Karkkikulho
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olin noin 11 vuotias ja viisaana tyttönä päätin lintsata koulusta. Jäin siis kotiin. Katselin alakerran olohuoneen sohvalla telkkaria rauhassa, kun äkkiä kuulin äänen, joka muistutti korkokengillä kävelyä. Sellainen kopina. Se kuului suurinpiirtein talon etuoven edestä, jossa oli laattoja joita vasten korkokengät kopisevatkin. Säikähdin tosi pahasti, ja sydän kurkussa aloin rukoilla. Äkkiä äänet siirtyivätkin talon toiselle puolelle. Kuului aivan selvät askeleiden äänet, hiekka rahisi, joku käveli talon seinän vierustaa. Äänet vain pahenivat. Tässä vaiheessa en uskaltanut jäädä enää taloon vaan juoksin paniikissa ulos talosta ja toiselle puolelle pihaa trampoliinille. Soitin isälleni todella peloissani, joka sanoi ettei siellä mitään ole ja käski mennä takaisin sisään. Menin sitten, laitoin kaikki mahdolliset valot päälle ja muistaakseni myös kahvinkeittimen ja television. Minua pelotti tosi paljon.
Jo ennen tuota tapausta oli käynyt muutama outo juttu. Veljeni oli nukkunut alakerrassa olohuoneessa. Hän kertoi kuulleensa yöllä ääntä saman seinän takaa kuin minä olin kuullut askeleet. Veli kertoi kuulleensa ääntä kuin jotakin olisi raahattu. Jokin siis osui hiekkaan ja siitä sellainen ääni olisi tullut. Talon seinustalla oli tikapuut mutta kun käytiin katsomassa ei niitä ollut liikutettu mihinkään. Lapsuudenkodin takapihalla on myös ulkosauna. Usein minä ja veljeni kuulimme, kuinka sen ulkosaunan ovea paiskottiin monta kertaa kiinni. Silloin ei ollut tuulinen sää, ja muutenkin ovi on niin raskas että siinä saa käyttää voimaa että saa paiskaistua sen kiinni. Meistä kumpikaan ei uskaltanut katsoa ikkunasta ulos että liikkuiko ovi oikeasti. Äänet eivät voineet tulla mistään muualtakaan, sillä ne tulivat juuri takapihalta ja kuuluivat todella selkeästi. Nää " kummittelut " kesti jonkun kuukauden, ja tällainenkin juttu ehti sattua. Kesäloma alkoi ja olin vessassa, joka on eteisen vieressä. Ulko-ovi oli hiukan raollaan, joten äänet ulkoa kuului sinne vessaan tosi hyvin. Kuulin äkkiä, kuinka joku käveli ulko-ovelle, kuului aivan selvät askeleet. Avasin vessan oven ja katsoin ulko portaille, ketään ei näkynyt. Peloissani juoksin äidin luokse, todella säikähtäneenä siitä että taas kuului jotain outoja ääniä.
Jatkoa edelliseen vielä... En muista kävikö tämä samoihin aikoihin mutta perheemme koira oli sisällä ja alkoi haukkua yhtäkkiä kovaa. Ihmettelimme mille se haukkui, ja koira juoksi ulko-ovelle. Ulkona ei näkynyt ketään, joten uskalsimme laskea sen ulos koska asuimme maaseudulla. Koira kuitenkin lähti pihasta ja lähti juoksemaan pois päin talosta hiekkatielle. Lähdin perään, huusin koiraa mutta se ei suostunut pysähtymään, ei tuntuvut kuulevan minua ollenkaan, jatkoi vaan matkaansa. Se juoksi varmaan jonkun parisataa metriä kunnes se yhtäkkiä vain pysähtyi. Kenenköhän perässä se juoksi... Voihan tälle olla varmaan luonnollinenkin selitys, mutta vähän mystiseltä se silti tuntui.
Kerroin äidille kaikista kokemuksista ja siitä että minua pelotti. Äiti kiersi koko talon ja pihan siunaamassa kaikki paikat, ja sen jälkeen ei ole kuulunut enää askelia eikä ovien paiskontaa tai ollut muutakaan normaalista poikkeavaa, lukuun ottamatta sitä että välillä joku perheenjäsen on kuullut että toinen tulee kotiin vaikka ei tulekaan. Esimerkiksi isäpuoli kuuli äidin ajavan pihaan, parkkeeraavan ja tulevan sisään. Ovi on käynyt ja askeleet on pysähtyny eteiseen. Isäpuoli mennyt katsomaan miksi äiti jäi eteiseen ja kattonu että eihän siellä oo ketään eikä autoakaan pihassa, ja sit vähän ajan päästä äiti on tullut. Myös äiti ja pikkuveli oli saunassa ja odotti mua sinne kun olin pieni. Ne kuuli aivan selvästi molemmat askeleet ja miten saunan ovi kävi ja ihmetteli miksen tuu saunaan vaan jäin eteiseen, mutta oikeasti tulinkin vasta hetken päästä, ja ne oli aivan ihmeissään että etkö sinä äsken jo tullut.
Ja sitten aivan pienenä lapsena olin leikkimässä yläkerran huoneessa ja lauloin jotain oma keksimää laulua, kun makuuhuoneen oven takaa joku pelottavan kuuloinen miesääni vastasi lauluuni. Eikä yläkerrassa ollut muita kuin minä. Kyllä säikähdin.