Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Se on jännä juttu, että edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen viimeiseksi levytykseksi jäi kappale "Mun aika mennä on."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.

Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.

Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.

tyypillinen TIA kohtaus, eli aivoverenkiertohäiriö. Olisi heti pitänyt mennä ensiapuun soittaa 112 ja liuotushoidot aloittaa. Näkö palautuukin yleensä itsestän muutamassa minuutissa. Ennakoi yleensä tulevaa isoa aivohalvausta tai sydäriä. Mene nyt edes hoitoon, marevanit siihen.

Molempien silmien samanaikainen näön menetys tai näön hämärtyminen ei ole aivoverenkiertohäiriöstä johtuvaa. Ei ennakoi aivoinfarktia eikä etenkään sydäninfarktia. Todennäköisesti kyseessä oli päänsärytön migreeni.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran vieraalla paikkakunnalla apteekissa ostamassa lääkkeitä, kun farmaseutti alkoi kyselemään, olenko Marja-Liisan tytär. Vastasin hämmentyneenä, että en. Farmaseuttikin vaikutti yhtä hämmentyneenä ja sanoi, että näytin ihan Marja-Liisalta ja hän oli varma sukulaisuudesta ja ihmetteli vielä useaan otteeseen, etten ollutkaan sukua. Kyseinen Marja-Liisa oli jo kuollut. Itse en edes tunne ketään Marja-Liisaa. Tapaus jäi mieleen jotenkin epätodellisena. Ilmeisesti minulla on tai on ollut kaksoisolento.

Minua on kahteen eri kertaan tuntematon ihminen luullut erään kirkkoherran vaimoksi. En ole koskaan edes tavannut naista, mutta ilmeisesti olemme saman näköisiä.

Nyt tulee alapeukkuja, koska puhun Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta ei haittaa. Mulla oli nuorena todella vaikeaa, olin uskovainen, en ollut vuosikausiin seurustellut, yksinäisyyttäni masennuin ja lopulta eräänä kesänä luovutin ja lähdin baareihin. Ryyppäsin koko kesän, miehiä ja naisia vein sänkyyni ja vaikka minne, elämääni tuli addikteja ja muita hajottavia ihmisiä. Lopulta olin aivan rikki raato raunio ja totesin, että tämä elämä ei ole mua varten. Silti jatkoin dokaamista, kerran sekoilin aivan urakalla, kontin humalassa kotiin ja sammuin sängylle. Aamulla heräsin siihen, kun tunsin jonkun olevan vuoteeni vieressä ja hän lauloi korvaani niin kovaa, että korviin sattuu, että "Löytyy voima, voima voitokas veressä Jeesuksen... " -laulua. Avasin silmäni, mutten nähnyt ketään. Tämän jälkeen elämäni alkoi eheytyä, pääsin irti baarijutuista, lopulta löysin aviomiehen ja sain lapsia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen tuosta pankkikortin tunnuslukuasiasta tällainen noin 15 vuotta sitten tapahtunut juttu: Mulla on aina ollut pin-koodina puhelimessa ja muissakin nelinumeroisia vaativissa asioissa siskoni sotu. Tuolloinen avomieheni tilasi uuden pankkikortin ja kun tunnusluku tuli postissa (en tajua, miksi edes näytti sen mulle), se oli täsmälleen tuo sama numerosarja. Se on tilastollisesti laskien aivan käsittämättömän pieni todennäköisyys että noin käy.

Käsittämättömän pieni? 1/9999? Ei niin käsittämättömän pieni mielestäni. Luultavasti ainakaan 000x-muotoisia tunnuslukuja ei edes generoida, ei ehkä 00xy-muotoisiakaan, joten mahikset senkun paranee.

Olin nuorempana uskoon päin kallellaan, ja kerran hakiessa uutta pankkikorttia rukoilin, että saisin helpon tunnusluvun. Sainkin, tunnusluku oli 0000!

Vierailija kirjoitti:

Jo edesmenneellä isälläni ja minulla on täsmälleen sama henkilötunnuksen loppuosa. En tunne logiikkaa, millä loppuosa määräytyy, mutta olen aina ihmetellyt tätä.

Oletko itse mies vai nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.

Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.

Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.

tyypillinen TIA kohtaus, eli aivoverenkiertohäiriö. Olisi heti pitänyt mennä ensiapuun soittaa 112 ja liuotushoidot aloittaa. Näkö palautuukin yleensä itsestän muutamassa minuutissa. Ennakoi yleensä tulevaa isoa aivohalvausta tai sydäriä. Mene nyt edes hoitoon, marevanit siihen.

Molempien silmien samanaikainen näön menetys tai näön hämärtyminen ei ole aivoverenkiertohäiriöstä johtuvaa. Ei ennakoi aivoinfarktia eikä etenkään sydäninfarktia. Todennäköisesti kyseessä oli päänsärytön migreeni.

KYLLÄ MUUTEN ON! On epäeettistä antaa vääriä neuvoja! Ja tämä tieto on 100% varma. Myös molempien silmien näön menetys on merkki aivoverenkierronhäiriöstä. Ja nimenomaan ennakoi isompaa tulossa olevaa kohtausta.

Asuin 20-vuotiaana hetken aikaa yksin enoni kerrostaloasunnossa alivuokralaisena. Asunto ei ollut alkuun kovin kodikkaan tuntuinen, koska en voinut viedä sinne omia huonekalujani. Lisäksi olen suuresta perheestä joten yksin oleminen tuntui todella pelottavalta.

 

Yhtenä yönä heräsin siihen kun liesituuletin meni itsestään päälle! Menin niin paniikkiin, että tuuletin huristeli keittiössä yksinään ~45min ennen kuin uskaltauduin nousta ylös sammuttamaan sen. En vielä tänäkään päivänä ole keksinyt mitään järkevää syytä siihen, miksi tuuletin meni itsestään päälle keskellä yötä, enkä ole ihan varma haluanko edes ajatella asiaa :D 

Mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko yliluonnolliseen ja olen ateisti, mutta kerran ole matkustanut linja-autolla, jota ei ole ollut vuosikymmeniin olemassakaan, reitillä jota aikanaan ajoivat. Koulussa kaikki ihmettelivät millä bussilla pääsin kun myöhästyin kasin linkusta matkaa 85 km amikselle. Linkku oli ikivanha ja kyydissä lapsia paljon. Minun ei tarvinut maksaa, vaikka bussikorttini ei käynytkään. Mukava kuski vei koulun pihalle asti ja luokkalaiset näkivät ikkunasta kun hyppäsin bussista.

Sovittiin samalta suunnalta kulkevien tyttöjen kanssa, että aletaan kulkea sillä bussilla aina ysin päivinä, koska meidän normaali linkku kulki vain kasiksi ja kympiksi. Eipä se linkku ikinä enää tullut, eikä netistä löytynyt juuri mitään tietoa. Tästä on pian 10v, mutta ikuieestituon päivän muistan.

no höpö höpö, nää vanhat bussit yleesnä kuuluu joillekkin urheiluseuroille, tms, jotka on tilausajossa menossa jonnekkin urheilukisoihin. Pentuna olin mukana monella. Ovat ottaneet sinut vaan kyytiin :)

Ihan kouluun vei lapsia ja eskarilasia keskellä viikkoa. Eslarilaisilla oli aikuinen saattaja ja tuttujen koulujen eteen lapset jäi. Lapsia tuli ja meni. Bussi nro 62 ja netti kertoi sen ajaneen tuota väliä aikaa ennen kuin minä istuin sen bussin kyytiin :)

Minkälaiset vaatteet näillä lapsilla ja saattajilla oli? Oliko tämän ajan vaatteet, vai vanhanaikaiset?

Tämä tapahtui muutamia vuosia sitten: asuin yksin ja huomasin, että juuresveitseni oli kadonnut. Etsin kaikki paikat, ja ajattelin, että ehkä se on pudonnut johonkin kaapin väliin tms. Illalla nukkumaan mennessäni mietin tätä veitsen katoamista, jotenkin se jäi kummittelemaan mieleeni... Yöllä heräsin hikisenä siihen, kun tämä kadonnut juuresveitsi tuli vauhtia minua kohti. Heräsin toki juuri ennen kuin veitsi iskeytyi kasvoihini, mutta en ole koskaan pelännyt niin lujaa tai kokenut unta niin todentuntuisena. E pystynyt nukkumaan loppuyönä, eikä veitseä ole koskaan löytynyt.

Mihin mun tarina katosi?? :D

Vierailija kirjoitti:

Asuin 20-vuotiaana hetken aikaa yksin enoni kerrostaloasunnossa alivuokralaisena. Asunto ei ollut alkuun kovin kodikkaan tuntuinen, koska en voinut viedä sinne omia huonekalujani. Lisäksi olen suuresta perheestä joten yksin oleminen tuntui todella pelottavalta.

 

Yhtenä yönä heräsin siihen kun liesituuletin meni itsestään päälle! Menin niin paniikkiin, että tuuletin huristeli keittiössä yksinään ~45min ennen kuin uskaltauduin nousta ylös sammuttamaan sen. En vielä tänäkään päivänä ole keksinyt mitään järkevää syytä siihen, miksi tuuletin meni itsestään päälle keskellä yötä, enkä ole ihan varma haluanko edes ajatella asiaa :D 

joku sähköhäiriö, Jos se oli päällä jo aiemmin, mutta jostain syystä sähkönjakelun oli tullut katko tai sulake palanut, mutta se siitten meni päälle itsestään.

No melkein jouduin rikoksen uhriksi. Pääsin yliopistosairaalassa lääkärille, jolla olikin aikaa keskustella...

t. Syöpäseuranta ollut jo kolme vuotta.

PS. Jos tuota ei ymmärrä pelottavaksi, käyt yksityisellä tai et ole sairastanut vakavasti.

tuo että näkee ennalta tulevat tapahtumat, voi liittyä just aivoverenkierron häiriöihin. Luin yhden kirjan jonka oli kirjoittanut suomalainen nainen joka sai aivoverenvuodon, ja kertoi kokemuksestaan. Hän kertoo toipumisvaiheessa kokeneensa juuri tuollaisen tapahtuman etä joku mies kutsui hänet kesämökille lomailemaan, ja ennen sitä viikonloppua hän näki kaikki tulevat tapahtumat tuolla mökillä, mitä tapahtuu, ja mitä joku sanoi ym.

Tässä viestissä on kanssa Jumalasta. Pohjustan ensin vähän. Olen nuori nainen, tästä tapahtumasta on jo muutamia vuosia aikaa. Pelkään oksentamista ihan kamalasti, huono olo jne saa minut todella ahdistuneeksi ja voivat laukaista paniikkikohtauksen. Kärsin muutenkin ahdistuksesta ja rukoileminen on yksi keino, jota käytän apuna ahdistuksen kanssa kamppaillessa. Jumala ei ole mulle se Raamatun Jumala, vaan joku muu suurempi voima, joka seurailee, ohjailee, auttaa ja kuuntelee.

Heräsin eräänä yönä siihen, että oli nälkä ja sen takia teki huonoa. Ei tavatonta, niin on käynyt monesti ennenkin. Odotin, että olo laantuu (mulla nälästä johtuva huono olo tulee aaltoina) ja nousin sitten syömään. Kuorin ja pilkoin omenan, otin mun mp3-soittimen ja menin sohvalle syömään. Jos nousen öisin syömään, kuuntelen aina erästä samaa kappaletta, joka rauhoittaa minua ja samaan aikaan pitää hereillä sekä unettaa - sänkyyn palatessa uni tulee sitten nopeasti eikä tule sellaisia ahdistuksen jälkitärinöitä. Olin syönyt ompusta silleen varovasti nakerren jo puolet ja yleensä siinä kohtaa huono olo alkaa helpottaa, mutta sillä kertaa ei. Haukkasin vielä vähän lisää omenaa, mutta huono olo sai mut tosi ahdistuneeksi ja aloin hädissäni rukoilla Jumalalta apua. Pyysin apua ja helpotusta huonoon oloon, monta kertaa. Haukkasin välissä vielä vähän omenaa ja sitten, ihan yhtäkkiä mun ylle laskeutui sellainen hyvän olon tunne. Se alkoi päästä ja eteni tasaisesti alaspäin kohti varpaita. Ihan kuin joku sukka olisi pujotettu mun päälle päästä alkaen, niin se hyvä olo eteni. Huono olo ja ahdistus väisti, tuli tosi rauhallinen ja turvallinen olo. Aloin itkeä, kiitin Jumalaa ja söin omenani loppuun. Vielä sängyssä itkin ja kiittelin Jumalaa, herätin miehenikin ja kerroin miten kävi. Mies on ateisti, mutta halusin jakaa tapahtuneen, se oli niin ihmeellistä. Oonkin pitänyt tätä mun pienenä ihmeenä ja pienenä merkkinä siitä, että Jumala on kyllä siellä, jos tarvitsen. Ja siis ormaalisti yöpalaa syödessä nälkä ei väistä noin, vaan voimat palaa silleen pikku hiljaa ja kroppa tuntuu raskaalta - no, niin kuin aina syödessä. Tää oli ihan selkeästi erilainen tunne. Jos sille onkin joku järjellinen selitys, en halua kuulla sitä. Haluan pitää tämän pienen kummallisen ihmeeni :)

Kuulostan varmaan ihan hihhulilta, mutta tuo on minulle tärkeä kokemus ja muisto!

Kuis sattukin tälle illalle silmään tämä keskustelu. Me asutaan vanhassa rintamamiestalossa. Eteisessä kohta 2vuotta täyttävä poika leikki pallolla, kunnes jähmettyi katsomaan pimeään takkahuoneeseen, kiljaisi lujaa ja alkoi itkemään hysteerisesti ja tuli syliin. Kysyttiin että mikä on, osoitti vaan takkahuoneeseen ja sanoi "kato tuolla, kato tuolla". Karmiva olo jäi.

Tästä on jo vuosia, Olin juuri aloittanut ensinmäisen kesätyöni ja olin todella ujo ihminen, joten työkavereiden kanssa ei tullut paljoa juteltua, eräänä yönä näin sitten unta, että kolleegani joutui baarissa tappeluun ja hänen koko silmänsä meni aivan mustaksi, noh aamulla en pahemmin asiaa miettinyt ja menin normaalisti töihin, siellä työntekijät tulivat porrastetusti minä aloitin sinä aamuna 8 ja seuraava tuli 9, no tämä unessa ollut kolleegani saapui sitten 9 aikaan töihin, moikkasi ja olin juuri kääntymässä häneen päin sanoen mitäs sun silmälle on käynyt kunnes muistin sen olleen vain unta joten käännyin vain häneen päin ja sanoin moi, järkytykseni oli suuri kun hänen koko silmänsä oli muurautunut umpeen oli aivan tumman sininen lähes musta ja siinä oli ainakin puolikkaan tennispallon kokoinen turvotus. Koko loppu päivä minulla meni aivan järkytyksen vallassa kun olo oli jotenkin niin outo, siis miten ihmeessä mä pystyin tietämään sen ennen kuin oikeesti tiesin sitä, enkä tietenkään ujona tyttönä edes uskaltanut hänelle enne unestani mainita.

Myöhemmin sitten selvisi, että hän oli tosiaan joutunut baarissa tappeluun ja siellä saanut vammansa.

Tämä asia ja se tunne tulee edelleenkin usein mieleeni vaikka tästä tosiaan on jo vuosia aikaa, niin karmivaa se oli.

Läppäri meni itsestään päälle. Tästä on muutama vuosi. Se alkoi veivata youtubesta jotain renkutusta öisin. Kävelin puoliunessa sen aina sammuttamaan. Sama toistui monena yönä, joskus niin että kuului vaan ääni mutta näyttö oli pimeä. Arvelin vaan että joku sähkövika tms, meneehän televisiotkin joskus itsestään päälle.

Alkoi vähitellen ottaa päähän jatkuva heräily joten irrotin lopulta akun siitä. Mutta se meni silti päälle. Kuskasin sen lopulta jonnekin vaatehuoneeseen ja hautasin kamojen alle. Olin lähinnä ärtynyt siitä koska nuorinkin lapsi oli jo sen ikäinen että nukkui lopulta yönsä. Sitten alkoi tietokone temppuilla ja häiritä unia.

Mikälie vika, ainahan noissa sähkölaitteissa on "henkiä".

Minä myös satun katsomaan kelloa aina klo 22.22. Ja tämä numero 22 on seurannut minua jo vuosia. Aina joka paikassa 22. No, päätin alkaa seuraamaan sitä itse. Otin sen merkkinä. Johdatuksen. Kun tapasin rakkaan aviomieheni, hän asui silloin portaassa 22, on syntynyt 22 päivä jne... En edes muista enää kaikkea, mutta tämä numero 22 johdatti mut hänen luokseen. Nyt asumme asunnossa, jonka numero on, mikäs muukaan, kuin 22.