Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Mulla on ollut usein unihalvauksia. Niihin liittyy lähes aina se suuri musta hahmo (sama, joka on monien muidenkin vieras), joka seisoo sänkyni vieressä ja se herättää huomioni sanomalla nimeni. Hahmolla on musta hupullinen viitta/takki ja suuri huppu on päässä siten, ettei kasvoja (onneksi) näe. Olento hehkuu ylimaallista pahaa, joka lamauttaa henkisesti lähes sekoamispisteeseen. Muuta ei voi tehdä, kuin tuijottaa hahmoa, ei pysty liikkumaan tai edes sulkemaan silmiään. Katseen voisi kääntää, mutta ei uskalla (tyhmä tunne, että jos lakkaa katsomasta, se siirtyy lähemmäs). Ensimmäisellä kerralla olin varma, että olen menettänyt järkeni.

Viimeksi sain unihalvauksen vuokramökillä. Joku seisoi sänkyni jalkopäässä ja veti peittoa pois päältäni. Tunsin kuinka jalkani olivat paljaina. Sen jälkeen jalkopäästäni lähti liikkeelle valtava, varmaan kaksi kiloinen rotta, joka käveli kylmine varpaineen ensin jalkojani pitkin, edetessä rintakehälle ja lopulta kasvojeni yli. Viimeisenä sen pitkä häntä luikerteli poskeani pitkin. Tajusin jo peiton lähtiessä liikkeelle, että taas halvaa, kun en pystynyt liikahtamaankaan. Kohtaus loppui, kun rotta poistui tyynyltäni.

Enää en pelkää unihalvauksia, koska tiedän mistä on kyse. Todella ikäviä ne kyllä ovat.

Jännä kun nuo unihalvaukset ovat usein samantyyppisiä (musta hahmo jne.). Luulisin, että näistä halvaustiloista on keksitty uskontojen pahat henget ja muut saatanat.

Varmasti ahdistavia, en itse ole koskaan kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin yksin myöhään illalla Paranormal Activity-leffaa (joka oli muuten todella tylsä ja meinasin nukahtaa kesken katsomisen). No, ei siinä mitään, leffan loputtua menin nukkumaan. Seuraavana päivänä sulake räjähti yht'äkkiä. Vaihdoin sen uuteen. Myöhemmin päivällä ollessani toisessa huoneessa tv meni itsestään päälle (olin siis yksin kotona). Vähän myöhemmin tietokone sammui itsestään.

Noille sähköhäiriöille on varmasti täysin luonnollinen selitys enkä usko mihinkään yliluonnolliseen. Huvittaa vain, että nuo tapahtuivat juuri katsottuani tuon leffan.

Me kun oltiin katsottu kyseinen leffa miehen kanssa, nukahdettu sen jälkeen torkuille, herättiin siihen kun valo räpsähti päälle. Pikkuinen paniikki päällä sen jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun nuo unihalvaukset ovat usein samantyyppisiä (musta hahmo jne.). Luulisin, että näistä halvaustiloista on keksitty uskontojen pahat henget ja muut saatanat.

Varmasti ahdistavia, en itse ole koskaan kokenut.

Mulla ei ollut mustaa hahmoa, mutta painon tunnetta rintakehän päällä kyllä (tätäkin siis usein). Unihalvaukseni oli siis sellainen, että "tyttäreni" kipitti sänkyyni ja tuli istumaan päälleni. Huusin että mene pois. "Hän" siirtyi sitten kylkeeni kiinni ja härnäsi siinä. Kun lopulta sain siirrettyä käteni hänen jalalleen (olin siis selin häneen) tunsin ettei hän ollutkaan lapsen kokoinen vaan aikuinen mies. Sitten havahduin. Ihan helvetin pelottavaa.

Ps, kun tähän täytyy kirjoittaa nuo 3 numeroa niin pyytää mua kirjoittamaan 666. :D

Tänne jo yhden kokemuksen kerroin mutta nyt kun näistä unihalvauksista on täällä puhuttu voinkin kertoa yhden unihalvaus kokemuksen joka tapahtui itselleni. Elikkä, olisko tästä nyt muutama vuosi aikaa kun tapahtui ja muistan tämän edelleen kuin se olis vasta äskettäin tapahtunut, niin järkyttävä kokemus se oli.. Olin ennenkin saanut unihalvauksia mutta semmoisia mitkä eivät olleet pelottavia, eli vaikka niin että makasin sängyssä enkä voinut liikkua ei sen kummempaa. No, tämä pelottavin tapahtui edellisessä asunnossa missä tosiaan asuttiin pari vuotta sitten. Heräsin, enkä voinut liikkua (niinkuin yleensä) kuulin makkarin huoneen ulkopuolelta olkkarista aivan niinkuin tv olisi ollut päällä ja muutama mies puheesta päätellen kävellyt sielä ympäriinsä vähän kuin etsien jotain? makkarissamme missä mulla oli siis halvaus päällä oli ihan punaista ja yhtäkkiä se tv:n ääni lakkasi ja askeleitakaan ei enään kuulunut. Tämän jälkeen tuli tosi hiljaista ja yritin saada itseni liikkumaan koska tunnelma oli tosi tosi ahdistava ja pelottava ja kaikki tuntui ihan aidolta. Yritin huutaa miestäni hereille ja sitten tunsin kuinka joku veti multa jaloista peittoa (en nähnyt mitään hahmoa) seuraavaksi tuntui jalassa kauhea kipu niinkuin joku olis raapinut sitä pitkillä terävillä kynsillä..sattui siis oikeasti ihan julmetun paljon ja ihmettelin miten se voi tuntua koska kuitenkin tunnistin olevani unihalvaus tilassa. Olin ihan hemmetin paniikissa, niin paniikissa että musta oikeasti tuntu että voisin kuolla siihen pelon tunteeseen ja viimein heräsin. Oli jo varhainen aamu ja nousin äkkiä istumaan ja taisi siinä muutama kyynelkin tulla tuon kokemuksen jälkeen. Meni hetki ennekuin herätin mieheni ja kerroin tapahtuneesta. Meni siinä aika kauan ennekuin pystyin taas tuon jälkeen nukkumaan normaalisti.. Onko täällä muita ketkä oikeasti tunteneet kipua unihalvauksen aikana? Mistä se voi johtua ?

Mitä jos ne unihalvauksen paholaiset on totta, mutta unessa ne pystyy näkemään, koska on lähellä "rajaa"?

Yhden teorian mukaan jokin koettaa unihalvauksessa vallata ihmisen. Ahdistava ajatus.

Siitä nimi painajainen (painaa rintaa).

Vierailija kirjoitti:

Yhden teorian mukaan jokin koettaa unihalvauksessa vallata ihmisen. Ahdistava ajatus.

Olen kirjoittaja 679, se ison kaapuhemmon piinaama ja jättiläisrotan ylijuoksema.

Tämä kaveri vieraili luonani aktiivisesti reilun vuoden, sittemmin satunnaisemmin ja nyt en ole nähnyt muutamaan vuoteen. Kieltämättä tämä valtaanottaminen tuli joskus mieleeni, enkä torju ajatusta täysin nykyäänkään. Ensimmäisen kerran tapasin hänet ollessani ehkä 16 ikäinen. Kohdallani otollinen ikä 'kääntymykseen'. Tämän jälkeen vierailuja tapahtui useammin ns. huonon-ja epäsäännöllisen elämän (lue: pitkä festari/baaribiletys, vähän unta, alkoholia ja satunnaisesti kannabista).

Ja ennen kuin kukaan ehtii syyttää kannabista tästä, ensikohtaaminen tapahtui vuotta ennen ensimmäistä kannabiskokeilua.

Sain yhteen aikaan kaksi postikorttia.

Ensimmäinen kortti tuli Lapista. Siinä oli iloinen kuvasia ja joku bileteema. Käsiala oli hieman epäselvää kuin tärisevällä kädellä kirjoitettua ja teksti jotain meiningillä "kuis hurisee?" Lähettäjä oli joku uppo-outo josta edes sieltä päin kotoisin olevat vanhempani eivät olleet kuulleet. Koko nimellä kortti kuitenkin tuli.

Samoihin aikoihin sain kortin myös eräältä toiselta paikkakunnalta. Siinä oli etunimeni ja osoite. Lähettäjä kehotti soittamaan johonkin puhelinnumeroon ja samalla lähetti terveiset joltain toiselta henkilöltä. En tunne kumpaakaan heistä. En ole soittanut numeroon, mutta google kertoi, että nainen on diakonissa tällä oudolla paikkakunnalla.

Noihin aikoihin myös törmäsin rapussa hyvin tutunnäköiseen naiseen. Hänkin näytti katsovan minua oudosti kuten olisi tunnistanut. Nainen asui alakerrassa ja tuli ovelle "lainaamaan" kahvinpuruja. Täytin kuppinsa iskemättömillä puruilla ja juteltiin.

Sanoin, että ajattelin hänen olevan näyttelijä. Hän kun oli erään suomalaisen näyttelijän kaksoisolento. Hän taas sanoi, että hän oli luullut minua näyttelijäksi ja kysyi olenko ollut 90-luvulla läheisen kaupungin näyttelijäpiireissä. Se voisi olla hankalaa sillä olen syntynyt vuonna 1985.

Olin noihin aikoihin vaaliehdokas paikkakunnallani ja mietin vanhempieni kanssa ovatko nuo kortit tulleet joidenkin tuttavuuksien kautta, mutta se vaikuttaa epätodennäköiseltä. Olen myös miettinyt ovatko nämä jotain vilkkaan mielikuvituksen sivutuotetta.

Tämä on nyt aivan lällyä teidän tarinoihinne verrattuna, mutta kerronpa kuitenkin.

Makuuhuoneessani on kattolamppu. Joka ikinen yö, arviolta klo 23.30, lampusta kuuluu ääni, joka muistuttaa yhtä aikaa metallin näpäyttämistä ja katkaisijan painamista. Tähän kellonaikaan olen aina jo sammuttanut kaikki valot ja mennyt sänkyyn. Pelottavinta tässä on, että ääni kuuluu tosiaan aina suunnilleen samaan aikaan. En kyllä enää pelkää tätä ääntä, sillä varmasti jokin looginen selitys löytyy, mutta onhan se hiukan karmivaa täydellisessä hiljaisuudessa ja pimeydessä kuulla mikä tahansa ääni...

Lisäksi lampunvarjostin on metallia...

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt aivan lällyä teidän tarinoihinne verrattuna, mutta kerronpa kuitenkin.

Makuuhuoneessani on kattolamppu. Joka ikinen yö, arviolta klo 23.30, lampusta kuuluu ääni, joka muistuttaa yhtä aikaa metallin näpäyttämistä ja katkaisijan painamista. Tähän kellonaikaan olen aina jo sammuttanut kaikki valot ja mennyt sänkyyn. Pelottavinta tässä on, että ääni kuuluu tosiaan aina suunnilleen samaan aikaan. En kyllä enää pelkää tätä ääntä, sillä varmasti jokin looginen selitys löytyy, mutta onhan se hiukan karmivaa täydellisessä hiljaisuudessa ja pimeydessä kuulla mikä tahansa ääni...

Lisäksi lampunvarjostin on metallia...

Lampunvarjostimen metalli laajenee lämmetessään, kun valo on päällä ja kutistuu, kun sammuttamisen jälkeen metalli jäähtyy. Ehkä sammutat valon aina suunnilleen samoihin aikoihin, joten kutistumisen aiheuttama napsahduskin tapahtuu samoihin aikoihin?

Näitä lukiessa vieressäni oleva pahvinen limumuki kolahti itsekseen.

Nykyisessä kodissani, joka on ihan tavallinen 70-luvun kerrostalo-osake, on sattunut pari kummallista juttua.

Istuskelin olohuoneessa ja kuulin, kuinka keittiössä kiertoilmauuni meni päälle. Kävin laittamassa siitä virrat pois ja kieltämättä ihmettelin, kuinka se voi mennä itsestään päälle. Käynnistyminen vaatii kuitenkin nappulan vääntämisen.

Vähän tämän uuniepisodin jälkeen ollessani makuuhuoneessani, kuulin kuinka parvekkeen ovi avautui. Asun viidennessä kerroksessa, parvekkeelle on tuplaovet. Ulompi ovi oli kiinni ja sisempi ovi oli auki ja avautuessaan oli siirtänyt raskaan, lattiaan ulottuvan veron sivuun. Kävin sulkemassa oven ja samalla sanoin toivovani, että nämä temppuilut olivat tässä ja kehoitin jättämään minut ja kotini rauhaan. Seuraavana aamuna herättyäni ulko-oveni oli auki. Sen jälkeen olen saanut olla rauhassa. Olisi voinut tietysti sulkea oven perässään 😉

Käyttäjä5120 kirjoitti:

Tänne jo yhden kokemuksen kerroin mutta nyt kun näistä unihalvauksista on täällä puhuttu voinkin kertoa yhden unihalvaus kokemuksen joka tapahtui itselleni. Elikkä, olisko tästä nyt muutama vuosi aikaa kun tapahtui ja muistan tämän edelleen kuin se olis vasta äskettäin tapahtunut, niin järkyttävä kokemus se oli.. Olin ennenkin saanut unihalvauksia mutta semmoisia mitkä eivät olleet pelottavia, eli vaikka niin että makasin sängyssä enkä voinut liikkua ei sen kummempaa. No, tämä pelottavin tapahtui edellisessä asunnossa missä tosiaan asuttiin pari vuotta sitten. Heräsin, enkä voinut liikkua (niinkuin yleensä) kuulin makkarin huoneen ulkopuolelta olkkarista aivan niinkuin tv olisi ollut päällä ja muutama mies puheesta päätellen kävellyt sielä ympäriinsä vähän kuin etsien jotain? makkarissamme missä mulla oli siis halvaus päällä oli ihan punaista ja yhtäkkiä se tv:n ääni lakkasi ja askeleitakaan ei enään kuulunut. Tämän jälkeen tuli tosi hiljaista ja yritin saada itseni liikkumaan koska tunnelma oli tosi tosi ahdistava ja pelottava ja kaikki tuntui ihan aidolta. Yritin huutaa miestäni hereille ja sitten tunsin kuinka joku veti multa jaloista peittoa (en nähnyt mitään hahmoa) seuraavaksi tuntui jalassa kauhea kipu niinkuin joku olis raapinut sitä pitkillä terävillä kynsillä..sattui siis oikeasti ihan julmetun paljon ja ihmettelin miten se voi tuntua koska kuitenkin tunnistin olevani unihalvaus tilassa. Olin ihan hemmetin paniikissa, niin paniikissa että musta oikeasti tuntu että voisin kuolla siihen pelon tunteeseen ja viimein heräsin. Oli jo varhainen aamu ja nousin äkkiä istumaan ja taisi siinä muutama kyynelkin tulla tuon kokemuksen jälkeen. Meni hetki ennekuin herätin mieheni ja kerroin tapahtuneesta. Meni siinä aika kauan ennekuin pystyin taas tuon jälkeen nukkumaan normaalisti.. Onko täällä muita ketkä oikeasti tunteneet kipua unihalvauksen aikana? Mistä se voi johtua ?

Netflixissä olevassa unihalvaus-dokumentissa (nimi oli muistaakseni Nightmare) yksi pahoista unihalvauksista kärsivä mies kertoi kokeneensa kipua unihalvauksissa. Unihalvaukset olivat siis jotenkin pahentuneet ajan myötä. Kyseisessä dokumentissa on muutenkin esitelty aika äärimmäisiä tapauksia ilmiöstä, jos ovat totta siis. Olen kyllä yrittänyt googlata onko dokkari fiktiota, mutta ohjaaja kuulemma itsekin kärsii unihalvauksista, joten ehkä dokumentissa esiintyvien ihmisten kokemukset eivät ole liioiteltuja... 

Itse en siis kärsi unihalvauksista, mutta ilmiö on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen ja varmasti selittää monien kulttuurien uskomukset paholaisista tms (niin kuin joku tuossa yllä mainitsi). Erityisesti minusta on kiinnostavaa ja samalla karmivaa, että unihalvauksissa tuntuu säännöllisesti esiintyvän tiettyjä hahmoja, vaikka kokija olisi eri. Esimerkiksi hattupäinen mies on yksi näistä vakkarityypeistä. Jotenkin sitä luulisi, että harhat pohjautuisivat omaan kokemuspiiriin ja kulttuuriin. 

Lisää näitä kiitti!

Haluan kertoa vielä tämän vuosia sitten sattuneen jutun. Olin eronnut tärkeästä suhteesta, ja kärsinyt monta kuukautta surusta ja epätoivosta. Mikään ei tuntunut auttavan, ei ystäville puhuminenkaan. Olin todella ahdistunut. Rukoilin epätoivoisena eräänä iltana, että saisin rauhan. Yöllä näin unen, jossa oli pimeää. Pimeydestä edessäni erottui eräs puolituttu ihminen, joka käveli minua vastaan. Hän hohti kauttaaltaan loistavaa valoa ja tuli minua kohti pimeyden läpi. Uni loppui lyhyen.

Uskomatonta kyllä, lähipäivinä tuo unen tuttu otti suureksi yllätyksekseni yhteyttä (emme yleensä pitäneet yhteyttä) somessa ja kertoi miettineensä, onko mulla kaikki hyvin, kun päivitykseni ovat niin surullisia! Kyseessä on ihminen (miespuolinen ja paljon vanhempi), jonka olen pienestä pitäen tiennyt monen mutkan kautta, mutta en ollut koskaan juuri puhunut hänen kanssaan emmekä tienneet toisistamme mitään. Olimme nähneet vilaukselta vähän aiemmin, mutta en ollut maininnut mitään tilanteestani.

Vastasin lyhyesti kertomalla tilanteesta ja suureksi yllätyksekseni hän ehdotti, että tapaisimme, sillä hänellä oli menneisyydessään samoja kokemuksia kuin minulla. Olin todella hämmentynyt, sillä en tiennyt hänen aikomuksistaan, mutta suostuin. Kahvittelimme ja puhuimme. Lopuksi hän halasi ja toivotti jaksamista. Minä sanoin hänelle, että maailmassa pitäisi olla enemmän hänen kaltaisiaan ihmisiä.

Kun lähdin tapaamisesta, tuntui, kuin suuri järkäle olisi lähtenyt harteiltani. Muistan vieläkin, kuinka keveältä askel tuntui kiveystä vasten. Tuosta lähti paranemisprosessini ja aloin päästä jaloilleni. Tuntuu vieläkin todella merkilliseltä, että kaikista ihmisistä juuri hän, lähes tuntematon, auttoi minut pystyyn.

Ehkäpä hänet lähetettiin enkelin lailla minua auttamaan, kuten unessa?

Upuppup. Olisiko lisää?

Vierailija kirjoitti:

Joitakin vuosia sitten olin matkalla lukioon ja jäin ottamaan hienossa auringonpaisteessa kuvia koulumme vanhemmasta rakennuksesta, joka on rakennettu 1800-luvun lopussa ja koulutoiminta alkanut 1898. Otin kännykällä 3-4 kuvaa samasta kohtaa. Yhdessä kuvassa on joku vihreä hahmo joka lähemmin zoomattuna näyttää mieheltä mustassa puvussa ja ihan kuin leijuisi ilmassa. Luonnollinen selitys voisi olla auringonpaiste ja siitä osunut säde. Myöhemmin sain tietää, että rakennusta on käytetty sota-aikana sairaalana ja pihalle on pommituksessa kuollut koulun oppilas. Oli sitten jotain selittämätöntä tai ihan säästä johtunut harha on kuva silti mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki kuvaan niin voi jokainen miettiä ja päätellä mikä se voisi olla.:)

http://aijaa.com/JujOMt

Entäs tuo ruskea mies kumartuneena pyörätelineellä?

Up ap up!

Unihalvauksessa olen itsekin havainnut sen mitä täällä jo on kerrottukin. Joku tumma hahmo,räpeltää /kolistaa pitkin tilaa jossa nukun. Paniikki iskee ja se tulee lähemmäksi. Plus muut klassiset piirteet. Kauhusta on tullut "kuoltua" monta kertaa ja silloin halvaus loppuu,joka kerta myös jossain vaiheessa muistan mistä on kyse.