Pakotetaanko teitä apteekkimyyjät ahdistelemaan asiakkaita?

Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että laki vaatii että farmaseuttinen henkilökunta lääkettä luovuttaessa varmistuu että asiakas/potilas tietää kuinka kyseistä lääkettä käytetään.

Toisessa ketjussa nillitetään miten farmaseuteilla on oikeus "urkkia" toisten lääkityksiä ja täällä taas nillitetään miten farmaseutit kysyvät liikaa kysymyksiä. Nämä ihmiset eivät taida vain ymmärtää farmasistien ja apteekkien roolista ka velvollisuuksista osana terveydenhoidon asiantuntevaa ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun menin apteekista hakemaan lääkettä hiivatulehdukseen, alkoi farmaseutti kysellä, onko minulla ollut aiemmin hiivatulehdus. Minusta tämä on hyvin kiusallista ja ärsyttävää. Tiedän, että hän teki vain työtään, mutta jos kerran hiivatulehduslääkettä saa ilman reseptiä, niin kyllä silloin sitä pitäisi saada ostaa ilman mitään kyselyitäkin.

Jos olit ostamassa kapselina suun kautta otettavaa hiivalääkettä, on ohjeistus, että farmaseutin tulee varmistaa asiakkaan tunnistavan hiivan oireet ( eli on kärsinyt samasta vaivasta ennenkin). Jos kärsii kyseisistä oireista ensimmäistä kertaa on suositus käydä lääkärissä varmistamassa, että kyseessä on hiiva. Aiemmin kyseiset kapselit olivat vain reseptillä ja vapautuivat käsikauppaan sillä ohjeistuksella, että asiakasta neuvotaan sen käytössä. Tietenkään tämä ei aina toteudu, koska jokaista asiakasta ei ole mahdollista neuvoa.

Jep, tämähän on lähes verannollista siihen että lekuri kysyy oireisiin liittyen potilaan seksuaalisesta aktiivisuudesta ja potilas tiuskaisisi että mun seksielämä ei sulle kuulu!

Toki on olemassa huonoja ja tilannetajuttomia farmasisteja, mutta farmaseutti on se "go to" henkilö kun puhutaan lääkkeistä. Lääkäritkin saavat oman farmakologisen ja lääkkeisiin liittyvän koulutuksensa farmasian laitoksen alaisuudessa. Terveydenhuolto on moniammatillinen toimiala ja sen kaikkia palveluita tulisi ihmisten oppia arvostamaan.

Apteekeissa on usein töissä aivan ihania tytsyjä, on vaan kiva että tulevat juttelemaan. 

Sitä kutsutaan asiakaspalveluksi. Yleensä ite aina apteekissa hyödynnän sitä, saan hoidettua asioinnin huomattavasti nopeammin (nopeemmin se hakee mulle sen lääkepaketin hyllystä mitä itellä menis se hakee, sen verran harvoin asioin apteekissa).

Minua ei häiritse, vastaan "ei kiitos, katselen vain" jos en tarvitse apua. Se, että henkilökunta tarkkailee minua on ihan ok, heidän pitää tehdä niin koska apteekeissakin käy varkaita.

Usein pyydän apua, koska haluan suoriutua tilasta ulos asap ja henkilökunta löytää tuotteen välittömästi eikä minun tarvitse haahuilla paikalla.

Kerran olin ostamassa gynen suosittelemaa tuotetta ja olin kirjoittanut sen paperille, niin ei tarvinnut kailottaa kaikkien korville. Sain apua ja neuvoja eikä asiassa ollut mitään noloa.

Ennen minua häiritsi se, että kysyttiin pitkäaikaissairauteen liittyviä asioita, mutta ei sekään enää. Mistä ihmeestä apteekin täti voisi tietää, että olen syönyt lääkettä vuosikymmeniä ja osaan mennä lääkäriin tarvittaessa? Sehän on vain huolehtimista.

Kerran menin puolipaniikissa hakemaan apua ampiaisenpistoon ja rauhtoitun 100-->0 hetkessä, kun tyyni, rauhallinen ja asiallinen apteekin täti kertoi eri vaihtoehdoista ja neuvoi miten toimia.

Jospa apteekit pelkäävät, että asiakkaat varastavat hyllyistä lääkkeitä ja siksi siihen viereen rynnistää joku henkilökunnan edustaja. Yleensä nämä eivät ole farmaseutteja eikä heillä ole myöskään oikeutta kertoa lääkkeistä juuri mitään.

Vähän asian vierestä, mutta muistan hoitajakoulusta kun opettajat suorastaan painostivat synnytysosastojaksolla menemään vastasynnyttäiden äitien huoneisiin juttelemaan, kyselemään, ohjaamaan äitejä.

Olin kurssini ainut äiti ja siis synnyttänyt. Yritin ennen harjoitteluun lähtöä tuoda esiin omaa kantaani, että mitäs jos me opiskelijat annettaisiin äitien ja perheiden olla vain ihan keskenään siellä huoneissaan ja sitten tarvittaessa/ pyydettäessä menisimme äitejä/ perheitä ahdistelemaan.

Sain puhuttelun opettajalta, asenteeni on kuulema tyrmistyttävä.

Muut kurssillani olleet kuulema innokkaasti olivat jakaneet tietoa imetyksestä, tiedustelleet äitien vointia jne.

Vieläkin mietin miten synnyttämätön 23v Anne osasi ohjata Sirpaa 35v imetyksessä? Sirpalla ennestään 2 lasta. Tuolloin jolloin opiskelin hoitajaksi (25vuotta sitten) ei koulussa paljoa imetysopetusta saanut.

No edelleen olen sitä mieltä, että itse sitten haen sitä keskusteluseuraa, imetystukea sinne huoneeseen synnytyksen jälkeen, kuin se että huoneeseen paukahtaa useita kertoja päivässä keltanokkahoitaja opiskelija minua ohjaamaan.

Apteekkien "henkilökohtainen asiakkaan palvelu" alkoi vasta siinä vaiheessa, kun tuotteet siirrettiin tiskin takaa näkyville sinne missä asiakkaatkin ovat. Aikaisemmin myytävät tavarat olivat enemmän tai vähemmän piilossa tiskin takana ja vain farmaseutit pääsivät niihin käsiksi. Tässä on se asiakkaan kokema ristiriita: periaatteessa ollaan kuin valintamyymälässä mutta käytännössä edelleen toimitaan kuin palvelutiskillä.

Tekniset eivät saa neuvoa ollenkaan lääkkeistä. Vain farmaseutit ja peoviisorit saavat antaa lääkeneuvontaa.