Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mitenkään pelottava tai outo, ihan uni vain mutta todella todellinen sellainen..

Pikkusiskoni kuoli ihan pienenä onnettomuudessa..

Näin vuosikaudet hänestä unta. Unissa sisko ei koskaan sanonut mitään, eikä tullut syliin. Yritin epätoivoisesti aina halata häntä, jotta saisin hänet edes unessa kerran vielä syliini, ikävä oli niin kova. Unessa sisko käveli aina poispäin, onnettomuuspaikalle ja yritin häntä estää koska tiesin mitä tulee tapahtumaan.

. Yleensä heräsin siihen että itkin, jotenkin sisko oli unessa niin läsnä, tuntui niin todelliselta.

Meni n.kymmenen vuotta, kun suru ei enää ollut niin kova ja sain oman lapsen.

Näin taas siskosta unta, tässä unessa hän tuli syliini ja sanoi ettei ollut meidän vika että hän kuoli. Oli niin ihanaa saada pitää häntä sylissä vihdoin ja viimein. En saanut häntä hyvästellä kun hän menehtyi ihan äkillisesti ja nyt tuossa unessa tuntui että vihdoin ja viimein sain hänet taas lähelleni.

Heräsin taas kasvot kyynelistä märkinä mutta nyt oli hyvä olo. Tuntui että sisko kävi minua unessa hyvästelemässä, tai sit se vaan kertoi siitä että aloin jotenkin hyväksyä asian..

Edelleen kaipaan häntä valtavasti, enkä vieläkään halua hänen kuolemaa ajatella, tulee niin paha olo. Mieluummin muistelen sitä millainen hän oli. Ei hän elänyt kuin viisi vuotta, mutta niitä vuosia en kyllä unohda. <3

😢 Ihan kamalaa. Mihin siskosi kuoli? Siis 5-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyys on 1 / 365. Ei oo kovin erikoista saati yliluonnollista.

Tämä siis kommenttina siihen, että on jonkun kanssa sama syntymäpäivä...

Joskus jostain lukenut että jos on 13 ihmistä samassa tilassa niin löytyy syntymäpäiväpari.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin jotain musiikkibiisejä yhteenaikaan ihan kuin vieressä olevasta radiosta öisin. Nimenomaan öisin siis. Joskus jotain jazzbiisejä, joskus jotain hirveää punkkia ja rummunhakkaamista. Joskus jotain sinfoniabiisejä. Kuorolaulua. Jne.

Siis ihan oikeita biisejä ja missään ei ollut mitään päällä. Ajattelin, että olenko tullut kreiziksi vai mitä tämä on. Kun laitoin tuulettimen pois päältä, musiikki lakkasi.

Sitten laitoin googleen haun, fans and auditive hallucinations.. tai jotain. Pilvin pimein samoja kokemuksia. Erilaisia selityksiä toki. Että jotenkin se hurina ärsyttäisi aivokuorta ja aivot alkaisivat itse tuottamaan esim musiikin kaltaista ääntä päähämme. Villeimmät ideat väittivät tuulettimen olevan jotain portteja rinnakkaismaailmoihin, joista noi biisit välittyi. Tai joku aikaportti, että musiikki tuli jostain eri aikakaudelta radion tavoin..

Erikoista. Onko kellään ollut tällaisia kokemuksia? Biisit olivat ihan kuin radiossa soitettuja.. eikä mitään itse keksittyjä.

Minulla oli yhdessä vaiheessa tässä vime syksynä niin että heräsin aamuisin tai öisin siihen että luulin että puhelimeni spotify tms meni päälle koska tuntui että kuulin ihan parin sentin päästä musiikkia tai puhetta. Se ei kaikunut mistään niinkuin kerrostaloissa saattaa kaikua kylpyhuoneessa tai ilmastoinnin tai liesituulettimen kautta puhetta tai ääntä vaan ääni tosiaan kuului selkeästi samasta huoneesta kuin missä nukuin. Välillä kuulosti että puhelimeni radio olisi päällä ja aina nämä äänet/musiikit loppuivat kun laitoin valon päälle. Saatoin siis kuunnella hereillä sängyssäni näitä lauluja tai puheita mutta ne loppuivat aina kun laitoin pöytälampun päälle. Eikä puhelimessa ollut yksikään sovellus auki. Tätä jatkui satunnaisesti noin kaksi viikkoa ja loppui ja jotenkin selitin itselleni että ehkä se oli naapurin herätys :D En vain tajua miten se loppui aina kun laitoin valon päälle. Ja tarkisin kellosta välillä ajan, se oli 2-9 välillä eli ei mitään säännöllistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt on ollut puhe näistä unihalvauksista sun muista niin jokunen vuosi sitten heräsin ihan likomärkänä, siis yövaatteet oli ihan märät hiestä ja lakana myös, ja siinä vaatteita vaihtaessa havahduin siihen että sormeen sattui tosi paljon. Sormessa oli ihan kuin hampaan jäljet. En tiennytkään että ihminen voi purra itseään unissaan...? En kuitenkaan herännyt sormi suussa ja yritin sovittaa sormea suuhun ja sängynlaitaan että miten hemmetissä oikein onnistuin siinä ja sain aikaan niin paljon painetta sormeen 😃.

Itse heräsin pari viikkoa sitten siihen että käsi oli kipeä ja kämmenessä oli ihan selkeät hampaanjäljet :D Toki saan ängettyä käden suuhun ja se olisi mahdollista mutta silti sitä miettii että mitähän ihmettä :D ja kun on nähnyt kaikki Paranormal activityt niin sieltähän tuli mieleen että se demoni puri sitä naista jalkaan tai käteen, en muista :D

Olin noin 11 vuotias ja viisaana tyttönä päätin lintsata koulusta. Jäin siis kotiin. Katselin alakerran olohuoneen sohvalla telkkaria rauhassa, kun äkkiä kuulin äänen, joka muistutti korkokengillä kävelyä. Sellainen kopina. Se kuului suurinpiirtein talon etuoven edestä, jossa oli laattoja joita vasten korkokengät kopisevatkin. Säikähdin tosi pahasti, ja sydän kurkussa aloin rukoilla. Äkkiä äänet siirtyivätkin talon toiselle puolelle. Kuului aivan selvät askeleiden äänet, hiekka rahisi, joku käveli talon seinän vierustaa. Äänet vain pahenivat. Tässä vaiheessa en uskaltanut jäädä enää taloon vaan juoksin paniikissa ulos talosta ja toiselle puolelle pihaa trampoliinille. Soitin isälleni todella peloissani, joka sanoi ettei siellä mitään ole ja käski mennä takaisin sisään. Menin sitten, laitoin kaikki mahdolliset valot päälle ja muistaakseni myös kahvinkeittimen ja television. Minua pelotti tosi paljon.

Jo ennen tuota tapausta oli käynyt muutama outo juttu. Veljeni oli nukkunut alakerrassa olohuoneessa. Hän kertoi kuulleensa yöllä ääntä saman seinän takaa kuin minä olin kuullut askeleet. Veli kertoi kuulleensa ääntä kuin jotakin olisi raahattu. Jokin siis osui hiekkaan ja siitä sellainen ääni olisi tullut. Talon seinustalla oli tikapuut mutta kun käytiin katsomassa ei niitä ollut liikutettu mihinkään. Lapsuudenkodin takapihalla on myös ulkosauna. Usein minä ja veljeni kuulimme, kuinka sen ulkosaunan ovea paiskottiin monta kertaa kiinni. Silloin ei ollut tuulinen sää, ja muutenkin ovi on niin raskas että siinä saa käyttää voimaa että saa paiskaistua sen kiinni. Meistä kumpikaan ei uskaltanut katsoa ikkunasta ulos että liikkuiko ovi oikeasti. Äänet eivät voineet tulla mistään muualtakaan, sillä ne tulivat juuri takapihalta ja kuuluivat todella selkeästi. Nää " kummittelut " kesti jonkun kuukauden, ja tällainenkin juttu ehti sattua. Kesäloma alkoi ja olin vessassa, joka on eteisen vieressä. Ulko-ovi oli hiukan raollaan, joten äänet ulkoa kuului sinne vessaan tosi hyvin. Kuulin äkkiä, kuinka joku käveli ulko-ovelle, kuului aivan selvät askeleet. Avasin vessan oven ja katsoin ulko portaille, ketään ei näkynyt. Peloissani juoksin äidin luokse, todella säikähtäneenä siitä että taas kuului jotain outoja ääniä.

Jatkoa edelliseen vielä... En muista kävikö tämä samoihin aikoihin mutta perheemme koira oli sisällä ja alkoi haukkua yhtäkkiä kovaa. Ihmettelimme mille se haukkui, ja koira juoksi ulko-ovelle. Ulkona ei näkynyt ketään, joten uskalsimme laskea sen ulos koska asuimme maaseudulla. Koira kuitenkin lähti pihasta ja lähti juoksemaan pois päin talosta hiekkatielle. Lähdin perään, huusin koiraa mutta se ei suostunut pysähtymään, ei tuntuvut kuulevan minua ollenkaan, jatkoi vaan matkaansa. Se juoksi varmaan jonkun parisataa metriä kunnes se yhtäkkiä vain pysähtyi. Kenenköhän perässä se juoksi... Voihan tälle olla varmaan luonnollinenkin selitys, mutta vähän mystiseltä se silti tuntui.

Kerroin äidille kaikista kokemuksista ja siitä että minua pelotti. Äiti kiersi koko talon ja pihan siunaamassa kaikki paikat, ja sen jälkeen ei ole kuulunut enää askelia eikä ovien paiskontaa tai ollut muutakaan normaalista poikkeavaa, lukuun ottamatta sitä että välillä joku perheenjäsen on kuullut että toinen tulee kotiin vaikka ei tulekaan. Esimerkiksi isäpuoli kuuli äidin ajavan pihaan, parkkeeraavan ja tulevan sisään. Ovi on käynyt ja askeleet on pysähtyny eteiseen. Isäpuoli mennyt katsomaan miksi äiti jäi eteiseen ja kattonu että eihän siellä oo ketään eikä autoakaan pihassa, ja sit vähän ajan päästä äiti on tullut. Myös äiti ja pikkuveli oli saunassa ja odotti mua sinne kun olin pieni. Ne kuuli aivan selvästi molemmat askeleet ja miten saunan ovi kävi ja ihmetteli miksen tuu saunaan vaan jäin eteiseen, mutta oikeasti tulinkin vasta hetken päästä, ja ne oli aivan ihmeissään että etkö sinä äsken jo tullut.

Ja sitten aivan pienenä lapsena olin leikkimässä yläkerran huoneessa ja lauloin jotain oma keksimää laulua, kun makuuhuoneen oven takaa joku pelottavan kuuloinen miesääni vastasi lauluuni. Eikä yläkerrassa ollut muita kuin minä. Kyllä säikähdin.

Herään klo 3 kun aukulainen kuolee

Olen nähnyt ainakin 2 enneunta. Ensimmäinen oli noin 2 vuotta sitten jossa näin äitini vakavasti sairaana sairaalassa.sitten siitä ehkä noin puoli vuotta äidilläni todettiin keuhkosyöpä.sitten viimeisin oli noin vuosi sitten siinä näin enoni kissan vakavasti sairaana.kissa jouduttiin lopettamaan puoli vuotta tuon unen jälkeen.sitten joskus teininä kaverin kanssa tunnettiin jostain syystä paholaisen läsnäolo meidän ympärillä.oli aika hurja kokemus.sitten joskus lapsena joku huumehörhö yritti tunkeutua minun ja äitini asuntoon koska se luuli että asunto oli hänen.toinen pelottava kokemus lapsuudesta oli sellainen että jostain syystä joku mies lähti jahtaamaan mua ja sanoi että jos saa mut kiinni niin hän tappaa minut.mä rukoilin mielessäni että hän ei sais mua kiinni tai löytäisi mua(oli pimeää).hetken kuluttua mies katosi johonkin ja minä menin kotiin.

Lapsena menin kaverini perheen kanssa heidän sukutilalleen viikonlopuksi. En tiedä kuinka vanha talo oli, mutta se toimi heidän sukulaisten yhteisenä kesämökkinä. Nukuimme kaikki isossa pirtissä, vaikka siellä oli kammaritkin. En muista miksi.

Yöllä heräsin vauvan itkuun ja kaikki nukkuivat. En uskaltanut herättää ketään vaan kuuntelin vauvan itkua, siellä ei ollut vauvaa.

En tiedä aikuisenakaan vielä, mikä se oli.

En mennyt sinne enää.

Vierailija kirjoitti:

Jo edesmenneellä isälläni ja minulla on täsmälleen sama henkilötunnuksen loppuosa. En tunne logiikkaa, millä loppuosa määräytyy, mutta olen aina ihmetellyt tätä.

Olet siis mies? Sitten kai voi olla mahdollista. Jos olet nainen, niin toiseksi viimeinen merkki (viivan jälkeen kolmas) ei voi olla sama.

Inhottavin tunne ikinä oli se, kun sain tietää saavani vakituisen työpaikan. Meinasi maailma romahtaa - elinkautinen tuli.

Vierailija kirjoitti:

Yksi niistä toistuvista oli uni mitä en voinut käsittää enkä selittää. Siinä oli tasaista valkoista mikä rauhoitti, ja epätasaista, joka oli kun rytättyä paperia ja lumisadetta ruudusta. Siinä ei tosiaan muuta ollut kuin visuaalinen ärsyke. Se vaihtui tasaisen ja epätasaisen välillä, fiilikset sen mukaan. Paniikkia ja rauhaa. Varmaan 4-12 vuotiaana tuota painajaista näin, vuosia siis. Mursin selkäni pahasti alle vuosi sitten, negatiivisia tunteita pyöri tietty paljon silloin päässä. Olin vahvoilla kipulääkkeillä tuolloin ja kesken seksin, aloin näkemään samaa kuin painajaisessani, silmät auki tai kiinni. Näin sitä pitkään, minuutteja ja hämmennyin. Mutta asia myös selkeytyi minulle. Minulle se hämmentävä uni sai viimein tarkoituksen. Ihmettelen vaan miksi jo silloin, saa kyllä kyseenalaistamaan kaiken. Why?

Mulla oli nuorena samantapainen uni/painajainen, joka toistui vuosia. Tavallaan näin tasaisen äänen, joka muuttuessaan epätasaiseksi sai aikaan ahdistusta. Lopussa ilmestyi pöytä jossa oli kukkia maljakossa. Muuten en nähnyt unessa mitään. Olen sen kerran aikuisiällä nähnyt. Mitä sulle selkeytyi?

Minäkin olen nähnyt lapsena useasti tämän valkoisen rypistymisen ja kokenut sen tuoman ahdistuksen ja paniikin. Mikä ihme se on?

Näen aina vaan saman painajaisen, jossa unohdan ruokkia koiraani, vaikka mulla ei ole edes koiraa! 

Se tunne on vaan niin kauhea, kun näen koirani surkean ja nääntyneen näköisenä ja se katsoo minua  säälittävä ilme kasvoillaan -  kunnes tajuan etten ole muistanut ruokkia sitä ollenkaan!

stressi teki sen, että aloin kuulla melua musiikkina/puheena. Lääkäri totesi, ettei  minulla ole kasvainta enkä ole hullukaan, silti edelleen pesukone saattaa kuulostaa siltä kuin joku laulaisi kylppärissä..

Tämä nyt ei ole mitenkään ainutlaatuista, mutta näen välillä unia henkilöistä joita en ole tavannut aikoihin, ja lähipäivinä törmäämme kadulla tai olemme muuten yhteyksissä. Siskollani sama juttu.

Välillä nämä hämmentävät todella. Esimerkiksi kerran näin unta, jossa oli (merkityksettömässä sivuroolissa) eräs rippikoulukaverini. Ei oltu nähty varmaan kuuteen vuoteen, eikä koskaan laiteltu viestiä tms. Seuraavana iltana olin ystäväni luona viettämässä iltaa. Porukkaa tuli enemmänkin, ja suu loksahti auki kun unessani vieraillut tyttö asteli ovesta sisään. En edes tiennyt että tunnemme ysätäväni kanssa saman henkilön.

Toisella kerralla näin unta vanhoista koulukavereistani, ja yhdellä heistä oli unessa vauva. Mullakin on vauva, ja juttelimme siinä lapsenhoitokokemuksistamme. Aamulla heräsin ja huvitti se uni, koska kyseinen koulukaveri kuuluu myöskin niihin, joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä yli viiteen vuoteen. Joskus muutaman kerran vuodessa hän päivittää jotain someihinsa, eli ei todellakaan ole aktiivisesti mieleni päällä. Kului kaksi päivää, ja Facebookissa oli kuva hänen raskausmahastaan.

Samaan sarjaan menevät nämä "ylläriyhteydenotot", kun joku soittaa tai tekstaa juuri kun olet ajatellut kyseistä tyyppiä. Mulla on vähän yksinäistä tämä vauva-arki, ja eräs viikko oli todella raskas, kun ikävöin vanhoja ystäviäni. Mietin moniakin heistä ja ajattelin, että täytyisi kysyä mitä kuuluu. Eräs ilta ahdistus paheni ja itkin mieheni kainalossa, kerroin hänelle että on niin yksinäinen olo äitiyslomalla. Itkuisen selitykseni katkaisi puhelin, se alkoi soimaan. Katsoin näyttöä, ja soittaja oli yksi vanhoista ystävistäni, jonka kanssa olimme jutelleet viimeksi melkein puoli vuotta sitten. Tuli lämmin olo.

Olin yötä vanhan isäni uudessa talossa, jossa oli huhujen mukaan tapahtunut kaikenlaista outoa aiemminkin (talo siis itsessään vanha, mutta isäni oli juuri ostanut sen). Yöllä heräilin pahoinvoivana ja aina kun katsoin kelloa, se oli pysähtynyt samaan kellonaikaan. Yö meni muutenkin outojen unien tahdittamana, heräsin yhdestä unesta ja vaivuin toiseen. Kun lopulta heräsin ja avasin aamulla silmäni, kello oli juuri sen verran, mitä yölläkin- mutta kello kävi kuitenkin.

Menin keittiöön, toiselle puolelle taloa, ja isäni tuli juuri postilaatikolta päivän lehden kanssa, kädessä kenkäni. "Osaatko selittää, miten löysin nämä keskeltä etupihaa, kun molemmat ulko-ovet oli kuitenkin lukossa?" En osannut. Jalkapohjani olivat puhtaat ja lämpimät. Jos olisin kävellyt unissani ulos, minun olisi pitänyt osata avata ulko-ovista toinen, jotka olivat molemmat takalukossa- vieraassa talossa ja kevytunisen isäni kuulematta.

En tänäkään päivänä ymmärrä, miten kenkäni päätyivät pihalle.

Meille uusittiin rännit. Ensimmäisen kesäsateen aikana uusimisen jälkeen , minulla oli takaovi auki . Ihmeekseni kuulin   englanninkielistä pehmeää naisen puhetta. Välillä hiljaa ja epäselvästi , välillä lujempaa ja joitakin sanoja erottaen. Menin ulos katsomaan kuka siellä  " kielillä puhuu". Mitään ei näkynyt. Taas sisälle se kuului, tämä on toistunut aina sateella. Ilmeisesti ääni sisälle kuuluu jotenkin oudosti, ja vaatii oven olevan raollaan. Ihmetytti aikansa ,vaikka syy selvisi.

Täällä on paljon kristittyjä, jotka eivät usko jälleensyntymiin, sillä se on itämaista uskontoa, jolla ei ole kristillisyyden kanssa mitään tekemistä. 

Voi kuule, minä uskon että Allah, Jahve ja Jumala on ihan yksi ja sama yksi ja ainoa Jumala.

En pilkkaa kristillisyyttä, päinvastoin, mutta älä dissaa ihmisiä jotka uskovat toisin. Peace ! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin 16-vuotiaana keskellä yötä, kun joku veti kulmakarvastani toistuvasti. Katsoin miten huoneessani keskellä mattoa velloi sumupatsas, josta alkoi muotoutua ihmishahmo. Kauhistuin ja vedin peiton ylitseni. Sydän hakkasi ja kylmä hiki puski pintaan. Silti - yhtäkkiä rauhoituin täydellisesti, rentouduin ja aloinkin nukkua.

Muistin tuon aamulla hyvin ja ihmettelin, että MITÄ se oli. Isoisäni oli kyllä kuollut 2 viikkoa aiemmin, että tulikohan hän moikkaamaan?

Vaikuttaa kyllä vittuilulta, näin ainakin itse kokisin, jos joku elävä tulisi nykimään kulmakarvoja. Kuolleelta sentään odottaisin jotain käytöstapoja.

No minut haluttiin herättää, koska nukuin tosi sikeästi kyljelläni. Muistan, että se oli sinnikästä, ainakin kolme kertaa, kunnes heräsin :-D

t. Ekan viestin entinen 16-vuotias

Tämä tulee kuulostamaan huonolta trollaukselta mutta vannon etten keksi tätä päästäni. :D Olen  yleensä ihan rationaalinen ihminen joka yrittää selittää kaiken logiikalla ja fysiikalla enkä usko henkimaailmaan vaikka välillä haluaisinkin, mutta tätä en ole vielä osannut vedenpitävästi selittää.

Kylpyhuoneeni peilikaapissa on vibra, sellainen ihan perusmallinen pattereilla toimiva kierrettävä. Tuskin tarvitsee selittää mihin sitä välillä käyttelen. No, yhtenä iltana pari viikkoa sitten laitoin sen takaisin kaappiin pesun jälkeen sen kummempia miettimättä. Yöllä kolmen jälkeen herään johonkin kummalliseen ja tajuan että jossain surisee. Ensin mietin naapureita tai katua ja lähden äänen perään. Peilikaapissahan tuo surisi itsekseen puoliteholla.

Kummastelen hetken miten se on itsekseen mennyt päälle, mutta koska se on osittain hammastahnatuubin päälle niin oletan että ehkä se on siinä kääntynyt niin että virta on kiertynyt päälle. Sammutan sen ja laitan hyllylle varmistaen että se on tasaisesti kyljellään eikä voi enää mitenkään kiertyä. Nukahdan ja tunnin päästä herään samaan surinaan. Tässä vaiheessa vedin paristot pois ja tungin sen makuuhuoneessa olevaan pahvilaatikkoon. Päällimmäinen tunne oli huvituksen sekainen ärsytys, sillä nukuin huonosti ja työpäivästä tulikin väsynyt. Vieläkään en tajua miten se meni itsekseen päälle kahdesti. Reilun vuoden aikana se ei ole kertaakaan tehnyt tuota. Tuliko siihen oikosulku vai mikä? Kummitteleeko kerrostaloasunnossani joku seksipervo joka lainailee toisten välineitä? Maanjäristys tärisytti peilikaappia?