Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäisenä yksin kotona. Lueskelin kirjaa olohuoneessa ja talo oli täysin hiljainen. Yhtäkkiä toisesta huoneesta kuului erittäin äänekäs pieru. Pelästyin, sillä kenenkään muun ei pitäisi olla kotona. Kävin kiertelemässä huoneesta toiseen ja pelkäsin törmääväni johonkin murtovarkaaseen. En kuitenkaan löytänyt ketään. Sitten ymmärsin, että pieraisija oli perheen koira. En tiennyt, että koirasta voisi lähteä niin äänekäs paukku. Tosi tarina.

Tämä on hauska ja ihana tapaus. Naurahdin ihan ääneen lukiessani. Voin kuvitella miten kertoja hiipii kalpeana , silmät selällään ympäri taloa. Ja kuinka viaton vatsanpuruista kärsivä koira, ei tajua paukkunsa aiheuttamaa kauhua.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran vieraalla paikkakunnalla apteekissa ostamassa lääkkeitä, kun farmaseutti alkoi kyselemään, olenko Marja-Liisan tytär. Vastasin hämmentyneenä, että en. Farmaseuttikin vaikutti yhtä hämmentyneenä ja sanoi, että näytin ihan Marja-Liisalta ja hän oli varma sukulaisuudesta ja ihmetteli vielä useaan otteeseen, etten ollutkaan sukua. Kyseinen Marja-Liisa oli jo kuollut. Itse en edes tunne ketään Marja-Liisaa. Tapaus jäi mieleen jotenkin epätodellisena. Ilmeisesti minulla on tai on ollut kaksoisolento.

Tuli tästä mieleeni, kun äidilleni (on siis farmaseutti) tuli töissä asiakas, joka oli ollut aivan enoni, eli siis tietysti äitini veljen, näköinen. :D Äippä oli jopa aluksi luullut tätä veljekseen ja ihmetellyt mielessään miksi tämä oli lähtenyt 80km päähän kotipaikkakunnaltaan käymään apteekissa. Mies ei kuitenkaan ollut saman niminen ja ääni oli ollut täysin erilainen, mutta tällä kaksoisolennolla oli sama syntymäpäivä kuin enollani, heillä oli vain tasan yhden vuoden ikäero.

Vierailija kirjoitti:

Jo edemenneiden isovanhempien rintamamiestalossa joka on nykyään perheemme kesämökki kuuluu välillä öisin sellasta ääntä ku kissa menis portaikossa. Ääni on tuttu niiltä ajoilta ku isovanhemmilla vielä oli kissa. Talossa on ilmeisesti historiansa aikana ollut vaikka kuin kissoja, joten varmaan ne sit siel kummittelee. :D

Nämä tämäntyyppiset kokemukset ovat varsin yleisiä. Vanhoissa taloissa kuullaan ääniä, jotka muistuttavat entisten asukkaiden läsnäolosta.

Vierailija kirjoitti:

tulipa nyt mieleen kirjoitti:

Se on jännä juttu, että edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen viimeiseksi levytykseksi jäi kappale "Mun aika mennä on."

Tai Sirkesalon sukelluksesta kertova laulu ja nekin muut sanat.

tai se mopoauton ulosajossa kuollut tyttö joka n. tuntia törmäystä ennen päivitti ig-kuvansa alapuolelle "if the hurt comes, so will the happiness" :)

Vierailija kirjoitti:

Kahden viikon juomaputken jälkeen makkarin nurkassa asuva peikkoperhe ja fuusiojazzia soittavat seinät kun silmät sulki...

Vanha ja aikalailla höppänä vanha tätini vieraillessani hänän luonaan sanoi, että tuolla nurkassa on oleskellut jo muutaman päivän peikkoperhe joka soittaa viulua..Tätini oli silloin 93 - vuotias. Pian tämän jällkeen hänet siirrettiin vanhainkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kahden viikon juomaputken jälkeen makkarin nurkassa asuva peikkoperhe ja fuusiojazzia soittavat seinät kun silmät sulki...

Vanha ja aikalailla höppänä vanha tätini vieraillessani hänän luonaan sanoi, että tuolla nurkassa on oleskellut jo muutaman päivän peikkoperhe joka soittaa viulua..Tätini oli silloin 93 - vuotias. Pian tämän jällkeen hänet siirrettiin vanhainkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Näin elävän unen, jossa pappani (on jo kuollut) tuli henkenä kertomaan, että hakee mummoni mukaansa. Kertoi myös kaikenlaista järkevää minulle keskustellessamme, millaista on tuonpuoleisessa (en vaan muistanut herättyäni, mitä kertoi. Mutta muistan ajatelleeni, että näinhän se on, tietenkin). Pyysin vielä, ettei veisi mummoa vielä mukaansa, mutta pappa katsoi ikkunasta ohitseni ulos kuin sanoakseen, että tämä käsky on sellainen, ettei siihen voi vaikuttaa.

Kerroin unesta miehelleni ja laitoin mummolle äitienpäiväkortin postiin. Siinä kiitin kaikesta, mitä hän on tehnyt meidän hyväksemme. Kahden kuukauden kuluttua mummo kuoli todella äkillisesti onnettomuudessa.

Poikani kuoli traagisesti. Häntä hoiti lapsena pitkään äitini ja he olivat hyvin läheiset ja rakkaat. Kun äitini oli jo vanhainkodissa hän kertoi erään kerran, että Sami oli tullut yöllä hänen luokseen valkoisessa kaavussa ja sanonut, että älä mummo huolehdi kun tulet tänne. Sinut ottaa vastaan mies, joka on hyvin erilaisen näköinen mutta älä pelkää häntä sillä hän on hyvä mies ja neuvoo sinua sitten täällä....pian tämän jälkeen äitini kuoli vanhainkodissa hieman yllättäen.

Viime vuonna kun mulla oli todella rankkaa ja erään sunnuntaipäivän itkettyäni koko päivän ilmestyi tyhjästä valopallo jota takaa ajoi toinen kissani kunnes hävisi yhtäkkiä, tajusin että taisi äitivainaani käydä moikkaamassa ja tuli levollinen olo... jostain kumman syystä asiat alkoivat mennä sen jälkeen parempaan suuntaan :) Äiti ♥

Hehee.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden viikon juomaputken jälkeen makkarin nurkassa asuva peikkoperhe ja fuusiojazzia soittavat seinät kun silmät sulki...

Vanha ja aikalailla höppänä vanha tätini vieraillessani hänän luonaan sanoi, että tuolla nurkassa on oleskellut jo muutaman päivän peikkoperhe joka soittaa viulua..Tätini oli silloin 93 - vuotias. Pian tämän jällkeen hänet siirrettiin vanhainkotiin.

Mummoni oli teljennyt yläkerrasta yhden pienen huoneen oven isoilla huonekaluilla, koska sieltä kuului öisin torvisoittoa.

Up

Näin tällaisen sarjakuvamaisen unen, joka oli helppo kirjoittaa/piirtää muistiin.

Kuulin lähestyvän lentokoneen äänen, mutten vielä nähnyt sitä.

Sitten näin ihastuttavan suomalaisen maiseman, aurinko paistoi, järvi kimmelsi tyynenä ja kaunis hirsimökki seisoi mäen harjalla, mäntyisellä kankaalla, järvi taustalla.

Seuraavaksi näin digitaalisen aikanäytön, jossa oli seisahtuneet lukemat 00:00.

Olin mennyt mökkiin nukkumaan ja ajattelin, että "Pitäisi kyllä herätä, nukun kuitenkin vielä vähän".

Sitten näin taas digitaalisen aikanäytön, jossa numerot olivat alkaneet kovaa vauhtia vilisemään ja näyttöön tuli lopulta sana "error".

Ymmärsin että aika on loppu eivätkä mitkään ajannäytöt enää toimi.

Ajattelin, että "Nyt pitäisi kyllä jo nousta.", mutta huomasinkin nukkuvani karhun kainalossa ja ymmärsin, etten voi enää nousta, puhumattakaan liikahtaa, sillä karhu heräisi siihen heti.

Alussa kuulunut lentokoneen ääni oli voimistunut ja viimeiseksi kuvaksi jäi lentokoneen hurjasti pyörivä propelli aivan silmieni edessä.

Kun olin lapsena tapaamassa pitkään sairaana ollutta sukulaista, tämä ihan yhtäkkiä kesken tapaamisen sanoi "nämä on sitten jäähyväiset" ja katsoi meitä sen jälkeen rauhallisena. Lähdettiin pois tunti tuon jälkeen ja myöhemmin illalla tuli soitto että hän on kuollut. Sukulainen ei vaikuttanut tuona päivänä sen sairaammalta kuin aiemminkaan, eikä siis muutenkaan tila ollut muuttunut huonompaan suuntaan. Tuolloin olin liian pieni miettimään asiaa, mutta myöhemmin tullut mieleen että ehkä hänellekin oli unessa kuollut läheinen tullut hakemaan taivaaseen.

Itse olen kolmen ihmisen kohdalla ajatellut heitä hyvin tiiviisti lyhyen ajan sisällä (siis sellaisia ihmisiä, joita tapaan harvoin ja normaalisti he tupsahtavat ajatuksiini tyyliin kerran 2 vuodessa) ja pian olenkin saanut kuulla heidän kuolleen. 2 heistä oli entisiä lapsuuden ystäviäni, jotka tekivät itsemurhan ja 1 oli vanha etäinen sukulainen.

Olen myös arvannut kaverin tulevan miehen kaikki etunimet, tai siis sain kuulla että kaveri seurustelee ja mieleeni ilmestyi kolme nimeä jotka sitten oli täsmälleen samat nimet kuin miehellä (toisen ja kolmannen nimen sain kuulla kylläkin vasta paljon myöhemmin kuin etunimen).

Unissa en muistaakseni ole nähnyt kuolleita läheisiä. Kuolleita lemmikkejä kuitenkin olen nähnyt, mutta vasta monta vuotta niiden kuoleman jälkeen. Mistähän tämäkin johtuu, luulisi että ne olisivat tulleet uniini paljon aiemmin ja useammin.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni on tavannut unessa kuolleen läheisen, jonka mukaan on lähtenyt, mutta ei sitten kuitenkaan ole itse kuollut?

Kävin useita vuosia sitten Utön saarella. Kiersimme mieheni kanssa saarta ja kävimme myös hautausmaalla. Saaren hautausmaa on niityn keskellä oleva pieni matalalla kiviaidalla aidattu pläntti - kuvan voi googlettaa. Mutta siis siinä ei ole mitään puita tms. ja se on avoimella alueella.

Kävellessämme hautausmaalla ja ollessamme lähdössä pois meille tuli puhumaan vanhempi rouva joka tervehti ja alkoi kertoa saaresta ja hautausmaasta ruotsiksi. Itselläni on ruotsista kielitaitoa vain kouluruotsin verran joten lähinnä nyökkäilin ja hymyilin. Nainen sanoi lopuksi sitten että niin, hautasimme tänään tänne myös minun sisareni. Kaivoin muistiani ja sain sanottua että jag beklagar ert sorg ja teimme lähtöä. Käännyin vielä hyvästelemään naisen mutta hän oli ...kadonnut jäljettömiin.

Hei, ettehän kirjoita pitkiä romaaneja, joita on raskas lukea, plz!

- Pidetään jutut lyhyinä ja ytimekkäinä, kiitos! :)

No, mulla on muutama juttu. Sanoisin että olen ihmisenä hyvin herkkä muiden ja itseni ja paikkojen energioille, mitenkään muuten en osaa sitä kuvailla.

Kun olin 9, näin meiltä sisältä (rivari) kuinka yht'äkkiä päätäni kääntäessä meidän etupihalla, talvi-iltana, melkein meidän ikkunassa kiinni, oli... No. Jokin henkiolento. Valkoinen, läpinäkyvä, vähän ihmisen muotoinen ja kokoinen, mutta oikeasti sen läpi näki. Kasvoton. Jähmetyin niille sijoilleni ihan kauhusta kankeana, ja suorastaan ihme etten alleni laskenut. Se heilutti mulle, siis koko kädellään, semmoisella epäinhimillisen hitaalla liikkeellä, vähän niin kuin sen olomuoto olisi ollut nestettä.

Vanhemmat ei uskoneet tietenkään sanaakaan. Väittivät että saman talon teinit jotain jekkuilivat. Mä tiedän kyllä mitä näin, ja se ei ollut harhaa eikä kenenkään ihmisen tekosia.

Puoli vuotta tästä, olin meillä sisällä kesällä leikkimässä omassa huoneessani yhden koulukaverin kanssa. Mun huoneessa oli pieni vaatehuone. Kaveri oli selin tähän vaatehuoneeseen ja mä taas näin sinne, ovi oli siis kiinni kuten aina yleensä. Yht'äkkiä näin, että se oven kahva laski ja nousi monta kertaa, mutta hitaasti. Ihan kuin ihminen olis sitä tehnyt toiselta puolelta. Mitään ääntä ei kuulunut. Jähmetyin hetkeksi mutta kun se loppui eikä kaverini leikin tohinalta mitään huomannut, päätin että en halua pelotella häntä.

Noiden kokemusten jälkeen lakkasin "näkemästä" mitään.

Muutettiin isompaan kaupunkiin, ja pitkään ei tapahtunut mitään. Sitten aloin lukiossa seurustella. Muutettiin yhteen vähän ennen lukion loppua. Sen jälkeen aloin nähdä enneunia, mm luonnonkatastrofeista ja onnettomuuksista. Edelleen melkein 30 -vuotiaana niitä näen muutaman kerran vuodessa. Näin mm enneunen yhden exäni tapaamisesta.

Vähän sen jälkeen kun täytin 22, mulle alkoi valjeta, että oon koko ikäni pystynyt heti ensi näkemältä aistimaan, kuka on "hyvä" (lämmin, mukava, avoin jne) ja kuka "paha" (itsekäs, kylmä, juonitteleva jne). En vaan koskaan aiemmin antanut näiden aistimusten olla, vaan selittelin itselleni että olen liian tuomitseva jne. Sen takia koinkin nuorena paljon pettymyksiä, koska hälytyskelloista huolimatta yritin luottaa "pahoihin" ja antaa heille mahdollisuuden olla mun elämässä. Mulla alkoi mennä tosi paljon paremmin, kun vihdoin annoin periksi "lahjalleni".

Noin 25-v huomasin sitten vielä, että luen myös muiden energioita. Että onko surullinen/masentunut, vai iloinen, rauhallinen jne. Ennen annoin toisten energiatason imeytyä ikään kuin itseeni, mutta opettelin siitä pois sitten. Nykyään ainoa mitä en pysty vieläkään itsestäni poistamaan, on toisen ihmisen surullisuus - kaiketi olen liian empaattinen. Kerran tapailin yhtä miestä, joka kertoi olleensa joitakin vuosia sitten hyvin masentunut. Hän oli kuitenkin mielestään parantunut, ja ulospäin hyvin seurallinen ja iloinen. Parin viikon jälkeen ollessaan luonani yötä, ihan yllättäen mut valtasi niin inhottava, painostava ahdistuneisuuden tunne etten ollut ikinä itse sellaista kokenut. Mies oli vähän hiljaisempi mutta muuten normaali itsensä. Käytiin nukkumaan ja seuraavana päivänä hän lähti ja aamuisin mulla oli ihan normaali olo. Mutta tämä sitten toistui muutaman kerran, ja aika pian sen jälkeen hän sanoi että ei voi meidän juttua jatkaa.

Mietittyäni asiaa, hän oli vähän ylipainoinen ja kertoi usein syövänsä roskaruokaa vaikka kävikin salilla. Luulen, että oli vielä masentunut siis kuitenkin, ja että aloin tuntea hänen masentuneisuuttaan itsessäni.

Olen nähnyt monia enneunia. Joista kuolemaa ennustaneet unet ovat olleet niitä jotka ovat jäänet mieleeni pysyvästi. Kerron niistä yhden.

Ystäväni taisteli syöpää vastaan yli vuoden ajan. Eräänä yönä näin unen, jossa olin mennyt naimisiin ja tulin mieheni kanssa ulos kirkosta riisisateeseen, kun yhtäkkiä näin jonkin mustassa puvussa lähestyvän kirkkoa. Tunnistin sen pian täksi syöpää sairastavaksi ystäväkseni. Hän ikään kuin ei kuulunut siihen uneen. Muut unen henkilöt eivät nähneet ystävääni ja jatkoivat matkaa pois kirkolta kun minä lähdin ystäväni perään ja yritin kysyä mitä hän täällä teki. Ilmekkään värähtämättä ja surullisen näköisenä hän jatkoi matkaansa kirkkoon ja ovet sulkeutuivat hänen perässään. Aamulla herätessäni sain soiton, ystäväni oli yön aikana menehtynyt. Muutaman viikon ajan näin kauheita unihalvauksia ja painajaisia. Olin surunmurtama.

Kunnes eräänä yönä ystäväni tuli hyvästelemään minut. Olin unessa siskoni kyydissä autossa, kunnes tyhjän tien pysäkillä näin yhtäkkiä taas ystäväni. Huusin "pysähdy!" ja auto pysähtyi. Taas se sama tunne. Ystäväni ei kuulunut siihen uneen. Ja minun kuvitelemani uni ikään kuin jäi "paussille" ja siskoni nyhjötty autossa eteen päin katsoen. Nousin autosta ja juoksin halaamaan ystävääni ja itkien kysyin että "miten voit olla siinä? sinähän olet kuollut?" vastaukseksi sain hymyn. Yritin kysellä että missähän on ollut kuoleman jälkeen ja onko hän onnellinen mutta vastaus oli vaan sitä samaa hymyä. Itkin hänelle sitä että ennen hänen kuolemaansa en pitänyt niin tiiviisti yhteyttä ja kysyin "ollaanhan me vielä ystäviä?" sain hymyn saattelemana vastauksen "Tietenkin!". Tämän jälkeen hän alkoi haihtua sama hymy kasvoillaan.. <3

Vierailija kirjoitti:

Hei, ettehän kirjoita pitkiä romaaneja, joita on raskas lukea, plz!

- Pidetään jutut lyhyinä ja ytimekkäinä, kiitos! :)

Olin kotona ja nurkasta tuli kummitus joka sanoi "böö!"

Säikähdin.

- Siinä sulle typistettyä tynkää, toivottavasti jaksoit keskittyä loppuun asti.

Olin lähdössä vanhempieni luota kotiin kun ovella tuli pakottava tarve kääntyä takaisin ja käydä halaamassa isääni. Nähtiin vielä muutaman kerran, mutta emme enää heillä. Parisen viikoa tuon jälkeen hän menehtyi äkillisesti.

Miehelleni on kerran käynyt niin, että oli ainoana parhaan ystävänsä kanssa tukikohdassaan, joka oli vanha historiallinen rakennus. Olivat kellarikerroksessa sijaitsevassa oleskeluhuoneessa. Samasta käytävästä oli ovi myös ulos. Tv:tä katsoessaan kuulivat kun ovi portaiden yläpäässä aukeni ja joku tuli portaat alas ja kuului kun ulko-ovi avautui. Olivat että mitä ihmettä eihän täällä ole ketään muita ja menivät käytävään katsomaan. Portailla ja käytävällä näkyi märät jalan jäljet ylhäältä alas ja ulko-ovelle. Avasivat oven ja takana oli liki metrinen koskematon lumihanki. Ovea ei talvisin koskaan käytetty.

Joskus muinoin talon renki on isännän toimesta hukutettu jonkun riidan tms. seurauksena. Talossa tunnetusti kyllä kummitteli. Olin itsekin usein siellä yötä, mieleen ei ole jäänyt mitään spesiaalia, kuitenkin öisin siellä oli joskus hiukan spooky fiilis.

Köyliön lallintalolla se teinien paikka menneisyydessä, nuoret jätkät ajoi autolla pillurallia sen rakennuksen ympäri, lapsellista nuorten poikien hommaa joo ja siellä oli myös vanhempia miehiä kyttäämässä alaikäisiä tyttöjä. Kerran sitten vanhempi miesjoukko väkisin yrittivät repiä mut sisään autoon ja niin rajusti tappelin vastaan, että mun takki repesi. Onneksi kuitenkin sain pidettyä itseni ulkona siitä autosta. Jäi mieleen että yksikään niistä miehistä ei nauranut tai mitään. Täysin ilmeettömiä.olin silloin 16v tyttö.

Paljon on tapahtunut, mutta kerrottakoon tämä, muutama vuosi takaperin ilmeisesti koditon piiloagressiivinen päihde kadunmies sylkäisi mua vasten kasvoja ihan yllättäen kadulla. Se tuntui tosi pahalta ja tuntuu vieläkin.

Se on jotenkin tosi brutaalin alentavaa toista ihmistä kohtaan.

"Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni on tavannut unessa kuolleen läheisen, jonka mukaan on lähtenyt, mutta ei sitten kuitenkaan ole itse kuollut?"

:D Mielenkiintoisenpaa olisi kuulla heiltä, jotka lähtivät unessa mukaan ja kuolivat.