Jokunennn

Paino on vähän ristiriitainen juttu. Jos on ihan rasvaton, niin usein näyttää myös vanhemmalta. Tiedän yhden anoreksiaa sairastavan ikäiseni parikymppisen, joka voisi mennä jostain 35-vuotiaasta koska on niin ryppyinen. Toisaalta jotkut hoikat ikäiseni voisivat mennä 15-vuotiaista. On geeneistä, kropan mallista ja laihuuden asteesta kiinni, nuorentaako vai vanhentaako se. Pieni pyöreys kasvoissa suojaa toisaalta ikääntyessä rypyiltä.

Hiustyyli, meikki, vaatteet jne. vaikuttaa myös tositosi paljon. Kun itse katson joitain vanhoja videoita ja kuvia menneiltä ajoilta, niin joissain nuoret näyttää niin paljon vanhemmilta, kuin milta nykyään oletan sen ikäisen näyttävän. Silmä ei vaan ole tottunut siihen tyyliin, kun en ole sitö aikaa elänyt. Esimerkkinä tämäkin hittimittari jakso, jossa esitellään noita raatilaisia kohdasta 1.00 eteenpäin: http://areena.yle.fi/1-2840361?autoplay=true

Olin ihan järkyttyny noiden i'istä (piti muuten tarkistaa, miten sana ikä taipuu :D)

Nyt meni mun kirjotukset vähän uusiks, nimittäin sain äsken erittäin vahvan de ja vu kokemuksen, kun aloin kirjoittaa mun yhtä kokemusta ja samalla kuuntelin youtubesta erästä asmr videota. Tuli sellanen, et tää sama hetki on tapahtunu aiemminkin: oon ollu nimenomaa kirjottamassa oudosta sattumasa nettiin, mielestäni tänne vauvapalstalle ja kuunnellu sitä samaa asmr videota, mitä nyt kuuntelin (se on kyllä julkaistu vasta eilen, piti oikein tarkistaa vielä, enkä ole videota ennen katsonut). Kun video meni eteenpäin, tätä jatkui hetken, että musta tuntu, kuin olisin jo kuullut ne samat asiat kertaalleen ja samalla ollu täällä kirjottamassa. Jännää.

Asia, mistä mun alunperin piti kirjoittaa, on eräs outo sattuma. Mun sukunimi on suomessa melko harvinainen. En halua tarkkaan kertoa, mutta 50-150hlöä. Mielestäni on outoa, että kun asuin rivitaloasunnossa vanhempieni kanssa, asui samassa pihapiirissä aikanaan jonkin aikaa samansukuniminen perhe, jota emme tunteneet ja joista emme olleet myöskään koskaan kuulleet. Äitini bongasi joskus sukunimen postilaatikosta. Itse asiassa tuli mieleen, että yläasteella joku opettaja kysyi minulta, onko Pekka* veljeni tai sukua, kun kuulemma joku samalla sukunimellä varustettu poika oli opiskellut samassa koulussa muutama vuosi aikaisemmin. En ollut koskaan kuullutukaan hänestä. Isäni puoleinen suku ja sukunimi ei ole täältä päin Suomea lähtöisin, missä asun.

Omaan sukuuni tiedän kuuluvaksi n. 15% sukunimemme kantajista Suomessa. En tiedä, ovatko nämä loput saman sukunimen kantajat jotain kaukaista sukua vai onko kyseessä kaksi tai vaikka kolme eri sukua, joilla on vaan sama sukunimi. Tiedän ainakin, että sodassa on kahtena eri vuonna kaatunut kaksi aivan etu- ja sukunimeä myöten samannimistä miestä, joista toinen oli minun isoisoisäni. Heidän hautakivensä ovat lähekkäin.

Mun migreenikohtaus alkaa aina pienellä näkökenttään ilmestyvällä alueella, jossa on ikäänkuin särisevät reunat ja tämä alue kasvaa pikkuhiljaa niin, että se peittää näkökentän. Lukeminen ei onnistu, koska alue peittää tekstiä ja kirjaimet "pomppii". Jos katson peiliin, en vältämättä näe osaa kasvoistani kunnolla jne. Näköhäiriön aikana saattaa tuntua pientä kuvotusta, inhottavaa tunneta ja painetta silmien takana jne. mutta usein nämä iskevät vasta, kun tämä pläntti on ikäänkuin laajennut pois näkökentästä. Näkökenttä jää usein näköhäiriön jäljiltä jotenkin omituiseksi. Silloin haluan vaan maata pimeässä ja kaikki esim. värit, kuviot ja valot kuvottavat. Päässä ja silmien takana tuntuu sellasta ällöttävää painetta ja särkyä ja jos vaikka nousee makuulta istumaan, niin nämä tuntemukset voimistuvat hetkellisesti koviksi. Mulla on migreeni yleensä ehkä 1-3 kuukauden välein ja epäilen sen liittyvän hormoneihin. Joulun aikoihin mulla oli parina päivänä peräkkäin raju migreenikohtaus, jolloin oksentelin ja epäilen, että kaikki joululomalla syödyt ja juodut viinit, juustot jne. pahensi tilannetta. Lääkkeitä en oo saanu aikaseks hommata eikä perus särkylääkkeet tunnu auttavan mitään vaikka ottais hyvissä ajoin.

Pakko vielä lisätä, että pystyn kyllä kuvittelemana ja ikäänkuin sieluni silmin näkemään asioita silmät auki ja kiinni. Ne kuvat tavallaan piirtyy mun aivoihin, mutta ei verkkokalvoille samalla tapaa, kuin oikeasti katselisin jotain.

Tätä on vähän vaikea selittää. En varsinaisesti näe mitään samalla tapaa kuin näen silmät auki, mutta voin "sieluni silmillä" nähdä mitä nyt ikinä kuvittelenkaan.