolestuttamaan oma näkö.