Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Te, joiden elämässä samat numerot näyttävät toistuvan; kannattaa tutustua numerologiaan. Toistuvilla numeroilla/numerosarjoilla on oma merkityksensä, ne eivät tule sattumalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime yönä humanoidit vierailivat luonani. Näin tapahtuman jotenkin halvaantuneena ja katon rajasta. Kirkas valo täytti huoneen ja siitä ilmeni kaksi hahmoa joilla oli suuret silmät ja pieni suu sekä nenä. He tekivät kirurgisen operaation kallooni. Ikäänkuin ottivat jonkin näytepalan. Ennenkuin he ompelivat tai pikemminkin "hitsasivat" kallon palasen takaisin paikoilleen, toinen otti ja kirjoitti sen palasen sisäpuolelle tussin näköisellä kynällä #nofear2016. Aamulla kun heräsin yritin katsella peilillä enkä nähnyt mitään jälkiä mistään leikkauksesta, mutta nyt sitä kohtaa alkoi jomottamaan.
Ukkini oli joutunut sairaalaan ja kävin häntä moikkaamassa. Siellä ukki sanoi minulle, että hänen veljensä tuli häntä tervehtimään sanoin "haemme sinut huomenna kotiin". Hänen molemmat veljensä oli kuolleet yli 5-8 vuotta sitten jo ja ukkini oli viimeinen sisarus elossa. Seuraavan päivän aamuna sain soiton, ukin nukkuneen pois. Jäi mieleeni... tuliko hänen veljensä oikeasti ukkini luokse kertomaan, että kuolemaa ei tarvitse pelätä?!
Kun erosta puhuessa mies raivostui ja alkoi uhkailla perhesurmalla. Kun uutisissa on perhesurmista, aina tulee mieleen että meilläkin olisi voinut käydä niin.
Vierailija kirjoitti:
Ukkini oli joutunut sairaalaan ja kävin häntä moikkaamassa. Siellä ukki sanoi minulle, että hänen veljensä tuli häntä tervehtimään sanoin "haemme sinut huomenna kotiin". Hänen molemmat veljensä oli kuolleet yli 5-8 vuotta sitten jo ja ukkini oli viimeinen sisarus elossa. Seuraavan päivän aamuna sain soiton, ukin nukkuneen pois. Jäi mieleeni... tuliko hänen veljensä oikeasti ukkini luokse kertomaan, että kuolemaa ei tarvitse pelätä?!
Minunkin ukkini kertoi samankaltaisesta kokemuksesta vähän ennen kuolemaansa. Ukki oli 9-kymppiseksi virkeä ja hyväkuntoinen, mutta ihan viimeisinä aikoina hänen kuntonsa ja energiansa hiipui nopeasti, ja hän oli sairaalahoidossa. Paria päivää ennen ukin poismenoa isäni oli tapansa mukaan vierailemassa ukin luona ja kysyi siinä samalla, että oliko muita perheenjäseniä/sukulaisia käynyt samana päivänä ukkia katsomassa. Ukkia sanoi, että "Kalle" - serkkuni - oli käynyt, ja että "Anneli" - ukin vaimo eli mummini - oli ollut tämän mukana. Erikoisen tilanteesta teki se, että mummini kuoli n. 6 vuotta ennen ukkia. Eli joko ukin elämän hiipuessa hänen aivonsa tuottivat epätosia muistikuvia siitä, mitä ympäristössä todellisuudessa tapahtui, tai sitten jo aiemmin edesmennyt läheinen on tullut ikään kuin valmistelemaan ihmistä ennen tämän kuolemaan. Itse haluan uskoa jälkimmäiseen teoriaan, sillä se on mielestäni kaunis ja hyvin lohdullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minunkin ukkini kertoi samankaltaisesta kokemuksesta vähän ennen kuolemaansa. Ukki oli 9-kymppiseksi virkeä ja hyväkuntoinen, mutta ihan viimeisinä aikoina hänen kuntonsa ja energiansa hiipui nopeasti, ja hän oli sairaalahoidossa. Paria päivää ennen ukin poismenoa isäni oli tapansa mukaan vierailemassa ukin luona ja kysyi siinä samalla, että oliko muita perheenjäseniä/sukulaisia käynyt samana päivänä ukkia katsomassa. Ukkia sanoi, että "Kalle" - serkkuni - oli käynyt, ja että "Anneli" - ukin vaimo eli mummini - oli ollut tämän mukana. Erikoisen tilanteesta teki se, että mummini kuoli n. 6 vuotta ennen ukkia. Eli joko ukin elämän hiipuessa hänen aivonsa tuottivat epätosia muistikuvia siitä, mitä ympäristössä todellisuudessa tapahtui, tai sitten jo aiemmin edesmennyt läheinen on tullut ikään kuin valmistelemaan ihmistä ennen tämän kuolemaan. Itse haluan uskoa jälkimmäiseen teoriaan, sillä se on mielestäni kaunis ja hyvin lohdullinen."
Itse asiassa minunkin mummo (sama joka näki eläessään enneunia ja josta kirjoitin aiemmin tässä keskustelussa) oli kertonut nähneensä miehensä (ukkini) ja vanhimman siskonsa veljen, joka oli kuollut monta kymmentä vuotta sitten (olivat ilmeisesti käyneet mummon luona?) vähän ennen mummon kuolemaa (taisi olla niin että tuota "käyntiä" seuraavana päivänä mummo meni ensin koomaan ja sitten kuoli). Ja tosiaan tuo ukkini eli mummon mies oli kuollut jo monta kymmentä vuotta ennen mummoa tapaturmaisesti, samoin mummon siskon mies oli kuollut aikaisin perinnölliseen sydänsairauteen. Mummo oli ilmeisesti nähnyt nämä kun oli kertonut tädilleni ja äidilleni noiden vierailusta. Mummo oli myös nähnyt äitini pienenä, pikkutyttönä, kuin 40 vuotta sitten, en tiedä johtuiko lääkkeistä vai mistä.
Toinen erikoinen asia oli, että ihan kuin mummo olisi pitkittänyt kuolemaansa siihen asti, että näki kaikki tärkeimmät läheisensä (äitini veli kiirehti mummon viimeisenä elinpäivänä monen sadan kilometrin päästä sairaalaan katsomaan mummoa, mummo kuoli vain vähän sen jälkeen kun enoni oli paikalla).
Mulle on tapahtunut vaikka mitä. Mua ei pelota enää mikään. En tiedä, sairastanko jotain skitsofreniaa, mutta paljon mulle on tapahtunut.
Olen nähnyt eläinten "kummituksia", jotka toimivat noin kuin eläimet yleensä. Kun ystäväni melkein kuoli hätäleikkauksessa, heräsin sinä yönä siihen aikaan ja näin valkoisen hahmon vierelläni. Aamulla tiesin, että puhelin pian soi. Ja se soi. Ystävä selvisi, mutt hän oli ikäänkuin elämän ja kuoleman rajalla tuohon aikaan.
Teininä näin jatkuvasti outoja hahmoja, yleensä ihmisten muotoisia. Aikuisenakin joskus, mutta vähemmän. Opin, että ne ovat harmittomia.
Yhteen aikaan mua vainosi jotkin mustat hahmot. Kissanikin katseli siihen suuntaan, jossa välillä näin niitä. Ne alkoivat ahdistaa mua unissakin, tulivat ja jotenkin kietoutuivat mun ympärilleni. Se olotila oli sietämätön. Lopulta kiersin ympäri asuntoa ja käskin sinne kuulumattomia poistumaan. Jatkoin sitkeästi, kunnes ilmiö loppui. Öisin etenkin kämpässä hiipparoi ties mitä.
Jossain vaiheessa tuntui siltä, että "toin mukanani" jotain ylimääräistä aika usein käydessäni ulkona. Joskus kuului askelia ihan vierestä tai esim. yskimistä. Kun silloinen puoliso lähti jonnekin, puhuin tälle ilmiölle. Usein se loppui. Outoa oli, että kun mielestäni kämpässä oli joku ylimääräinen, puoliso näki öisin painajaisia ja heräsin usein siihen sätkimiseen. Muuten hän ei koskaan sätkinut sillä tavalla nähdessään painajaisia.
Kerran mua seuraili erittäin sinnikäs jokin. Heräilin öisin siihen, että miehen ääni tervehti mua. Sitten menin erään vanhan sukulaisen luo. En sanonut mitään tästä, mutta hän päivitteli, miten mun mukanani on tullut joku ja hän ei ollut varma, kumpi meistä kävelee kämpässä. Myöhemmin hän kuvaili tätä "tyyppiä" aivan sellaiseksi kuin olin itsekin sen nähnyt. Se myös jäi sukulaisen luokse. En enää koskaan nähnyt sitä, mutta sukulainen kuuli sen astelevan nurkissaan vielä pitkään.
Eräänä yönä nousin sängystä vessaan ja edessäni seisoi täysin kiinteän ja todellisen näköinen viittaan pukeutunut tyyppi, jolla oli kissan pää. Se näytti vähän egyptiläseltä jumalalta ja oli noin kolme metriä korkea. Sillä kerralla todella jähmetyin kauhusta ja kun huusin, tämä hahmo hymyili ja jotenkin hiipui näkyvistä. Se hymy oli niin hyväntahtoinen, että pahoittelin heti kun säikähdyksestä toivuin.
Olen poistunut kehostani monesti. Näen aina itseni sängyllä. Ensin luulen vain nousevani istumaan normaalisti, mutta kun seison sängyn vierellä, näen itseni siinä makaamassa. Yleensä lähden vain innoissani lentämään ulos. Se tunne on niin vapaa. Olo on kuin hereillä, mutta innostun aina huomatessani, että voinkin lentää. Harmillista, että jotenkin imeydyn takaisin liian pian.
Olen tehnyt itselleni sellaiset kivet, joissa on merkkejä. Ne ovat erittäin kätevät, kun jokin tavara on kadonnut. Viimeksikin kiveen maalattu nuoli osoitti tasan sinne, missä tavara oli. Niin käy joka kerta, kun kysyn. Joskus päätin kokeilla tarot-kortteja ja edelleen joka kerta sormia polttelee oikean kortin kohdalla. Korttien kanssa on tapahtunut liikaa outoja sattumia.
Kerran ohitseni kulki sellainen tavallinen keski-ikäinen tuulipukumies. Näin hänellä kirkkaanvalkoiset siivet. Mikä lie sauvakävelevä enkeli.
Olen agnostikko. En oikeastaan usko mihinkään, vaikka haluaisin ja olen kokenut liikaa sattumia. Haluaisin uskoa, mutta epäilen vain olevani sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verkkokalvon irtauma joka kerkesi tarkan näön alueelle oli todella pelottavaa. Onneksi se saatiin korjattua, kiitos loistavan silmäkirurgin
Aika hassuja yhteensattumia on tullut vastaan joitakin. Esim. sisareni, kälyni ja parhaan ystäväni syntymäpäivä on sama.
Kaverillani nimeltään vaikkapa Kati taas on veli nimeltä Mikko. Kumpikin ovat naimisissa, ja Katin miehen nimi on myös Mikko. Samoin veli-Mikon vaimon nimi on Kati. Lapsille sentään on annettu eri nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräänä yönä nousin sängystä vessaan ja edessäni seisoi täysin kiinteän ja todellisen näköinen viittaan pukeutunut tyyppi, jolla oli kissan pää. Se näytti vähän egyptiläseltä jumalalta ja oli noin kolme metriä korkea.
Aika korkea talo sulla jos 3 metrinen mahtii seisomaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeilijä kirjoitti:
Muutama kesä sitten menin kahden ala-asteikäisen lapseni kanssa mökillemme. Mökissä on 2 makuuhuonetta ja tupa avokeittiöineen. Nukuin yksin yhdessä ja lapset toisessa huoneessa ja heräsin ahdistavaan uneen, jossa tuvan puolella lenteli tummia hahmoja niin, että ne vaan vilahti oviaukon editse, ihan kuin seinältä toiselle. Muutama sekunti siitä vanhempi lapsista alkoi itkemään, että sanoi että näkee pahaa unta. Pyysin lapset viereeni ja jatkoimme unia. Aamulla kyselin tytöltä että mitä unta hän oli nähnyt, niin sanoi että tuvassa oli ollut jotain pelottavaa ja ihan kun siellä olisi lennellyt jotain hahmoja.
Tais vetää naamaa vähän kalpeaksi kun tyttyö kyseli, et olenko kunnossa...
Lepakoita
Me lesbot kunnioitamme ihmisten, etnkin pikkutyttöjen nukkumisrauhaa joten kommenttisi oli todella asiaton!!
Ei vaiskaan, vitsi :) Ja lepakot ovat kyllä todennäköinen selitys etenkin jos tuvan oven vastaisella seinällä on hormi. Ovenkarmin ylöpuolella on usein lepakon mentävä kolo ja hormista pääsee ulos. Lento on niin nopeaa että itse eläintä ei oikeastaan näe, aistii vaan jonkun ison vilahtavan ohi.
Hyi kamala. Pelkään lepakoita niin paljon, että nukkuisin mieluummin mökissä, jossa lentelee kummituksia tai vaikka itse Saatana :'D
Oikeasti, mulla on vaikea-asteinen lepakoiden pelko ja välttelen ulkonaliikkumista silloin kun ne lentelevät. Jos sisälle tulisivat, menisin vaikka autoon nukkumaan, sinne eivät pääsisi.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräänä yönä nousin sängystä vessaan ja edessäni seisoi täysin kiinteän ja todellisen näköinen viittaan pukeutunut tyyppi, jolla oli kissan pää. Se näytti vähän egyptiläseltä jumalalta ja oli noin kolme metriä korkea.
Aika korkea talo sulla jos 3 metrinen mahtii seisomaan
Olisikin.
En ollut kotona. Paikassa oli korkea katto. Ja myönnettäköön, ettei mulla ollut mittanauhaa, enkä uskaltanut kysyä pituutta, joten jää vähän arvoitukseksi, miten pitkä se oli. Huomattavasti pidempi se oli kuin 210 cm pitkä ihminen, jonka tunnen. Todella huomattavasti. Tämä ihminen olisi näyttänyt todella lyhyeltä.
Ehkäpä juuri kattoni mataluus esti tätä otusta ilmestymästä aikaisemmin. :D Kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukkini oli joutunut sairaalaan ja kävin häntä moikkaamassa. Siellä ukki sanoi minulle, että hänen veljensä tuli häntä tervehtimään sanoin "haemme sinut huomenna kotiin". Hänen molemmat veljensä oli kuolleet yli 5-8 vuotta sitten jo ja ukkini oli viimeinen sisarus elossa. Seuraavan päivän aamuna sain soiton, ukin nukkuneen pois. Jäi mieleeni... tuliko hänen veljensä oikeasti ukkini luokse kertomaan, että kuolemaa ei tarvitse pelätä?!
Minunkin ukkini kertoi samankaltaisesta kokemuksesta vähän ennen kuolemaansa. Ukki oli 9-kymppiseksi virkeä ja hyväkuntoinen, mutta ihan viimeisinä aikoina hänen kuntonsa ja energiansa hiipui nopeasti, ja hän oli sairaalahoidossa. Paria päivää ennen ukin poismenoa isäni oli tapansa mukaan vierailemassa ukin luona ja kysyi siinä samalla, että oliko muita perheenjäseniä/sukulaisia käynyt samana päivänä ukkia katsomassa. Ukkia sanoi, että "Kalle" - serkkuni - oli käynyt, ja että "Anneli" - ukin vaimo eli mummini - oli ollut tämän mukana. Erikoisen tilanteesta teki se, että mummini kuoli n. 6 vuotta ennen ukkia. Eli joko ukin elämän hiipuessa hänen aivonsa tuottivat epätosia muistikuvia siitä, mitä ympäristössä todellisuudessa tapahtui, tai sitten jo aiemmin edesmennyt läheinen on tullut ikään kuin valmistelemaan ihmistä ennen tämän kuolemaan. Itse haluan uskoa jälkimmäiseen teoriaan, sillä se on mielestäni kaunis ja hyvin lohdullinen.
Voit hyvinkin olla oikeassa, että kyse vanhojen ihmisten höperöjutuista. Mutta, tuonpuoleisesta kun ei ole todisteita niin minäkin lohdullisella tavalla haluan uskoa, että kun itse vedän viimeisen henkäyksen, näkisin itse omia läheisiä, vaikka ukin. Ehkä ne jotka levollisesti lähtevät keskuudestamme, oikeasti lähtevät helpottuneilta, koska eivät lähde "yksin" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hassuja yhteensattumia on tullut vastaan joitakin. Esim. sisareni, kälyni ja parhaan ystäväni syntymäpäivä on sama.
Kaverillani nimeltään vaikkapa Kati taas on veli nimeltä Mikko. Kumpikin ovat naimisissa, ja Katin miehen nimi on myös Mikko. Samoin veli-Mikon vaimon nimi on Kati. Lapsille sentään on annettu eri nimet.
Minulla (syntynyt maalla paikassa x) ja exällä (syntynyt kaupungissa y) on samannimiset tädit, joilla on kaksoisnimet mutta käyttävät vain etuosaa. He ovat syntyneet samana vuonna ja menneet naimisiin yhtä nuorina keskenään samannimisten miesten kanssa. Minun väkeni on asuneet exän sukulaisten naapurissa, tosin täti oli jo muualla mutta ex perheineen ja hänen isovanhempansa asui siellä vielä muutaman vuoden.
Tapasimme kun hänet toi meille entinen naapuri, joka asui syntymäkylässäni kuten exäkin, vieläpä esivanhempieni vanhassa mökissä. Tämä naapuri oli myös asunut exän lapsuudenkodin naapurustossa ja tullut paikkakunnalle saman sivukylän kautta kuin ex. Hän oli myös asunut äitini syntymäpitäjässä -80 km kotoani- ja tuntenut ihmisiä, joita äitini muisti lapsuudestaan.
Naapurissa oli isäntä, joka oli kotoisin äidin ja minun kotipitäjän puolivälistä, mutta heillä oli ollut sama opettaja joka sitten jämähtikin äitini pikkukylään.
Luin kirjan tästä aiheesta, kuinka mm. vanhainkodeissa tai sairaaloissa oli tutkittu, että melko moni vanhus oli puhunut ennen kuolemaansa tutuista edesmenneistä, jotka tulevat hakemaan mukaansa tai valmistelevat lähtöön.
Samoin se, että voi viivyttää lähtöään, että ehtii nähdä kaikki elävät rakkaat vielä ennen lähtöä.
Toisaalta moni kuolee sillä hetkellä, kun kukaan ei ole sängyn vierellä, vaan hakemassa kahvia tai jossain käväisemässä. Ikään kuin lähtee silloin, kun kukaan ei pidättele.
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjan tästä aiheesta, kuinka mm. vanhainkodeissa tai sairaaloissa oli tutkittu, että melko moni vanhus oli puhunut ennen kuolemaansa tutuista edesmenneistä, jotka tulevat hakemaan mukaansa tai valmistelevat lähtöön.
Muistaisitko tuon kirjan nimeä?
Nimistä hauska yhteensattuma, tässä tuntemani nimikaksosperhe. Samalla pienellä paikkakunnalla molempien perheiden äitien nimet sanotaan Minna Meikäläinen ja isät Matti Meikäläinen. Siis sukunimiä myöten. Molemmissa perheissä tyttö ja poika, molempien poikien etunimet ja siis myös sukunimet samat, tytöillä pieni ero tyyliin Marja ja Marjatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkeilijä kirjoitti:
Muutama kesä sitten menin kahden ala-asteikäisen lapseni kanssa mökillemme. Mökissä on 2 makuuhuonetta ja tupa avokeittiöineen. Nukuin yksin yhdessä ja lapset toisessa huoneessa ja heräsin ahdistavaan uneen, jossa tuvan puolella lenteli tummia hahmoja niin, että ne vaan vilahti oviaukon editse, ihan kuin seinältä toiselle. Muutama sekunti siitä vanhempi lapsista alkoi itkemään, että sanoi että näkee pahaa unta. Pyysin lapset viereeni ja jatkoimme unia. Aamulla kyselin tytöltä että mitä unta hän oli nähnyt, niin sanoi että tuvassa oli ollut jotain pelottavaa ja ihan kun siellä olisi lennellyt jotain hahmoja.
Tais vetää naamaa vähän kalpeaksi kun tyttyö kyseli, et olenko kunnossa...
Lepakoita
Me lesbot kunnioitamme ihmisten, etnkin pikkutyttöjen nukkumisrauhaa joten kommenttisi oli todella asiaton!!
Ei vaiskaan, vitsi :) Ja lepakot ovat kyllä todennäköinen selitys etenkin jos tuvan oven vastaisella seinällä on hormi. Ovenkarmin ylöpuolella on usein lepakon mentävä kolo ja hormista pääsee ulos. Lento on niin nopeaa että itse eläintä ei oikeastaan näe, aistii vaan jonkun ison vilahtavan ohi.
Hyi kamala. Pelkään lepakoita niin paljon, että nukkuisin mieluummin mökissä, jossa lentelee kummituksia tai vaikka itse Saatana :'D
Oikeasti, mulla on vaikea-asteinen lepakoiden pelko ja välttelen ulkonaliikkumista silloin kun ne lentelevät. Jos sisälle tulisivat, menisin vaikka autoon nukkumaan, sinne eivät pääsisi.
-ohis
Olen saanut todnäk.lepakon poskelleni sysipimeässä syysmyrskyssä, se tuntui lämpimältä nahkarukkaselta joka lensi pois. Onneksi oli kääntynyt puhumaan takanani kulkevalle kaverille, koska muutenhan sehän olisi tullut suoraan päin näköä.
Tapasin puolisoni 18-vuotiaana muutettuani satojen kilometrien päähän lapsuudenkodistani. Tässä hauskaa oli se, että puolisoni oli lapsuudessaan viettänyt kaikki kesänsä mökillä, joka oli ihan parinkymmenen kilometrin päässä kodistani!
Minullekin kävi näin: nukahdin sohvaan ja sikeästi. Hetken päästä minua nykii hereille joku! Katson ja näen mustan hahmon mutta en kasvoja . Sanoi että nyt pitäisi lähteä! Sanoin etten lähde minnekään vaan nyt ainakin nukun. Hahmo jatkoi minun ravisteluani. Sanoin etten lähde . Hän siirtyi eteiseen ja jäi sinne viipyilemään.
Sitten vaain nukuin kuitenkin. Aamulla minua vaivasi todella kenellä on noin iso kroppa ja isot jalat. Soitin veljelleni että onko joku kuollut ja veli naurahti että unta vaan.
Olin varma että joku tuttuni se oli ! En saanut siinä ketään mieleeni. Hetken päästä soi puhelin ja siellä oli joku puolituttuni joka ilmoitti että Pekka on kuollut. Pekka oli kamuni jonka kanssa vietimme vuosia kavereina seikkaillen. Mustalla miehellä oli tismalleen ollut hänen kroppansa.
Soittaja sanoi että niin huomenna on hautajaiset. Eli kun musta hahmo nyki minua oli hän poistumassa maan päältä!
Näitä tällaisia on muitakin ja aina ne ovat toteutuneet . Korkeintaan kahden päivän viiveellä. Todentajana on seikka etten ollut ollut kokoihmisen kanssa n kymmeneen vuoteen enää tekemisissä kun muutti muualle mutta silti palasi moikkaamaan kun lähti maailmasta.