Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?

Eräs varakas osti poikansa perheelle miljoonakodin ja poikansa eleli toimeentulotuella ellei ollut äitinsä työllistämänä jossain ja sai toimeentulotukea.

Se oli näet kätevää kun tekivät vuokrasopimuksen miljoonakodista niin sai siihen asumistuet ja toimeentulotuen...niillä se suurimmaksi osaksi maksettiin se asunto.

Rikkailla on konstit monet kun raha puhuu. Murhaajaa se tuskin kenestäkään tekee, mutta houkutus kolttosiin lisääntyy jos on lisääntyäkseen (lue: taipuvainen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, niin rahan kanssa he ovat aina olleet viisaita ja etukäteen asioita suunnittelevia.

Isäni oli ostanut kerrostalokaksion joskus vuonna nakki ja makkara itselleen, piti sitä vuokralla kunnes täytin 18v jonka jälkeen hän myi sen minulle. Otin tuota varten pankkilainan jonka isäni takasi, myyntihinta oli ehkä noin 3/4 osaa sen oikeasta hinnasta ja maksoin rahat isälleni. Tuon jälkeen maksoin asuntolainaa pankille pois lähemmäs 10 vuoden ajan ja nyt asunto on velaton. Äitini on maksanut yhtiövastikkeeni aina ja isäni on antanut minulle joka kuukausi käteistä elämisen kuluihin niistä rahoista jotka maksoin aikoinaan hänelle asunnosta.

Nyt olen ostamassa kolmiota vähän paremmalta paikalta itselleni ja lapselleni, isäni sanoi että hän voi taata lainan ja maksaa uuden asunnon yhtiövastikkeen jos en myy nykyistä asuntoani vaan laitan sen vuokralle jotta voin myydä sen omalle lapselleni ja niin varmaan teenkin heti kun hän on 18v.

Enpä kuitenkaan taitaisi ikinä ryhtyä tuollaiseen järjestelyyn, missä vanhemmat oikeestaan elää koko minun elämäni minun puolesta. En tiijä mut joku tuossa mättää... ei vaan iole luonnonmukaista. Se lintuemokin tiputtaa vaikka väkisin sen pesässä liian kauan oleskelevan poikasensa maahan, että se oppisi lentämään itse omilla siivillään. Muuten se kuolee ja mätänee ja sairastuttaa koko pesän. Jotenkin selkäpiitä karmii tuollainen aikuinen vetelys tai jolla ei ole omaa selkärankaa hoitaa itse omia asioitaan ja elämäänsä. Jossain on menty metsään ja pahasti.

Minä taas en ole koskaan kokenut, että jos vanhempani maksavat laskujani puolestani, he eläisivät minun elämääni. Tai kun nyt maksan omien lasteni yhtiövastikkeita ja laskuja, eläisin heidän elämäänsä. Ihan omaa elämääni olen elänyt ja niin elävät lapsenikin. Kai tiesit, että elinkustannusten kuten vuokran tai  yhtiövastikkeen, sähkölaskun yms maksaminen on täysin verovapaata avustamista? Mikä voisi olla parempi tapa elinaikanaan siirtää varallisuutta omille lapsilleen kuin tämä? Sen varallisuudenhan he joka tapauksessa saavat jonain päivänä ja itse ainakin annan mieluummin nyt kuin vasta sitten, kun he ovat eläkkeellä. Ja voihan käydä niinkin, että elän 100-vuotiaaksi ja lapseni vain 70-vuotiaiksi, jolloin he eivät edes ehtisi saada perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, niin rahan kanssa he ovat aina olleet viisaita ja etukäteen asioita suunnittelevia.

Isäni oli ostanut kerrostalokaksion joskus vuonna nakki ja makkara itselleen, piti sitä vuokralla kunnes täytin 18v jonka jälkeen hän myi sen minulle. Otin tuota varten pankkilainan jonka isäni takasi, myyntihinta oli ehkä noin 3/4 osaa sen oikeasta hinnasta ja maksoin rahat isälleni. Tuon jälkeen maksoin asuntolainaa pankille pois lähemmäs 10 vuoden ajan ja nyt asunto on velaton. Äitini on maksanut yhtiövastikkeeni aina ja isäni on antanut minulle joka kuukausi käteistä elämisen kuluihin niistä rahoista jotka maksoin aikoinaan hänelle asunnosta.

Nyt olen ostamassa kolmiota vähän paremmalta paikalta itselleni ja lapselleni, isäni sanoi että hän voi taata lainan ja maksaa uuden asunnon yhtiövastikkeen jos en myy nykyistä asuntoani vaan laitan sen vuokralle jotta voin myydä sen omalle lapselleni ja niin varmaan teenkin heti kun hän on 18v.

Enpä kuitenkaan taitaisi ikinä ryhtyä tuollaiseen järjestelyyn, missä vanhemmat oikeestaan elää koko minun elämäni minun puolesta. En tiijä mut joku tuossa mättää... ei vaan iole luonnonmukaista. Se lintuemokin tiputtaa vaikka väkisin sen pesässä liian kauan oleskelevan poikasensa maahan, että se oppisi lentämään itse omilla siivillään. Muuten se kuolee ja mätänee ja sairastuttaa koko pesän. Jotenkin selkäpiitä karmii tuollainen aikuinen vetelys tai jolla ei ole omaa selkärankaa hoitaa itse omia asioitaan ja elämäänsä. Jossain on menty metsään ja pahasti.

Minä taas en ole koskaan kokenut, että jos vanhempani maksavat laskujani puolestani, he eläisivät minun elämääni. Tai kun nyt maksan omien lasteni yhtiövastikkeita ja laskuja, eläisin heidän elämäänsä. Ihan omaa elämääni olen elänyt ja niin elävät lapsenikin. Kai tiesit, että elinkustannusten kuten vuokran tai  yhtiövastikkeen, sähkölaskun yms maksaminen on täysin verovapaata avustamista? Mikä voisi olla parempi tapa elinaikanaan siirtää varallisuutta omille lapsilleen kuin tämä? Sen varallisuudenhan he joka tapauksessa saavat jonain päivänä ja itse ainakin annan mieluummin nyt kuin vasta sitten, kun he ovat eläkkeellä. Ja voihan käydä niinkin, että elän 100-vuotiaaksi ja lapseni vain 70-vuotiaiksi, jolloin he eivät edes ehtisi saada perintöä.

Ja lisään vielä, että mulla on itselläni jo kaikki, mitä tarvitsen. Kulutukseni on hyvin pientä. Kun maksan lasteni laskuja, heillä jää omat rahat kuluttamiseen. Elinkeinoelämänkin kannalta on paljon parempi, että lapsillani on mahdollisuus kuluttaa kuin että minä keräisin rahojani pankkitililleni. 

Ajatusvääristymä on monella ketjussa kirjoittaneella. Joku joka valitti ettei ole varaa ostaa asuntoa, sai heti kuittia että 'ei sitten opiskelu kiinnostanut'.

Opiskelemalla ei saa kurottua kiinni koskaan sitä että vanhemmat ostaa asunnon.

Olen itse vittumaisten vanhempien lapsi. Heillä olisi ollut vara auttaa mutta eivät koskaan tehneet niin. Saavat jotain ylemmyydentunnetta ja mielihyvää kun näkevät lastensa kärsivän. Ovat kylmiä ja tylyjä olleet aina. Lukiokirjat piti maksaa itse - vanhempien mielestä naisten koulutus on turhaa. Yliopistoon sain taistella itseni, jouduin tekemään lukioikäisestä töitä. Opintolainaa piti ottaa ja vaikka välillä olin aivan nälkää näkevä niin vanhemnat ei tod. auttaneet vasn nauroivat vahingoniloisena.

No nyt olen 42v, keskijohdossa, palkka 6000. Olen siis opiskellut ja painanut duunia mutta minulla ei ole juuri mitään omaisuutta. Velkainen talo, velkainen auto, ei mökkiä, ei venettä, ei lomaosaketta tai sijoituksia.

Ekan onan asunnon hankkimiseen piti vuokranmaksun ohella säästää melkein 8v kun ei ollut takaajia ja samalla piti maksaa korkeaa vuokraa. Nyt lainasta on maksettu 100ke mutta vielä 150ke on jäljellä.

Minulla meni siis 10v valmistumisesta että pääsin omistusasuntoon kiinni kun ei ollut vanhempien apua. Tilanne olisi aivan eri jos olisi ollut vanhempien ostama asunto jo opiskelijana.

Tarkoitus ei ollut valittaa vasn näyttää se että vaikka opiskelet ja ponnistelet uralla, et vasn koskaan saavuta sitä varallisuutta mitä vanhempien auttama saa. Hyväpalkjainenkasn ei välttämätyä rikastu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kenellekään voi noin vaan ostaa taloa. Joko se ostaja ottaa talon omiin nimiinsä tai sitten maksaa lahja- tai perintöverot.

Lahjaveroraja on 5000 euroa, 3 vuoden ajalta. Eli molemmat vanhemmat antavat syntymäpäivälahjaksi 4999,99 euroa ikävuosina 0, 3, 6, 9, 12, 15, 18 jolloin rahaa on liikkunut hitusen alle 70 000. Summa on kuitenkin 18-vuotispäivänä suurempi, koska rahat on laitettu korkoa kasvamaan osakkeisiin tai määräaikaistilillle. Voitoista maksetaan toki 30 % vero.

2,50 % vuosikorolla (joka on näin matalien korkojenkin aikanakin mahdollista) summa olisi 82 867 €.

10 % vuosikorolla (osakkeissa kohtuu yleistä, enkä edes huomioinut osinkoja) 149 353 €.

Jos jaksaa odottaa 21-vuotiaaksi ennen rahojensa asuuntoon sijoittamista, niin jälkimmäinen summa kasvaa lähes 55 000 € isommaksi ja ensimmäinenkin lähes 15 000  €.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, niin rahan kanssa he ovat aina olleet viisaita ja etukäteen asioita suunnittelevia.

Isäni oli ostanut kerrostalokaksion joskus vuonna nakki ja makkara itselleen, piti sitä vuokralla kunnes täytin 18v jonka jälkeen hän myi sen minulle. Otin tuota varten pankkilainan jonka isäni takasi, myyntihinta oli ehkä noin 3/4 osaa sen oikeasta hinnasta ja maksoin rahat isälleni. Tuon jälkeen maksoin asuntolainaa pankille pois lähemmäs 10 vuoden ajan ja nyt asunto on velaton. Äitini on maksanut yhtiövastikkeeni aina ja isäni on antanut minulle joka kuukausi käteistä elämisen kuluihin niistä rahoista jotka maksoin aikoinaan hänelle asunnosta.

Nyt olen ostamassa kolmiota vähän paremmalta paikalta itselleni ja lapselleni, isäni sanoi että hän voi taata lainan ja maksaa uuden asunnon yhtiövastikkeen jos en myy nykyistä asuntoani vaan laitan sen vuokralle jotta voin myydä sen omalle lapselleni ja niin varmaan teenkin heti kun hän on 18v.

Enpä kuitenkaan taitaisi ikinä ryhtyä tuollaiseen järjestelyyn, missä vanhemmat oikeestaan elää koko minun elämäni minun puolesta. En tiijä mut joku tuossa mättää... ei vaan iole luonnonmukaista. Se lintuemokin tiputtaa vaikka väkisin sen pesässä liian kauan oleskelevan poikasensa maahan, että se oppisi lentämään itse omilla siivillään. Muuten se kuolee ja mätänee ja sairastuttaa koko pesän. Jotenkin selkäpiitä karmii tuollainen aikuinen vetelys tai jolla ei ole omaa selkärankaa hoitaa itse omia asioitaan ja elämäänsä. Jossain on menty metsään ja pahasti.

Minä taas en ole koskaan kokenut, että jos vanhempani maksavat laskujani puolestani, he eläisivät minun elämääni. Tai kun nyt maksan omien lasteni yhtiövastikkeita ja laskuja, eläisin heidän elämäänsä. Ihan omaa elämääni olen elänyt ja niin elävät lapsenikin. Kai tiesit, että elinkustannusten kuten vuokran tai  yhtiövastikkeen, sähkölaskun yms maksaminen on täysin verovapaata avustamista? Mikä voisi olla parempi tapa elinaikanaan siirtää varallisuutta omille lapsilleen kuin tämä? Sen varallisuudenhan he joka tapauksessa saavat jonain päivänä ja itse ainakin annan mieluummin nyt kuin vasta sitten, kun he ovat eläkkeellä. Ja voihan käydä niinkin, että elän 100-vuotiaaksi ja lapseni vain 70-vuotiaiksi, jolloin he eivät edes ehtisi saada perintöä.

Mä olen samaa mieltä edellisen kanssa, että nuo laskut kuulostaa hiukan oudolta. Minäkin olen saanut rahaa opintoihin ja asuntoon, mutta olen kuitenkin itse maksanut laskut. Opiskellessa isä antoi rahaa kerran vuodessa joka oli sitten budjetoitava koko vuodeksi. Samoin sain lapsena viikko- tai kuukausirahaa eikä kuten jotkut, rahaa pyytäessä.

Ennemmin maksaisin vähän veroa kuin luovuttaisiin rahaa eteenpäin laskuja maksamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenellekään voi noin vaan ostaa taloa. Joko se ostaja ottaa talon omiin nimiinsä tai sitten maksaa lahja- tai perintöverot.

Lahjaveroraja on 5000 euroa, 3 vuoden ajalta. Eli molemmat vanhemmat antavat syntymäpäivälahjaksi 4999,99 euroa ikävuosina 0, 3, 6, 9, 12, 15, 18 jolloin rahaa on liikkunut hitusen alle 70 000. Summa on kuitenkin 18-vuotispäivänä suurempi, koska rahat on laitettu korkoa kasvamaan osakkeisiin tai määräaikaistilillle. Voitoista maksetaan toki 30 % vero.

2,50 % vuosikorolla (joka on näin matalien korkojenkin aikanakin mahdollista) summa olisi 82 867 €.

10 % vuosikorolla (osakkeissa kohtuu yleistä, enkä edes huomioinut osinkoja) 149 353 €.

Jos jaksaa odottaa 21-vuotiaaksi ennen rahojensa asuuntoon sijoittamista, niin jälkimmäinen summa kasvaa lähes 55 000 € isommaksi ja ensimmäinenkin lähes 15 000  €.

Edelleenkään summalla ei osteta asuntoa saati taloa muualta kuin paikkakunnilta, joilta ei ylipäätään sellaista kannata ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin kun kuulin että murhaaja Scott Petersonin vanhemmat maksoi lellipentunsa koko elämän, talon, ja jopa golf velat. Tekivät pojastaan vastuuttoman vetelyksen. No tunnen mä yhden jonka vanhemmat antoi hänelle jo nuorena asunnon, ja mutakin merkittävää omaisuutta, mutta oon pitänyt tota enemmänkin harvinaisuutena. Tunnetko moniakin jotka myös ovat saaneet paistatella vielä aikuisena kuin pikkuvauvana, kun vanhemmat maksaa hänelle asunnon ja muut, autot ja velat? MIllaisia luonteita heistä kehittyi?

Toi mun ystävä oli niin kaamee että lopetin ystävyyden.

Itse olen saanut lapsena asunnon, ajokortin saatuani auton, perintönä mökin jne. Tuota asunnon ostamista lapselle en itse näe kovin järkevänä. Maksoivat siitä tietenkin lahjaverot, asunto laitettiin vuokralle. Kun lähdin opiskelemaan asunto oli eri kaupungissa kuin opiskeluni joten asuin vuokralla ja sain vähemmän opintotukea ja asumistukea kun vuokratulot pienensivät sitä. Sama myöhemmin hoitovapaalla jne. Jos vanhemmat olisivat ostaneet vuokra-asunnon omiin nimiinsä tulot olisivat tulleet heille ja tappio ollut pienempi. Jos asunnon haluaa lapselleen ostaa niin sanoisin että vasta aikuisena kun opiskelut hoidettu vakituinen työpaikka ja kyseessä vakituinen asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyin kun kuulin että murhaaja Scott Petersonin vanhemmat maksoi lellipentunsa koko elämän, talon, ja jopa golf velat. Tekivät pojastaan vastuuttoman vetelyksen. No tunnen mä yhden jonka vanhemmat antoi hänelle jo nuorena asunnon, ja mutakin merkittävää omaisuutta, mutta oon pitänyt tota enemmänkin harvinaisuutena. Tunnetko moniakin jotka myös ovat saaneet paistatella vielä aikuisena kuin pikkuvauvana, kun vanhemmat maksaa hänelle asunnon ja muut, autot ja velat? MIllaisia luonteita heistä kehittyi?

Toi mun ystävä oli niin kaamee että lopetin ystävyyden.

Itse olen saanut lapsena asunnon, ajokortin saatuani auton, perintönä mökin jne. Tuota asunnon ostamista lapselle en itse näe kovin järkevänä. Maksoivat siitä tietenkin lahjaverot, asunto laitettiin vuokralle. Kun lähdin opiskelemaan asunto oli eri kaupungissa kuin opiskeluni joten asuin vuokralla ja sain vähemmän opintotukea ja asumistukea kun vuokratulot pienensivät sitä. Sama myöhemmin hoitovapaalla jne. Jos vanhemmat olisivat ostaneet vuokra-asunnon omiin nimiinsä tulot olisivat tulleet heille ja tappio ollut pienempi. Jos asunnon haluaa lapselleen ostaa niin sanoisin että vasta aikuisena kun opiskelut hoidettu vakituinen työpaikka ja kyseessä vakituinen asunto.

Niin ja normaali komen lapsen vanhempi minusta on tullut. Vakituinen työpaikka ja omistusasunnossa asunnon. Lapsena saatu asunto vuokralla ja mökki käyttämättömänä. Auto vaihtunut uudempasn omilla rahoilla moneen kertaan.

Mieheni sai asunnon ja koulutuksen hyvässä yliopistossa ja aikuistuttuaan vielä talon. Talo myytiin ja ostettiin perheasunto toisaalta. On ahkera työssäkäyvä perheenisä. Tuntee rahan arvon ja kartuttaa sitä nyt vuorostaan lapsillemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenellekään voi noin vaan ostaa taloa. Joko se ostaja ottaa talon omiin nimiinsä tai sitten maksaa lahja- tai perintöverot.

Lahjaveroraja on 5000 euroa, 3 vuoden ajalta. Eli molemmat vanhemmat antavat syntymäpäivälahjaksi 4999,99 euroa ikävuosina 0, 3, 6, 9, 12, 15, 18 jolloin rahaa on liikkunut hitusen alle 70 000. Summa on kuitenkin 18-vuotispäivänä suurempi, koska rahat on laitettu korkoa kasvamaan osakkeisiin tai määräaikaistilillle. Voitoista maksetaan toki 30 % vero.

2,50 % vuosikorolla (joka on näin matalien korkojenkin aikanakin mahdollista) summa olisi 82 867 €.

10 % vuosikorolla (osakkeissa kohtuu yleistä, enkä edes huomioinut osinkoja) 149 353 €.

Jos jaksaa odottaa 21-vuotiaaksi ennen rahojensa asuuntoon sijoittamista, niin jälkimmäinen summa kasvaa lähes 55 000 € isommaksi ja ensimmäinenkin lähes 15 000  €.

Edelleenkään summalla ei osteta asuntoa saati taloa muualta kuin paikkakunnilta, joilta ei ylipäätään sellaista kannata ostaa.

Mistä lähtien 150 000 eurolla ei saa asuntoa? Olinko mä kenties tyhmä, kun myin Helsingissä sijaitsevan yksiöni hiljattain juurikin 150 000:lla ? Etuovi.comissa näyttäisi olevan 100 000 - 150 000 välillä aika paljonkin asuntoja myynnissä, eikä kaikissa suinkaan ole putkiremontti suunnitteilla.

Sitä paitsi ei missään kohdin puhuttu pelkästään PK-seudun asunnoista. Eiköhän jostain Tampereelta saa asunnon vaikka olisi sijoittanut rahat matalilla koroilla.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus ei ollut valittaa vasn näyttää se että vaikka opiskelet ja ponnistelet uralla, et vasn koskaan saavuta sitä varallisuutta mitä vanhempien auttama saa. Hyväpalkjainenkasn ei välttämätyä rikastu koskaan.

Tokihan autettu on aina rikkaampi kuin muutoin identtinen omillaan pärjäilijä. Mutta kyllä hyväpalkkainen voi painella ohi, jos lellipentu laiskottelee läpi elämänsä ja vanhempien tuella on edes jotain rajoja.

Otetaanpa tilanne, jossa vanhemmat säästävät lapselleen (Riku Rikas) asuntorahat verottomina lahjoituksina (5k per 3v kertaa kaksi) sijoittaen niitä 5 % vuosikorolla 18-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen niillä ostetaan asunto hintaan 97 500 euroa (ensin maksettuaan 30 % veroa korkotuloista).

Opiskelematon tenava painelee 18-vuotiaana duuniin varastolle huhkimaan 2000 euron kuukausipalkalla, josta verojen jälkeen jää 21403 vuodessa käteen. Vuokrassa hän selviää vaikkapa keskimäärin 424 euroa kuukaudessa halvemmalla maksettuaan vastikkeet ja putkiremontit sun muut verrattuna vuokralla-asujiin. Säästöön ei kuitenkaan jää mitään.

Olli Opiskelija puolestaan valmistuu 25 vuotiaana ohjelmistosuunnittelijaksi ja aloituspalkka on 2600 euroa, verojen jälkeen 26488 euroa. Säästöön ei hänelläkään jää mitään, koska palkkaerotus verrattuna Rikun tienesteihin sekä asuntohyötyyn on tasan plusminus nolla. Rikun omaisuus on kasvanut 5 % tahtia tuon 7 vuoden ajan ja asunnon arvo on nyt ~137 000. Ollin omaisuus on 0 euroa.

Ollin opiskelut kuitenkin olivat varsin kannattavat ja ura lähtee nousukiitoon (palkka kasvaa 2600 eurosta 6000 euroon ikävuoteen 42 mennessä, eli keskimäärin 200 euroa vuosittain). Olli sijoittaa kaikki ylimääräiset rahansa (eläen samaa elintasoa Rikun kanssa) 5 % vuosikorolla (maksaen 30 % verot), kunnes 36 vuotiaana hankkii 101 000 euron asunnon. Rikun asunnon arvo on samanikäisenä ~235 000 eli on vieläkin yli tuplasti rikkaampi Ollia. Olli saa kuitenkin laitettua säästöön jo 15 000 euroa vuodessa, edelleen eläen samaa elintasoa Rikun kanssa, joten hitusen yli 45 vuotiaina molemmilla on omaisuutta noin 350 000 € (jolloin Olli on säästellyt jo noin 25 000 vuosittain).

53-vuotiaina Ollilla on 50 % enemmän omaisuutta kuin Rikulla, jos palkka ei ole noussut 6000 eurosta ylemmäksi. Jotta Riku ja Olli olisivat yhtä rikkaita tuolloin (noin 750 000 €), pitäisi vanhempien jatkaakin lahjoittelua läpi elämän.

No me kyllä siloittelimme lastemme tietä. Opiskelut ulkomailla maksettiin eikä kesätöitä tarvinnut tehdä, sillä mielestämme heilläkin oli oikeus lomaan opiskelujen vastapainoksi. Opintorahaa saivat valtiolta, myös kesäajaksi.

Opintojen päätteeksi ostimme kaikille asunnot, joista he maksoivat minimivuokraa, ettei tullut veroseuraamuksia.

Luusereita heistä ei silti tullut, nykyään tekevät töitä niin paljon, että olen varoitellut polttamasta kynttilää molemmista päistä. Ja hyvien työpaikkojen ansiosta ostivat sitten asuntonsa itselleen 15 % alle meidän maksamamme ostohinnan (jälkeen laillista ilman veroseuraamuksia) ja tällä hetkellä asuntojen arvot ovat lähes tuplaantuneet, joten hyvät kaupat tekivät. Vanhin ihmetteli, miksi myyymme hänelle niin halvalla emmekä vapailla markkinoilla isolla voitolla. Vastasin, että sitä varten isä ja äiti ovat, että auttavat lastaan mahdollisuuksiensa mukaan.

Näin meillä. Välit aikuisiin lapsiin ja heidän kumppaneihinsa ovat loistavat, mm. matkustelemme koko iso porukka yhdessä pitkiä lomamatkoja.

Joo, tasan ei käy onnen lahjat.  Kun itse taistelee joka ikisestä leivänmurusta niin eipä tunnu ihan kivalta kun toiset pyyhkii ohitse oikealta ja vasemmalta. Kavereissa on muutamia näitä ja ihmettelevät vähän kun en pidä heihin enää yhteyttä mutta ei vaan tee mieli pahoittaa mieltään joka kerta. 

Täytyy melkeinpä kiittää kaikkia ketjuun kirjoittaneita. Me emme ole niin hillokeisareita, että saisimme tuosta noin vain ostettua asuntoja käteisellä. Mutta olemme säästäneet lapselle hänen syntymästään asti ja nyt 16-vuotiaana hänellä on 60000€ säästöt. Ostimme hänelle asunnon, johon hän saa muuttaa lakkiaisten jälkeen ja hän ostaa meiltä sen sitten vähän myöhemmin, kunhan täyttää ensin 18 vuotta. Valtaosa hänen säästöistään menee asuntoon ja lisäksi jää yhtiölainaa ja vanhemmilta tulevaa korotonta lainaa, yhteensä 125000€. Olen miettinyt että onko tämä jotain hemmottelua, mutta nyt alkaa tuntua että onhan lapsella tuossa vielä kova maksaminen, ennen kuin kämppä on velaton. 

Minä ja mieheni emme mitään suuria rahoja ole nuorena saaneet, mutta esim. minun äitini säästi pienestä palkastaan kaikille lapsille ja korosti, että köyhän täytyy opiskella. Meillä on nyt mahdollisuus tukea hieman enemmän omaa lastamme - ei pelkästään rahaa, vaan myös henkistä pääomaa. Oma lapsi tulee vuorostaan olemaan siinä tilanteessa, että pystyy varmaan omalle lapselleen jo ostamaan sen asunnon kokonaan. Varallisuuden kartuttaminen kestää sukupolvien ajan. Pitää olla malttia katsoa sinne tulevaisuuteen pari sukupolvea eteenpäin ja tehdä päätös, että nyt kun alan kartuttaa omaisuutta lapsilleni, niin heidän lapsensa tulevat olemaan jo aika hyvissä asemissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenellekään voi noin vaan ostaa taloa. Joko se ostaja ottaa talon omiin nimiinsä tai sitten maksaa lahja- tai perintöverot.

Lahjaveroraja on 5000 euroa, 3 vuoden ajalta. Eli molemmat vanhemmat antavat syntymäpäivälahjaksi 4999,99 euroa ikävuosina 0, 3, 6, 9, 12, 15, 18 jolloin rahaa on liikkunut hitusen alle 70 000. Summa on kuitenkin 18-vuotispäivänä suurempi, koska rahat on laitettu korkoa kasvamaan osakkeisiin tai määräaikaistilillle. Voitoista maksetaan toki 30 % vero.

2,50 % vuosikorolla (joka on näin matalien korkojenkin aikanakin mahdollista) summa olisi 82 867 €.

10 % vuosikorolla (osakkeissa kohtuu yleistä, enkä edes huomioinut osinkoja) 149 353 €.

Jos jaksaa odottaa 21-vuotiaaksi ennen rahojensa asuuntoon sijoittamista, niin jälkimmäinen summa kasvaa lähes 55 000 € isommaksi ja ensimmäinenkin lähes 15 000  €.

Edelleenkään summalla ei osteta asuntoa saati taloa muualta kuin paikkakunnilta, joilta ei ylipäätään sellaista kannata ostaa.

Mutta tuo raha riittää loistavasti asunnon ostamiseen lainan kanssa. Monille jo sen omarahoituksen säästäminen on tuskaa, kun pitää samaan aikaan maksaa kovaa vuokraa. Kun pääsee nuorena kiinni omaan asuntoon, pääsee myös kiinni halvempiin asumiskustannuksiin ja pienempään lainaerään. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen todnäk olemaan 60 vuotias, kun saan vihdoinkin asua ensimmäistä kertaa koskaan omassa talossa; sitä odottelen isäni perintönä. Ei olla väleissä, joten ei liity mitään tunteilua vaan todella vaan odotan että pääsen muuttamaan, vaikka siihen varmaan vielä aika pitkä matka on =) Ajatuskin, että olisin saanut kokea moisen ylellisyyden jo parikymppisenä, on kyllä turhankin ylellinen. JA varmasti vääristää rahan arvostusta, jos kaiken saa valmiina, sehän on ihan selvä! Ja nähtävissä varakkaammista taustoista tulevien tuttavien käytöksessä. Mutta kukin pelaa korteilla mitä on saanut, asiat voisi olla paljon huonomminkin - suomessa kun saa kasvaa ja asua, on se jo iso lahja, vertailukohteita löytyy!

"Vääristää rahan arvostusta" ...samalla kun itse odottelet jonkun kuolemaa ihan vain siksi, että saisit rahaa. Ja hän on vieläpä isäsi, vaikka ette olisikaan väleissä. Aika vinksahtanut tuntuu olevan tuo sinunkin rahan arvostus.

Up

Meidän suvussa on asunto annettu lahjana vain yhdelle holhouksenalaiselle, jolle kenties ei olisi kukaan asuntoaan vuokrannutkaan. Hän sairasti skitsofreniaa koko ikänsä. 

Muut pärjää omillaan, ei tarvitse kerjätä muilta, onneksi. Ai niin no yksi adhd/autismis spektri tapaus on joka sillä varjolla tehtailikin niitä velkoja oikealle ja vasemmalle että saisi lypsettyä vanhemmiltaan kaiken mitä irti lähti.  Oli katastrofi  koko perheelle. Muut aikuistuneet ovat sitten ollet vanhempien tukena, jos heiltä on jotain puuttunut, ovat auttaneet vanhuksiaan, ei tosinpäin. Tämä on hyve, ja oikein. 

Eihän nyt se että jollekkin ostetaan asunto tarkoita että "kaikki on maksettu ja valmiina" se tarkoittaa vaan sitä, että kun joku maksaa vuokraa vaikka 700e niin tämä henkilö maksaa vastiketta 300e, eli pääsee hiukan helpommalla. Ihan samallalailla nämä ihmiset joutuvat käymään töissä jne.. Harva kuitenkaan niin rikas on että ksikki voidaan maksaa.