Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastamani ihminen kuoli. Hän piti tuttaviinsa yleensä yhteyttä Facebookin messengerillä. Juttelin kuoleman jälkeen itse mesessä hänestä ihmisen kanssa, joka myös oli tuntenut hänet. Rakkaani "tilaksi" mesessä tuli samaan aikaan "paikalla". Molemmat siis tämän juttukaverini kanssa näimme sen. Myöhemmin rakkaani veljen kanssa juteltuani kävi ilmi, että myös veli oli huomannut tämän "ilmestymisen". Kuolleen kännykkä vaati salasanan auetakseen, samoin tietokone, eikä kenelläkään näitä salasanoja ollut tiedossaan.
Jos vainaja käytti samaa sähköpostia ja salasanaa muilla nettisivuilla, ne on hyvinkin voinut vuotaa yleiseen tietoon ja joku muu käyttää tunnuksia. Juuri pari kuukautta sitten huomasin että joku Aasialainen oli käynyt kirjautumassa vanhoilla facebooktunnuksillani paikalle ja käynyt kirjoittelemassa huijausviestejä nimelläni.
En usko, että tuo on mahdollista. Vainaja oli periaatteessa tietoturva-alalla itse töissä, todellinen ammattilainen joka hanskasi kyseiset asiat. Hänen perheenjäsenensä pyysi aikanaan Facebook-tilin poistamista, jolloin tili tosiaan hävisi. Messengerissä hän ei enää ollut "paikalla" sen yhden kerran jälkeen. Itse en tapauksen aikaan edes ajatellut sitä sen kummemmin, puhkesin vain lohduttomaan ikäväitkuun ja vaikeroin vain tuskaani. Nyt vasta myöhemmin olen kelaillut, miten se oli mahdollista enkä ole keksinyt selitystä.
Tällä hetkellä pelottavin taitaa olla uni, jonka näin tänä vuonna. Olin siinä ihan tavalliseen tapaan kaupungilla, kun vieras nainen tuli sanomaan mulle, että hienoa, kun haluat nyt käydä eri paikoissa, kun sulla ei enää ole paljon aikaa.
Olin siinä unessa tosi yllättynyt ja sanoin naiselle, ettei mua mikään vaivaa.
Oikeasti olen tänä vuonna tuntenut oloni jotenkin huonoksi, mutta en osaa selittää millä tavalla. Ajan kanssa selviää, oliko uni enteellinen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Se äiti on varmaan herännyt tyttöjen aiempaan kikatteluun, käynyt hakemassa keittiöstä lasin vettä ja mutissut matkalla vihaisena että nyt tytöt nukkumaan. Sitten kun aamulla on kysytty asiasta, niin ei ole kehdannut tunnustaa ettei teinit loukkaannu kun niiden elämään puututaan.
No onpa täällä tartuttu tähän mun kokemukseen, hassua - onhan täällä paljon kummempiakin tapahtumia. Mutta sen voin sanoa, että äitini ei todellakaan ole niin ujo tai varovainen, ettei tuollaista olisi myöntänyt :D
En ymmärrä miksi minun juttuni ihan ketjun alkupuolelta on poistettu. D: Noh, sanoin, että meidän kesämökillä joka on isoisäni rakentama rintamamiestalo kuuluu öisin rapuista ääntä. Ääni kuulostaa siltä ku kissa menis rappuja alas. Ääni on tuttu koska isovanhemmillani oli kissa ja talossa on historiansa aikana ollut paljon kissoja, joten ne siellä varmaan öisin tassuttelee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi minun juttuni ihan ketjun alkupuolelta on poistettu. D: Noh, sanoin, että meidän kesämökillä joka on isoisäni rakentama rintamamiestalo kuuluu öisin rapuista ääntä. Ääni kuulostaa siltä ku kissa menis rappuja alas. Ääni on tuttu koska isovanhemmillani oli kissa ja talossa on historiansa aikana ollut paljon kissoja, joten ne siellä varmaan öisin tassuttelee. :)
Ei jumalauta nyt tää ketju itsekin kummittelee. Tarkastin monta kertaa eilen, että missä on minun viesti ja totesin, että kadonnut on. Ja nyt sitten menin kumminkin vainoharhaisena tarkastamaan ja siellähän se on.
Muutin parikymppisenä omaan asuntoon 90-luvun alussa ja mummoni osti minulle viirivehkan (viherkasvi, joka tekee valkean, lehden muotoisen kukan). Kukka oli minulle n. 4 vuotta, kunnes se kukki ensimmäisen kerran ja silloin mummoni sairastui ja kuoli. Myöhemmin kukka on kukkinut tämän reilun 20:n vuoden aikana vain silloin, kun joku läheinen kuolee ja on ilmoittanut pappojen, toisen mummon ja enon , sekä mummon sisarusten lähdön. Jostain syystä äidin eli mummon tyttären lähdöstä kukka ei ilmoittanut. Poiskaan en ole raaskinut heittää tuota kummaa "tietäjää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi minun juttuni ihan ketjun alkupuolelta on poistettu. D: Noh, sanoin, että meidän kesämökillä joka on isoisäni rakentama rintamamiestalo kuuluu öisin rapuista ääntä. Ääni kuulostaa siltä ku kissa menis rappuja alas. Ääni on tuttu koska isovanhemmillani oli kissa ja talossa on historiansa aikana ollut paljon kissoja, joten ne siellä varmaan öisin tassuttelee. :)
Ei jumalauta nyt tää ketju itsekin kummittelee. Tarkastin monta kertaa eilen, että missä on minun viesti ja totesin, että kadonnut on. Ja nyt sitten menin kumminkin vainoharhaisena tarkastamaan ja siellähän se on.
Ja mä olen lukenut tän ketjun alusta asti, mutta tuota sun viestiä en oo siellä nähnyt ennen kuin täällä loppupäässä ketjua. Heh..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi minun juttuni ihan ketjun alkupuolelta on poistettu. D: Noh, sanoin, että meidän kesämökillä joka on isoisäni rakentama rintamamiestalo kuuluu öisin rapuista ääntä. Ääni kuulostaa siltä ku kissa menis rappuja alas. Ääni on tuttu koska isovanhemmillani oli kissa ja talossa on historiansa aikana ollut paljon kissoja, joten ne siellä varmaan öisin tassuttelee. :)
Ei jumalauta nyt tää ketju itsekin kummittelee. Tarkastin monta kertaa eilen, että missä on minun viesti ja totesin, että kadonnut on. Ja nyt sitten menin kumminkin vainoharhaisena tarkastamaan ja siellähän se on.
Ja mä olen lukenut tän ketjun alusta asti, mutta tuota sun viestiä en oo siellä nähnyt ennen kuin täällä loppupäässä ketjua. Heh..
Minä ainakin olen lukenut kyseisen viestin ketjun alkupuolelta vajaa viikko sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavinta on ehkä ollut se kerta, kun olin teininä kesätöissä aamupostilla. Katselin leffaa ennen töihin lähtöä, tietämättä edes sen nimeä. No, pian kävi ilmi, että kyseessä oli Stephen Kingin "It"... Kamala elokuva. Ja se tuli kahdessa osassa eri iltoina, eli en nähnyt miten se loppuu. Olin leffasta säikkynä, kun lähdin kierrokselle. Yksin polkupyörällä yöhön. Hrrrr.
Yhden talon pihassa oli iso vene pukeilla ja sen suunnalta alkoi yhtäkkiä kuulua aivan hirveää rääkynää ja kirkumista, olin hyvin varma, että joku pääsee hengestään. Mitään ei näkynyt, minä jähmetyin kauhuissani tienposkeen. Lopulta veneen luota ampaisi kissa ja ääni loppui, toiseen suuntaan lähti joku muu karvainen otus. Kai se sitten oli jotain kollien kiljuntaa tai kissan ja supin välinen ottelu... Kamala ääni kumminkin. Koko kesän teki tiukkaa mennä kyseisen paikan ohi postikierroksella.
Unihalvaus minullakin.
Mies jäi katsomaan jotain ohjelmaa olohuoneeseen. Lapsemme oli silloin ehkä n. parikuinen.
Kävin nukkumaan, mutta heräsin kohta inhottavaa oloon. Kuulin telkkarin äänet ja katsoin pinnasänkyyn päin. Lapsi nukkui tyytyväisenä.
Yhtäkkiä pinnasänky siirtyi huoneen poikki ja itse "paiskauduin vastapäiselle seinälle x-asentoon". En saanut huudettua! Pyristelin seinällä ja katsoin, kun jokin liikuttelee vauvan sänkyä ympäriinsä. Vauva nukkui edelleen.
Yritin huutaa,mutten saanut muodostettua kuin pihinää. Yhtäkkiä "putosin" takaisin sänkyyni. Hetken kuluttua heräsin, kun mieheni ravisteli minua, että mitä huudan!? Vauva herää!
Mies oli tosiaan ollut katsomassa telkkaria ja heräsi huutooni. Huhhuh mikä kokemus! Hyi. Muistan elävästi, vaikka lapsi on kohta jo 8-vuotias ja sisaruksiakin siunaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
669 jatkaa.
Vaihdoimme paikkakuntaa ja asuimme vuokralla. Etsimme omistusasuntoa tältä paikkakunnalta.
Asuimme ensin kerrostalossa. Siellä esineet liikkuivat itsestään ja joskus sähkölaitteet menivät päälle ilman, että olivat kytketty pistorasioihin. En pelännyt yhtään. Kerran kaveri säikähti pahasti, kun kahvikuppi liikkui pöytää pitkin. Itse en tätä nähnyt, mutta sanoin, että " älä välitä, ihan tavallista meillä."
Seuraavassa kodissa, sekin vuokra-asunto, kuulin pari kertaa askeleita yöllä, kun kaikki nukkuivat. Nousin jo sängystäkin, kun oletin lapsen menneen vessaan ja kohta kajahtaisi "pyyhkii!" Eihän siellä ketään ollut. Lapset nukkuivat sikeästi.
Nyt meillä on oma koti ja täällä on tehty kodin siunaus. En ole ikinä pelännyt selittämätöntä, mutta tiesin, että haluan siunauksen tähän kotiin. Vaikka sitten symbolisen. Eikä ole kummitellut!
Tämä tapahtui viime yönä. Tyttöystäväni veli on 9 v. eikä osaa englantia kuin muutaman sanan. Hän oli kylässä luonani. Yöllä heräsin siihen kun poika näki jotain unta ja se uni oli ainakin osaksi painajaismaista. Omituisinta oli, että poika puhui unessa koko ajan englantia ja oikein hyvin ja selvästi. Uni kesti myös hyvin pitkään, arvioisin. 20 - 30 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei ole mikään kokemus, mutta äidiltäni kuoli tapaturmaisesti sisko(tästä aikaa yli 20 vuotta). Outoa tästä tekee sen, että minulla on tasan sama syntymäpäivä kuin tällä kuolleella siskolla. Voihan se olla sattumaa, mutta mikä todennäköisyys?
Mulla saman tyyppinen kokemus mummoni kuoli tapaturmassa kun täytin 3 vuotta. joskus lukenut että skorppiooni lapsen sukulainen kuolee , kun tämä täyttää kolme vuotta.
Unihalvauksia täälläkin. Joskus nuorena näin useita kertoja samaa, että joku työntää tikaria lapaluiden välistä, enkä voi liikkua. Viimesin oli, että joku tunkeutui meidän asuntoon ja rupesi varastamaan tavaraa, seurasin vierestä ja yritin saada lopettamaan tän. Tai sitten joku yrittää tulla päälle tekemään jotain pahaa, aina olleet miehiä.
Ja yksi tapaus, kun muutin uuteen asuntoon ja samaan aikaan siitä naapurista oli kuollut mies, jonkub ajan päästä sieltä tyhjästä asunnosta kuuluikin yhtäkkiä television ääntä, mutta kukaan ei sinne ollut mennyt tai poistinutkaan myöhemmin..
Näen myös usein esim. Ennen rappusiin kävelyä tjsp. Että kaadun, (tällöib ei tapahdu mitään) jos näen että kävelen ne rappuset siinä näyssä kunnolla, niin oikeasti kaadun..
Joskus kadulla näin välähdyksen jonkun miehen kasvoista.. myöhemmin palatessa samaa kautta, tämä kyseinen mies kävi jonkun ihmisen kimppuun, samaisessa kohdassa missä ne kasvot näkyi
Tämä tapahtui aivan äsken, en tiedä mitä tapahtui, tai mihin katosi kokonainen TUNTI elämästäni?
Selasin siis erästä nettideittisivustoa ja vastasin yhteen viestiin, joka oli lähetetty 13:46 ja vastaukseni lähetin 13:52. Seuraavaksi selasin kiinnostavia profiileja ja valitsin yhden, kenelle lähetin viestin klo 13:59.
Tämän jälkeen kävin mailissa, luin yhden hyvin lyhyen sähköpostin, tarkistin vielä inboksiin tulleen viestin johon jätin vastaamatta. Kissa tuli kiehnäämään joten päätin mennä laittaa sille ruokaa, katsoin kelloa joka näytti tasan 15:00. Tein itselleni samalla välipalan ja vasta siinä tajusin että hetkonen? Vastahan se oli vähän vaille 14:00, mihin katosi tunti?
Vannon että viimeisin asia mitä tietokoneella kirjoitin olisi tapahtunut vain enintään 10minuuttia aiemmin.. Oletin siis kellon olevan enintään 14:10, vaikka todellisuudessa se oli 15:10.
Tää keskustelu oli jäänyt välilehteen joten oli pakko tulla avautumaan koska en käsitä mitä just tapahtu? :o
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan äsken, en tiedä mitä tapahtui, tai mihin katosi kokonainen TUNTI elämästäni?
Selasin siis erästä nettideittisivustoa ja vastasin yhteen viestiin, joka oli lähetetty 13:46 ja vastaukseni lähetin 13:52. Seuraavaksi selasin kiinnostavia profiileja ja valitsin yhden, kenelle lähetin viestin klo 13:59.
Tämän jälkeen kävin mailissa, luin yhden hyvin lyhyen sähköpostin, tarkistin vielä inboksiin tulleen viestin johon jätin vastaamatta. Kissa tuli kiehnäämään joten päätin mennä laittaa sille ruokaa, katsoin kelloa joka näytti tasan 15:00. Tein itselleni samalla välipalan ja vasta siinä tajusin että hetkonen? Vastahan se oli vähän vaille 14:00, mihin katosi tunti?
Vannon että viimeisin asia mitä tietokoneella kirjoitin olisi tapahtunut vain enintään 10minuuttia aiemmin.. Oletin siis kellon olevan enintään 14:10, vaikka todellisuudessa se oli 15:10.
Tää keskustelu oli jäänyt välilehteen joten oli pakko tulla avautumaan koska en käsitä mitä just tapahtu? :o
Näissä tietokonehommissa tulee usein käyttäjän virheitä ja tapahtuu mitä merkillisimpiä asioita.
Tunteja on kuitenkin hävinnyt joiltakin autoilijoilta, jotka ovat ajaneet pitkiä matkoja. Näitä on usein vaikeampi selittää.
Lapsuudenkotini oli iso (alunperin kahden perheen) rintamamiestalo, jossa oli kellarikerroksen lisäksi kaksi asuinkerrosta. Yläkerrassa kuului säännöllisesti askelia. Askeleet kulkivat pitkin käytävää ja etenkin öisin ne menivät vessaan, jonka ovi myös kävi. Tästä heitettiin läppää, että kotikummituksella on vessahätä. Lemmikkieläimet karttoivat kyllä yläkertaa, eivätkä tulleet sinne kuin pakotettuina.
Toisesta yläkerran makuuhuoneessa (huoneeni, joka oli aiemmin ollut keittiö) heräsin usein siihen, että stereot menivät päälle ja radiokanava ei ollut kohdallaan, eli tuli pelkkää kohinaa ja tietenkin volumet ihan täysillä. En edes pelännyt mitenkään erityisesti, sillä kaikkeen tottuu. Sähkökatkoksen mahdollisuutta pohdittiin, mutta katkot kohdistuivat ainoastaan tähän huoneeseen, muiden huoneiden sähkölaitteet eivät niihin reagoineet.
Olin hieman yli parikymppinen, kun vanhempani olivat myymässä taloa. Menin sinne viettämään viimeistä viikonloppua ja lajittelemaan tavaroitani hävitettäviin ja säästettäviin. Illalla menin nukkumaan huoneeseeni ja käydessäni makuulle tajusin, että jätin kännykkäni alakertaan. Annoin kuitenkin asian olla, sillä enhän yöllä puhelinta tarvitsisi. Olin yläkerrassa yksin. Aamuyöllä heräsin hieman kolmen jälkeen ja ajattelin käydä vessassa. Yllätyksekseni ovi ei avautunutkaan, se oli lukossa. Kuulin oven takaa hetken jotakin liikettä, mutta sitten ääni lakkasi. Valvoin aamuun, onneksi isäni on aamuvirkku ja kuulin hänen heräämisensä alakerrassa heti kuuden jälkeen. Kutsuin hänet yläkertaan ihmettelemään lukossa olevaa ovea. Isä kävi hakemassa avaimen alakerrasta (vanha talo, kaikissa lukiossa ei ollut omia avaimia, vaan sama avain kävi kaikkiin välioviin). Ja ei, vanhempani eivät lukinneet minua huoneeseen, olisin kuullut askellukset narisevissa portaissa, joissa ei voi liikkua äänettömästi.
Olen ihan tyytyväinen, ettei minun tarvitse enää kyseisessä talossa oleskella.
Tuli vielä mieleen tällainen. Tätini kertoi, että serkkuni oli joskus 3-4 -vuotiaana kertonut olleensa ennen ranskalainen ja että hän oli hukkunut kylpyvatiin, kun tätini oli pessyt häntä. "Ja sä äiti itkit niin kauheesti", oli hän vielä todennut lopuksi. Mainittakoon, että serkkuni on ihan tasapainoinen, normaali nuori, joka ei itse muista sanomaansa. Tätini ei kyllä koskaan unohda..