Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Todennäköisyys on 1 / 365. Ei oo kovin erikoista saati yliluonnollista.

Ensimmäisen unihalvaukseni koin lukioikäisenä enkä tiennyt mistä oli kyse, karmaiseva kokemus. Meni vuosia enkä saanut näitä unihalvauksia kunnes eräänä keväänä/kesänä vuosituhannen alussa se alkoi... jotenkin tuntui että ne kohtaukset liittyivät tuohon asuntoon eivätkä ne olleet pelkkiä unihalvauksia vaikka niitä ne kai vain olivat. Monena yönä näin mustan hahmon seisovan makuuhuoneen ovella ja sen ympärillä oli pahan aura... yritin herätä mutta en saanut itseäni hereille, tuo musta otus vain tuijotti ja huokui pahaa... unihalvaukset senkun pahenivat. Välillä tunsin että minua revittiin sormista ja hiuksista. Tuli kesä ja meno alkoi olla karmeaa, en uskaltanut nukkua... aina kun nukahdin tuo hahmo tuli huokuen pahaa 😞 Kesäyön hämärässä oli niin kamala valvoa tuntikausia peläten nukahtamista... luulin oikeasti että järki lähtee 😞 Jossain vaiheessa laitoin valot päälle kun ajattelin että tuo hahmo ei tule kun on valoisaa... no, sitten en nähnyt mitään mutta tunsin kun joku painava tuli päälleni ja repi minua... yöt olivat täynnä pakokauhua.

Pikkuhiljaa nuo unihalvaukset vähenivät ( onneksi sillä mielenterveys alkoi jo järkkyä ). Yksi kerta jäi kyllä vielä hyytävyydessään mieleeni... olin poikaystävän luona kylässä ja "heräsin" ( tai olin välitilassa niinkuin sitä kutsuin )siihen kun ääni huoneessa sanoi ( jylisevä kamala ääni ) olen täällä huoneessa... inisin jotakin vaikka tietenkään ääntä ei päässyt että ei täällä ole ketään muuta kuin Timo, ääni sanoi "mutta katso taaksesi"... hyi, vieläkin tulee puistatus kun muistelen tuota 😨

Vierailija kirjoitti:

Kuulin jotain musiikkibiisejä yhteenaikaan ihan kuin vieressä olevasta radiosta öisin. Nimenomaan öisin siis. Joskus jotain jazzbiisejä, joskus jotain hirveää punkkia ja rummunhakkaamista. Joskus jotain sinfoniabiisejä. Kuorolaulua. Jne.

Siis ihan oikeita biisejä ja missään ei ollut mitään päällä. Ajattelin, että olenko tullut kreiziksi vai mitä tämä on. Kun laitoin tuulettimen pois päältä, musiikki lakkasi.

Sitten laitoin googleen haun, fans and auditive hallucinations.. tai jotain. Pilvin pimein samoja kokemuksia. Erilaisia selityksiä toki. Että jotenkin se hurina ärsyttäisi aivokuorta ja aivot alkaisivat itse tuottamaan esim musiikin kaltaista ääntä päähämme. Villeimmät ideat väittivät tuulettimen olevan jotain portteja rinnakkaismaailmoihin, joista noi biisit välittyi. Tai joku aikaportti, että musiikki tuli jostain eri aikakaudelta radion tavoin..

Erikoista. Onko kellään ollut tällaisia kokemuksia? Biisit olivat ihan kuin radiossa soitettuja.. eikä mitään itse keksittyjä.

MInä kuulen keittiössä jylläävän astianpesukoneen yläkertaan puheena! Et usko, miten helpotti lukea tekstisi :)

Vierailija kirjoitti:

Kerran väsyneenä suunnistin lapin vaelluksella autiotuvalle. Sain kahvit kiehumaan, sekä makkarat grillille. Tällöin ovi narahti. En ollut moksiskaan ja join kahvit rauhallisena, sekä menin yöpuulle. Yöllä ovi narahti taas ja heräsin siihen, menin ulos eikä ketään näkynyt. Ei ollut jalanjälkiäkään, vaikka räntää oli satanut yöllä. Myöhemmin yöllä ovi narahti taas ja avasin silmäni ja zombi kertoi olevansa nälissään. Joko syövänsä makkaraani tai minut. Valitsin, että saa lutkuttaa makkaraani.

Sinkkumies

Ja sinkkuna pysytkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös satun katsomaan kelloa aina klo 22.22. Ja tämä numero 22 on seurannut minua jo vuosia. Aina joka paikassa 22. No, päätin alkaa seuraamaan sitä itse. Otin sen merkkinä. Johdatuksen. Kun tapasin rakkaan aviomieheni, hän asui silloin portaassa 22, on syntynyt 22 päivä jne... En edes muista enää kaikkea, mutta tämä numero 22 johdatti mut hänen luokseen. Nyt asumme asunnossa, jonka numero on, mikäs muukaan, kuin 22.

Kello oli 22.20 kun luin tämän viestin. Vain parin minuutin heitto :)

Hassua, luin tämän klo. 20:22.

Olisiko pare

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni liitto on käsittämätön. Olen häiriintyneestä ja tunnevammaisesta kodista, jonka arkeen kuului alkoholi, pettäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta. Minun pitäisi olla parisuhteessa tavalla tai toisella epävakaan ja häiriöisen ihmisen kanssa, sillä KAIKILLA kanssani vähänkään samantyylisillä on tavalla tai toisella aivan vääränlainen parisuhde. Jostain kumman syystä mieheni on minulle aivan täydellinen pari. Saan paljon rakkautta ja turvaa ja olemme kasvaneet todella mukavasti yhteen. Tunsin selittämätöntä vetoa mieheeni ja tunsin, että tässä on elämäni mies. Olemme tavanneet toisemme ensimmäistä kertaa jo teineinä ja olleet samoissa bileissä samaan aikaan ja mieheni muistaa minut sieltä asti. Jostain syystä kiinnitin hänen huomion. Suhteemme alkuun liittyy paljon muutakin jännää, mutta en halua enempää paljastaa.

En ole uskonut johdatukseen, tai entisiin elämiin, mutta mieheni kohdalla tunnen vielä 7-vuoden jälkeenkin hyvin vahvasti, että juuri meidät on tarkoitettu yhteen ja että olemme olleet pari jo monta kertaa aiemminkin.

Minkä takia tätä alapeukutetaan 😯?/quote]

Täällä on paljon kristittyjä, jotka eivät usko jälleensyntymiin, sillä se on itämaista uskontoa, jolla ei ole kristillisyyden kanssa mitään tekemistä.

Olisiko parempi kirjoittaa, että Jumalan tahto ja johdatus saattoi heidät yhteen?

Voi... Osa kertomuksista oli niin koskettavia että tuli tippa linssiin❤

En kauheasti usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta uskon että on olemassa ihmisiä, joilla on joku ns kuudes aisti, jonka avulla voi esimerkiksi saada esimakua tulevaisuudesta unien tai aavistusten kautta. Tällaiset ihmiset ovat usein muutenkin herkkiä ja ajattelevaisia. Olen itse nähnyt nuorempana unta, jossa olin mummun luona kylässä. Minulla ei silloin vielä ollut kännykkää, ja unessa mummu sanoi, että hänellä on ylimääräinen sininen nokian puhelin keittiön laatikossa, jonka hän voisi antaa minulle. Kului ehkä vuosi, kun menin taas käymään siellä, ja kerroin kuinka haluaisin kovasti oman kännykän. Sitten mummu kertoi, että hänellä on ylimääräinen nokian sininen kännykkä keittiön laatikossa, juuri samassa kohdassa kuin unessakin! Voi toki olla vain sattumaa, mutta hieman erikoista mielestäni kuitenkin :)

Sitten vähän toisenlainen juttu... Kuukausi sitten suunnittelin (ex)poikaystäväni kanssa menevämme juhlimaan kahdestaan baariin. Jotenkin alusta asti epäilin asiaa ja minulla oli tunne siitä, että tuona iltana jotain menee pahasti vikaan. En kuitenkaan välittänyt tuosta tunteesta sen enempää. Sitten menimme baariin, siellä minut todennäköisesti huumattiin jonka seurauksena tapahtui kauhea asia, joka johti eroon. Aion vastedes luottaa aina intuitioon ja tuntemuksiin siitä, että jotain pahaa saattaa olla tiedossa.

Pystyn myös herkästi arvaamaan mitä asiaa joku ihminen ajattelee, ja näen yleensä ihmisten todelliset tunteet ulospäin näkyvien tunnetilojen taustalla. Äidilläni on sama juttu. Eihän siinä varmaankaan ole mitään erikoista, mutta välillä en itsekään ymmärrä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisyys on 1 / 365. Ei oo kovin erikoista saati yliluonnollista.

Tämä siis kommenttina siihen, että on jonkun kanssa sama syntymäpäivä...

296 jatkaa vielä kun tuli mieleen :)

Mielestäni joissakin ihmisissä on sellaista tietynlaista "hyvää" energiaa. Nämä ihmiset ovat niitä, jotka yhtäkkiä saattavat vuosien jälkeen ilmestyä elämään juuri oikealla hetkellä, esimerkiksi pahan tilanteen kohdatessa. Sellaisia ns pelastavia enkeleitä, joista näkee, että maallisen vaelluksen päättyessä heille on tiedossa jotain todella palkitsevaa :)

Pelottavimpia kokemuksia ovat olleet unihalvaukset ja valveunet. Ensimmäisessä unihalvauksessa kuulin lähestyviä askeleita ja kun avasin silmäni näin miten sänkyni vierestä huoneen läpi käveli/valui tumma hahmo kohti äitini makuuhuonetta. En voinut liikkua tai huutaa. Kun vihdoin pystyin liikkumaan, juoksin äitini luo ja herätin hänet aivan paniikissa että täällä on joku. No, eipä ollut. Myöhemmin sain tietää unihalvauksista. Unihalvauksia minulla on ehkä pari kertaa kuukaudessa, nykyisin osaan tunnistaa ne ja en edes avaa silmiä sillä en halua nähdä mitään pelottavaa. Viimeisin mitä pelästyin oli kun päälläni istui vanha pelottava noita-akkamainen nainen joka huusi minulle. Tämä asunto missä sain ensimmäisen unihalvaukseni on tuttu painajaisissa. Tätä taloa ei enää ole mutta olen siellä unissani usein ja siellä tapahtuu aina jotain outoa.

Valveunet ovat yleensä sellaisia että kuulen kuinka makuuhuoneessa joku kävelisi korkokengillä, kuulen korkojen kopinan kiertävän sänkyä. Askeleet aina lähestyvät minua ja loppuvat kuin seinään kun avaan silmät. Kopina ei voi kuulua (yläkerran) naapurista sillä asun ylimmässä kerroksessa. Ellei alakerran naapuri osaa kävellä kattoa pitkin :D Tosin nämä kopinat kuuluivat myös edellisessä asunnossani. Lisäksi välillä herään siihen, että joku pienikokoinen eläin juoksisi sängyn alla. Tämä on toistunut kahdessa eri asunnossa. Edellisessä asunnossa makuuhuoneen seinästä kuului raapimisääniä, mutta seinänaapurissa ei asunut ketään. Kerran olen kuullut aamuyöstä lasten naurua makuuhuoneen nurkasta ja se oli ehkä pelottavinta ikinä. Tämän puoleisessa naapurissa asui yksin elävä keski-ikäinen mies ja asuntojen välissä oli minun asuntooni kuuluva laipio. En koskaan uskalla katsoa kelloa, mutta tiedän että nämä tapahtuvat 2-6 välillä aamuyöllä.

Räjähtävän pään syndrooma on myös tuttu nukahtaessa, kuuluu todella kova pamaus ja valo välähtää. Tai sitten tuntuu kuin joku huutaisi korvaani. Havahdun näihin aina ja sydän hakkaa hetken tuhatta ja sataa.

Näitä on vaikka kuinka paljon mutta nuo tulivat päällimmäisinä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni liitto on käsittämätön. Olen häiriintyneestä ja tunnevammaisesta kodista, jonka arkeen kuului alkoholi, pettäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta. Minun pitäisi olla parisuhteessa tavalla tai toisella epävakaan ja häiriöisen ihmisen kanssa, sillä KAIKILLA kanssani vähänkään samantyylisillä on tavalla tai toisella aivan vääränlainen parisuhde. Jostain kumman syystä mieheni on minulle aivan täydellinen pari. Saan paljon rakkautta ja turvaa ja olemme kasvaneet todella mukavasti yhteen. Tunsin selittämätöntä vetoa mieheeni ja tunsin, että tässä on elämäni mies. Olemme tavanneet toisemme ensimmäistä kertaa jo teineinä ja olleet samoissa bileissä samaan aikaan ja mieheni muistaa minut sieltä asti. Jostain syystä kiinnitin hänen huomion. Suhteemme alkuun liittyy paljon muutakin jännää, mutta en halua enempää paljastaa.

En ole uskonut johdatukseen, tai entisiin elämiin, mutta mieheni kohdalla tunnen vielä 7-vuoden jälkeenkin hyvin vahvasti, että juuri meidät on tarkoitettu yhteen ja että olemme olleet pari jo monta kertaa aiemminkin.

Minkä takia tätä alapeukutetaan 😯?/quote]

Täällä on paljon kristittyjä, jotka eivät usko jälleensyntymiin, sillä se on itämaista uskontoa, jolla ei ole kristillisyyden kanssa mitään tekemistä. 

No hitto vie, en minäkään alapeukuttele mitään jeesus-juttuja, onhan tuollainen ihan naurettavan lapsellista 😕. Minä luulin, että nuille alapeukuille olisi jokin OIKEA syy, tyyliin kirjoitin asian vierestä, tai muuta vastaavaa...

Egokuolema sienissä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pare

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni liitto on käsittämätön. Olen häiriintyneestä ja tunnevammaisesta kodista, jonka arkeen kuului alkoholi, pettäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta. Minun pitäisi olla parisuhteessa tavalla tai toisella epävakaan ja häiriöisen ihmisen kanssa, sillä KAIKILLA kanssani vähänkään samantyylisillä on tavalla tai toisella aivan vääränlainen parisuhde. Jostain kumman syystä mieheni on minulle aivan täydellinen pari. Saan paljon rakkautta ja turvaa ja olemme kasvaneet todella mukavasti yhteen. Tunsin selittämätöntä vetoa mieheeni ja tunsin, että tässä on elämäni mies. Olemme tavanneet toisemme ensimmäistä kertaa jo teineinä ja olleet samoissa bileissä samaan aikaan ja mieheni muistaa minut sieltä asti. Jostain syystä kiinnitin hänen huomion. Suhteemme alkuun liittyy paljon muutakin jännää, mutta en halua enempää paljastaa.

En ole uskonut johdatukseen, tai entisiin elämiin, mutta mieheni kohdalla tunnen vielä 7-vuoden jälkeenkin hyvin vahvasti, että juuri meidät on tarkoitettu yhteen ja että olemme olleet pari jo monta kertaa aiemminkin.

Minkä takia tätä alapeukutetaan 😯?/quote]

Täällä on paljon kristittyjä, jotka eivät usko jälleensyntymiin, sillä se on itämaista uskontoa, jolla ei ole kristillisyyden kanssa mitään tekemistä.

Olisiko parempi kirjoittaa, että Jumalan tahto ja johdatus saattoi heidät yhteen?

Miksi minä niin kirjoittaisin, kun ei menty kirkossa naimisiin ja kumpikaan ei edes kuulu kirkkoon?

Miehelle tuli hengityslama unilääkkeistä. On avosydänleikkauspotilas, eli elvytys ei ole ehkä se yksinkertaisin homma. Kuitenkin tilanteessa kaikki tuntui tulevan selkärangasta enkä miettinyt sekunnin sadasosaakaan kuinka toimia. Sainsydämen takaisin toimintaan & soitin ambulanssin. Luoja, että pelotti.

Tää ei ole käynyt minulle, mutta avokille. Hän ei ole mitenkään uskonnollista tyyppiä vaan "vakaa agnostikko", enkä muutenkaan usko hänen keksineen tätä tarinaa.

Yhtenä iltana hän oli siis menossa kotiin ja käveli metroasemalta ulos samalla lukien Kindleään. Yhtäkkiä puusta tippui vesipisara Kindlen näytölle, jonka seurauksena sivu kääntyi ja pisara tummensi sanan "God". Ja kyseessä ei myöskään ollut mikään uskontoon liittyvä kirja, jossa joka toinen sana on Jumala. Hän sitten myöhemmin naureskeli ettei tule ikinä saamaan selvempää merkkiä jumalan olemassaolosta.

Itselle kävi hieman samalla tavalla vuosia sitten ollessani aktiviinen seurakuntanuori. En uskonut silloinkaan Jumalaan, mutta halusin kyllä. Kerran sitten iltalenkillä koiran kanssa katselin vieressä lenteleviä perhosia ja mietin, että alan uskoa Jumalaan jos nyt jompikumpi noista perhosista lentää kädelleni. Koira pysähtyi haistelemaan jotakin ja yhtäkkiä toinen niistä perhosistaa oikeasti lensi takin helmaani kiinni ja hetken päästä jatkoi matkaa.

Eikä tuokaan tapaus minua uskovaiseksi tehnyt, toisille ei vain riitä mikään. :D

Luultavasti huumeiden vaikutuksen alaisena ollut mies yritti houkutella minut mukaansa linja-autopysäkiltä, kun olin noin 10-vuotiaana menossa koulusta kotiin. Hänellä oli kuuleman mukaan joku ongelma jonkun kaverinsa kanssa jossain toisessa paikassa, johon he tarvitsivat apua. Onneksi minulla oli sen verran järkeä sillä hetkellä päässä, että en lähtenyt hänen mukaansa vaan onnistuin puhumaan itseni ulos siitä tilanteesta niin, että hän tajusi, ettei saisi minua mukaansa vaan lähti pois paikalta ja onneksi hän ei pakottanut minua mukaansa väkisin. Siellä ei sattunut olemaan sillä hetkellä lähistöllä ketään muita ihmisiä, joten kukaan ei olisi nähnyt, jos olisin lähtenyt hänen mukaansa joten ei olisi ollut silminnäkijöitä sille, että mistä minä katosin, jos minulle olisi tapahtunut jotain kamalaa enkä olisi palannut normaaliin tapaan kotiin.

Olin silloin lapsellinen ja aikuisiin luottavainen lapsi, mutta joku siinä tilanteessa sai minut ymmärtämään, että kaikki ei ole kunnossa, kun kaksi aikuista miestä tarvitsevat muka täysin sattumanvaraisesti kadulta mukaan valittua melko pientä lasta apuun jossain asiassa, josta ei voinut edes siinä pysäkillä kertoa, että mikä se asia on. Jokin sen miehen käytöksessä myös sai minut tajuamaan, että hänellä ei ollut kaikki kunnossa, sen verran erikoisesti hän käyttäytyi. Onneksi minulle oli myös tehty selväksi, että vieraiden aikuisten mukaan ei saa mennä ja että koulusta on tultava suoraan kotiin, ellei ennalta ole muuta sovittu. Sitä minä sille miehelle myös jankutin, että en voi tulla mukaan, koska minun pitää mennä koulusta suoraan kotiin ja lopulta hän ilmeisesti uskoi. Vieläkin karmii ajatus, että mitä minulle olisi pahimmassa tapauksessa tapahtunut, jos olisin lähtenyt sen miehen mukaan. Ties vaikka olisin löytynyt raiskattuna ja/tai tapettuna jostain ojasta tai ties mistä jälkeenpäin.

Kun nyt on ollut puhe näistä unihalvauksista sun muista niin jokunen vuosi sitten heräsin ihan likomärkänä, siis yövaatteet oli ihan märät hiestä ja lakana myös, ja siinä vaatteita vaihtaessa havahduin siihen että sormeen sattui tosi paljon. Sormessa oli ihan kuin hampaan jäljet. En tiennytkään että ihminen voi purra itseään unissaan...? En kuitenkaan herännyt sormi suussa ja yritin sovittaa sormea suuhun ja sängynlaitaan että miten hemmetissä oikein onnistuin siinä ja sain aikaan niin paljon painetta sormeen 😃.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin jotain musiikkibiisejä yhteenaikaan ihan kuin vieressä olevasta radiosta öisin. Nimenomaan öisin siis. Joskus jotain jazzbiisejä, joskus jotain hirveää punkkia ja rummunhakkaamista. Joskus jotain sinfoniabiisejä. Kuorolaulua. Jne.

Siis ihan oikeita biisejä ja missään ei ollut mitään päällä. Ajattelin, että olenko tullut kreiziksi vai mitä tämä on. Kun laitoin tuulettimen pois päältä, musiikki lakkasi.

Sitten laitoin googleen haun, fans and auditive hallucinations.. tai jotain. Pilvin pimein samoja kokemuksia. Erilaisia selityksiä toki. Että jotenkin se hurina ärsyttäisi aivokuorta ja aivot alkaisivat itse tuottamaan esim musiikin kaltaista ääntä päähämme. Villeimmät ideat väittivät tuulettimen olevan jotain portteja rinnakkaismaailmoihin, joista noi biisit välittyi. Tai joku aikaportti, että musiikki tuli jostain eri aikakaudelta radion tavoin..

Erikoista. Onko kellään ollut tällaisia kokemuksia? Biisit olivat ihan kuin radiossa soitettuja.. eikä mitään itse keksittyjä.

MInä kuulen keittiössä jylläävän astianpesukoneen yläkertaan puheena! Et usko, miten helpotti lukea tekstisi :)

juu, et ole välttis sekoamassa lainkaan, vaan siihen voi olla tosiaan joku tällainen aivokuorta ärsyttävä sivumeteliselitys.. tai noh, jotkut voi selittää ne yliluonnolisenakin, että jotenkin nää sähköiset kojeet antaisi jotenkin jonkun ''kaikupohjan'' jonkun toisen ulottuvuuden tulla läpi.. tiedä sitten.. kannattaa googlailla itseä vaivaavia juttuja ja hokaa, että ei olekaan mitenkään ainokainen asioissa.. ehkä mun oli tarkoitus kirjoittaa tämä kokemus ihan sua varten..  ;) u never know

Mulle tapahtui sama 17-v kun olin kuntosalilla. Omistaja höpötti mulle treenistä kun tein vatsoja. Näkö lähti yhtäkkiä. En sanonu mitään. Esitin kuuntelevani mutta olin ihmeissäni että wtf. Pikku hiljaa näkö palasi eikä ole sen jälkeen uusiutunut 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta käsittämättömän pieni todennäköisyys-viestistä tuli mieleen...mieheni äidin sotun loppuosa on minun syntymäpäiväni, ja minun äitini sotun loppuosa on mieheni syntymäpäivä. Lisäksi miehen äidin sotussa on kirjain, jolla oma sukunimeni alkaa ja äitini sotun kirjain on se, millä mieheni sukunimi alkaa.

Ja meitä on 5,4 miljoonaa....

Pikkujuttu, mutta olen syntynyt mieheni nimipäivänä. :)

Ja minä parhaan kaverini nimipäivänä😊

Ja mieheni minun nimipäivänä =)