Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

En tiedä olisinko  voinut kuumeessa hallunisoida, mutta kuulin naisen ja miehen puhuvan eteisessä heti makkarin oven takana kovaan ääneen. Luulin miehen siskon tulleen käymään ja avasin oven mutta siinä ei ollutkaan ketään ja mies oli vielä töissä.

Istuskeltiin kaverin kanssa sohvalla ja yhtäkkiä hän sanoi, että näki ikkunan ohi lentävän valopallon. Pidin tätä lähinnä alkuun vain jonain vitsinä tai mielikuvituksen tuotteena. Seuraavan kerran kun nähtiin taas, istuimme samalla sohvalla. Vilkaisin ulos ja näin itse saman. Oli kieltämättä aika hämmentävää. Olisin voinut kyseenalaistaa oman kokemukseni, jos kaveri ei olisi nähnyt aiemmin samaa. Koskaan ei myöskään ole myöhemmin näkynyt valopalloja. Tämän jälkeen kyseisessä suhteessa myös tapahtui asioita, joita en koskaan olettanut tapahtuvan. Vaikka ei olisikaan liittynyt valoilmiöihin mitenkään, mutta tapahtui heti näiden jälkeen, mikä oli jännää.

Ilmeisesti aineissa oleva porukka keskellä yötä huutamassa ovellani Rikua, huusin keittiön ikkunasta etten tunne ketään Rikua menkää pois! Mutta eivät lähteneet vaan poliisi joutuu korjaamaan putkaan.

Kauheaa, kun ei ikinä tiedä millainen ihminen sinua ennen asunnossasi on voinut asua :(

- Teininä olin katsonut kaverilla  It-nimisen tosi kamalan kauhuleffan ja palasin kotiin levottomana sillä tiesin äidin lähteneen jo yövuoroon, isä oli  reissussa ja veli muuttanut jo omilleen. Olin tsemppaamassa itseäni suihkuun kun sähköt menivät ja samalla kylpyhuoneesta kuului kova rysähdys , menin paniikkin ja telkesin itseni vaatehuoneeseen. Myöhemmin selvisi että kylppärissä oli yksi hylly tippunut ja sähköt katkaisi ilmeisesti kova tuuli, miten sattuikin juuri yhtä aikaa!

Olin teininä perheeni kanssa lomamatkalla Kreikassa, paikassa, joka ei ollut ennestään meille tuttu. Jotenkin tiesin, että hotellimme takana olevan metsikön läpi kulkee oikoreitti kaupungin keskustaan. Kun ensimmäisenä iltana lähdimme käymään keskustassa, ehdotin, että mennään sitä oikoreittiä. Menimme ja se todella oli siellä. Oikeastaan vasta silloin tajusin ihmetellä, että mistähän sen tiesin!

Oli synkkä ja myrskyinen syysyö..

Up

Heräsin kellon soittoon ja kurkotin sammuttamaan sen,  viipyillen vielä sängyn lämmössä. Samassa seinän takaa vaatehuoneesta alkoi hirmuinen mekkala ja arvelin äidin protestoivan kun en noussut vaikka kello soi.  Tassuttelin huoneeni poikki, avasin oven ja karjaisin "JOO OON YLHÄÄLLÄ!", vastaus oli hiljaisuus ja pimeä tyhjä vaatehuone , samassa muistin äidin menneen jo kuuteen töihin kun oma koulupäiväni alkoi kahdeksalta. Tuon jälkeen kuulin usein yksin aamuisin ääniä vaatehuoneesta ja näin siitä myös ahdistavia unia, joissa huoneessa asui "jokin ". Asunto oli siis meille melko uusi, johon olimme muuttaneet äidin kanssa kaksin vanhempieni eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

465 muisti yhtäkkiä vielä tällaisen tapahtuman:

Kaverini oli luonani yökylässä, oltiin kai jotain 15v. Joskus keskellä yötä olimme menossa nukkumaan. Meillä oli kaksi erillistä vessaa, joten jokainen meni "omaansa". Olin pesemässä hampaita, kun kuulin kaverini menevän keittiöön. Kuulin äitini sanovan hänelle että "Nyt tytöt nukkumaan!"

Hullua tässä oli se, ettei kaverini ollut ollut keittiössä, äitini oli nukkunut sikeästi ja kaverini oli kuullut minun olevan keittiössä ja äitini sanovan "Nyt tytöt nukkumaan!"

Oli tosi outo fiilis, eikä meille kummallekaam oikein uni tullut silmään.

Vaikuttaa virheeltä matrixissa, samoin kuin tapaus, jossa kirjoittaja heräsi rintaliivien putoamisesta aiheutuvaan ääneen juuri ennen rintaliivien putoamista. Siis virhe ohjelmassa nimeltä todellisuus.

Tai sitten kuulitte pätkän rinnakkaistodellisuutta.

Tietysti rinnakkaistodellisuus ja matrix-virhe ovat keksitty juttu, mutta jos elämä olisi fiktiota, nuo kokemukset voisi selittää noin.

Muistaakseni on tehty ihan tutkimus missä testihenkilöille paljastettiin erilaisia kuvia (sympaattisia, ällöttäviä, pelottavia yms) ja samalla vahdittiin aivojen tunnekokemusta tms. Sen verran usein testihenkilöiden tunnetila oli jo ennen kuvan paljastumista "oikea" ettei se enää tainnut mennä virhemarginaaliin, eli siis henkilö reagoi tunteella kuvaan jota ei ollut vielä ehtinyt nähdä.

Jänniä juttuja.

Up

Uppista !

Ensimmäinen oma asuntoni oli rakennuksessa  missä oli toiminut  pahamaineinen jonkinlainen juoppojen asuntola ,  joku yövahtikin siellä  oli  päässyt hengestään.  Rakennus  oli jonkin aikaa tyhjä kunnes  remontoitiin ja  asunnoista tehtiin yksiöitä  sekä kaksioita joita kaupunki alkoi vuokrata. Talossa oli  ankea tunnelma sillä rappukäytävässä kaikui niin että korviin koski ja tuoreen maalin  haju ei tuntunut haihtuvan millään,  mutta  tuon lisäksi siellä tuntui "väärältä " ja ahdistavalta" .Rappuja kävellessä tuli olo että joku läähättää kannoilla ja nyt äkkiä asuntoon turvaan,  ikkunani takana näkyi tupakan hehkuva pää kolmannessa kerroksessa,  pesutuvalla  kuivausrummun sisältä kuului koputtelua, useat naapurit kokivat öistä häiriköintiä kuten  oviin koputtelua ja postiluukkujen raplaamista  . 

Olin noin 14-15-vuotias ja vietin viikonlopun yksin kotona omakotitalossamme, kun vanhempani olivat jossain sukuloimassa. Olin juuri menossa nukkumaan ja talo oli aivan hiljainen. Yhtäkkiä kuulin kylpyhuoneesta kovan lätsähdyksen. Säikähdin hirveästi, mutta jotenkin uskaltauduin mennä katsomaan mikä äänen aiheutti.

Isäni toinen suuri Kontio-kumisaapas oli kaatunut tasaisella lattialla itsestään. Kotieläimiä meillä ei ollut, joten mitään luonnollista syytä en kaatumiselle keksinyt. Vielä yli 20 vuoden jälkeenkin muistan sen pelon, että kylpyhuoneessa oli joku tunkeilija.

Vierailija kirjoitti:

Rakastamani ihminen kuoli. Hän piti tuttaviinsa yleensä yhteyttä Facebookin messengerillä. Juttelin kuoleman jälkeen itse mesessä hänestä ihmisen kanssa, joka myös oli tuntenut hänet. Rakkaani "tilaksi" mesessä tuli samaan aikaan "paikalla". Molemmat siis tämän juttukaverini kanssa näimme sen. Myöhemmin rakkaani veljen kanssa juteltuani kävi ilmi, että myös veli oli huomannut tämän "ilmestymisen". Kuolleen kännykkä vaati salasanan auetakseen, samoin tietokone, eikä kenelläkään näitä salasanoja ollut tiedossaan.

Tällaisen selittää se, että joku muu, esimerkiksi henkilön vanhempi on päässyt kännykkään käsiksi lukuisten yritysten jälkeen.

Tiedän tapauksen jossa kävi näin kun nuori nainen riisti itseltään hengen ja vanhempi halusi selaamaan viestejä ynnä muuta läpi, ja onnistuikin siinä.

uppista!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen oma asuntoni oli rakennuksessa  missä oli toiminut  pahamaineinen jonkinlainen juoppojen asuntola ,  joku yövahtikin siellä  oli  päässyt hengestään.  Rakennus  oli jonkin aikaa tyhjä kunnes  remontoitiin ja  asunnoista tehtiin yksiöitä  sekä kaksioita joita kaupunki alkoi vuokrata. Talossa oli  ankea tunnelma sillä rappukäytävässä kaikui niin että korviin koski ja tuoreen maalin  haju ei tuntunut haihtuvan millään,  mutta  tuon lisäksi siellä tuntui "väärältä " ja ahdistavalta" .Rappuja kävellessä tuli olo että joku läähättää kannoilla ja nyt äkkiä asuntoon turvaan,  ikkunani takana näkyi tupakan hehkuva pää kolmannessa kerroksessa,  pesutuvalla  kuivausrummun sisältä kuului koputtelua, useat naapurit kokivat öistä häiriköintiä kuten  oviin koputtelua ja postiluukkujen raplaamista  . 

Olen tämän kertonutkin, mutta ensimmäisen asuntoni lukkoa raplattiin eikä rappukäytävässä ollut ketään.

Yläkerrassa asuneen kaverin pieni lapsi puhui eteisessä olevasta naisesta. Heillä ovi avattiin ja paikattiin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen oma asuntoni oli rakennuksessa  missä oli toiminut  pahamaineinen jonkinlainen juoppojen asuntola ,  joku yövahtikin siellä  oli  päässyt hengestään.  Rakennus  oli jonkin aikaa tyhjä kunnes  remontoitiin ja  asunnoista tehtiin yksiöitä  sekä kaksioita joita kaupunki alkoi vuokrata. Talossa oli  ankea tunnelma sillä rappukäytävässä kaikui niin että korviin koski ja tuoreen maalin  haju ei tuntunut haihtuvan millään,  mutta  tuon lisäksi siellä tuntui "väärältä " ja ahdistavalta" .Rappuja kävellessä tuli olo että joku läähättää kannoilla ja nyt äkkiä asuntoon turvaan,  ikkunani takana näkyi tupakan hehkuva pää kolmannessa kerroksessa,  pesutuvalla  kuivausrummun sisältä kuului koputtelua, useat naapurit kokivat öistä häiriköintiä kuten  oviin koputtelua ja postiluukkujen raplaamista  . 

Olen tämän kertonutkin, mutta ensimmäisen asuntoni lukkoa raplattiin eikä rappukäytävässä ollut ketään.

Yläkerrassa asuneen kaverin pieni lapsi puhui eteisessä olevasta naisesta. Heillä ovi avattiin ja paikattiin kiinni.

Paiskattiin.

Äitini kertoi että välillä tuntee talossa leijuvan tupakantuoksun ja että kuuluu askelia tai kolahteluja, niin kuin joku liikkuisi. Asuu yksin omakotitalossa. Sanoi että tuntee kuolleen isäni läsnäolon. En oikein tiedä miten suhtaudun tähän asiaan...

Tulin töistä kotiin ja näin itseni vessassa meikkaamassa, jostain syystä moikkasin ja kävelin keittiöön  kunnes samassa hätkähdin että vi""a? Otin veitsen turvaksi ja menin katsomaan, ei ketään .Asuin yksin. Voi olla  että kolmivuorotyö tehtaassa jota tuolloin tein sotki aivoni ja näin harhoja tai valveunta, mutta  asunnossa tapahtui muutakin kummaa.  Kaikista karmein oli kuitenkin tuo toinen minä, oli se mitä tahansa! Muistan yhä  miten hahmo vilkaisi minua peilin kautta laittaessaan ripsiväriä, sillä oli ponihäntä ja  vihreä paita. 

Siskoni tuli raskaaksi ja oli murheellinen, oman iän ja monen muun asian takia. Samalla pelkäsi ja suri sitä, että jos joutuu tekemään järjen päätöksen ja kadottamaan sikiön. Hän olisi halunnut lapsen pitää jos olosuhteet olisivat olleet paremmat ja itse nuorempi.

Ennen kuin sisko oli kertonut, millaisen päätöksen tekee, näin unta.

Unessa siskoni ja n 7 vuotias pitkätukkainen, terve ja ihana tyttö menivät yhdessä tiettyä tietä pitkin. Tyttö huomasi minut, kääntyi tieltä takaisin ja tuli juosten luokseni.

Hän halaili minua kovasti ja pitkään. Hyvästijätöiksi ja itki syvältä sydämmestä. Hän tiesi ettei nähdä enää. Itku oli sellainen, että hän on tietäväinen ja hyväksynyt sen, että hänen pitää lähteä.

Sisko kävi sen jälkeen kadottamassa sikiön ja hän meni sinne saman tien kautta, missä olin heidät unessa nähnyt.

Jos tytön itku olisi ollut pyytelevä tai sellainen, että hän ei hyväksyisi lähtöä, tai että minun pitäisi kertoa jotain, olisin unesta siskolle puhunut. Mutta kun tyttö ei vaikuttanut ihan täysin sellaiselta, en uskaltanut kertoa siskolle. Se olisi ollut kuin veitsen kääntämstä haavassa ja miten hänen olisi pitänyt kestää sellainen tieto psyykkisesti.

En ole voinut asiasta puhua koskaan kenelläkään, se on jäänyt vaivaamaan ja nytkin vielä meinas tulla kyyneleet. En ole varma, olisiko pitänyt puhua siitä ja teinkö oikein kun en kertonut. Jotenkin tuntuu, että väärin en tehnyt, pitää ajattella toisen psyykettakin ja jos lapsi ei olisi hyväksynyt lähtöä, eiköhän hän olisi kertonut sen siskolleni unessa....

Siis, jos sellaiset asiat ovat todellisia.

Toinen selittämätön asia kävi, kun näin unessa jotain pahoja sieluja tai demoneita. Kuulin kun ne sanoivat, että tämä lapsi tulee häviämään tms. Oli karmiva uni joka jäi nakertamaan mieltä. Kysin parin päivän päästä yhdeltä läheiseltäni, että tietääkö hän, olisiko meidän suvussa joku raskaana. Sanoin että näin vaan outoa unta mutta en tottakai kertonut millaista.

Hän oli ihan jähmettynyt ja sanoi hämmästyneenä, että juu kyllä on raskaana, vähän aikaa sitten saatiin sellainen tieto, raskaus on varhaisessa vaiheessa ja se on vielä salaisuus ja että häntä on ehdottomasti kielletty kertomasta siitä kenellekään. Lupasin pitää salaisuuden, kunnes muusta on sovittu. Parin viikon jälkeen tuli keskenmeno. Onneksi kuitenkin vielä ihan alussa...siis tarkoitan, että hyvä, että se ei tapahtunut enää myöhäisemmassa vaiheessa, mikäli olisi ollut jotenkin määrätty, että niin tulee tapahtumaan.

Tästäkään en ole puhunut kenellekään.

Ikimaailmassa en uskaltaisi näitä kertoa. Toivottavasti täälläkään kenellekään ei tule huono mieli näistä, ne voi olla vain pelkkiä unia. Tai olen esim. telepaattisesti vaistonut läheisten tunteita, mikä on uni-fantasioissa kääntynyt joksikin tarinoiksi.

Kiitos, että sain kertoa.