Miksi aamuihmiset yrittävät usein käännyttää iltaihmisiä?

Ne iltaihmiset, jotka minä aamuihmisenä tunnen haluavat minun mikautua heidän elämän rytmiin, eivätkä halua tehdä aikaisin mitää mistä ei itse hyödy. Valvottavat vaikka tietävät etten ole siihen tottunut ja parhaillaan pitää " saattaa nukkumaan " kun pikkulasta. Vasta sitten kun he saavat etua aikasin heräämisestä tekevät niin. Toki kyse voi olla ihan kotona opitusta tavastakin. Ei se minua haittaisi jos vuoroteltaisiin aamu ja ilta tapaamisia vastavuoroisesti.

Minusta tässä ketjussa ei oikeutettu sitä, että omaan rytmiin vedoten saisi laistaa velvollisuuksista ja kasata toiselle ne työt.

Voivoteltiin ja kyseenalaistettiin vain asioita.

Minulle varmaan paras heräämis ajankohta olisi klo.8.30

Olen välillä parhaimillani 9- 12 välisen ajan ja joskus taas myöhemmin.

En siis koe olevani kumpaakaan.

Liian aikainen herääminen saa minut hyytymään ja toisaalta en yöllä ole mitenkään vireessä. Valvon silti monesti.

Tajuan kuitenkin nämä rytmit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,

Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)

Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.

Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.

Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä väliä sillä on mihin aikaan ihminen on hereillä, tai mitä mieltä

ylentävää siinä on. Varsinkin näillä leveysasteilla, kun sillä ei ole pimeän tai valon kanssa mitään tekemistä. Talvella päivän pituus alle 4h, kesällä yli 20h... Ymmärtäisin luontaisella rytmillä perustelun, jos olisi aina valoisaa/pimeää samaan aikaan ja aina samanpituiset päivät. Mutta kun ei ole. Ihmisen sisäinen kellokin taitaa käydä useammin 25 tunnin syklejä kuin 24 tunnin. Mitään järkevää argumenttia suuntaan tai toiseen ei ole. Jos saan itse päättää milloin menen nukkumaan ja milloin herään, niin se on aina todella myöhäinen iltarytmi. On ollut lapsesta saakka. Töiden takia olen koettanut mukautua aamurytmiin, mutta tuskaista se aina on ja tulee varmasti olemaan. Päivät menee horroksessa ja ikinä ei ole levännyt olo.

Siis miksi argumentiksi ei mielestäsi riitä se, että yhteiskunta pyörii enimmäkseen sillä 8-16 -rytmillä? Kyllä se minulle ainakin riittää perusteluksi, kun kuitenkin tässä yhteiskunnassa haluan olla mukana. Ei se nyt vain onnistu, että esimerkiksi kouluun mentäisiin siinä rytmissä kuin kukin perhe parhaaksi näkee.

Koska sille 8-16 rytmille itsessään ei ole mitään loogista perustelua. Ihan yhtä hyvin se rytmi voisi olla 9-17, 10-18 tai 11-19. Tällä hetkellä yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla, vaikka sille ei ole mitään järkevää perustelua. Luonnostaan iltavirkut ihmiset sekä myös murrosikäiset ja teinit kärsivät tästä.

Eihän sille olekaan mitään perustetta. Mutta se on se todellisuus jossa nykyään joudutaan elämään, ja jos toinen vanhempi nukkuu suurimman osan ajasta, jää kaikki lapsivastuu toiselle. Minä olen valmis muuttamaan päivärytmiäni jos yhteiskunta muuttaa kokonaisrytmiään. Nyt mennään näillä.

On sille se peruste että ihminen on kaikista aikaansaavin ja virkein auringonnousun aikaan ja vähän sen jälkeen.

Vaikka osa ihmisistä on virkeimmillään auringon nousun aikaan, kaikki (noin puolet kaikista) eivät ole, joten auringon nousu ei vain ole pätevä peruste.

Mulle sopivin rytmi on sellainen 8-9 aikaan herääminen, eli en ole edes iltavirkku pahimmasta päästä. Ja silti vittuillaan aina vaan myöhäisestä nukkumaanmenosta ja ajanhallinnan puutteesta, jos väsyttää aamulla. Ei mun mielestä klo 22-23 oo erityisen myöhäinen nukkumaanmenoajankohta aikuiselle ihmiselle. Sitä aiemmin on turha mennä sänkyyn pyörimään, ja unta saa kyllä ihan riittävästi. Ja tietääkseni klo 9 on vielä aamu, eli koko valoisa aika ei todellakaan mene nukkuessa.

Mutta minkäs teet kun itselle luontevaan heräämisaikaan pitää olla jo töissä. Sitten vaan pitää selviytyä joka aamu ja mennä horroksessa ne ekat pari tuntia, aivan saamattomana. Saisin samat työt tehtyä, vaikka ilmestyisin töihin vasta klo 9.30, koska työnteko aamulla on niin tehotonta. Palaverien ja ns. päivystyksen takia pitää kuitenkin raahautua paikalle aiemmin. Naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikohan minä olen? sammutan valot puolenyön aikaan ja nukahdan helposti(viimeisen puoli tuntia luen sängyssä). Herään kuin nakutettu kello 6.00, oli työ- tai vapaapäivä. En ole koskaan aikuisena nukkunut 6 tuntia enempää.

Päivävirkku ja vähän iltapäivä torkku. .😴

Minä olen vuorokausirytmitestin mukaan "myöhäinen aamuihminen", herään luontaisesti klo 8 pintaan. Klo 7 alkava aamuvuoro on kidutusta ja koko keho menee sekaisin luonnottoman aikaisesta heräämisestä. Iltapäivällä kotiin päästyäni olenkin sitten loppuun kulunut, enkä jaksa tehdä mitään koko päivänä. Klo 13-14 alkava iltavuoro on minulle hyvä: voin heräillä aamulla rauhassa, tehdä kotityöt, ulkoilla, käydä kaupassa virkeiden aamutuntien aikana. Työvuorosta päästyäni voin illalla suunnata suoraan petiin.

Joskus koetin kääntää rytmini ilta- tai suorastaan yövirkun kumppanin mukaan, mikä sinänsä onnistuikin, mutta hereillä ollessani olin väsynyt koko ajan, vaikka nukuinkin tuntimääräisesti täydet yöunet.

Ilta ihmiset ovat tarvitsevia maapallossa kuten muutkin elossa olevat.

Ei pidä paikkaansa!   :-) Minun tuntemani iltaihmiset eivät osaa kasvattaa omia lapsiaan! Kesäisin elämän rytmi on ihan sekaisin, kun nukkumaan mennään puolenyön jälkeen ja nukutaan päivällä klo 12.00 saakka. Muutenkin on lepsu meininki. Ei liikuta tai syödä terveellisesti. Ollaan vetämättömiä ja se näkyy kaikessa ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin aiheellinen kysymys ! Niin aamu- urpot, VASTATKAA SAATANA!!!

Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pystyssä pitää. Ja jo puhe aikaisen ylösnousun vaateesta näyttää aiheuttavan aggressiota ylläolevaan kommentoijaan.

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,

Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)

Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.

Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.

Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Näinhän tämä siis menisi siinä aikatauluttomassa maailmassa, mutta todellisuudessa lapsen touhut kyllä kasautuvat siihen päivän ensimmäiseen vuoroon.

Iltavirkulla on työnsä, joustavalla aikataululla tottakai. Jos iltavirkku nukkuu aamun ja menee töihin yhteentoista, hänellä menee siellä seitsemään (työmatkat poislukien). Hän ei ehdi a) viedä lasta aamulla b) hakea häntä siellä. Yhteistä aikaa lapsen kanssa (ja sitä "omaa aikaa" toiselle) jää tunnin verran.

Jälleen kerran, jos lapsenkin päivärytmin voisi muokata tuohon niin ei ongelmaa. Nyt se on minulle arjen pyörittäjälle erittäin suuri ongelma. Enkä nyt edes aloita siitä, mitä yhteistä ohjelmaa on mahdollista järjestää viikonloppuisin kun toinen nukkuu kahteen-kolmeen iltapäivällä.

Tuo käännyttäminen voi liittyä siihen, että jotkut ihmiset voisivat todella olla virkeämpiä jos heräisivät aiemmin. Joillakin esim. nettipelaaminen, vedonlyönti yms. harrasteet tapahtuu yöaikaan, minkä johdosta unirytmi on keikahtanut. Ja nämä ihmiset ovat sitten aina väsyneitä päiväsaikaan.

Aamuvirkku ei välttämättä tajua, että kaikilla tuollainen yövalvonta ei johdu ulkoisista tekijöistä. He kuvittelevat, että kaikki olisivat yhtä pirteitä aamuisin kuin he itse, jos vaan tekisi asialle jotain. Joo, joillakin väsymys on omilla valinnoilla itseaiheutettua, mutta ei läheskään kaikilla... Aamuvirkku ei ehkä osaa erottaa näitä asioita toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla on yleensä parempi keli ja kauniimpaa. Päivä on pidempi, kun herää heti aamusta. Itse olen muuttunut pikkuhiljaa iltaihmiseksi, mutta ajattelin koittaa vähän muuttaa tätä takaisin, koska ärsyttää, että toistuvasti jää näkemättä päivän alkaminen. 

Vuorokaudessa on 24 tuntia, vaikka heräisi aamukolmelta tai iltapäivä kolmelta. Meillä rannikolla myös tosi aikaisin aamulla on usein sateista ja kirkastuu vasta 7-9 aikoihin.

tämä yhteiskunta nyt vaan on rakennettu aamuihmisille joten parempi nyt vaan niellä se katkera kalkki

Minä olen iltavirkku. Kirjoitin jo pitkän kommentin siitä, miten kävi, kun yritin sopeutua aamuvirkkujen hommiin. Silloin en muistanut, että teinhän minä kolmatta vuotta töitä yhdeksästä viiteen. Se oli merkittävästi parempi kuin kahdeksasta neljään ja mittaamattomasti parempi kuin seitsemästä puoli neljään.

Kaikkein tavallisimpaan työaikaan, 8 - 16, verrattuna kyse oli yhdestä tunnista. Minulla ei siis ole mitään tarvetta ruveta selittämään, että pitäisi saada olla yhdestästoista seitsemään, kun olen muka jotenkin spesiaali. Olen siis tehnyt sellaistakin, eikä sekään hyvä ollut.

Jotenkin näissä keskusteluissa vain aina kaivetaan esiin äärimmäisyydet. Aamuvirkun vastakohdaksi nostetaan yökukkuja. Moni kai kuitenkin olisi "päivävirkku", eli ei aikaisten aamujen ihminen, mutta sellainen, joka on aktiivisimmillaan tunnin, pari myöhemmin kuin suurin osa.

Miksi aamuvirkkuisuus ärsyttää joitakin? Uusi naisystäväni ei voi sietää sitä, että menen jo yhdeksältä illalla nukkumaan. En minä ole valittanut hänen rytmistään. Minä ongelma siinä on, jos toinen menee reilu pari tuntia aikaisemmin nukkumaan kun toinen?

Sekin on harhaluulo että vauvat/lapset olisivat automaattisesti aamuvirkkuja. Minä olin kuulemma jo vatsassa aamu-uninen ja synnyttyäni piti äidin herättää minut 9 jälkeen aamuruoalle... Itselle tämä on siis hyvinkin ominainen piirre eikä ole iän mukana muuttunut. Omalla alalla onneksi on hieman liukuvat työajat jolloin saa sentään itse päättää tuleeko seiskalta vai ysiltä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aamuvirkkuisuus ärsyttää joitakin? Uusi naisystäväni ei voi sietää sitä, että menen jo yhdeksältä illalla nukkumaan. En minä ole valittanut hänen rytmistään. Minä ongelma siinä on, jos toinen menee reilu pari tuntia aikaisemmin nukkumaan kun toinen?

Tavataanko? Sovitaan aamutreffit ja mennään herättämään kukko yhdessä ;)

Vierailija kirjoitti:

Miksi aamuvirkkuisuus ärsyttää joitakin? Uusi naisystäväni ei voi sietää sitä, että menen jo yhdeksältä illalla nukkumaan. En minä ole valittanut hänen rytmistään. Minä ongelma siinä on, jos toinen menee reilu pari tuntia aikaisemmin nukkumaan kun toinen?

Exää iltaunisuuteni raivostutti ilmeisesti siksi, että siinä vaiheessa kun minulta oli jo puhti pois ja menossa nukkumaan, hänellä oli päivän virkein aika menossa. Hän olisi vielä halunnut tehdä jotakin, lähteä kylään tai kutsua naapurin kahville. Sitten kun minä olin täydessä terässä puolen päivän maissa, hän oli vielä aamujuntturassa, eikä jaksanut oikein mitään. Ei toiminut, kun aina toinen oli puolinukuksissa, kun toisella oli "täysi höyry päällä", kuten joku aikaisemmin tässä ketjussa ilmaisi.

Aamuihmiset on mielestään parempia kuin iltaihmiset. Kokevat varmaan ylemmyyttä jos vastaat aikaiseen tapaamiskellonaikaan että et jaksaisi lähteä liikkeelle vielä niin aikaisin.