Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Minusta on mielenkiintoista miten niin moni ei usko Jumalaan ja kuitenkin uskoo kaikkeen tällaiseen yliluonnolliseen. Enkeleitä on olemassa, sekä myös demoneja. Ensi kerralla kun koet pelottavan kokemuksen, niin sano sille "Jeesuksen nimessä lähde!" Demonit meinaan lähtevät saman tien. Ja vielä parempi vaihtoehto on sanoa Jeesukselle "Anna anteeksi syntini ja pelasta sieluni" ja ikuinen kotisi tulee olemaan Taivaassa Jeesuksen kanssa, eikä jossain muualla..pimeydessä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta käsittämättömän pieni todennäköisyys-viestistä tuli mieleen...mieheni äidin sotun loppuosa on minun syntymäpäiväni, ja minun äitini sotun loppuosa on mieheni syntymäpäivä. Lisäksi miehen äidin sotussa on kirjain, jolla oma sukunimeni alkaa ja äitini sotun kirjain on se, millä mieheni sukunimi alkaa.
Ja meitä on 5,4 miljoonaa....
Pikkujuttu, mutta olen syntynyt mieheni nimipäivänä. :)
Ja minä parhaan kaverini nimipäivänä😊
Tunsin suunnatonta ponnistustarvetta, ja oli kakkahätä. Menin pöntölle ja kun olin valmis kurkkasin pönttöön mutta siellä ei ollut mitään, siis sen pönttöveden lisäksi. Tuli kylmät väreet. Tämän tapauksen jälkeen olen pohtinut olevani aave.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin suunnatonta ponnistustarvetta, ja oli kakkahätä. Menin pöntölle ja kun olin valmis kurkkasin pönttöön mutta siellä ei ollut mitään, siis sen pönttöveden lisäksi. Tuli kylmät väreet. Tämän tapauksen jälkeen olen pohtinut olevani aave.
Tai sitten teillä oli ummetus.
lapsena koin usein juuri ennen nukahtamista lentäväni, enkä pelännyt sitä vaan pikemminkin pidin hassuna. Tämä loppui ollessani noin 12v ja noin vuosi sitten (olen 37v) se meinasi tapahtua taas ! Tunsin pyöriväni ja nousevani ilmaan, pelästyin hemmetisti vaikka tunne olikin tavallaan tuttu ja loikkasin sängystä sytyttämään valot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin ensimmäisessä omassa asunnossa kämppäkaverini kanssa. Yksi iltapäivä olin todella väsynyt ja makasin sängylläni mahallani ja päätin ottaa nokoset. En tiedä vieläkään olinko unessa, hereillä vai jossain keskivaiheilla, mutta tunsin kun kissa käveli vieressäni ja hyppäsi sängylle. Tunsin sen liikkeet patjalla ja ihmettelin ettei meillä ole kissaa. Kissa käveli selkäni päällä ja tassuilla teki sellaista perinteista kissantassu venyttelyä, en tiedä sanaa sille, ymmärrätte varmaan :D oloni oli todella aavemmainen ja en pystynyt liikkumaan siinä kissan tassutellessa selkäni päällä. Herasin jossain vaiheessa ja olin kauhusta kankeana ja iho kananlihalla. Asunto oli vanha, ennen asunut vanha nainen joka oli kuollut. Mietin olikohan hanella ollut kissa..
Vierailija kirjoitti:
Joskus yläasteaikoina olin yksin kotona. Kuulin ihan selvästi, että joku kutsu mua nimeltä. Menin eteiseen tervehtimään, koska oletin, että äitini oli tullu töistä kotiin, mut ei siellä ollu ketään eikä kukaan tullu kotiin vielä ainakaan tuntiin ton jälkeen.
Mulle on käynyt sama. Olin omassa huoneessa ja äitini kutsui minua. Huusin: mitä?
Taas äitini kutsui ja sitten menin jo huutaen alas, että mitä asiaa. Ei meillä ollutkaan ketään kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menettänyt lyhyessä ajassa lähes kaiken merkityksellisen elämässäni. Olin ymmärrettävästi aivan totaalisen rikki. Olin myös sellaisessa mielentilassa, että olin hyväksynyt luopumisen: en yrittänyt pitää mistään menettämästäni enää kiinni, olin vain.
Yhtäkkiä tunsin, miten kaikki oli läsnä: jokainen ihminen, jota rakastan tai olin rakastanut ja menettänyt, kaikki maailman hyvät asiat, rakkaus je levollisuus. Tuntui kuin olisin päässyt jollekin taajuudelle, jolla en ole koskaan ollut. Muistan vahvasti tunteen kultaisen ja violetin värisestä energiavirrasta, joka meni ikään kuin lävitseni. Paremmin en osaa kuvailla.
En ole pätkääkään hengellinen tyyppi, enkä liittänyt kokemusta mihinkään jumaluuteen tms. Kuitenkin kokemuksesta jäi tunne, että olen osa jotakin, missä kaikki fyysiset rajat ja ajan rakenne olisi poissa. Olotila oli ihan käsittämättömän hyvä, ikään kuin olisin ollut pelkkää rakkautta ja hyväksyntää. Kokemus lohduttaa edelleen, vuosia myöhemmin vaikeina aikoina.
Mieheni kuoli kotiin 3,5 v sitten yllättäen. Olin ihan shokissa. Kun hänet oli viety pois, lennähti kerrostaloparvekkeelleni talitiainen. Se viipyi siinä monta tuntia, ja tuli seuraavana päivänä uudelleen. Sitä ennen eikä sen jälkeen sitä ei näkynyt. Lisäksi, hieman myöhemmin samana päivänä ovikelloni soi. Siellä olivat Jehovan todistajat, jotka ojensivat minulle lehtisensä. Lehtisen kannessa luki: "Voivatko kuolleet palata elämään?" Nämä Jehovat tulivat silloin sisään ja koittivat vielä myöhemminkin käydä, mutta ei se ollut oikein mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia tapahtumia. Kylmiä väreitä kulkee pitkin kehoa lähes koko ajan, kun näitä lukee.
Minusta mielenkiintoisinta on, etta ketju on nakojaan yhden henkilon kasaan kyhaama ja tykkayksetkin ovat ihan hatusta vedetyt.
Kunhan sinullekin jotain tamankaltaisia alkaa tapahtumaan, niin paaset sitten sinäkin juoneen mukaan. ;D
Muutama kesä sitten menin kahden ala-asteikäisen lapseni kanssa mökillemme. Mökissä on 2 makuuhuonetta ja tupa avokeittiöineen. Nukuin yksin yhdessä ja lapset toisessa huoneessa ja heräsin ahdistavaan uneen, jossa tuvan puolella lenteli tummia hahmoja niin, että ne vaan vilahti oviaukon editse, ihan kuin seinältä toiselle. Muutama sekunti siitä vanhempi lapsista alkoi itkemään, että sanoi että näkee pahaa unta. Pyysin lapset viereeni ja jatkoimme unia. Aamulla kyselin tytöltä että mitä unta hän oli nähnyt, niin sanoi että tuvassa oli ollut jotain pelottavaa ja ihan kun siellä olisi lennellyt jotain hahmoja.
Tais vetää naamaa vähän kalpeaksi kun tyttyö kyseli, et olenko kunnossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mummon arkku laskettiin hautaan, sateinen päivä kirkastui ja haudan viereisessä puussa alkoi lintu livertää.
Kun sairauden murtamaa ja paljon kärsinyttä, uskovaisen pappani arkkua oltiin viemässä kirkkoon, oli hyvin harmaa ja sateinen sää.
Kun arkku sitten asetettiin alttarin eteen kirkossa, merkillisen kirkas valonsäde tulvahti kirkon ikkunasta, heijastuen vain pappani arkkuun - tästä on todisteena vielä valokuvakin.
Sairauden murtama ja paljon kärsinyt arkku :D :D
Kun pappani kuoli, mummoni sanoi myöhemmin, että pappa oli aiemmin kertonut hänelle nähneensä unta, jossa vanhat sotakaverit tulivat porukalla hakemaan häntä mukaansa. Mummo oli kysellyt, että et kai sie lähtenyt, niin pappa sanoi, että kyllä hän lähti.
Pappa kuoli äkillisesti kotona, kun sydän petti.
Mummo näki enneunia ja tiesi kertoa, että jos unessa lähtee jo aiemmin kuolleen matkaan, se tietää omaa lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin av:lta että kananpersetukka ja kroksit ovat taas kesällä 2017 in! Pienen kummastelun jälkeen huusin kovaan ääneen: Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!
Näin erikoista unta itsestäni ja kaveristani. Kyseisessä unessa puhuimme miehestä jonka nimi oli Matti. Emme tunteneet ketään Mattia oikeasti, mutta unessa se oli ilmeisesti kaverini uusi poikaystävä.
Aamulla muistin unen ja kerroin siitä kaverilleni, joka kertoi juurikin saman yönä tavanneen baarissa miehen jonka nimi on Matti. He alkoivat seurustella ja menivät muutamien vuosien jälkeen naimisiin.
Ihania sattumia :)
Kun äitini kuoli ja saavuimme kotiin soi radiossa : Ihmisiä on kuin muutahaisia ne loputonta polkuansa taivaltaa on kaikki kaukaa katsottuna samanlaisia niin ettei heitä toisitaan voi eroittaa. Mut kurkistaa jos voisit sielun syvyyteen ei montaa samanlaista siellä näy. Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä. Jokainen ihminen voi elää hetken sen sen minkä kohtalo on hälle määräävä.
Jos sä olet saanut hyvän ystävän te kuni taikuri mi aarteen piiloittaa ei kaupittele muille kalleintansa hän pois hopeistaan kaikki tahrat kiilloittaa! Varjele siis kalleintasi ystävää kuin suuri aarre sulle suotu ois niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää kun hautakumpu kerran umpeen luotu on
JOkainen ihminen...
Ja tämä ensimmäiseksi kun aukaisin äidittömän kotini tuvan oven!
Kaikenkukkuraksi olivat isot punaiset kukkaset joita äitini viljeli pudottaneet kaikki terälehtensä kotimme hiekkapolun varrelta polulle- ne näyttivät veripisaroilta siinä!
Olen aina pitänyt sotilaslentäjän hautajaisissa joskus tapahtuvaa ylilentoa todella hienona ja pakahduttavan kunnioittavana eleenä. Sellainen upea teko poistuneen lentäjätoverin muistamiseksi tuo aina tipan linssiin. Kun äitini (joka ei todellakaan ollut mitenkään tekemisissä ilmavoimien kanssa) kuoli, niin jonakin hautajaisten jälkeisenä päivänä olin sitten yksin viemässä uurnaa sukuhaudalle. Ja juuri silloin lensi suoraan hautausmaan yli yksinäinen hävittäjäkone. Kylläpä vaan tuntui ihmeelliseltä ja upealta!
Olin vielä teini, kun ystäväni kuoli leukemiaan. Hän oli ensimmäinen ihminen, jonka olin koskaan menettänyt ja sai ajattelemaan paljon kuolemaa. Olin todella surullinen ja ajattelin, että ihan sama, vaikka itsekin kuolisin. (En olisi tehnyt itselleni mitään, mutta ajattelin, että voisimpa vain haihtua pois.) Näin yhtenä yönä unta, että olimme bileissä ja hänen piti yhtäkkiä lähteä ja hän nousi bussiin. Yritin tulla mukaan ja hän sanoi, että bussi on nyt täynnä ja, että mun pitää vielä jäädä bileisiin.
Täytyy sanoa, että ei tää elämä mitään juhlaa ole, mutta hyvä kun jäin!
Vierailija kirjoitti:
lapsena koin usein juuri ennen nukahtamista lentäväni, enkä pelännyt sitä vaan pikemminkin pidin hassuna. Tämä loppui ollessani noin 12v ja noin vuosi sitten (olen 37v) se meinasi tapahtua taas ! Tunsin pyöriväni ja nousevani ilmaan, pelästyin hemmetisti vaikka tunne olikin tavallaan tuttu ja loikkasin sängystä sytyttämään valot.
Olin kerran kauan sitten uteliaisuudesta harhaoppisten äärikarismaatisten kokouksessa Tampereen Nokia Missiossa.
Kun sitten tuli oma vuoroni rukoukselle, rukoilija alkoi höpöttää kovaäänisesti jotain mongerrusta ja samassa tuli ihan KAUHEA tunne, että lennän kattoon kauhealla voimalla!
Sain estettyä hieman tuota hirvittävää voimaa tarttumalla hädissäni tuon rukoilijan jalkoihin, mutta singahdin silti ilmassa useita metrejä toiselle puolelle huonetta - Se oli TOSI pelottavaa, enkä ole noissa karismaattisissa enää käynyt.
Paras vaan pysyä rauhallisten ja raamatullisten baptistien leirissä edelleenkin.
Alue: Aihe vapaa
Ja tuo äidin silloinen auto oli niin vanhanaikaista mallia, ettei siinä ollut turvatyynyjä, jotka tulevat kolarissa suojatakseen kyydissä olevia. Etuikkuna vain pomppasi kokonaisena ulos pientareelle.
Nr 209