Mikä on pienin syy, minkä takia olet lähtenyt päivystykseen?

Jätin lääkekuurin kesken, koska epäilin olevani sille allerginen (ilmeisesti myös olin) ja vaiva oli jo parantunut. Sitten vaiva palasi ja päätin, että kokeilen jatkaa kuuria ja samalla testaan, että olenko allerginen. Illalla minulle nousi 39 asteen kuume, olin ihan jäässä ja yksin kotona, jolloin lähdin päivystykseen. Istuin päivystyksessä tuntikausia ja oloni alkoi parantumaan. Minusta otettiin testejä ja samalla mitattiin kuume, joka olikin jo laskenut. Laitettiin taas odottamaan aulaan ja minä lähdin menemään tuolta, koska oli ihan järjetöntä jäädä odottamaan enää, kun olo alkoi parantumaan, eikä minulla ollut kuumeen lisäksi muita oireita. 

Ilmeisesti kuitenkin lääke tuon kuumeen aiheutti, koska kuumeen laskemisen jälkeen vointini oli ihan normaali. 

Olen käynyt vain kerran, kun kuulo laski toisesta korvasta melun takia. Lääkäri sanoi että eipä tässä mitään, odottelemalla lähtee. Niin kyllä lähtikin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan mennyt päivystykseen. Käykö ihmiset siellä jotenkin usein?

Jostain syystä puolisolleni on sattunu viimeisen 2 vuoden aikana niin, että joutunut hakeutumaan päivystykseen kolmesti (jos oikein muistan niin nämä ajoittuivat neljän kuukauden sisään kaikki) ja kerran vielä hammaslääkäripäivystykseen. Tämäkin tahti tuntuu siltä että joko sinne taas pitää hakeutua.

Herpes. Nosti tosin 41 asteen kuumeen ja olin ihan sekava.

En ole käynyt muuten.

Lyyhistyin ihan yllättäen kadulle ja siihen jäin. Virkosin ambulanssissa, joka oli kuskaamassa mua päivystykseen. Lyyhistymisen ja päivystykseen päätymisen syy jäi kyllä epäselväksi, vaikka pari päivää mua sairaalassa tutkittiin.

En tiedä, onko tuo pieni vai suuri syy, mutta joka tapauksessa (melkein kuusikymppisen) elämäni ainoa päivystys/ensiapukäynti.

Mieheni sai kodinkoneesta pahan sähköiskun ja google käski ehdottomasti lääkäriin, kun tälli oli niin voimakas. Itse epäilimme tarvetta, koska olo parani nopeasti, mutta soitimme kuitenkin TYKSin neuvontanumeroon, että ihanko oikeasti täytyy iltayhdeksältä tarkistaa ja tulla sinne ruuhkaan ihmettelemään vain varmuuden vuoksi. Käskivät heti tulla sydänkäyrään ja ottivat kiireellisenä jonon ohi, vaikka mies tallusti paikalle ihan omin jaloin. Kaikki oli sit onneksi kunnossa ja mies lähinnä nolostunut omasta säheltämisestään. Mielestäni kuitenkin hoitajat ja lääkäri olivat hyvinkin ammattitaitoisia ja huolehtivat, että kunto on varmasti ok eikä sähköisku aiheuttanut mitään vakavampaa.

Minulla on ollut veritulppa ja noin vuoden kuluttua epäilin, että olinkohan saanut toisen. Pian tuon ensimmäisen tulpan jälkeen minulle yritettiin tuputtaa verenohennuslääkettä jatkuvaan käyttöön, en suostunut ottamaan.

Päivystyksessä tutkittiin, ei ollut tulppaa.

Kytemässä oli kuitenkin nivelpsoriin liittyvä sarkoidoosi. Vähän aikaa kehityttyään oli taas mentävä päivystykseen.

Olihan kävely kivuliasta ja vaikeaa hetken aikaa.

Alun lääkitysten jälkeen, viimein kolmen viikon valkosipulikuurin jälkeen turvotus vihdoin poistui.

Kun olin pieni, äiti vei hädissään lääkäriin, kun aamulla päässäni oli punainen patti. No, se olikin sitä juuston punaista vahakuorta, jolla olin edellisenä iltana leikkinyt sängyssä. Nolotti meitä molempia kun lääkäri nauroi :')

Toinen oli mahakipu, joka loppui heti kun päästiin terveyskeskuksen pihaan (äiti se oli silloinkin huolissaan enemmän kuin minä itse).

Nuorena ja tyhmänä menin kerran virtsatietulehduksen takia, koska luulin sen levinneen munuaisiin kun alaselkä oli kipeä. No hoitajalta sain kuulla että eihän ne munuaiset edes ole alaselässä. Hävetti.

Pitkittyneet vaivat eivät nimenomaan ole niitä päivystysasioita. Johan sen järkikin sanoo!! Päivystykseen mennään akuuteissa, henkeä uhkaavissa tilanteissa eikä minkään pääkipujen tai yskän vuoksi 😄

Tulehtunut hammas, josta nousi kuume ja poskessa tennispallon kokoinen paise. Eipä ne siellä mitään muuta voinut tehdä kuin pika-crp:n, suun tarkistuksen ja antibiootit kouraan ja tietenkin menin sitten hammaslääkäriin heti seuraavana arkipäivänä. 

Ei yhtään ihme, että päivystyksessä on jonoa jos sinne mennään yskän ja pissatulehdusten takia. Päivystys on mielestäni sellaisille vaivoille, joiden kanssa ei voi odottaa seuraavaan päivään. Eli esim. raajan murtuma, sydänkohtaus, lapsen/ vanhuksen yleistilan lasku jne..

Missä ihmeen työpaikoissa te olette, kun ei saa edes muutamaa päivää sairastaa ilman lappua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sietämätön kurkkukipu, hengittäminen sattui ja nieleminen oli jatkuvaa tuskaa, koska koko ajan oli nieltävä. Oli jatkunut jo pari päivää ja yötä ja valitettavasti sunnuntaiaamuna totesin, etten kestä enää. Särkylääkkeet ei tehonnut.  

Epäilin josko tekevät mitään, mutta koska en juuri terkkareilla käy, niin ajattelin että ehkä nyt olisi syytä jo taipua ns. normaaliin eli mennä vaan reippaasti pyytämään apua. 

Menin, eivätkä tosiaan voineet mitään, särkylääkettä vain suosittelivat. Ihan turha käynti ja sietämätön olo. Oli myös mielettömän nöyryyttävää, kun en terkkareilla yleensä käy, niin huomata, että kyllä ihan tuikitavallinen flunssa ja minä olin siellä vaan tyhjänpanttina valittamassa. Ja turhaan olin siis heidänkin mielestään.

Eihän kurkkukipuun mikään särkylääke tepsi! Sen sijaan REILUSTI strepsilssii, niin tulee siedettäväksi

En tiedä mitä se on. Mutta kiitos vinkistä. 

Päivystyksessä sanottiin, että särkylääkettä vaan, vaikka olin jo kertonut ottaneeni eikä auttanut. 

Nyt kun kipu on poissa, niin nolostuminen on silti jäljellä. On se perseestä olla ylpeä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkittyneet vaivat eivät nimenomaan ole niitä päivystysasioita. Johan sen järkikin sanoo!! Päivystykseen mennään akuuteissa, henkeä uhkaavissa tilanteissa eikä minkään pääkipujen tai yskän vuoksi 😄

Niin, mutta minkäs teet jos et jonkun säryn takia vaan kestä enää ja tietämyksesi on sillä tasolla, että luulet siellä voitavan auttaa.  Tosin nyt olen entistä varmempi, että ei ne siellä mitään monellekaan asialle pysty. 

t. kurkkukipuinen

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeen työpaikoissa te olette, kun ei saa edes muutamaa päivää sairastaa ilman lappua?

Ovat varmaan sellaisessa paikassa, jossa todistus vaaditaan, syitä vaatimukseen on useita, ehkäpä keksit, jos oikein mietit.

Onko sinulla muita typeriä kysymyksiä, vastaan mielelläni.

Ole hyvä, ei kestä kiitellä.

Tukossa olevat korvat. Minulla on ahtaat korvakäytävät ja käyn säännöllisesti tk:ssa poistattamassa vaikut, tällä  kertaa vesi ei vain tullut ulos! Hädintuskin kuulin ja korvissa tuntui ikävä paine.. 

Punkki selässä, lapojen välissä. En ylettänyt itse sitä poistamaan eikä ketään ollut saatavilla auttamaan. Siispä päivystykseen, selvitin ongelmani hoitajalle, joka ohjasi minut sermin taakse ja nappasi inhotuksen selästä irti. Meni minuutti. Anteeksi kun kuormitin päivystystä moisella pikkuasialla.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena syönyt liikaa lettuja ja äiti vei vatsakivun takia päivystykseen, koska epäili umpilisäkkeentulehdusta... Kiitti äiti paniikinlietsonnasta.

Vaivastahan pääsee eroon sananmukaisesti kertapieraisulla... Mutta joo, semmoisia ne äidit joskus tuppaa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeen työpaikoissa te olette, kun ei saa edes muutamaa päivää sairastaa ilman lappua?

Esim sellaisessa paikassa, jossa 90% porukasta on viikonlopun pois jos tilipäivä sattuu torstaille tai perjantaille. Paikassa, jossa 90% porukasta on pois jos työvuoro sattuu vapulle, juhannukselle tai vuoden vaihteeseen. Jos saisi sairastaa ilman lappua, näillä 90%:lla porukasta olis aina em. ajankohtana joko, mahatauti, migreeni, flunssa tahi muu. Kummasti alkoi porukka ilmaantumaan töihin em. ajankohtina, kun niistä alettiin vaatia saikkulappua LÄÄKÄRILTÄ, hoitajan todistus ei kelpaa. Siihen loppui "saikuttelut".