Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Olen kokenut lähimmäisteni kuoleman jälkeen monia selittämättömiä tapauksia. Tässä niistä yksi lyhyesti. Isäni kuoleman jälkeen olen usein herännyt tupakanhajuun. Kukaan muu talossani käynyt ei ole koskaan polttanut tupakkaa ja taloni on noin 100 metrin päässä naapurista. Siis tupakanhaju on samanlainen kuin isäni polttaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 8 tai 9v, kun istuin pihalla keinumassa. Oli iltapuoli jo, vähän kuin olisi ollut sumua nousemassa. Yhtäkkiä tuli ihan hiljaista. Linnut vaikenivat. Taivaalla näkyi himmeä, oranssi pallo. Pyöreä ja ikäänkuin ilta-auringon värinen, muttei ollenkaan niin kirkas. Enemmänkin kuin kuuta olisi katsellut, pallo valaisi, muttei häikäissyt. Se liukui hitaasti eteenpäin, kunnes katosi, en muista varmaksi, menikö se pienen pilven vai puunlatvan taa. Odotin sen tulevan uudestaan näkyviin, mutta se ei tullut. Katosi vain. Pikkuhiljaa linnut alkoivat taas laulaa.
Ihmettelin tapahtunutta varmaan kymmenen vuotta, kunnes luin jostakin artikkelin pallosalamoista. Yksi kuvauksista oli niin tutun oloinen, että ymmärsin nähneeni pallosalaman. Erikoinen kokemus.
Tapauksia on paljon. Poikani kuoli traagisella tavalla. Vähän ennen hänen kuolemaansa näin unessa mustan ihmishahmon. Heräsin siihen kun tämä sanoi vain yhden sanan: "varo" samalla tarttuen olkapäihini ja ravistaen minut hereille. Parin päivän päästä tuli olkapäihini selvät mustelmnat aivankuin joku olisi rutistanut minua niistä.
Kokeilin jos saisin itse rutistettua samanlaiset jäljet. En siinä mitenkään onnistunut. Todistajia on mustelmille.
Samoin kävi vaimolleni suurinpiirtein samoihin aikoihin. Heräsin kun kuulin vaimoni laulavan virttä. Virsi oli melodialtaan hautajaisvirsi mutta sanat olivat täysin ymmärtämättömiä. Hän lauloi 4 säkeistöä, siis noin 10 minuuttia aivan transsissa. Ja herättyään oli aivan sekaisin.
Samanlaisen näyn näki vanha tätini kun kävin vierailulla. Sanoi, että tuolla nurkassa on peikkoja , jotka soittavat. Tätini oli jo yli 90 vuotias ja ns. vanhuudenhöppänä. Sanoin vain hänelle, että soittakoon, ei se minua häiritse.
Ei ehkä mikään uskomattoman erikoinen tarina, mutta lämmitti mun sydäntä. Omassa perheessäni oli koira, joka jouduttiin lopettamaan kunniallisessa 14 vuoden iässä. Koira oli erityisen rakas, oli esimerkiksi mukana oikeastaan kaikille perhelomilla ja oli yksi meistä lapsista (kutsuttiin itseämme viisikoksi, 4 lasta +koira :D) Koira oli kuin unelmien täyttymys lapsiperheelle, kiltti kuin mikä ja aina iloinen, kun joku saapui kotiin. Muistan päivän kuin eilisin kun äitini soitti, että koira oli pakko päästää viimeiseöle matkalleen (pitkälle edennyt syöpä). Isäni oli pitänyt koiraa sylissä, hän joka sen sylissään autolla toi kotiin, piti sylissä viimeisen matkankin.
Seuraavana yönä näin koirasta unta. Jolkotteli vihreällä nummella eteenpäin, ja yhtäkkiä kuulin jonkun tutun ääneen huutavan koiran nimeä. Koiran katse kääntyi ja siellä seisoi isoisäni, joka oli kuollut, kun olin ollut aivan pieni. (Esim. Muistot pappasta hyvin hataria) Koira juoksi iloisena papan luo ja he tervehtivät toisiaan. Pappa sanoi koiralla, että sinua onkin odotettu saapuvaksi, hienon homman teit lastenlapsien kanssa , kiitos. Sitten siitä jatkoivat matkaa yhdessä. Jotenkin tuli lämmin olo, kun tiesin heidän pitävän toisilleen seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisen näyn näki vanha tätini kun kävin vierailulla. Sanoi, että tuolla nurkassa on peikkoja , jotka soittavat. Tätini oli jo yli 90 vuotias ja ns. vanhuudenhöppänä. Sanoin vain hänelle, että soittakoon, ei se minua häiritse.
Hanki oma kirjoitti:
Tämä tulee kuulostamaan huonolta trollaukselta mutta vannon etten keksi tätä päästäni. :D Olen yleensä ihan rationaalinen ihminen joka yrittää selittää kaiken logiikalla ja fysiikalla enkä usko henkimaailmaan vaikka välillä haluaisinkin, mutta tätä en ole vielä osannut vedenpitävästi selittää.
Kylpyhuoneeni peilikaapissa on vibra, sellainen ihan perusmallinen pattereilla toimiva kierrettävä. Tuskin tarvitsee selittää mihin sitä välillä käyttelen. No, yhtenä iltana pari viikkoa sitten laitoin sen takaisin kaappiin pesun jälkeen sen kummempia miettimättä. Yöllä kolmen jälkeen herään johonkin kummalliseen ja tajuan että jossain surisee. Ensin mietin naapureita tai katua ja lähden äänen perään. Peilikaapissahan tuo surisi itsekseen puoliteholla.
Kummastelen hetken miten se on itsekseen mennyt päälle, mutta koska se on osittain hammastahnatuubin päälle niin oletan että ehkä se on siinä kääntynyt niin että virta on kiertynyt päälle. Sammutan sen ja laitan hyllylle varmistaen että se on tasaisesti kyljellään eikä voi enää mitenkään kiertyä. Nukahdan ja tunnin päästä herään samaan surinaan. Tässä vaiheessa vedin paristot pois ja tungin sen makuuhuoneessa olevaan pahvilaatikkoon. Päällimmäinen tunne oli huvituksen sekainen ärsytys, sillä nukuin huonosti ja työpäivästä tulikin väsynyt. Vieläkään en tajua miten se meni itsekseen päälle kahdesti. Reilun vuoden aikana se ei ole kertaakaan tehnyt tuota. Tuliko siihen oikosulku vai mikä? Kummitteleeko kerrostaloasunnossani joku seksipervo joka lainailee toisten välineitä? Maanjäristys tärisytti peilikaappia?
Kumikikke kummittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enoni näki unessa, että lehdessä luki auto-onnettomuudesta, jossa hänen ystävänsä kuoli. Seuraavana päivänä hän näki saman tekstin lehdessä ja se oli sanasta sanaan samanlainen kuin hän oli unessa nähnyt ja vielä lehdessä samassa paikassakin.
Lueskelin tätä viestiketjua myöhään eilen illalla. Joku tuolla sanoi, että olisi jostain kuullut, että klo 3.03 verho meidän maailman ja henkimailman välissä olisi ohuimmillaan. Liekö oli sattumaa, mutta eräsin yöllä tasan klo 3.02 ja minuutin ajan pääni vierestä ulkoseinästä kuului ihmeellistä rapinaa, sen jälkeen hiljeni, enkä kuullut enää vastaavaa vaikka valvoin tämän jälkeen ainakin tunnin.
Itselleni mieleenpainuvin ''yliluonnollinen'' tai selittämätön tilanne on lapsuudestani. Olin 6-tai 7-vuotias, nukuin omassa huoneessani selkä huoneeseenpäin ja kasvot seinää kohti kyljelläni. Heräsin siihen, kun tunsin selässäni kutittelua, käännyin ja näin kun jokin itseäni pienempi maahista muistuttava ukko juoksi huoneen poikki vaatekaappiin kaataen matkallaan kolistellen lattialla olleen lelukorin. Huusin itkien ja hämmentyneenä äitini paikalle. Mietin useasti että mitähän hittoa, ei tuo voinut mitenkään olla totta ja olinko kuitenkin jotenkin pääni sisällä unessa, vaikka hereillä olinkin.. Mutta. Se illalla paikallaan ollut lelukori oli todellakin kaatunut juuri kuten näin. Sen jälkeen meni ainakin 10 vuotta, etten uskaltanut koskaan nukkua kasvot seinää kohti.
Samaisessa vanhassa talossa asuessamme myös vuosia sitten kadonneita tavaroita ilmestyi selittämättömästi paikkoihin, missä ne eivät voineet mitenkään olla, etteikö niitä olisi sinä aikana huomannut. Esimerkiksi tyhjälle pöytätasolle.
Isoisäni parantui selittämättömästi sokeuteen johtavasta silmänpohjanrappeumataudista, samainen perinnöllinen sairaus oli sokeuttanut täysin myös hänen isänsä. Kukaan lääkäri ei osannut selittää tätä, sillä siitä parantumisen ei pitäisi olla mahdollista. Aiemmin hän ei tunnistanut lapsenlapsiaankaan kadulla kohdatessa, saati kyennyt autolla ajamaan, lukemaan tai näkemään tv:tä . Nyt hän ajaa jälleen autoa ja näkee jopa ilman lasejaan.
Eräs sukulaiseni oli yksin kotona ollessaan puistellut mattoja omakotitalonsa yläkerran ikkunasta, horjahti siitä ja oli putoamassa, kun jokin otti hänestä kiinni ja veti takaisin sisälle. Ketään ei kuitenkaan huoneessa näkynyt.
Samankaltainen tilanne oli veljelläni, joka oli kävelemässä suoraan ohi ajavan auton alle, kun hän tunsi jonkin tarttuvan voimakkaasti itseensä ja pysäyttäen juuri ajoissa hänet tienlaitaan.
Ystäväni oli sairaalassa kuolevan isänsä vierellä, kun tämän poismenon hetkellä huoneen valtasi kirkas sininen valo joka ''lensi'' huoneen poikki.
Kun mummuni kuoli, hautajaisten jälkeen muutaman kerran pappani kuuli heidän yhteisessä talossaan kun makkarin ovet paiskoituivat itsestään kiinni. Hän arveli että mummuni kävi ilmoittamassa itsestään ja sanomassa omaan topakkaan tyyliinsä viimeiset hyvästit... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pappi ja joutunut tekemään pitkiäkin reissuja työni takia. Kerran minut majoitettiin 200v vanhan hirsitalon kamariin jossa kuulemma kummitteli eikä sitä siitä syystä käytetty. Alkuyö meni hyvin, noin klo 02 marssi ovesta sisään puolenkymmentä sarvipäätä, semmosta polvenkorkusta, hiilihankojen kanssa. Käännyin seinään päin mutta ukot seurasivat perässä, Kun makasin selälläni ukot hyppäsivät mahan päälle. Kun ehdotin että kerätään kolehti Merimieskirkolle, sarvipäät katosivat ja sain nukkua loppuyön rauhassa!
Juu tiedän tää ei oo vrm mitenkään pelottavaa muttaa..
Olin tossa kaks vuotta sitten yksin kotona ja luin kait kirjaa. Istuin yksin mun sängylläni ja ihan yhtäkkiä, vessassa oleva kaappi rämähtää kovalla äänellä kiinni. Mitään ikkunoita ei ollut auki ja siks ihmettelinkin sitä rämäystä. En kuitenkaan kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota vaan jatkoin lukemista.
Olisko mennyt n. 10min ja keittiössä putos veitsiä taas hirveellä ryminällä lattialle. Tän jälkeen olin ihan paniikissa talossa ja vielä mun ilokseni asunnossa alkui kuulua puhelun tuuttausääntä, vaikka mun puhelin oli pois päältä.
Että semmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole itse koettu tapaus, mutta menee aiheen piiriin...
Äitini sisko kuoli tapaturmaisesti 80-l. lopussa. Kuolinhetkensä oli keskellä yötä, ja samalla hetkellä äitini heräsi lankapuhelimen pirinään. Hänen vastatessaan linjalla ei ollutkaan ketään. Tämä olisi voinut mennä sattuman ja unien piikkiin, mutta myös äitini sisarussarjasta yksi veli heräsi tuona samaisena hetkenä siihen, että heidän ovikellonsa soi, eikä oven takana kuitenkaan sitten ollut ketään. Eli jollain "yliluonnollisella" tavalla tieto tätini kuolemasta tuli näille hänen sisaruksilleen reaaliajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.
Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.
Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.
Itselleni kävi melkein sama kun olin ala-asteella! Istuin tunnilla ja mulla yhtäkkiä alkoi silmissä väristä jotenkin tosi oudosti niin etten nähnyt mitään. Onneksi meni melko nopeasti ohi kyllä säikähdin:D
Tuollaine lasketaan migreenikohtaukseksi. Mullekin tuli ekan kerran viime vuonna 39 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu näistä kauhean usein ja olen ihan korkeakoulutettu rationaalisestikin ajatteleva ihminen, mutta samaistun noihin ajatuksiin, että yhtäkkiä vaan tulee sellanen rauhallinen ja levollinen tunne ja pakahduttavan hyvä olo, kun kaikki tuntuu selkeältä ja että tajuaa mistä maailmankaikkeudessa on kyse. Sitten oon huomannu kans että maailmankaikkeudella on ironinen huumorintaju. Olin just kokenu sellasen hetken, että yhtäkkii koko elämä tuntui avautuvan eri tavalla ja yhteyden kautta kaikkeen. Tajusin, että koko maailma on minussa ja ollaan kaikki yhtä. Ja elämässä on tarkoitus oppia ja kasvaa aidoksi omaksi itsekseen mitä sisimmässään on.Tämän havahtumisen jälkeen olin ystäväni luona käymässä ja sattumalta ottanut mukaan paidan ja laittanut sen seuraavana aamuna päälleni. Paidan printissä luki "I woke up like this" naurettiin ystävän kanssa, että taas se maailmankaikkeus kujeilee. Woke up siis suomennettuna tarkoittaa heräämistä. Olin ostanut paidan kirppikseltä samalla viikolla ja en ollut ajatellut tekstiä aiemmin sen kummemmin enkä tuona merkityksenä.
Kun kummitätini tuli vanhaksi ja sairaaksi, yhteys häneen katkesi. En tuntenut hänen ystäviään eikä hän ollut sukulaiseni, joten kukaan ei kertonut, kun hän muutti hoitokotiin. Hän vain lakkasi vastaamasta puhelimeen ja hänelle lähettämäni posti palautui takaisin. Ajattelin, että ehkä hän oli kuollut.
Niin kului muutama vuosi. Sitten heräsin muutamana aamuna niin, että päässäni soi laulu "päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä aina lohdutuksen saan."
Parin viikon kuluttua puhelin soi ja soittajalla oli minulle vieras numero. Minulla on tapana hylätä vieraasta numerosta tulevat soitot, mutta tähän soittoon vastasin kuin refleksinomaisesti. Soittaja oli kummitädin sukulainen, joka oli löytänyt tietoni tädin papereista. Hän kertoi kummitädin kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Hautajaisissa laulettiin tuo laulu, päivä vain ja hetki kerrallansa.
Tämä kokemus ei ollut pelottava, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Mökkeilijä kirjoitti:
Muutama kesä sitten menin kahden ala-asteikäisen lapseni kanssa mökillemme. Mökissä on 2 makuuhuonetta ja tupa avokeittiöineen. Nukuin yksin yhdessä ja lapset toisessa huoneessa ja heräsin ahdistavaan uneen, jossa tuvan puolella lenteli tummia hahmoja niin, että ne vaan vilahti oviaukon editse, ihan kuin seinältä toiselle. Muutama sekunti siitä vanhempi lapsista alkoi itkemään, että sanoi että näkee pahaa unta. Pyysin lapset viereeni ja jatkoimme unia. Aamulla kyselin tytöltä että mitä unta hän oli nähnyt, niin sanoi että tuvassa oli ollut jotain pelottavaa ja ihan kun siellä olisi lennellyt jotain hahmoja.
Tais vetää naamaa vähän kalpeaksi kun tyttyö kyseli, et olenko kunnossa...
Lepakoita
Me lesbot kunnioitamme ihmisten, etnkin pikkutyttöjen nukkumisrauhaa joten kommenttisi oli todella asiaton!!
Ei vaiskaan, vitsi :) Ja lepakot ovat kyllä todennäköinen selitys etenkin jos tuvan oven vastaisella seinällä on hormi. Ovenkarmin ylöpuolella on usein lepakon mentävä kolo ja hormista pääsee ulos. Lento on niin nopeaa että itse eläintä ei oikeastaan näe, aistii vaan jonkun ison vilahtavan ohi.
Ahaa33 kirjoitti:
Olen kuullut selkeitä askeleita portaikossa, jonka vieressä aikoinaan nukuin. Muistan yhden tietyn kerran kun menin jopa kysymään oven ulkopuolelle kuka siellä on. Kaikki nukkuivat. Toinen: näin alle kouluikäisenä unia, missä katsoin itseäni nukkumassa. Yhdessä unessa olin huoneessa siskoni vieressä eri pedeillä. Ala-asteen loppupuolella menimme ulkomaille perheen kanssa. Päivä kului, tehtiin kaikkea kivaa. Illalla kaikkien iltapuuhien jälkeen menin viimeisenä sänkyyn. Maatessani aseti toisen jalkani koukkuun, ja muistin. Näin flashbackin unestani ja kyyneleet tuli silmiin säikähdyksestä. Koitin siskolle selittää mutta ei se nyt tietenkään tajunnut :D Häiritsee vieläkin, lapsena unet mitä näin oli usein toistuvia, joitain painajaisia näin kymmeniä, miltei satoja kertoja. Yksi niistä toistuvista oli uni mitä en voinut käsittää enkä selittää. Siinä oli tasaista valkoista mikä rauhoitti, ja epätasaista, joka oli kun rytättyä paperia ja lumisadetta ruudusta. Siinä ei tosiaan muuta ollut kuin visuaalinen ärsyke. Se vaihtui tasaisen ja epätasaisen välillä, fiilikset sen mukaan. Paniikkia ja rauhaa. Varmaan 4-12 vuotiaana tuota painajaista näin, vuosia siis. Mursin selkäni pahasti alle vuosi sitten, negatiivisia tunteita pyöri tietty paljon silloin päässä. Olin vahvoilla kipulääkkeillä tuolloin ja kesken seksin, aloin näkemään samaa kuin painajaisessani, silmät auki tai kiinni. Näin sitä pitkään, minuutteja ja hämmennyin. Mutta asia myös selkeytyi minulle. Minulle se hämmentävä uni sai viimein tarkoituksen. Ihmettelen vaan miksi jo silloin, saa kyllä kyseenalaistamaan kaiken. Why?
Minullakin oli lapsena uni joka toistui : ilmassa oli pyyhekumi eikä siis muuta ollenkaan ja se alkoi täristä ja kieppua ja kieppua. Oudointa siinä unessa ja sen toistumisajankohdassa oli se että aina kun olin nähnyt sen unen sain kuumetta!
Olin laittamassa pyykkejä kuivumaan, kun selvästi tunsin isäni seisovan takanani tosi huolissaan. Ensin haistoin vain faijan, sitten ihan kuin joku olisi polttanut roskia ja jotain kumia. Tuli tunne että nyt täytyy soittaa, kaikki ei oo hyvin. Isäni oli just silloin katselemassa palavaa taloaan, josta ei jäänyt paljoa jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paljon kristittyjä, jotka eivät usko jälleensyntymiin, sillä se on itämaista uskontoa, jolla ei ole kristillisyyden kanssa mitään tekemistä.
Voi kuule, minä uskon että Allah, Jahve ja Jumala on ihan yksi ja sama yksi ja ainoa Jumala.
En pilkkaa kristillisyyttä, päinvastoin, mutta älä dissaa ihmisiä jotka uskovat toisin. Peace ! <3
Jeesus dissasi. Kukaan ei tule Isän luokse kuin minun kauttani. Universumi ei ole valintamyymälä josta voimme poimia mitä huvittaa. Asiat ovat JOTENKIN eivätkä miten tahansa.
Kohta täällä nimimerkki vanhempi rouva kirjoittaa mysteeristä: Kerran tuntematon numero soitti minulle ja vaikka kuuloni on huono, tunnistin sen olevan lapsenlapseni. Kysyin miten tyttöjen ilta on mennyt kuten aina kysyn kun tytöt soittelevat. Tyttö lopetti puhelun vähin äänin ja myöhemmin kuulin etteivät lapsenlapset olleetkaan soitelleet minulle silloin! Tämän oli pakko olla viesti sinä päivänä tasan 20 vuotta sitten kuolleelta lapseltani....