Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeesti paljonkin aikuisia joiden omat vanhemmat maksaa heille jopa TALON?
05.04.2017 |
Hämmästyin kun kuulin että murhaaja Scott Petersonin vanhemmat maksoi lellipentunsa koko elämän, talon, ja jopa golf velat. Tekivät pojastaan vastuuttoman vetelyksen. No tunnen mä yhden jonka vanhemmat antoi hänelle jo nuorena asunnon, ja mutakin merkittävää omaisuutta, mutta oon pitänyt tota enemmänkin harvinaisuutena. Tunnetko moniakin jotka myös ovat saaneet paistatella vielä aikuisena kuin pikkuvauvana, kun vanhemmat maksaa hänelle asunnon ja muut, autot ja velat? MIllaisia luonteita heistä kehittyi?
Toi mun ystävä oli niin kaamee että lopetin ystävyyden.
Kommentit (258)
Nämä asiat ovat niin jumalattoman suhteellisia. Itse tunnen toisinaan huonoa omatuntoa jos saan vanhemmilta vaikka parin sadan euron lahjan, mutta toisaalta tiedän että jotkut ostavat talojakin lapsilleen enkä näe siinä mitään väärää jos vanhemmilla on siihen varaa... Tukisin varmasti itsekin ainakin osittain lasteni elämää jos olisin varakas, ja jos niitä lapsia olisi. Ymmärrän hyvin sen pointin että jälkikasvun kuuluu oppia kantamaan vastuu itsestään ja itsenäistymiseen kuuluu myös raha-asiat, mutta jotenkin tuntuisi todella julmalta asua itse jossain lukaalissa ja elellä leveästi, kun samaan aikaan lapsi, jonka olisin ITSE halunnut OMASTA halustani tähän maailmaan pullauttaa, kärvistelisi opintolainoineen jossain karussa yksiössä. Siinä kohtaa ihan varmasti miettisin että miksi en tekisi lapseni elämästä niin hyvää kuin on mahdollisuus. Mutta kummalla tyylillä lapsi sitten tosiaan oppii elämästä niitä tärkeimpiä asioita, en tiedä. Molemmat opit ovat mielestäni hyviä, sekä itsekseen selviytyminen & ahkeruus että antamisen ilo & lähimmäisestä huolenpito. Jonkun mielestä sekin on liikaa että parikymppinen saa vanhemmiltaan vaikka ruokaan säännöllisesti avustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ostivat mulle parikymppisenä omakotitalon ja auton. Huoletonta asumistahan tämä on. Ostivat, koska heillä on rahaa ja halusivat omalle lapselleen vain parasta.
Ihan töissä käyn ja ahkera työntekijä olen, ystävällinen ja mukava muille, kunnioitan eläimiä ja luontoa. En ole minäkään murhaaja, enkä mielestäni mikään lellipentu. Kustannan kyllä oman elämäni ihan kokonaan muuten, mutta talon ja auton sain tekemättä niiden eteen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen aika monta. Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi eli lahjoitetaan/annetaan ennakkoperintönä omaisuutta lapsille, jotta perintöveroa ei tarvitse myöhemmin maksaa. Samalla omat lapset saavat helpotusta niihin ruuhkavuosiin, kun ei ole tarvetta tehdä ylitöitä tms. siksi, että saa maksettua kotinsa.
Usko tai älä, kaikki asunnon vanhempiensa maksamana saaneet eivät ole potentiaalisia murhaajia tai vetelyksiä. Suurin osa heistä on erittäin menestyviä veronmaksajia.
Vältyt perintöverolta, mutta joudut maksamaan kuitenkin lahjaveron jos otat vastaan jotain arvokasta.
No tietyn summanhan saa siirtää verottomasti vuosittain. Kun sitä tekee parikymmentä vuotta, on melko hyvä osa varoista on siirretty verottajalta turvaan.
Eihän se ole kuin joitain tonneja. Äkkiseltään muistelisin, että 4000 euroa, joten saa sitä rahaa jonkin aikaa pumppaillan. En tosin tiedä onko tuollainen järjestelmällinen pumppaaminen sallittua. Veikkaisin, että ei.
Se on sekä sallittua, että hyvin yleistä. Meillä on vanhemmilta saatu noin 300 000€. Osasta kyllä maksettiin vero. Omille lapsille on jo verottomasti kerätty yli 50 000€. Ja muistakaa, että raja on henkilökohtainen, ja nykyään jo 5000 €, eli 10000 kahdelta vanhemmalta + 40 000 neljältä isovanhemmalta. Ja kolmen vuoden päästä uudet.
Tähän kun vielä laskee aloituksen vauva-iästä jos isovanhemmat lahjoittavat rahaa lapsenlapsilleen yli lastensa. Kolmen vuoden välein 10000eur, se on jo 60000 eur 18-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiska mä kyllä olen, mutta sitä mä olin jo kauan ennen kuin mulle alkoi valkenemaan etuoikeutettu asema.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten sinulle valkeni, että olet etuoikeutetussa asemassa? Onko elämässäsi ollut myös aika, jolloin kuvittelit, että kaikilla on samanlaista kuin sinulla?
En ole tuo kirjoittaja, mutta vietin lapsuuteni tavallisessa säästeliäässä duunariperheessä. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani eivät perineet mitään, mutta saivat omaisuutta kerrytettyä sopivaan aikaan tehdyillä asuntokaupoilla. Yllätykseni oli suuri, kun vanhempani ostivat minulle asunnon opiskelupaikkakunnalta, ja olen välttynyt asuntolainalta kokonaan. En ole urasuuntautunut, mutta akateemisesti koulutettu veronmaksaja, joka ei ole käyttänyt kuin aivan pakollisia yhteiskunnan palveluja. Anteliaisuuden, säästäväisyyden ja kohtuullisuuteen perustuvan elämäntavan olen saanut geeneissä tai kasvatuksessa. Elämäni helppous tulee tietysti siitä, että rahaa on aina ollut tarpeeksi. Silloin on ollut myös henkisesti varaa olla piittaamatta materiasta kovin paljon.
Tottakai ostaa! Jos jättää sen kaljan ja sätkät ostamatta talon hinta on kasassa tuota pikaa. Pitäisikö lapsen muka asua jossain vuokramurjussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua, miksi pitäisi olla ylpeä kun elättää itse itsensä? Mun miehellä samanlainen ajatusmaailma. Mun perhe on köyhä, miehen perhe pihi, me ei saada rahaa mistään vaan omilla on pärjättävä. Ja mua vituttaa. Mua vituttaa että me painetaan pitkää päivää,että saadaan maksettua vuokrat sun muut laskut, lasten harrastukset jne, asuntolainaan ei ole mahdollisuutta, koska ei ole käsirahaan varaa. Ja samaan aikaan muutama kaveri tosta noin vaan matkustelevat ulkomaille suvun loma-asunnolle tai tääll Suomessa suvun mökille järven rannalle tai ostelevat hienoja omakotitaloja, kun vanhemmat "vähän" avustavat käsirahan kanssa. Jep, oon tosi ylpeä, että me ite luodaan rahamme, kun toiset saa olla osa-aikaisissa töissä ja oikeesti viettää lastensa kanssa aikaa, kun vanhemmat avustavat.
Onneksi stadin piireissä on vain rikkaita, on samat jutut mistä puhua. Köyhät on niiiiin booriing, aina vaan rahan puutteesta puhuvat. HANKKISIVAT SITÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eikö teitä oikeesti hävetä? Tai ole halua salata asiaa kavereilta ja muilta? Minua hävettäisi, en ainakaan kertoisi kenellekkään, jos vanhemmat elättäisi vielä 3-kymppisenä...Huh huh, no on meitä moneksi. Itse ainakin haluan olla ylpeä omasta elämästäni, enkä niin että olen joku ilmasimatkustaja, lellikki, tms, vauva. Eri asia tietty että jokun lahjan vois toki ottaa vastaan apuna, vaikka auton syntympäivälahjaksi, tai kertaluonteisen asuntolainan kk maksun, mutta että koko talo? Hmmm..mihin vastapalvelukseeen sen otaminen sitten sitookaan?
Toi mun ystävä...siitä kyllä näki ettei oikein olut aikuistunut ollenkaan...mielipiteet ihan syvältä, lapsellisia, piti itseään jonain "parempana", kommentit niin tolloja että.....
Miksi hävettäis? Onko se jotenkin vähemmän hävettävää, että saa sen saman rahan perintönä sitten kun vanhemmat kuolee?Silloin ei yhtään hävetä käyttää toisten rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi pitäisi olla ylpeä kun elättää itse itsensä? Mun miehellä samanlainen ajatusmaailma. Mun perhe on köyhä, miehen perhe pihi, me ei saada rahaa mistään vaan omilla on pärjättävä. Ja mua vituttaa. Mua vituttaa että me painetaan pitkää päivää,että saadaan maksettua vuokrat sun muut laskut, lasten harrastukset jne, asuntolainaan ei ole mahdollisuutta, koska ei ole käsirahaan varaa. Ja samaan aikaan muutama kaveri tosta noin vaan matkustelevat ulkomaille suvun loma-asunnolle tai tääll Suomessa suvun mökille järven rannalle tai ostelevat hienoja omakotitaloja, kun vanhemmat "vähän" avustavat käsirahan kanssa. Jep, oon tosi ylpeä, että me ite luodaan rahamme, kun toiset saa olla osa-aikaisissa töissä ja oikeesti viettää lastensa kanssa aikaa, kun vanhemmat avustavat.
Ihan sama fiilis! Olen kateellinen ja vituttaa, enkä todella ole ylpeä omasta tilanteestani. Maksan tolkutonta, nousevaa vuokraa pienistä tuloistani, julkisella puolella palkkoja leikataan (6min ylimääräistä työaikaa palkatta, lomarahat -30%), ei tässä ole mitään ylpeyden aihetta, että yritän saada joka kuukausi rahat riittämään, lomamatkalla en ole ollut vuosiin. Ei ole suvun kesämökkejä, kotosalla elämä menee. Ei mitään valittamista, aina on ollut näin, olen tottunut, mutta ketuttaa katsoa vierestä, kun muilla ikätovereilla on velattomat kämpät, sukumökit, kalliit autot sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhemmat ovat niin kieroja, etten uskaltaisi ottaa heiltä asuntoa vastaan, vaikka heiltä ei mitenkään tavatonta olisi tarjotakaan sitä. Heidät tuntien joutuisin joko polvistelemaan heidän edessään seuraavat parikymmentä vuotta tästä "avokätisestä lahjoituksesta" johtuen tai hakemaan lähestymiskieltoa, kun helvetillinen piina alkaisi sen jälkeen, kun tekisin vanhemmilleni selväksi, etten voi toimia heidän palvelijanaan täysipäiväisesti.
Tämä homma on koettu jo kerran. Vanhemmat maksoivat 2500 euron valmennuskurssini, joka kovan työn ohella auttoi minut juridiselle uralle, mutta annas olla kun saat olla valttikorttina mukana jokaisessa naapuririidassa, koska "meidän rahoilla pääsit sisään." Ja työ pitäisi tehdä ilmaiseksi puhumattakaan siitä, että minun olisi pitänyt jollakin ihmeellä pelastaa vanhempieni nahka sellaisissakin tilanteissa, joista näki heti että ovat tapahtuneessa ainoita syypäitä eikä tilannetta voi muuksi selittää. Palautin nätisti 2500 euroa heille, kun näitä tapauksia alkoi esiintyä.
Talonkin varmasti joutuisin heidän logiikkansa mukaan maksamaan viimeistä euroa myöten takaisin jossain muodossa, parhaimmillaan aineettomina palveluksina niin, että se olisi perinnöstä pois joka tapauksessa. Tosin tiedän jo tuon edellisen episodin johdosta, ettei minun kannata odottaa lakiosaa suurempaa siivua perinnöstä...
Maksan mieluummin asuntolainaa, sillä ainakaan pankki ei muistuttele kiitollisuudenvelastani joka sukupäivällisellä.
Tuutti kirjoitti:
Ihan sama fiilis! Olen kateellinen ja vituttaa, enkä todella ole ylpeä omasta tilanteestani. Maksan tolkutonta, nousevaa vuokraa pienistä tuloistani, julkisella puolella palkkoja leikataan (6min ylimääräistä työaikaa palkatta, lomarahat -30%), ei tässä ole mitään ylpeyden aihetta, että yritän saada joka kuukausi rahat riittämään, lomamatkalla en ole ollut vuosiin. Ei ole suvun kesämökkejä, kotosalla elämä menee. Ei mitään valittamista, aina on ollut näin, olen tottunut, mutta ketuttaa katsoa vierestä, kun muilla ikätovereilla on velattomat kämpät, sukumökit, kalliit autot sun muut.
Mutta ei kiinnostanut koulun käynti eikä kunnon työn hankkiminen? Osakkeisiin sijoittaminenkin varmaan on jotain ei syötävää. Tyhmän osa vaan on tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, niin rahan kanssa he ovat aina olleet viisaita ja etukäteen asioita suunnittelevia.
Isäni oli ostanut kerrostalokaksion joskus vuonna nakki ja makkara itselleen, piti sitä vuokralla kunnes täytin 18v jonka jälkeen hän myi sen minulle. Otin tuota varten pankkilainan jonka isäni takasi, myyntihinta oli ehkä noin 3/4 osaa sen oikeasta hinnasta ja maksoin rahat isälleni. Tuon jälkeen maksoin asuntolainaa pankille pois lähemmäs 10 vuoden ajan ja nyt asunto on velaton. Äitini on maksanut yhtiövastikkeeni aina ja isäni on antanut minulle joka kuukausi käteistä elämisen kuluihin niistä rahoista jotka maksoin aikoinaan hänelle asunnosta.
Nyt olen ostamassa kolmiota vähän paremmalta paikalta itselleni ja lapselleni, isäni sanoi että hän voi taata lainan ja maksaa uuden asunnon yhtiövastikkeen jos en myy nykyistä asuntoani vaan laitan sen vuokralle jotta voin myydä sen omalle lapselleni ja niin varmaan teenkin heti kun hän on 18v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eikö teitä oikeesti hävetä? Tai ole halua salata asiaa kavereilta ja muilta? Minua hävettäisi, en ainakaan kertoisi kenellekkään, jos vanhemmat elättäisi vielä 3-kymppisenä...Huh huh, no on meitä moneksi. Itse ainakin haluan olla ylpeä omasta elämästäni, enkä niin että olen joku ilmasimatkustaja, lellikki, tms, vauva. Eri asia tietty että jokun lahjan vois toki ottaa vastaan apuna, vaikka auton syntympäivälahjaksi, tai kertaluonteisen asuntolainan kk maksun, mutta että koko talo? Hmmm..mihin vastapalvelukseeen sen otaminen sitten sitookaan?
Toi mun ystävä...siitä kyllä näki ettei oikein olut aikuistunut ollenkaan...mielipiteet ihan syvältä, lapsellisia, piti itseään jonain "parempana", kommentit niin tolloja että.....
Voi itku miksi hävettäisi. Eihän me enää olla ala-asteella
Niin, pitäisi olla itsenäinen aikuinen, ei ku... Hah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän näitä nuorukaisia katsotaan hymistellen.
Eivät raukat itse pysty ja pärjää. Äitin pitää pihvikin reppanoille varmiiksi puriskella.
Eivät kuitenkaan saa muuta kuin vanhaa, kun toiset toteuttavat unelmiaan.
tunnen/tiedän pari. eivät siitä huutele.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, niin rahan kanssa he ovat aina olleet viisaita ja etukäteen asioita suunnittelevia.
Isäni oli ostanut kerrostalokaksion joskus vuonna nakki ja makkara itselleen, piti sitä vuokralla kunnes täytin 18v jonka jälkeen hän myi sen minulle. Otin tuota varten pankkilainan jonka isäni takasi, myyntihinta oli ehkä noin 3/4 osaa sen oikeasta hinnasta ja maksoin rahat isälleni. Tuon jälkeen maksoin asuntolainaa pankille pois lähemmäs 10 vuoden ajan ja nyt asunto on velaton. Äitini on maksanut yhtiövastikkeeni aina ja isäni on antanut minulle joka kuukausi käteistä elämisen kuluihin niistä rahoista jotka maksoin aikoinaan hänelle asunnosta.
Nyt olen ostamassa kolmiota vähän paremmalta paikalta itselleni ja lapselleni, isäni sanoi että hän voi taata lainan ja maksaa uuden asunnon yhtiövastikkeen jos en myy nykyistä asuntoani vaan laitan sen vuokralle jotta voin myydä sen omalle lapselleni ja niin varmaan teenkin heti kun hän on 18v.
Enpä kuitenkaan taitaisi ikinä ryhtyä tuollaiseen järjestelyyn, missä vanhemmat oikeestaan elää koko minun elämäni minun puolesta. En tiijä mut joku tuossa mättää... ei vaan iole luonnonmukaista. Se lintuemokin tiputtaa vaikka väkisin sen pesässä liian kauan oleskelevan poikasensa maahan, että se oppisi lentämään itse omilla siivillään. Muuten se kuolee ja mätänee ja sairastuttaa koko pesän. Jotenkin selkäpiitä karmii tuollainen aikuinen vetelys tai jolla ei ole omaa selkärankaa hoitaa itse omia asioitaan ja elämäänsä. Jossain on menty metsään ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
eikö teitä oikeesti hävetä? Tai ole halua salata asiaa kavereilta ja muilta? Minua hävettäisi, en ainakaan kertoisi kenellekkään, jos vanhemmat elättäisi vielä 3-kymppisenä...Huh huh, no on meitä moneksi. Itse ainakin haluan olla ylpeä omasta elämästäni, enkä niin että olen joku ilmasimatkustaja, lellikki, tms, vauva. Eri asia tietty että jokun lahjan vois toki ottaa vastaan apuna, vaikka auton syntympäivälahjaksi, tai kertaluonteisen asuntolainan kk maksun, mutta että koko talo? Hmmm..mihin vastapalvelukseeen sen otaminen sitten sitookaan?
Toi mun ystävä...siitä kyllä näki ettei oikein olut aikuistunut ollenkaan...mielipiteet ihan syvältä, lapsellisia, piti itseään jonain "parempana", kommentit niin tolloja että.....
Kerro lisää ystävästäsi. Oliko se niin tollo tosiaan, vai ootko se sie itte?
Itse tiedän vanhemmat jotka ostivat lapselleensa kerrostaloasunnon. He maksoivat velkaosuuden ja tämä tyttö maksoi vain sen yhtiövastikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen ajatusmaailma jollain että rikkaasta perheistä tulevien lapset eivät osaisi käyttää rahaa. Harvalla oikeasti sitä rahaa on miljardeja joita ei saa mitenkään kulutettua yhden elämän aikana. Nämä lapset juuri pienestä saakka oppivat miten tärkeää on sijoittaa. Toki he saavat paljon, mutta heiltä myös vaaditaan paljon.. Koulutus, käytös, kaveripiiri mieluusti samoista lähtökohdista.
Totta. Mun kaikista "köyhimmät" tuttavat on niitä, jotka ei osaa köyttää rahaa. Aina ostavat ökykalliita juttuja lainarahalla ja valittavat sitten kun tekee rahasta tiukkaa. Tai tuhlaavat eivätkä vertaile hintoja.
Itse en ole ostanut koskaan
Serkkuni vanhemmat ostivat hänelle kaksion Tampereen keskustasta kun hän meni lukioon, vanhemmat asuvat myös lähistöllä. Ei maksa vuokraa tai mitään, tämä oli lahja hänelle. Olen kateellinen, koska itse olen korkeakoulutettu työssäkävijä, joka vieläkin säästää rahaa omaan yksiöön.