Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin allergioitteni takia vyöhyketerapeutilla, joka siis hoitaa asiakkaitaan painelemalla kehon akupunktiopisteitä. Hoidosta oli minulle selkeästi hyötyä, ja kävin tällä n. 6-kymppisellä naisella useita kertoja. Hän piti "vastaanottoaan" kotonaan, ja aina ennen hoitoa kävimme läpi kuulumiseni, ts. kuinka olen voinut, mitä oikeita on ollut, olenko joutunut stressaamaan asioita jne. eli asioita jotka voivat vaikuttaa hyvinvontiini. Hoitaja oli hyvin empaattisen oloinen ihminen ja sen henkinen, että varmaan joskus menneisyydessä hän olisi ollut ns. "kylän parantajaeukko" tms. jolta yhteisön jäsenet olisivat hakeneet rohtoja ja neuvoja vaivoihinsa. Tällä vyöhyketerapeutilla oli kodissaan myös kissa, joka kävi toisinaan tervehtimässä nuuskien ja puskien vyöhyketerapeutin kotona käyviä ihmisiä. Erään kerran, kun minulla oli sattui olemaan paljon huolia meni terapeutti käymään vessassa tms. ennen varsinaisen hoitoni aloittamista, ilmestyi tuo kissa tuolini viereen lattialle istumaan. Se ei nuuskinut minua tai yrittänyt ottaa mitään fyysistä kontaktia, vain istui hiljaa paikallaan ja tuijotti minua silmiin. Minulle tuli jotenkin sellainen olo, että tuo kissa ei ole pelkkä kissa. Aivan absurdi ajatus, mutta sanoin sen ihan kissalle ääneen: "Sinä taidat olla muutakin kuin vain kissa?". Kissa istui vieressäni katsoen minuun niin kauan kunnes vyöhyketerapeutti tuli takaisin hoitohuoneeseen. Mitään varsinaista outoa ei tapahtunut, mutta minulle jäi mieleen tuo erityinen yhteyden kokeminen eläimen kanssa.

Voi, tuli ikävä viisi vuotta sitten kuollutta kissaani. Tuo kertomuksesi kissan hiljainen tuijotus toi muistoja mieleen.

Minulla on ollut elämäni aikana useita kissoja, mutta juuri tämä yksi on jäänyt syvästi mieleeni. Se oli jotenkin erilainen. Ja kun se kuoli äkillisesti synnynnäiseen maksasairauteen, en ole voinut ottaa enää ainuttakaan kissaa.

Tällä kissalla oli tapana välillä pysähtyä hiljaa tuijottamaan ihmisiä. Vaiko hän oli eläväinen tyyppi niin se pitkä tuijottaminen täysin pysähtyneenä, ihmetytti minua ja monia muita.

Ystäväni kerran sanoi, että tuo kissa on erikoinen. Siitä tulee mieleen elokuvista klassinen muotokuvamaalaus, jonka silmänreijistä katsoo joku. Kuva on paikallaan, vain silmät seuraavat.

Kummallinen ja hyvin rakastava kissa, mutta olen ajatellut että ehkä sillä oli "tuijotushetkellä" kipuja tai jotain vaivoja, mikä johtui etenevästä sairaudesta.

Sain tämän kissan aikuisena eräästä kodista ja se ehti elää kanssani vain muutaman vuoden. Tuo lyhyt aika jätti minuun ihmeellisen kaipauksen.

Ensimmäistä kertaa vauvapalstan viesti sai minut itkemään. Itsellänikin on ollut monia kissoja elämässäni, yksi jäänyt mieleen ylitse muiden (vaikka tekeekin pahaa muita rakkaita kissojani kohtaan sanoa näin.) Siinä kissassa oli vain jotain erityistä, vähän kuvailemallasi tavalla. Sekin tuli minulle aikuisena ja kuoli vain muutaman vuoden jälkeen synnynnäiseen sairauteen. Ikävä on käsittämätön vieläkin.

Olen ateisti, mutta menetettyjen lemmikkien vuoksi toivon, että kuoleman jälkeen on jotain elämää. Ihan vaan sen vuoksi, että saan vielä joskus silittää ja halata niitä kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä viestissä on kanssa Jumalasta. Pohjustan ensin vähän. Olen nuori nainen, tästä tapahtumasta on jo muutamia vuosia aikaa. Pelkään oksentamista ihan kamalasti, huono olo jne saa minut todella ahdistuneeksi ja voivat laukaista paniikkikohtauksen. Kärsin muutenkin ahdistuksesta ja rukoileminen on yksi keino, jota käytän apuna ahdistuksen kanssa kamppaillessa. Jumala ei ole mulle se Raamatun Jumala, vaan joku muu suurempi voima, joka seurailee, ohjailee, auttaa ja kuuntelee.

Heräsin eräänä yönä siihen, että oli nälkä ja sen takia teki huonoa. Ei tavatonta, niin on käynyt monesti ennenkin. Odotin, että olo laantuu (mulla nälästä johtuva huono olo tulee aaltoina) ja nousin sitten syömään. Kuorin ja pilkoin omenan, otin mun mp3-soittimen ja menin sohvalle syömään. Jos nousen öisin syömään, kuuntelen aina erästä samaa kappaletta, joka rauhoittaa minua ja samaan aikaan pitää hereillä sekä unettaa - sänkyyn palatessa uni tulee sitten nopeasti eikä tule sellaisia ahdistuksen jälkitärinöitä. Olin syönyt ompusta silleen varovasti nakerren jo puolet ja yleensä siinä kohtaa huono olo alkaa helpottaa, mutta sillä kertaa ei. Haukkasin vielä vähän lisää omenaa, mutta huono olo sai mut tosi ahdistuneeksi ja aloin hädissäni rukoilla Jumalalta apua. Pyysin apua ja helpotusta huonoon oloon, monta kertaa. Haukkasin välissä vielä vähän omenaa ja sitten, ihan yhtäkkiä mun ylle laskeutui sellainen hyvän olon tunne. Se alkoi päästä ja eteni tasaisesti alaspäin kohti varpaita. Ihan kuin joku sukka olisi pujotettu mun päälle päästä alkaen, niin se hyvä olo eteni. Huono olo ja ahdistus väisti, tuli tosi rauhallinen ja turvallinen olo. Aloin itkeä, kiitin Jumalaa ja söin omenani loppuun. Vielä sängyssä itkin ja kiittelin Jumalaa, herätin miehenikin ja kerroin miten kävi. Mies on ateisti, mutta halusin jakaa tapahtuneen, se oli niin ihmeellistä. Oonkin pitänyt tätä mun pienenä ihmeenä ja pienenä merkkinä siitä, että Jumala on kyllä siellä, jos tarvitsen. Ja siis ormaalisti yöpalaa syödessä nälkä ei väistä noin, vaan voimat palaa silleen pikku hiljaa ja kroppa tuntuu raskaalta - no, niin kuin aina syödessä. Tää oli ihan selkeästi erilainen tunne. Jos sille onkin joku järjellinen selitys, en halua kuulla sitä. Haluan pitää tämän pienen kummallisen ihmeeni :)

Kuulostan varmaan ihan hihhulilta, mutta tuo on minulle tärkeä kokemus ja muisto!

Mitä he*vettiä? Miettisin puolisovalintaani aika vakavasti uudestaan, jos toinen olisi niin sekaisin, että herättää yöllä kertoakseen, miten jumala pelasti hyvänolonsukalla kun alkoi ahdistaa omenaa syödessä.

Puhumattakaan tuosta hoitamattomalta vaikuttavasta syömishäiriöstä. Tuollainen huonon olon tärinä ja ahdistus ei ole normaaloa.

.

Minä näin vuosikausia unta että hoidan kulkukissoja ja niitä riitti ja riitti. Kerran jopa koin hallusinaation ja tunsin herättyäni että kissa nukkuu jaloissani. Minulla kun ei ollut kissaa. Olin aivan ihmeissäni. Meni aikaa ja mieheni kuoli. Ja kuinka ollakkaan. Hankin kissan. Eräänä päivänä tuo hallusinaatio jaloissa makaavasta kissasta tuli mieleeni kun kissani oikeasti nukkui jaloissani. Mietin kävikö se minun luona jo ennen syntymäänsä. Outoa.

Ayahuasca-rituaalin näyt. Näin vielä viikkoja jälkeenpäin painajaisia ja sain kauhukohtauksia.

Jäin leskeksi 11 v. Sitten. Kuulostaa oudolta ja se olikin koska mieheni maatessa sairasvuoteella näin unen jossa makasin rakastuneena jonkun miehen vieressä ja oli tunne että hänen silmistä hänet tunnistan. Olin aamulla häpeissäni kun olin semmoisen unen nähnyt. Olin rukoillut Jumalaa ja pelännyt yksin jääntiä. Olin ollut mieheni kanssa yhdessä 30 v. Mieheni kuoleman jälkeen tapasin miehen ja tiesin heti että tämä on uneni mies.olemme olleet jo kauan yhdessä. Ehkä minulle näytettiin tulevaa että en tarvitse pelätä tulevaisuutta

Kesällä heräsin kun keittiöstä kuului kauhea kolina. Pelästyin ihan kunnolla mutta hetken päästä uskaltauduin mennä katsomaan jollain terävällä saksilla mitä siellä oli, luulin siis murtovarkaaksi. Olikin kettu joka haki ruokaa ja oli päässyt sisään avonaisesta ikkunasta. Ketut osaavat näköjään hypätä hyvin.

Nousi iho kananlihalle tuosta kuvasta

Eräs aika pelottava tilanne oli kun oltiin kaveriporukan kanssa reppureissumatkalla Aasiassa. Ajeltiin vuokramopoilla maaseudulla jo pimeän tullen alueella jossa oli aika tiheä sademetsä ja tiet olivat suhteellisen huonokuntoiset. Jossain kohtaa eksyimme toisistamme ja jäin yksin ajelemaan tietä pitkin. Yhtäkkiä näin kun keskellä tietä edessäni käveli vastaan vanhempi mies joka oli kirjaimellisesti ihan muissa maailmoissa. Oli vissiin ottanut jotain vahvempiakin aineita ja miehellä oli sellainen häiriintyneen poissaoleva katse. Miehellä oli myös ase joka teki tilanteesta vielä epämukavamman. Väistin hissukseni ja ajelin normaalisti ohi eikä mitään kummempaa tapahtunut. Mutta siinä tilanteessa kyllä pelotti ihan sikana.

Vuosia sitten näin unen että vauva on veden varassa ja sisareni hyppäsi järveen pelstamaan. Aamulla ihmettelin untani koska sisareni ei osaa uida! Meni pitkän aikaa ja satuin joskus puhelimessa kertomaan tästä unestani siskolle. Langan päässä tuli aivan hiljaista. Minä olen saanut keskenmenon kertoi sisareni. Silloin ihoni nousi kananlihalle..

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuessani vielä olin yksin kotona, makoilin sohvalla ja kirjoittelin teksteraita kaverilleni. Kohta kuulin, kun meidän ulko-ovi aukesi, ja äitini ja pikkusiskoni puhuivat jotakin, ja sitten ovi meni kiinni ja askeleet loittoni ovelta. Ajattelin, että varmaan unohtivat jotakin autoon, enkä miettinyt asiaa sen kummemmin. Ainoastaan sen, että huomasin kellon olevan 16:32.

No, jatkoin tekstareiden vaihtamista kaverini kanssa, kun havahduin siihen, että ulko-ovi kävi jälleen, ja kuulin äitini ja pikkusiskojeni äänet. Huomasin myös, että kello oli 17:08 (kyllä, nuo kellonajat jäivät mieleeni!), ja nousin ylös ja menin kysymään, mitä ne teki pihalla näin kauan. Äitini katsoi minua hölmistyneenä, ja sanoi, että hehän tulivat juuri kotiin, eivätkä olleet siis käyneet aijemmin ovella ja kääntyneet takaisin.

Toinen juttu sattui nykyisessä kodissani. Minulla on kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat. Kun istun ulkona terassilla, sinne kuuluu erittäin selkeästi lasten juoksemisesta kantautuva töminä.

Kerran olin 3-vuotiaan lapseni kanssa kahdestaan kotona, laitoin hänet päiväunille, ja ystäväni tuli kylään. Oli kesä, joten meninme terassille juttelemaan, jotta lapsi saisi nukkua rauhassa. Kohta sitten kuulemme sen töminän, ja menimme katsomaan että tyttö taisikin herätä. Mutta ei. Sängyssä nukkui tyytyväisenä. Menimme takaisin ulos, ja kohta taas kuuluu miten lapsi juoksee tuvan poikki. Ja sama homma, lapsi nukkumassa.

Tämän jälkeen on tapahtunut kaikkea muutakin "kummitus" juttuja meillä, mutta itse olemme siihen tottuneet emmekä pelkää. Kylässä kävijöitä joskus hirvittää.

Asumme aika vanhassa hirsitalossa, ja kirkko ja hautausmaa on lähes naapurissa, ehkä 500 metrin päässä :-)

Asun vanhan keskiaikaisen kirkon ja hautausmaan vieressä (n. 20 metriä) ja tuli vähän epämielyttävä olo.

Nuorena jouduin koulukotiin, joka oli synkän metsän keskellä ja muutenkin   kolkko paikka. Eräällä seinällä oli  pahvinpala johon oli kiinnitetty valokuva pojasta ja vieressä oli jonkinlainen runo  sekä alareunassa usealla eri käsialalla nimiä. Kun kysyin tästä "taulusta", kuulin että sen oli tehnyt kuolleen pojan tyttökaveri. Poika oli vetänyt itsensä kiikkuun huoneessaan ja tyttökin muuttanut pois pian sen jälkeen. Nuorten vaatimuksesta "muistolaatta" oli saanut jäädä seinälle.

Eräänä iltana makoilin sängyssäni unta odotellen kun ovi aukesi äänettömästi kokonaan, luulin ohjaajan olevan tarkistuskierroksella mutta ovella ei seissyt ketään. Pian tämän jälkeen pesin hampaita kun joku kosketti niskaani sekä kuiskasi jotain. Olin varma, että se kuollut poika jonka huone oli vastapäätä minun huonettani oli alkanut kiusata minua. Tilannetta ei helpottanut, että paikassa jo kauan ennen minua majaillut tyttö ihmetteli miten olimmekaan sen kuolleen pojan tyttökaverin kanssa niin samannäköisiä, pitkiä kalpeita blondeja. Luulikohan kummitus minua  rakkaakseen?  Kuulemma se suhde oli ollut ihan vakava vaikka siihen olikin koetettu puuttua, yhteinen asunto oli ollut puheissa ym.

Koviksena pidin suuni kiinni näistä tapahtumista ja ajattelin että olen kokenut pahempaani, kuin  kummittelun. 

Mulla on vähän samanlainen "kuolleiden herääminen"-tapaus jonka voin kirjoittaa tänne. Eräs päivä kun tein tietokoneellani töitä alkoi viestiruudulleni tulemaan ilmoituksia että olen saanut sähköpostia vanhalta työkaveriltani joka oli kuollut pari vuotta aikaisemmin rajussa auto-onnettomuudessa. Työpaikan IT-ammattilaisen mukaan kyseessä oli vain joku virus joka oli alkanut lähettämäät viestejä minulle jostain syystä. Mutta kyllä niiden "hei tavataan kello 13.00" ja "terveiset täältä etelän lämmöstä" viestien saaminen nosti sydämmen kurkkuun varsinkin kun ihminen oli siunattu jo aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena jouduin koulukotiin, joka oli synkän metsän keskellä ja muutenkin   kolkko paikka. Eräällä seinällä oli  pahvinpala johon oli kiinnitetty valokuva pojasta ja vieressä oli jonkinlainen runo  sekä alareunassa usealla eri käsialalla nimiä. Kun kysyin tästä "taulusta", kuulin että sen oli tehnyt kuolleen pojan tyttökaveri. Poika oli vetänyt itsensä kiikkuun huoneessaan ja tyttökin muuttanut pois pian sen jälkeen. Nuorten vaatimuksesta "muistolaatta" oli saanut jäädä seinälle.

Eräänä iltana makoilin sängyssäni unta odotellen kun ovi aukesi äänettömästi kokonaan, luulin ohjaajan olevan tarkistuskierroksella mutta ovella ei seissyt ketään. Pian tämän jälkeen pesin hampaita kun joku kosketti niskaani sekä kuiskasi jotain. Olin varma, että se kuollut poika jonka huone oli vastapäätä minun huonettani oli alkanut kiusata minua. Tilannetta ei helpottanut, että paikassa jo kauan ennen minua majaillut tyttö ihmetteli miten olimmekaan sen kuolleen pojan tyttökaverin kanssa niin samannäköisiä, pitkiä kalpeita blondeja. Luulikohan kummitus minua  rakkaakseen?  Kuulemma se suhde oli ollut ihan vakava vaikka siihen olikin koetettu puuttua, yhteinen asunto oli ollut puheissa ym.

Koviksena pidin suuni kiinni näistä tapahtumista ja ajattelin että olen kokenut pahempaani, kuin  kummittelun. 

Ottamatta kantaa kummitteluun, jos tapahtui ysärillä tiedän kys. nuorenparin ja sen, että poika veti muutakin kuin pulkkaa sekä kohteli tyttöystäväänsä huonosti, kuulemma heidän yhteenmuuttonsa aiottiin estää kaikin keinoin. 

Tämä menee kategoriaan erikoiset tapahtumat. Ja sattui miehelleni, ei minulle. Mieheni oli astumassa ravintolasta ulos kadulle kun joutui yhtäkkiä pysähtymään kun juuri oven edestä käveli joku mies. Heti kun tuo mies meni hiukan eteenpäin ja mieheni ei ehtinyt vielä astua kadulle, tippui korkealta katolta suuri jäämöhkäle juuri oven eteen. Olisi iskeytynyt suoraan mieheni päähän ellei tuo mies olisi ollut estämässä ulos astumista.

Kun luin viestejä tuulettimista yms laitteista kuuluvasta musiikista, tuli mieleeni itselleni tapahtunut musiikkikokemus. Paras ystäväni oli meillä yökylässä. En enää muista minkä ikäisiä olimme, mutta ala-asteikäisiä kuitenkin. Nukuimme levitettävällä sohvalla ja yritimme jo nukahtaa kun aloin kuulla ulkoa kuin jostain naapurista kantautuvaa musiikkia. Ihmettelin sitä kovasti, sillä lähellä asui eläkeläisiä, joilla ei ollut tapana soittaa musiikkia niin kovaa, että olisi kuulunut meille, saati edes ulos heidän kotoaan. Kuuntelin musiikkia jonkin aikaa kunnes kommentoin siitä myös vielä valveilla olevalle ystävälleni. Hänkin sanoi ihmettelevänsä kuka ihme kuuntelee jotain rokkia tähän aikaan illasta. Hämmentävintä tässä kuitenkin oli se, että musiikki, jonka minä kuulin, oli jokin sinfonia, ei lähellekään rokkia. Ystäväni taas sanoi kuulevansa ihan perusrokkia.

Vierailija kirjoitti:

Kun luin viestejä tuulettimista yms laitteista kuuluvasta musiikista, tuli mieleeni itselleni tapahtunut musiikkikokemus. Paras ystäväni oli meillä yökylässä. En enää muista minkä ikäisiä olimme, mutta ala-asteikäisiä kuitenkin. Nukuimme levitettävällä sohvalla ja yritimme jo nukahtaa kun aloin kuulla ulkoa kuin jostain naapurista kantautuvaa musiikkia. Ihmettelin sitä kovasti, sillä lähellä asui eläkeläisiä, joilla ei ollut tapana soittaa musiikkia niin kovaa, että olisi kuulunut meille, saati edes ulos heidän kotoaan. Kuuntelin musiikkia jonkin aikaa kunnes kommentoin siitä myös vielä valveilla olevalle ystävälleni. Hänkin sanoi ihmettelevänsä kuka ihme kuuntelee jotain rokkia tähän aikaan illasta. Hämmentävintä tässä kuitenkin oli se, että musiikki, jonka minä kuulin, oli jokin sinfonia, ei lähellekään rokkia. Ystäväni taas sanoi kuulevansa ihan perusrokkia.

Lisään vielä, että talossamme ei ollut minkäänlaisia tuulettimia tms, jotka olisivat humisseet.

Olen tämän joskus aiemminkin kirjoittanut johonkin saman tyyppiseen ketjuun, mutta kirjoitanpa tähänkin. Tästä on aikaa melkein 30 vuotta ja tapahtui äidilleni. Vanhempani ja pikkuveljeni menivät viikonloppuna mökille ja itse teini-ikäisenä jäin kotiin. Äitini kertoi myöhemmin kuinka he olivat normaalisti lämmittäneet mökin takkaa ja menneet sitten illalla nukkumaan. Kaikki olivat jo olleet unessa kun äiti oli yhtäkkiä herännyt kun joku oli huutanut hänen korvaansa ”häkäpelti!”. Äiti oli säikähtäneenä katsonut ympärilleen, mutta muut olivat nukkuneet. Oli mennyt katsomaan häkäpeltiä ja se olikin ollut kiinni. Ilman heräämistä olisivat ehkä kuolleet häkään yöllä koko porukka. Äitini tätä mietiskeli, että saattoihan se tietysti olla hänen oman alitajuntansa ääni kun hän jotenkin vaistosi, että kaikki ei mennyt oikein uunin kanssa... Mutta oli mikä oli, niin se pelasti perheeni. Koskaan ennen tuota tapahtumaa eikä sen jälkeen häkäpelti unohtunut kiinni.

Asuin  nuorempana Mikkelin Laajalammella tavallisessa 80-luvulla valmistuneessa kaupungin vuokratalossa. Asunnossa oli jotenkin paha ja painostava tunnelma, lopulta aloin kuulla öisin koputuksia sängynpohjasta ja siiryin nukkumaan sohvalle. Asuin siinä vain puoli vuotta, sitten oli pakko muuttaa pois.

Vanhempani ostivat aikoinaan tummalta heimolta talon ja siitähän tuli sitten riesa, kun kaikenmaailman sakkia kävi pihassa pyörimässä.  Kerran olin yksin kotona ja kuulin miten auto ajoi pihaan ja valot osuivat ikkunaan, tuolloin oli vielä ollut kännyköitä (90luvulla)  mutta nousin,  menin ovelle ja  huusin soittaneeni poliisit.  Kukaan ei vastannut ja sitten tajusin ettei pihassa ollut autoa eikä lumessa auton jälkiä, säikähdin kamalasti ja juoksin huoneeseeni mistä tulin vasta kun vanhempani kotiutuivat.