Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Up!
Erittäin hyvä ketju ja itse jo juttuni kirjoitin. Voisin lisätä vielä että kodin puhdistus auttoi. Nyt on rauhallista. Olen kovin varuillani mutta tähän asti hiljaisempaa on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vuosia sitten olin matkalla lukioon ja jäin ottamaan hienossa auringonpaisteessa kuvia koulumme vanhemmasta rakennuksesta, joka on rakennettu 1800-luvun lopussa ja koulutoiminta alkanut 1898. Otin kännykällä 3-4 kuvaa samasta kohtaa. Yhdessä kuvassa on joku vihreä hahmo joka lähemmin zoomattuna näyttää mieheltä mustassa puvussa ja ihan kuin leijuisi ilmassa. Luonnollinen selitys voisi olla auringonpaiste ja siitä osunut säde. Myöhemmin sain tietää, että rakennusta on käytetty sota-aikana sairaalana ja pihalle on pommituksessa kuollut koulun oppilas. Oli sitten jotain selittämätöntä tai ihan säästä johtunut harha on kuva silti mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki kuvaan niin voi jokainen miettiä ja päätellä mikä se voisi olla.:)
Entäs tuo ruskea mies kumartuneena pyörätelineellä?
Onhan tuossa seinän vieressä ainakin kaksi henkilöä kumartuneena ruskeissa vaatteissaan.
Hyvä kirja (mistä ilmeisesti täällä puhuttiinkin) on nimeltään Kuolemisen taito - matka toiseen olemisen tilaan. Kirjoittaja muistaakseni Peter Fenwick tms. Kirjaan on haastateltu mm. hoitohenkilökuntaa kuolevien näkyihin yms. liittyen. Kannattaa lukea!
Heräsin 16-vuotiaana keskellä yötä kun joku veti kulmakarvastani toistuvati... =elo hiiri kulma karvassa ...huoneessani keskellä mattoa velloi sumu patsas,josta alkoi muodostua ihmis hahmo=kun silmät tottuvat pimeään,voi näyttää siltä että asiat "muodostuvat" aivot etsivät tuttua muotoa esim.kaapille... ...yhtäkkiä rentouduin täydellisesti,ja aloin nukkua... väsymys,ja ehkä kaikki oli unta. HALUSIN VAIN AUTTAA ,JOS PELOTTAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vuosia sitten olin matkalla lukioon ja jäin ottamaan hienossa auringonpaisteessa kuvia koulumme vanhemmasta rakennuksesta, joka on rakennettu 1800-luvun lopussa ja koulutoiminta alkanut 1898. Otin kännykällä 3-4 kuvaa samasta kohtaa. Yhdessä kuvassa on joku vihreä hahmo joka lähemmin zoomattuna näyttää mieheltä mustassa puvussa ja ihan kuin leijuisi ilmassa. Luonnollinen selitys voisi olla auringonpaiste ja siitä osunut säde. Myöhemmin sain tietää, että rakennusta on käytetty sota-aikana sairaalana ja pihalle on pommituksessa kuollut koulun oppilas. Oli sitten jotain selittämätöntä tai ihan säästä johtunut harha on kuva silti mielenkiintoinen. Tässä vielä linkki kuvaan niin voi jokainen miettiä ja päätellä mikä se voisi olla.:)
Entäs tuo ruskea mies kumartuneena pyörätelineellä?
Ei pahalla mutta kuva on selvää photoshoppia
Vierailija kirjoitti:
Asuin useita vuosia sitten Oulun Karjasillalla 50-luvulla rakennetussa puukerrostalossa. Asunnossa oli aina kummallinen fiilis, niinkuin joku olisi läsnä. Välillä kuului myös ääniä ja puheensorinaa, vaikka asuin yksin ja muita ihmisiä ei ollut mailla halmeilla. Tavaroita myös katoili oudosti. Muutin asunnosta pois noin kolmen kuukauden jälkeen, koska en enää kestänyt sitä outoa tunnelmaa.
Tarkoitatko niitä Hiirosentien kerrostaloja Otokylän alikulun lähellä? Hrr, minulla ainakin on tullut aina kylmät väreet kulkiessani siitä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin mukana teatterikurssilla ja aiheena improvisaatio. Istuin katsomassa, kun kaksi ryhmäläistäni vuorollaan esiintyi. Toinen oli lääkäri joka kohta kutsuisi potilaan sisään. Eläydyin aika täysillä esityksiin ja mietin, mitä itse milloinkin sanoisin.
Jostakin mieleeni vain pälkähti nimi: Asko Virtanen ja hetken päästä tästä lääkäri kutsui potilaan: Virtanen Asko.
En usko yliluonnolliseen, mutta tuossa tilanteessa tuli mieleen että hitto, toi lukee mun ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin yhteen aikaan nuoruudessani paljon unia, jossa äitini on jumissa jossain työkoneessa (liittyy hänen työpaikkaansa) ja tekee kuolemaa, ja hyvästelen hänet itkien ja äitini sanoo antavansa anteeksi. Heräsin noihin aina naama kyynelistä märkänä ja tuntui todella paskalta. Luultavasti liittyi siihen, kun välit oli niin huonot ja kuinka monet kerrat sanoin etten välitä hänestä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teini, kun äitini täytti 40 v., ja hän oli lähdössä viikoksi Lappiin viettämään siellä synttäreitään.
Pari viikkoa ennen syntymäpäivää näin unen, jossa äitini puhui ystävänsä kanssa puhelimessa, ja kertoi että pitää laittaa matkalaukkuun koodiksi 40, kun kerran täyttää 40 v. sen matkan aikana.
No sitten tuli lähtöpäivä, ja äitini oli pakannut osan tavaroistaan tähän koodilukittuun laukkuun, kun epähuomiossa laittoi laukun kiinni eikä muistanutkaan koodia millään vaikka kuinka mietti. Alkoi olla jo kiire pakata loppuun, tunnin sisällä piti lähteä juna-asemalle, ja äiti pyysi mut kokeilemaan summittaisesti jotain lukuja siihen koodilukkoon että jos sattuisi osumaan oikeaan, sillä välin kun hän mietti mikä se koodi oli.
Räpläsin siihen lukkoon muutaman numeroyhdistelmän, kunnes yhtäkkiä muistin että mähän kuulin tän puhelinkeskustelun (luulin että se oli tapahtunut oikeasti eikä unessa), ja laitoin lukkoon koodin 040, 0 edessä siksi että piti olla kolme numeroa. Lukko aukesi, ja äiti ihmetteli että miten mä satuinkin osumaan oikeaan numeroyhdistelmään. Kerroin että hänhän sanoi ystävälleen että laittaa koodiksi 40 synttärien kunniaksi, ja äiti kiisti jyrkästi että tätä keskustelua oli koskaan käyty. Vaihtoehdoksi jäi että oon nähnyt sen unessa. Samassa äiti muisti, että hänhän laittoi edellisellä reissulla koodiksi 040 puhelinnumeronsa mukaan.
En oikein usko yliluonnolliseen, mutta tää ennenuni oli kyllä jännä. Voihan se olla sattumaakin, mutta millä todennäköisyydellä laukun koodi olisi todellisessa elämässä ollut juuri sama kuin unessa, etenkin kun äiti ei ollut koskaan puhunut laukkunsa koodeista tai mistään muistisäännöistä niihin liittyen. :-)
Vierailija kirjoitti:
Kuulin jotain musiikkibiisejä yhteenaikaan ihan kuin vieressä olevasta radiosta öisin. Nimenomaan öisin siis. Joskus jotain jazzbiisejä, joskus jotain hirveää punkkia ja rummunhakkaamista. Joskus jotain sinfoniabiisejä. Kuorolaulua. Jne.
Siis ihan oikeita biisejä ja missään ei ollut mitään päällä. Ajattelin, että olenko tullut kreiziksi vai mitä tämä on. Kun laitoin tuulettimen pois päältä, musiikki lakkasi.
Sitten laitoin googleen haun, fans and auditive hallucinations.. tai jotain. Pilvin pimein samoja kokemuksia. Erilaisia selityksiä toki. Että jotenkin se hurina ärsyttäisi aivokuorta ja aivot alkaisivat itse tuottamaan esim musiikin kaltaista ääntä päähämme. Villeimmät ideat väittivät tuulettimen olevan jotain portteja rinnakkaismaailmoihin, joista noi biisit välittyi. Tai joku aikaportti, että musiikki tuli jostain eri aikakaudelta radion tavoin..
Erikoista. Onko kellään ollut tällaisia kokemuksia? Biisit olivat ihan kuin radiossa soitettuja.. eikä mitään itse keksittyjä.
No joo, paitsi että minulla se on puhetta! Monotonista mutinaa, oli pakko sammuttaa se hemmetin tuuletin. Tämä alkoi yhtäkkiä viime kesänä, aikaisemmin en ole saanut tuulettimen hurinasta ääniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sairaalassa lääkärinä. Äitini oli toipumassa syöpäleikkauksesta samassa sairaalassa. Käydessäni häntä katsomassa hän yhtäkkiä sanoi: kuule, nyt näen hallusinaatioita. Näen suuria valkoisia siivekkäitä kuin kuin lintuja, kuin johtamassa ylös. Sitten se kaikki meni ohi, enkä osannut sanoa mitään.
Hän oli edellisenä päivänä pyytänyt ehtoollisen, vaikka ei aiemmin oikein aktiivi uskonnon kanssa ollut, vaikka kirkkoon kuuluikin.
Minua kylmi. Olen näissä asioissa hieman mystikko ja aavistin, että hän näki enkeleitä ja että hänen aikansa oli tullut, vaikka siltä ei näyttänyt.
Kyllä, hänen aikansa oli tullut. Hän ei selvinnyt. Enkelit veivät.
Isotätini mies kuoli hukkumalla venereissussa kahden muun miehen kanssa. Siinä samalla reissulla kuoli erään suomalaislaulajan isoisä. Tässä on netissäkin juttua. Isotätini on kertonut että tiesi hänen hukkuvan koska oli nähnyt unta siitä. Ajatteli että se on pelkkää unta, mutta myöhemmin katui tietenkin syvästi ettei ehtinyt varoittaa. En tuntenut miestä tai tavannut häntä ikinä, mutta "muistan" hänet ulkonäöltä..
En saanut pe - la yöllä millään unta. Jostain syystä mietin kiivaasti kumpi enoistani on minulle tärkeämpi ja läheisempi. Ajatus pyöri väkisinkin mielessäni vaikka tällä hetkellä elämässäni on todella hektistä kiirettä aamusta iltaan. Yritin kääntää ajatukseni arkisiin asioihin mutta en siinä onnistunut vaan enoni pyöri mielessä pakonomaisesti. Seuraavana päivänä tuli läheiseltäni tieto että ko. enoni on jäänyt autonalle. Sitä ennen en ole kuullut hänestä moneen kuukauteen ja hän asuu toisella puolen Suomea eli mitään tuoreita havaintoja en hänestä ole päässyt alitajuisesti tekemään. Karmivia nämä etiäiset. Ja niitä on riittänyt koko elämäni vaikka kuinka paljon.
Alue: Aihe vapaa
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/sureva-aiti-pyysi-menehty…
Aika mielenkiintoinen linkki.