Miksi aamuihmiset yrittävät usein käännyttää iltaihmisiä?

Ei siihen väärärytmisyyteen totu. Vuosikausia olen aamuvuoroja tehnyt ja joka aamu on vaikea herätä vaikka pyrin säännöllistämään elämäni täysin ja menemään jopa kahdeksalta nukkumaan. Ei vaan auta. Ja tämä kesäaika tekee siitä entistäkin vaikeampaa kun on valoisaa illalla pitkään. 

Kai se on kansakunnan etu, että jotkut haahuilee töissä unen ja valveen rajamailla jatkuvasti. 

Jep, aamuvirkut hehkuttavat miten upea tunne on nousta 6.30  leipomaan tai paukuttamaan mattoja, voi että miten paljon energiaa uuteen päivään siitä saakaan ...

Iltavirkut yöihmiset leimataan helposti laiskoiksi eikä pystytä ymmärtämään, että jotkut voivat todella olla parhaimmillaan ja täynnä virtaa vasta  siinä kuuden maissa illalla!

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,

Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)

Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Minä soitin kerran hammaslääkäripäivystykseen ja ainoa vapaa aika oli 20.00 . Tuumasin, että oi kun pääsisi useamminkin tuohon aikaan lääkäriin! :D

Seurustelukumppanini ovat olleet iltavirkkuja ja itse olen aamuvirkku, ja kyllä se on aina minun rytmini joka saa moitteita ja jonka vuoksi minua pidetään tylsänä. "Et kai sä nyt jo mee nukkumaan?" Ei minusta ole seuraa kun alan nuokkumaan klo 21 aikoihin. On harvinaista että katson jonkun klo 21 alkaneen elokuvan loppuun. Herään mieluiten klo 5-6. Paukut loppuu klo 17-18 aikoihin. Päivä on oikeastaan pilalla jos herään aamulla vasta kahdeksalta, se tunkkainen olo on jotain aivan karmeaa. Varmaan iltavirkuilla sama olo aamuisin!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,

Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)

Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.

Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Aamulla on yleensä parempi keli ja kauniimpaa. Päivä on pidempi, kun herää heti aamusta. Itse olen muuttunut pikkuhiljaa iltaihmiseksi, mutta ajattelin koittaa vähän muuttaa tätä takaisin, koska ärsyttää, että toistuvasti jää näkemättä päivän alkaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä väliä sillä on mihin aikaan ihminen on hereillä, tai mitä mieltä

ylentävää siinä on. Varsinkin näillä leveysasteilla, kun sillä ei ole pimeän tai valon kanssa mitään tekemistä. Talvella päivän pituus alle 4h, kesällä yli 20h... Ymmärtäisin luontaisella rytmillä perustelun, jos olisi aina valoisaa/pimeää samaan aikaan ja aina samanpituiset päivät. Mutta kun ei ole. Ihmisen sisäinen kellokin taitaa käydä useammin 25 tunnin syklejä kuin 24 tunnin. Mitään järkevää argumenttia suuntaan tai toiseen ei ole. Jos saan itse päättää milloin menen nukkumaan ja milloin herään, niin se on aina todella myöhäinen iltarytmi. On ollut lapsesta saakka. Töiden takia olen koettanut mukautua aamurytmiin, mutta tuskaista se aina on ja tulee varmasti olemaan. Päivät menee horroksessa ja ikinä ei ole levännyt olo.

Siis miksi argumentiksi ei mielestäsi riitä se, että yhteiskunta pyörii enimmäkseen sillä 8-16 -rytmillä? Kyllä se minulle ainakin riittää perusteluksi, kun kuitenkin tässä yhteiskunnassa haluan olla mukana. Ei se nyt vain onnistu, että esimerkiksi kouluun mentäisiin siinä rytmissä kuin kukin perhe parhaaksi näkee.

Koska sille 8-16 rytmille itsessään ei ole mitään loogista perustelua. Ihan yhtä hyvin se rytmi voisi olla 9-17, 10-18 tai 11-19. Tällä hetkellä yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla, vaikka sille ei ole mitään järkevää perustelua. Luonnostaan iltavirkut ihmiset sekä myös murrosikäiset ja teinit kärsivät tästä.

Eihän sille olekaan mitään perustetta. Mutta se on se todellisuus jossa nykyään joudutaan elämään, ja jos toinen vanhempi nukkuu suurimman osan ajasta, jää kaikki lapsivastuu toiselle. Minä olen valmis muuttamaan päivärytmiäni jos yhteiskunta muuttaa kokonaisrytmiään. Nyt mennään näillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,

Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)

Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.

Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Minä ja lapset ollaan työn ja koulun vuoksi aamurytmissä. Mies saa tehdä​ töitä miten haluaa, joten on töissä 11-19. Viikonloppuisin nukkuu iltapäivään ja menee nukkumaan ehkä klo 05. Eli minulle jää kaikki ruokailujenhoidot, harrastuskuskaukset, läksyntarkistukset jne. Minulla ei ole "omaa aikaa" lainkaan, miehellä tunteja päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,

Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)

Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.

Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.

Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Suurin osa rikoksista (ryöstöt, murrot, ilkivalta, pahoinpitelyt, raiskaukset, huumerikokset, rattijuopumukset) tehdään myöhään illalla tai yöllä. Että illalla siis tehdään noinkin järkeviä asioita.

Ja iltavirkuiksi itseään väittävät ovat sen verran "virkkuja", että iltaisin vain lojuvat tv:n edessä hiilihydraattia ja roskaruokaa tankaten.

Eihän sitä illalla oikein saa unta, jos ei väsymyksen takia ole jaksanut tehdä päivän aikana oikein mitään fyysisesti tai henkisesti kuormittavaa.

joo ja minä olen ilta ja aamuvirkku ihan mitenkä satun heräämään. Jos silmät aukeaa aamulla viideltä, menen illalla nukkumaan aiemmin. Samoin toisinpäin. Varastoonkaan ei voi nukkua mutta univelkaa pikkuhiljaa voi nukkua pois ja jos hermot on kunnossa voi nukkua vaikka työnvieressä. Voi voi ja lämminleipä. .

Koska aamurytmi on välttämätöntä lähes kaikille elollisille olennoille,jos et aamusta ala ruuan hankintaan niin kuolet nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä väliä sillä on mihin aikaan ihminen on hereillä, tai mitä mieltä

ylentävää siinä on. Varsinkin näillä leveysasteilla, kun sillä ei ole pimeän tai valon kanssa mitään tekemistä. Talvella päivän pituus alle 4h, kesällä yli 20h... Ymmärtäisin luontaisella rytmillä perustelun, jos olisi aina valoisaa/pimeää samaan aikaan ja aina samanpituiset päivät. Mutta kun ei ole. Ihmisen sisäinen kellokin taitaa käydä useammin 25 tunnin syklejä kuin 24 tunnin. Mitään järkevää argumenttia suuntaan tai toiseen ei ole. Jos saan itse päättää milloin menen nukkumaan ja milloin herään, niin se on aina todella myöhäinen iltarytmi. On ollut lapsesta saakka. Töiden takia olen koettanut mukautua aamurytmiin, mutta tuskaista se aina on ja tulee varmasti olemaan. Päivät menee horroksessa ja ikinä ei ole levännyt olo.

Siis miksi argumentiksi ei mielestäsi riitä se, että yhteiskunta pyörii enimmäkseen sillä 8-16 -rytmillä? Kyllä se minulle ainakin riittää perusteluksi, kun kuitenkin tässä yhteiskunnassa haluan olla mukana. Ei se nyt vain onnistu, että esimerkiksi kouluun mentäisiin siinä rytmissä kuin kukin perhe parhaaksi näkee.

Koska sille 8-16 rytmille itsessään ei ole mitään loogista perustelua. Ihan yhtä hyvin se rytmi voisi olla 9-17, 10-18 tai 11-19. Tällä hetkellä yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen ehdoilla, vaikka sille ei ole mitään järkevää perustelua. Luonnostaan iltavirkut ihmiset sekä myös murrosikäiset ja teinit kärsivät tästä.

Eihän sille olekaan mitään perustetta. Mutta se on se todellisuus jossa nykyään joudutaan elämään, ja jos toinen vanhempi nukkuu suurimman osan ajasta, jää kaikki lapsivastuu toiselle. Minä olen valmis muuttamaan päivärytmiäni jos yhteiskunta muuttaa kokonaisrytmiään. Nyt mennään näillä.

On sille se peruste että ihminen on kaikista aikaansaavin ja virkein auringonnousun aikaan ja vähän sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan iltaihmiset ovat älykkäämpiä.

Arkipäivän kokemukset tukevat väitettä.

Tyypillinen kolmannen muuttujan ongelma. Nuo asiat korreloivat keskenään, mutta ainoastaan siksi, että tietyt työt alkavat usein aamulla ja nuo työt ovat sellaisia, joissa on keskimäärin vähemmän älykästä porukkaa. Esimerkiksi maataloustyöt, postin jakaminen, tehdastyö yms. 

Korkeasti koulutetuilla työaika alkaa yleensä myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Heh. Minä olen iltaihminen. Olen menestynyt hyvin kouluissa yliopistoa myöten. Kai minä sitten olen ainakin nuorena ollut jotenkin älykäs. Tulee kuitenkin mieleeni kysyä, että onko ilta vain jotenkin hedelmällisempi aika hieroa älynystyröitään. Kun päivät muut puuhat ovat loppuneet, voi keskittyä rauhassa johonkin vaativaan ja sen myötä kohentaa älykkyyttään - vaikka juuri sellaisessa palikkatestiälykkyyttä.

Yritin tehdä työtä, joka alkoi aamulla kello seitsemän, ja työmatkaan kului noin 45 minuuttia. Suoriuduin kyllä aamulla matkaan, mutta ensimmäiset työtunnit olivat karmeita. Kotimatkalla tiedän nukahtaneeni rattiin ainakin kerran. Työpäivän jälkeen olin todella uupunut. Ja kun olisi pitänyt ruveta nukkumaan, että jaksaa taas aamulla aikaisin nousta, uni ei tullutkaan. Lopputuloksena oli sitten ahdistus ja masennus. Noin vuoden jaksoin uskotella itselleni, että aamuvirkuksi voi totuttautua.

Nykyään, kun yhteiskunnassa monet asiat toimivat aamukarvanteelta iltamyöhään, olisi kai ihan fiksuakin antaa aamuvuorot aamuvirkuille ja iltavuorot iltavirkuille. Mutta ei. On niin kunniakasta kömpiä seitsemäksi, kun aamuvuoro iskee... 

Tämä vois olla ihan kuin minun kynästä! 

Ensinnäkin, jos on hyvin vahvasti iltavirkku ja se on oikeasti oma sisinen rytmi, niin sitä EI voi käännyttää. Ja miksi aina iltavirkun pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan ja yrittää kääntyä aamuvirkuksi?? 

Itse jouduin tekemään myös aikanaan muutaman vuoden aamuvuoroa. 7-15 ja 7.30-15.30. Mutta ei. Siitä ei vain tullut mitään. Joka helvetin aamu oli yhtä kärsimystä ja väsymystä, aivosumussa raahauduin töihin, sinnittelin vaikka olo oli koko päivän ihan hirveä. Sitten nämä aamuvirkut siinä vittuilee että "mikä sulla on kun oot niin väsynyt, etkö oo nukkunu..aamusta päivä parhain, alkaispa työt kuudelta niin pääsis aikanaan kotiin, aatteleppa kun olis mukava kun olis koko päivä aikaa touhuta töiden jälkeen!" Ja kävelevät reippaasti ja pontevasti hommiinsa ku itse raahautuu raatona sinne minne on pakko. Joka työpäivän jälkeen otin 2-3 tunnin päiväunet joiden jälkeen ehkä pystyin tekemään jotain muuta. Nukkumaan menin klo 22, ja vaikka sain sen 8h unta, niin se kuudelta herääminen ei vaan sovi koska mulla on syvin unenvaihe silloin. Ja ne päivät kun en päiväunia ottanut, menivät ihan hukkaan. Rytmihäiriöt, vatsaongelmat, väsymys, ahdistus olivat seuranani joka päivä. Tähän nyt joku tietäjä voisi sanoa että rytmi oli perseellään päikkärien vuoksi, mutta lopulta minullakin tämä aamurytmiin pakottautuminen johti masennukseen, ahdistukseen ja vakavaan unettomuuteen. Koska koin vaatimuksena että on pakko pystyä samaan kuin muut, vaikka kroppa väitti muuta. Jouduin pitkälle sairaslomalle ja edelleenkin teen osittaista. 

Ja tuohon kun ihmiset väittää että kun tekee aikaisen vuoron niin jää aikaa touhuta, niin voisin todeta vaan että mitä sitten kun ei vaan vittu jaksa tehdä mitään aamuvuoron jälkeen?! Mun päivä on käytännössä pilalla, aamuvuoro vastaa mulle toisten yövuoroa. 

Pelastus mulle tuli siinä että oon sairaanhoitaja ja pystyin siirtymään eri yksikköön ja vuorotyöhön. Sairaaloiden on pakko pyöriä ympäri vuorokauden, joten tähän on turha sanoa että yhteiskunnan on pyörittävä pelkästään arki- ja aamuaikaan. Jälkeenpäin ajateltuna olin typerä kun edes yritin pärjätä aamutyössä kun vaihtoehtojakin on. Ja iltavuorot eivät ole kovin haluttuja, joten nykyään saan tehdä lähes pelkkää iltaa tai välivuoroa 12-20. Ja nykyään töiden puolesta voin mainiosti! Kun menen iltavuoroon, saan mennä rauhassa nukkumaan kun tiedän ettei ole pakko herätä aikaisin. Nukun klo 8-10, ja sen jälkeen herään rauhassa kahvia juoden. Ehdin aamusta ennen töitä tehdä kotityöt ja harrastaa jotain, ja olen virkeimmilläni iltavuorossa. Töiden jälkeen vielä rentoudun kotona ja valvon kevyesti klo 24 asti. Valvominen ei tuota tuskaa vaan herääminen. Lomilla rytmi helposti kääntyisi ihan päälaelleen valvoessa, mutta yritän pitää kiinni nukkumaanmenoajoista. Näin kun saan tehdä töitä luontaisen rytmini mukaan voin itse paremmin, olen tehokkaampi työssäni ja ennen kaikkea olen työelämässä. 

Kun ihminen saa toteuttaa omaa rytmiään, vähentää se varmasti sairaspoissaoloja ja sairastamista ja parantaa työtehoa. Ja ku monilla aloilla tarvitaan joka rytmiin työntekijöitä! Minusta on hullua että hoitoalallakin pakotetaan monissa paikoissa jokainen tekemään saman verran tiettyjä vuoroja, kun voisi mennä sen mukaan että ne tekee kenelle mikäkin sopii. 

Tarinan opetus on se että ensinnäkään aamuvirkuksi ei opita, ja toisekseen väärään rytmiin pakottaminen voi oikeasti sairastuttaa ja viedä työkyvyn. 

Itse olen iltavirkku, mutta liukuvalla työajalla menen mieluummin aikaisin töihin. Nukun sitten viikonloppuna, jos voin.

Minulle luonnollinen nukkumaanmenoaika on joskus 00.30-01.30, ja heräisin siinä joskus kymmeneltä. Teen vuorotyötä (aamu/ilta), jolloin joudun puolet ajasta heräämään aamuviideltä töihin. Kesällä on ihanaa pyöräillä aamulla töihin, ja jos päivä vielä loppuu ennen puoltapäivää, se "koko päivä jäljellä" tunne on tosi kiva. Sitä vaan ei koskaan pääse hyödyntämään kun väsyttää vaan niin helvetisti, ettei jaksa tehdä mitään. Minulle on luksusta, jos onnistun nukkumaan yli kuuden tunnin unet ennen aamuvuoroa. Olen vuosien aikana mennyt tasan kerran oikeasti levänneenä aamuvuoroon. Kyllä se rytmi tietysti pakolla kääntyisi jos joutuisi joka päivä heräämään tuohon aikaan, mutta loppujen lopuksi olen aina iltaisin paljon tehokkaampi ja luovempi.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin jonkin aikaa aamuvirkkua äijää mutta laitoin poikki koska itse olen aikamoinen yökukkuja. Ei siitä tullut yhtään mitään. Aina kun vasta pääsin vauhtiin niin olikin jo äijän nukkumaanmenoaika. Ja jos äijän mieliksi mentiin yhtäaikaa nukkumaan, niin äijähän sammahti heti sänkyyn päästyään ja oli aivan raivona jos yritti herättää. Ja jos mentiin ajoissa sänkyyn ennen äijän kellontarkkaa nukkumaanmenoaikaa, niin se nukahti silti! En voinut juurikaan valvoa myöhään koska äijä oli niin herkkäuninen. Tuomitsi vihaisesti minun unirytmini: "Normaalit ihmiset eivät valvo öisin". Ja töllötti telkkaria KOKO V*TUN PÄIVÄN. Tv:tä ei voinut sammuttaa hetkeksikään. Huoh.

Tollaisiako kusipäitä ne aamuihmiset ovat...?

Vakavasti puhuen, taisi teillä olla kuitenkin jotain muita(kin) ongelmia kuin erilainen päivärytmi.

Kumpikohan minä olen? sammutan valot puolenyön aikaan ja nukahdan helposti(viimeisen puoli tuntia luen sängyssä). Herään kuin nakutettu kello 6.00, oli työ- tai vapaapäivä. En ole koskaan aikuisena nukkunut 6 tuntia enempää.