Pakotetaanko teitä apteekkimyyjät ahdistelemaan asiakkaita?

Normijuttu Suomessa, monesti apteekilla on käytännössä monopoliasema, niin asiakkaille voi tehdä ihan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apteekin "myyjällä" ei todellakaan tarvitse olla yliopistokoulutusta. Toki siellä apteekissa pitää aina olla paikalla niitä yliopistokoulutettujakin.

Ei ole montaa viikkoa siitä, kun minulle kerrottiin, että apteekin myyjäksi voi opiskella oppisopimuksella.

Toki ne alemman koulutustason työntekijät voivat tarvittaessa kutsua paikalle osaavamman ihmisen, jos oma osaaminen ei riitä. Tuntuu vaan joskus olevan vaikea myöntää asiakkaan edessä, että nyt loppui oma asiantuntemus. Mutta pari kertaa minulle on todettu, että tästä pitää kysyä apteekkarilta.

Tarkoitetaanko tässä nyt myyjällä kassaa vai asiakaspalveluhenkilöstöä?

Apteekissa kassalla voi olla ilman farmaseutin tutkintoa, asiakaspalvelussa (käsikapuuahyllyjen välissä neuvomassa tai reseptitoimituksessa) ei voi olla kuin farmaseutti tai proviisori.

Tekniset työntekijät ottavat tavarat vastaan, hyllyttävät, somistavat, voivat olla kassalla (joissakin apteekeissa on kassahenkilöstö erikseen, joissakin tekniset ovat myös kassalla) ja heitä ei valmistu mistään, siis he ovat käytännössä työpaikkakoulutettuja tai oppisopimuksella. He eivät saa neuvoa asiakkaita lääkkeissä eivätkä käsitellä reseptejä.

Apteekeissa on myös jo mainittuja kosmetiikkaosastoja, joilla voi työskennellä vaikkapa kosmetologeja. Hekään eivät ole farmaseutteja, joten hekään eivät voi neuvoa asiakkaita muissa kuin oman osastonsa tuotteissa.

Farmaseutit ja proviisorit valmistuvat yliopistoista. Kuten mitään muutakaan yliopistotutkintoa, ei niitäkään voi suorittaa oppisopimusopintoina.

Ja "alemman koulutustason" (toisaalta, jos Prisman kassalla voi olla maisteri, voi sellainen olla apteekinkin kassalla, mutta siitä tutkinnosta ei apteekissa ole sen enempää hyötyä kuin vaikkapa parturi-kampaajan koulutuksesta) ihmiset eivät ainoastaan voi kutsua paikalle osaavaa väkeä, vaan heidän TÄYTYY, koska heillä ei ole oikeutta neuvoa ja keskustella lääkeasioista. "Oma osaaminen" ei tosiaankaan riitä, koska sitä ei ole (vähän sama kuin jos sanoisit, että voihan se terveyskeskuksen siivooja tarvittaessa kysyä lääkäriltä jos oma osaaminen ei riitä :D). Ja apteekkarihan on sitten vain yksi ainoa henkilö, hän on se joka omistaa apteekin; vastoin kansan luuloja jokainen reseptitiskin takansa istuva ei ole apteekkari vaan farmaseutti.

Onkohan minkään muun alan töistä yhtä paljon omituisia harhaluuloja kuin apteekin?

...aaaand nobody gives a fuck.

Oon tosi pahoillani, mutta asiakas kun astuu sinne apteekkiin ja näkee ne henkilöt samanlaisissa univormuissa niin hänen silmissään te olette samanlaisia. Jos haluatte korostaa osaamisenne/koulutuksenne/työnkuvanne eroja, niin harkitkaa esimerkiksi erilaisia työasuja ja proviisorilla voisi olla vaikka vanha kunnon knallihattu.

Vierailija kirjoitti:

Apteekin "myyjällä" ei todellakaan tarvitse olla yliopistokoulutusta. Toki siellä apteekissa pitää aina olla paikalla niitä yliopistokoulutettujakin.

Ei ole montaa viikkoa siitä, kun minulle kerrottiin, että apteekin myyjäksi voi opiskella oppisopimuksella.

Toki ne alemman koulutustason työntekijät voivat tarvittaessa kutsua paikalle osaavamman ihmisen, jos oma osaaminen ei riitä. Tuntuu vaan joskus olevan vaikea myöntää asiakkaan edessä, että nyt loppui oma asiantuntemus. Mutta pari kertaa minulle on todettu, että tästä pitää kysyä apteekkarilta.

Josko tarkistetaan faktat ennen pätemistä. Apteekin kassalla voi olla kuka tahansa, mutta se joka hyllyjen välissä kyselee voiko palvella tai istuu reseptilääkkeissä, on aina farmaseutti tai proviisori, siis yliopistokoulutettu. Apteekin työntekijätehtäviin kassaksi ja tekniseksi voi opiskella oppisopimuksella (mitään apteekin työntekijän tutkintoa oppilaitoksissa ei ole, joten heissä on vaikka millaisella koulutuksella olevia, on peruskoulupohjalla olevia, ylioppilaita, ammattikoulututkinnon suorittaneita jne, jotka sitten työpaikalla koulutetaan), mutta he eivät voi lääkkeille tehdä muuta kuin ottaa niistä hinnan, purkaa laatikoista ja laittaa hyllyyn. Asiakkaille he eivät voi eivätkä saa antaa minkäänlaista neuvontaa.

Itse apteekkilaisena olen usein pohtinut, miksi niin harvassa apteekissa ei-farmaseuttisella henkilökunnalla on värillinen työasu. Sellainen erottaisi tavallisille asiakkaillekin helpommin apteekin työntekijät asiantuntijoista, jolloin ehkä ne tilanteet vähenisivät, joissa turhaan ollaan kiukkuisia kassalle tai hyllyjen täyttäjälle kun ei häneltä saa vastausta lääkekysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä apteekin myyjät ovat meille asiakkaille nimenomaan myyjiä, vaikka olisikin takana niin ja niin monta vuotta  yliopistokoulutusta. Nykyisin Prisman kassallakin saattaa olla opintoja takana ja jopa loppuun suoritettuna.

Siinä nyt vain on sellainen ero, että apteekin "myyjällä" on oltava se yliopistotutkinto, jotta voi toimia apteekin "myyjänä". Prisman kassa voi tietenkin olla vaikka kaksinkertainen maisteri, mutta sinne Prisman kassalle ei kuitenkaan ole vaatimuksena yliopistotutkinto. Ymmärrätkö eron?

En.

Kyse on aivan samasta ilmiöstä kun DI korostaan olevansa nimenomaan DIPLOMI-insinööri, ei insinööri.

Apteekissa se insinööri olisi farmaseutti ja diplomi-insinööri proviisori. Täysin eri tutkinto. Ei ilmiö tai pätemistä. Fyi, proviisori on ylempi korkeakoulututkinto, toimenkuva poikkeaa farmaseutista ja vain proviisori voi saada apteekkiluvan = omistaa apteekin.

Tuossa asiassa nyt muutenkin on sellainen seikka, että apteekin "myyjä" ei korosta yhtään mitään vaan hänen on oltava farmaseutti. Vaikka olisi kuinka pätevä, apteekin "myyjäksi" ei pääse olematta farmaseutti. Sinne Prisman kassalle pääsee. Vaikka siellä nyt työttömyydestä johtuen olisikin vaikka kuinka paljon maistereita, sinne pääsee kuitenkin ihan vaan peruskoulun käyneetkin. Apteekin "myyjäksi" ei, ei vaikka olisi yliopistotutkinto, ellei se ole farmaseutti tai proviisori. Kyseessä ei ilmiö vaan lain säätelemä fakta.

Jankuti jankuti ketään ei kiinnosta. Apteekissa työskentelevä on apteekin myyjä tai apteekin täti/setä. Live with it.

Niin on ja Prisman myyjä on Prisman myyjä, olkoon vaikka avaruustieteen maisteri. Ketä kiinnostaa. Menee sitten avaruustiedehommiin jos haluaa sen jotakuta kiinnostavan. Niin kauan on Prisman myyjä kun on siellä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Apteekin "myyjällä" ei todellakaan tarvitse olla yliopistokoulutusta. Toki siellä apteekissa pitää aina olla paikalla niitä yliopistokoulutettujakin.

Ei ole montaa viikkoa siitä, kun minulle kerrottiin, että apteekin myyjäksi voi opiskella oppisopimuksella.

Toki ne alemman koulutustason työntekijät voivat tarvittaessa kutsua paikalle osaavamman ihmisen, jos oma osaaminen ei riitä. Tuntuu vaan joskus olevan vaikea myöntää asiakkaan edessä, että nyt loppui oma asiantuntemus. Mutta pari kertaa minulle on todettu, että tästä pitää kysyä apteekkarilta.

Nyt tarttis määritellä apteekin myyjä, apteekkari, alemman koulutustason työntekijä.

Monet kun tuntuu kuvittelevan apteekissa kaikkien olevan "apteekkareja". Ja että ihan laiskuuttaan jotkut ei vastaa kun niiltä kysyy vaan hakevat paikalle toisen. Apteekkareja on apteekissa vain yksi. Muut on farmaseutteja, joka haetaan paikalle kun kouluttamaton kassa tai tekninen ei tiedä eikä edes saa vastata lääkekyselyihin. Asiantuntemusta ei muilla ole kuin farmaseuteilla ja proviisoreilla kun niillä työntekijäihmisillä ei ole mitään koulutusvaatimustakaan. Kuka tahansa pääsee apteekkiin ei-farmaseuttisiin töihin. Oppisopimuksellakin niihin pääsee, mutta lääkkeitä myymään tarvitsee suorittaa yliopistossa muutaman vuoden farmaseuttitutkinto.

Vinkiksi vielä, ihan kaikkea mitä kuulee, ei kannata uskoa. Kansa ei aina tiedä, sanonnasta huolimatta.

Aloittajan paarmavertaus on loistava. Saisikohan jostain sellaista karkotetta, joka pitäisi farmaseutit/sedät/tädit/myyjät/vittuihansama loitolla, kun kerran hyönteiskarkotettakin on? Tosin sitä varmaan pitäisi hakea suojattomana sieltä apteekista...

Joo samoja kokemuksia on, ja sen vuoksi en mielelläni asioi apteekissa. Olisi ihan riittävää, jos apteekin henkilökunta tervehtisi ja toteaisi, että "kerro jos tarvitset apua". Sen sijaan heti, kun apteekkiin astuu, siellä on pataljoona henkilökuntaa odottamassa, että voisi hyökätä asiakkaan kimppuun, ihan kuin petolinnut väijymässä saalistaan. Ei auta, vaikka sanoisit ettet tarvitse apua. Mun yleisimmät ostokset ovat perusvoide, silmätipat ja vitamiinit, ja en tarvitse niissä apua. Yleensä sanon aina, että "juu tarvitsen vain d-vitamiinia ja käytän aina samaa merkkiä, eli löydän sen kyllä ihan itse". Siitä huolimatta apteekin myyjä änkeää mukaan d-vitamiinihyllylle ja alkaa esitellä eri vaihtoehtoja.

Välillä apteekista saattaa olla arkaluontoistakin ostettavaa. Silloin haluan katsoa vaihtoehdot läpi rauhassa, enkä myyjää tilanteeseen mukaan.

Kylläpä jaksetaan jankuttaa. Ketään ei kiinnosta ja tässä ketjussa piti keskustella myyjien ahdistelusta apteekissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apteekin "myyjällä" ei todellakaan tarvitse olla yliopistokoulutusta. Toki siellä apteekissa pitää aina olla paikalla niitä yliopistokoulutettujakin.

Ei ole montaa viikkoa siitä, kun minulle kerrottiin, että apteekin myyjäksi voi opiskella oppisopimuksella.

Toki ne alemman koulutustason työntekijät voivat tarvittaessa kutsua paikalle osaavamman ihmisen, jos oma osaaminen ei riitä. Tuntuu vaan joskus olevan vaikea myöntää asiakkaan edessä, että nyt loppui oma asiantuntemus. Mutta pari kertaa minulle on todettu, että tästä pitää kysyä apteekkarilta.

Tarkoitetaanko tässä nyt myyjällä kassaa vai asiakaspalveluhenkilöstöä?

Apteekissa kassalla voi olla ilman farmaseutin tutkintoa, asiakaspalvelussa (käsikapuuahyllyjen välissä neuvomassa tai reseptitoimituksessa) ei voi olla kuin farmaseutti tai proviisori.

Tekniset työntekijät ottavat tavarat vastaan, hyllyttävät, somistavat, voivat olla kassalla (joissakin apteekeissa on kassahenkilöstö erikseen, joissakin tekniset ovat myös kassalla) ja heitä ei valmistu mistään, siis he ovat käytännössä työpaikkakoulutettuja tai oppisopimuksella. He eivät saa neuvoa asiakkaita lääkkeissä eivätkä käsitellä reseptejä.

Apteekeissa on myös jo mainittuja kosmetiikkaosastoja, joilla voi työskennellä vaikkapa kosmetologeja. Hekään eivät ole farmaseutteja, joten hekään eivät voi neuvoa asiakkaita muissa kuin oman osastonsa tuotteissa.

Farmaseutit ja proviisorit valmistuvat yliopistoista. Kuten mitään muutakaan yliopistotutkintoa, ei niitäkään voi suorittaa oppisopimusopintoina.

Ja "alemman koulutustason" (toisaalta, jos Prisman kassalla voi olla maisteri, voi sellainen olla apteekinkin kassalla, mutta siitä tutkinnosta ei apteekissa ole sen enempää hyötyä kuin vaikkapa parturi-kampaajan koulutuksesta) ihmiset eivät ainoastaan voi kutsua paikalle osaavaa väkeä, vaan heidän TÄYTYY, koska heillä ei ole oikeutta neuvoa ja keskustella lääkeasioista. "Oma osaaminen" ei tosiaankaan riitä, koska sitä ei ole (vähän sama kuin jos sanoisit, että voihan se terveyskeskuksen siivooja tarvittaessa kysyä lääkäriltä jos oma osaaminen ei riitä :D). Ja apteekkarihan on sitten vain yksi ainoa henkilö, hän on se joka omistaa apteekin; vastoin kansan luuloja jokainen reseptitiskin takansa istuva ei ole apteekkari vaan farmaseutti.

Onkohan minkään muun alan töistä yhtä paljon omituisia harhaluuloja kuin apteekin?

...aaaand nobody gives a fuck.

Oon tosi pahoillani, mutta asiakas kun astuu sinne apteekkiin ja näkee ne henkilöt samanlaisissa univormuissa niin hänen silmissään te olette samanlaisia. Jos haluatte korostaa osaamisenne/koulutuksenne/työnkuvanne eroja, niin harkitkaa esimerkiksi erilaisia työasuja ja proviisorilla voisi olla vaikka vanha kunnon knallihattu.

Tämä onkin ongelma ja joissakin apteekeissa on erilaiset työasut työntekijöillä ja farmaseuttisella henkilökunnalla. Jos on asiakkaalle turhauttavaa selittää asiaansa kassalle tai tekniselle, joka ei saa eikä tietenkään edes osaa vastata, niin on se sitä myös kassalle/tekniselle, joka toimii juuri oikein ja lain mukaan, neuvomalla farmaseutin luo tai kutsumalla sellaisen paikalle.

Naurettavinta on kuvitella jotakin ja oman kuvitelmansa perusteella sitten alkaa kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Joo samoja kokemuksia on, ja sen vuoksi en mielelläni asioi apteekissa. Olisi ihan riittävää, jos apteekin henkilökunta tervehtisi ja toteaisi, että "kerro jos tarvitset apua". Sen sijaan heti, kun apteekkiin astuu, siellä on pataljoona henkilökuntaa odottamassa, että voisi hyökätä asiakkaan kimppuun, ihan kuin petolinnut väijymässä saalistaan. Ei auta, vaikka sanoisit ettet tarvitse apua. Mun yleisimmät ostokset ovat perusvoide, silmätipat ja vitamiinit, ja en tarvitse niissä apua. Yleensä sanon aina, että "juu tarvitsen vain d-vitamiinia ja käytän aina samaa merkkiä, eli löydän sen kyllä ihan itse". Siitä huolimatta apteekin myyjä änkeää mukaan d-vitamiinihyllylle ja alkaa esitellä eri vaihtoehtoja.

Välillä apteekista saattaa olla arkaluontoistakin ostettavaa. Silloin haluan katsoa vaihtoehdot läpi rauhassa, enkä myyjää tilanteeseen mukaan.

Niin, siinä nyt vain on sellainen asia, että

A) jos asiakkaalla on valmiiksi jokin lääkitys käytössään, voi olla että käsikauppavalmistekin (ne ovat aivan samoja lääkeaineita kuin reseptilläkin myytävät, vaikka tavisten kuvitelma on että ne ovat jotenkin "miedompia" ja niitä voi käyttää miten vaan ja kuka vaan) aiheuttaa haitallisia yhteisvaikutuksia. Kaikki eivät lue pakkausselostetta, joten jos jotakin sitten tulee, sehän oli lääkkeen vika vaikka todellinen syy oli virheellinen käyttötapa, annostelu tai yhteisvaikutus.

B) kaikki käsikauppatuotteet eivät käy kaikille, siksi apteekissa kysellään.

C) on sitä ostettu kortisonivoidetta akneen ja haavavoiteeksi "kun sehän parantaa kaiken se kortisoonirasva". Vaan kun on vaivoja, joihin se ei sovi, kuten akne ja haavat.

D) on hyvin tavallista ostaa tiettyä tulehduskipulääkettä ja kun kysyy, käykin ilmi että kyseistä lääkettä on jo reseptillä käytössä, mutta "tätä kun saa ilman reseptiä niin voihan tätäkin vielä ottaa". No ei voi kun päivittäinen annos samassa lääkeaineessa ylittyy ja sitten tulee mahavaivat ja lääkepäänsärky.

Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastaan neuvoja niinkin tärkeissä asioissa kuin lääkkeissä? Lehdestä luin että, työkaveri sanoi, netissäkin oli - kyllä varmaan, mutta lääkkeissä kokonaisuus ja yksilö ratkaisevat. Naapurin lissu työpaikan pirkko et ole sinä.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä jaksetaan jankuttaa. Ketään ei kiinnosta ja tässä ketjussa piti keskustella myyjien ahdistelusta apteekissa

Siksi tässä varmaan jankutetaan kun apteekissa ei edelleenkään ole niitä myyjiä.

Tässä on ehkä ongelmana vähän se, että apteekkien liikevaihdosta yhä suurempi osa tulee muusta kuin lääkkeistä: naamarasvoista, suuvesistä jne. Monessa apteekissa lääkket ja nämä erittäin hyväkatteiset tilpehöörit on liiketoiminnallisestikin erotettu toisistaan.

Eli on lääkkeitä, joiden käyttöön tarvitaan ihan lain mukaan opastusta, ja joihin olen saanutkin ammattilaisilta mallikasta opastusta. Ja sitten on kaiken maailman muuta kamaa, jota kaupustelee sekalainen seurakunta - välillä aika aggressiivisestikin. Kyllähän se vähän korpeaa, kun ensin yritetään väkisin tuputtaa sinkkivoidetta vauvan rikkonaiselle iholle vastoin kaikkia ohjeita, ja sitten kun hetkeksi päästää katseensa harhailemaan toiseen hyllyyn, kysytään iloisesti että "onkos d-vitamiinin tarvetta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo samoja kokemuksia on, ja sen vuoksi en mielelläni asioi apteekissa. Olisi ihan riittävää, jos apteekin henkilökunta tervehtisi ja toteaisi, että "kerro jos tarvitset apua". Sen sijaan heti, kun apteekkiin astuu, siellä on pataljoona henkilökuntaa odottamassa, että voisi hyökätä asiakkaan kimppuun, ihan kuin petolinnut väijymässä saalistaan. Ei auta, vaikka sanoisit ettet tarvitse apua. Mun yleisimmät ostokset ovat perusvoide, silmätipat ja vitamiinit, ja en tarvitse niissä apua. Yleensä sanon aina, että "juu tarvitsen vain d-vitamiinia ja käytän aina samaa merkkiä, eli löydän sen kyllä ihan itse". Siitä huolimatta apteekin myyjä änkeää mukaan d-vitamiinihyllylle ja alkaa esitellä eri vaihtoehtoja.

Välillä apteekista saattaa olla arkaluontoistakin ostettavaa. Silloin haluan katsoa vaihtoehdot läpi rauhassa, enkä myyjää tilanteeseen mukaan.

Niin, siinä nyt vain on sellainen asia, että

A) jos asiakkaalla on valmiiksi jokin lääkitys käytössään, voi olla että käsikauppavalmistekin (ne ovat aivan samoja lääkeaineita kuin reseptilläkin myytävät, vaikka tavisten kuvitelma on että ne ovat jotenkin "miedompia" ja niitä voi käyttää miten vaan ja kuka vaan) aiheuttaa haitallisia yhteisvaikutuksia. Kaikki eivät lue pakkausselostetta, joten jos jotakin sitten tulee, sehän oli lääkkeen vika vaikka todellinen syy oli virheellinen käyttötapa, annostelu tai yhteisvaikutus.

B) kaikki käsikauppatuotteet eivät käy kaikille, siksi apteekissa kysellään.

C) on sitä ostettu kortisonivoidetta akneen ja haavavoiteeksi "kun sehän parantaa kaiken se kortisoonirasva". Vaan kun on vaivoja, joihin se ei sovi, kuten akne ja haavat.

D) on hyvin tavallista ostaa tiettyä tulehduskipulääkettä ja kun kysyy, käykin ilmi että kyseistä lääkettä on jo reseptillä käytössä, mutta "tätä kun saa ilman reseptiä niin voihan tätäkin vielä ottaa". No ei voi kun päivittäinen annos samassa lääkeaineessa ylittyy ja sitten tulee mahavaivat ja lääkepäänsärky.

Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastaan neuvoja niinkin tärkeissä asioissa kuin lääkkeissä? Lehdestä luin että, työkaveri sanoi, netissäkin oli - kyllä varmaan, mutta lääkkeissä kokonaisuus ja yksilö ratkaisevat. Naapurin lissu työpaikan pirkko et ole sinä.

Koska yleensä se neuvonta on sitä että se myyjä aukaisee paketin ja ottaa sen paperin sieltä sisältä ja lukee siitä asiakkaalle. Vie turhaa aikaa ja asiakas osaa itsekkin lukea sen lappusen. Katso kun lukutaito ei ole enää harvan ja valitun etu. Ja monesti nämä tulee päällepäsmäröimään lääkkeistä joita on jo vuosikausia käyttänyt ja mikään ei ole asiassa mitä hoidetaan muuttunut tai lisää lääkitystä tullut. Ja joskus myös tiskiltä reseptejä hakiessa myyjä toteaa että jahas oletkin hakenut viimeksi annoksen reilu kuukausi sitten ja sitten viiden sekunnin päästä kysyy että onko tämä lääke tuttu? Ja voi pyhä Sylvi sitä tuputusta. Esim itse hain krooniseen suolistotautiin lääkettä ja tämä myyjähän siitä riemastui ja alkoi tuputtamaan kaikkea visiblinistä imodiumiin ja vaikka sanoin että joo kokeiltu on ja osaa lääkäri sanoi että ei saa edes käyttää niin tämä oli että "niin mutta voisit kokeilla..." niin siis kun LÄÄKÄRI jotain kielsi niin apteekin tädin mutu tuntumalla sitä voisi silti kokeilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä jaksetaan jankuttaa. Ketään ei kiinnosta ja tässä ketjussa piti keskustella myyjien ahdistelusta apteekissa

Siksi tässä varmaan jankutetaan kun apteekissa ei edelleenkään ole niitä myyjiä.

Hyvä on sitten apteekin tätylit ja setylit ja apteekin tyttöset ja poikaset. Parempi kun myyjä sulle tuo sitten? Ehkä sun kannattais hakea lääkettä sun autismin ja päähänpinttymiin

On muuten tosi vaikeaa sanoa apteekissa tai missä nyt tullaankin tarjoamaan palvelua, että kiitos haluan katsella itse.

Mistä se farmaseutti voi tietää mitä kukakin ovesta sisään tulija haluaa? Ja haluaako tulija vaikka kuinka innokkaasti palvelua, ellei kysy? Ja nämä "kauhean noloa ostaa intiimituotteita"-ihmiset estoineen on varmaan niitä samoja, jotka ostaa innoissaan sitä uutta vessasuihketta, kun muuten hävettää käydä vessassakin. Ja lapsiakin varmaan vaan tulee siksi kun on noloa ostaa "sellaisia" tuotteita.

Eihyvääpäivää......

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastaan neuvoja niinkin tärkeissä asioissa kuin lääkkeissä? Lehdestä luin että, työkaveri sanoi, netissäkin oli - kyllä varmaan, mutta lääkkeissä kokonaisuus ja yksilö ratkaisevat. Naapurin lissu työpaikan pirkko et ole sinä.

Juuri niin tärkeissä asioissa kuin lääkkeissä ei mielellään ota vastaan neuvoja random apteekintädiltä ainakaan lääkärin neuvojen ylitse.

Vierailija kirjoitti:

On muuten tosi vaikeaa sanoa apteekissa tai missä nyt tullaankin tarjoamaan palvelua, että kiitos haluan katsella itse.

Mistä se farmaseutti voi tietää mitä kukakin ovesta sisään tulija haluaa? Ja haluaako tulija vaikka kuinka innokkaasti palvelua, ellei kysy? Ja nämä "kauhean noloa ostaa intiimituotteita"-ihmiset estoineen on varmaan niitä samoja, jotka ostaa innoissaan sitä uutta vessasuihketta, kun muuten hävettää käydä vessassakin. Ja lapsiakin varmaan vaan tulee siksi kun on noloa ostaa "sellaisia" tuotteita.

Eihyvääpäivää......

Ei aina kyse ole siitä että nolottaa ostaa intiimituotteita vaan siitä että jotkut asiat on hyvä pitää ihan omana ja ei halua että koko kylä tietää. Sun perustelulla voisi heittää alasti ja levitellä pimppiä kameralle ja sitten jakaa se kuva kaikille kaupungissa ja tuplat vielä työkavereille kaikkihan tietää että naisella on pimppi ja sulla on alaston keho sielä vaatteiden alla!

Apteekin väki pitää äärimmäisen tärkeänä huolehtia apteekissa vallitsevasta hierarkiasta, ja juu lakia täytyy noudattaa, mutta onhan se niin, että asiakaspalvelukulttuuri Suomen apteekeissa on todella nuori. Tutkintoon ei kuulu nykyaikaista myyntikoulutusta. Jotkut apteekkarit ovat hankkineet henkilökunnalleen toimipaikkakoulutusta päivän tai pari, ja sitten näitä opittuja fraaseja toistellaan ymmärtämättä myyntiä tai asiakaspalvelua kokonaisuutena. Näihin koulutuksiin ei myöskään kuulu seurantaa ja palautetta, jolloin kehittyminen olisi edes teoriassa mahdollista.

Odottelen innolla apteekkijärjestelmän purkamista. Apteekeissa on aika paljon löysää väkeä, jonka ylläpitämiseen yrityksillä/apteekeilla ei sitten enää ole varaa, kun normaalit yritystoiminnan lait astuvat voimaan.

Ja kyllä, minulla on mm. farmaseutin koulutus. En työskentele apteekissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä apteekin myyjät ovat meille asiakkaille nimenomaan myyjiä, vaikka olisikin takana niin ja niin monta vuotta  yliopistokoulutusta. Nykyisin Prisman kassallakin saattaa olla opintoja takana ja jopa loppuun suoritettuna.

Siinä nyt vain on sellainen ero, että apteekin "myyjällä" on oltava se yliopistotutkinto, jotta voi toimia apteekin "myyjänä". Prisman kassa voi tietenkin olla vaikka kaksinkertainen maisteri, mutta sinne Prisman kassalle ei kuitenkaan ole vaatimuksena yliopistotutkinto. Ymmärrätkö eron?

En.

Kyse on aivan samasta ilmiöstä kun DI korostaan olevansa nimenomaan DIPLOMI-insinööri, ei insinööri.

Ei ollenkaan ole sama ilmiö. Apteekissa pitää olla joko farmaseutin tai proviisorin tutkinto että voi tehdä kaikkia töitä ja antaa lääkeinformaatiota. Ei siinä ole mistään itsensä korostuksesta kyse.

Koulutuksella on siinä mielessä merkitystä että farmaseutit ja proviisorit ovat saaneet koulutuksen työhönsä eivätkä ole " pelkkiä" myyjiä.

Eli on tietoa lääkkeistä eikä missään tapauksessa ainoa motiivi ole saada asiakas ostamaan mahdollisimman paljon tai kallista vaan saada apu asiakkaan vaivaan.

Joskus se on kehoitus mennä lääkäriin.

Omituista suhtautumista korkeakoulutukseen ja tutkinnon suorittaneisiin ihmisiin täällä. Tokko ammattitaitoinen LVI-asentajakaan olisi hyvillään kun häntä sanottaisiin röörinrassaajaksi.

Huvittavaa, kun tuotteita kaupassa tyrkyttävä konsulentti on nykyään promoottori ja puhelinmyyjä on markkinointiassistentti, mutta yliopistosta valmistuneen lääkealan ammattilaisen olisi oltava myyjä.

Sen kun menee korkeakouluun tai yliopistoon, jokainen sinne voi hakea, ei tarvitse olla myyjänä yhtään missään.