Lue keskustelun säännöt.
Ethän huuda? Minusta lapsille ei saa huutaa :(
04.04.2017 |
Lapsille huutaminen on minusta lähinnä henkistä väkivaltaa. Hyvä ystäväni, joka on tällä hetkellä kotiäitinä, on omaksunut tavan huutaa ja "karjua" lapsilleen (alle kouluikäisiä) pienimmästäkin rikkeestä esim. kun lapsi kaataa vahingossa maidon, pukee liian hitaasti, unohtaa jotain tai leikkii kovaäänisesti - ihan siis tilanteissa, joissa minusta voisi sanoa lapselle ihan kauniistikin. Tai, normaalisti. Perheen keskinäinen vuorovaikutus tuntuu olevan yhtä taistelua ja pelkään ilmapiirin ja huutamisen vaikuttavan lasten kehitykseen ja hyvinvointiin. Miten loukkaamatta voisin ottaa asian puheeksi? Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta työni puolesta olen paljon tekemisissä lapsiperheiden ja lasten parissa enkä sikäli osaa ajatella kyseistä vuorovaikutuskulttuuria ihan tavanomaiseksi. Vai onko lapsille huutaminen miten yleistä? Mistä se kertoo, väsymyksestäkö?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidättekö itse siitä että teille huudetaan? Onko mieltäylentevää, vai toivoisitteko muita kommunikaatiotapoja?
En todellakaan toivoisi että kun tarve sille tulee, että ruvetaan neuvottelemaan.
On tässä tarvinnut huutaa ja karjua että puoliso kuulee.
Jos huutaminen ja kovat äänet on aivan vieraita, saattaa myöhemmin tulla ongelmia. Äänettömässä maailmassa ei kukaan pääse asumaan ja elämään.Ei niiden vieraita tarvitse olla, eivätkä olekaan, vaikka ei läheisille huudakaan ja sillä yritä konflikteja ratkoa. Kunnioittavampiakin tapoja on, jos taitoa riittää.
On, mutta joskus pitää osata huutaakin, se on ihan inhimmillinen taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa juuri alle 2- vee seisoi penkillä ja huusi ihan omaksi ilokseen kuin kaleija. Antaa huutaa, en minä ainakaan rupea sanomaan että nyt hiljaa. Mukuloista lähtee ääntä ja niin lähtee meistä vanhemmistakin. Itketään, nauretaan ja huudetaan. Koko kirjo on esillä ja kaikki tunteet saa näyttää.
Kyllä joskus niin vituttaa ja ottaa päähän että tulee päästeltyä koko kiroilukirjo ja kovaan ääneen. Helpottaa kummasti.
Ei siinä, en minäkään sitä jatkuvaa lapsille rähisemistä ymmärrä, rupeaa oikein ärsyttämään sellainen, samoin kuin kaiken kieltäminenkin.
Ehkä meillä on sitten sellainen vapaa kasvatus..
Älkää oikeesti huutako niille lapsille, älkääkä varsinkaan lyökö. Lapsena pelotti aivan saatanasti kun vanhemmat huusi. Teininä aloin huutamaan takaisin ja tottakai tein päinvastoin kun käskettiin. Tollanen agressio jää kytemään, eikä se purkaudu sillä että pääsee itse korottamaan ääntä. Ja kun se ei yleensä edes lopu siihen huutamiseen, vaan välillä oikeesti tekisi mieli mätkiä turpaan jos joku ei käskyistä huolimatta tee niin kuin haluan. Ja on tullut tehtyäkin. Nyt sitten availlaan niitä lapsuuden umpisolmuja ammattilaisen luona, ettei enää tarvis keittää yli.
Jaa,a. Toisaalta kun on nähnyt noita ( varsinkin ainokaisia) lapsia, joille aina sanotaan rauhallisesti ja selitellään, ja jotka siitä huolimatta käyttäytyvät kuin pienet paskiaiset, väkivaltaisesti muita lapsia kohtaan ja ylimielisesti aikuisia kohtaan niin tulee mieleen että oiskohan tuollekin kakaralle tehnyt ihan hyvää välillä kun olisi kunnolla tiukasti sanottu asiasta.
Inhottaa ja oksettaa ne pikku marjatertulle lässyttävät vanhemmat kun se kammotuskakara on muiden kimpussa ja rikkoo paikat ja tekee mitä lystää ja vanhemmat söpöttää vaan että älä nyt viitsi, eihän me tuollaista tehdä, kuule ei nyt tehdä tuollaista..
Kun välillä täytyy sanoa todella tiukasti että nyt sitten perkele loppuu!!!!
Tasakäpälää kaatuneesta maitolasista ( jatkuvasti) huutava mutsi on eri asia kuin ääntään käyttävä äiti. Joskus voi äidilläkin ja isilläkin mennä kuppi nurin nurin menneestä kupista. Ei se jatkuva huutaminen ole tosiaan hyvästä, mutta en minä ainakaan jaksa aina söpöttää ja hyssytellä, joskus menee hermo ja se on ihan normaalia.
Lapsen itsetunnon romuttaminen haukkumalla ei sekään kuulu huutamiseen, huudetaan asiasta, ei ihmisestä. Mutta kyllä ääntä maailmaan mahtuu. Ne jatkuvasti kiljuvat vanhemmat menköön itseensä, ne ei osaa lopettaa edes julkisilla paikoilla, et voi vaan aavistaa mikä on meno kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minä ja sisarukseni olimme lapsia, äitimme välillä komensi huutaen, ja huuto päättyi yleensä kysymykseen "eikö sana kuulu!?" Huutamisen jälkeen tuli aina hiljaista vähäksi aikaa.
Lähtökohtaisesti minusta lapselle ei kuulu huutaa, vaan oikeanlainen käyttäytyminen kuuluu perustella keskustelevaan tyyliin, mutta koska lapset eivät aina usko (joko eivät ymmärrä tai tarkoituksella koettelevat vanhempaa) ja koska vanhemman voimavarat ovat rajalliset, niin silloin tällöin huutaminen on ymmärrettävää.
Huutamisesta voi joissain tapauksissa tulla jatkuva kommunikointityyli, eli se on jäänyt päälle. Sellaisissa tapauksissa asiasta voi hienotunteisesti huomauttaa, mutta hetken täytyy olla sellainen, että vanhempi ei ole hermostunut. Jos hän on hermostunut, niin silloin hän huutaa huomauttajalle.
Jotkut ihmiset eivät ole avoimia perustellulle ojentamiselle, vaan ovat liian ylpeitä vastaanottaakseen kritiikkiä ja myöntääkseen virheensä pitkälläkään aikavälillä. Sitä ei mielestäni enää tule vain ymmärtää ja pyyhkiä villaisella ajatellen "no se nyt on vaan stressaantunut ja sitä täytyy ymmärtää...", vaan ojentajan täytyy suoraan todeta, että esim. jatkuva karjuminen ei ole ok, koska lapset kärsivät siitä.
Joo-o. Olihan se hieno ajatus että omille lapsilleen ei koskaan suutu mutta annas olla kun se oma herranterttu itse naksahtaa sen kymmenen kertaa päivässä eikä mitään usko.
Omista lapsistani sen verran, että esikoinen uskoo puhetta ja temperamenttia löytyy. Hän kiivastuu helposti mutta leppyy helposti, kasvattaminen on ollut sellaista perus-jees (lukuunottamatta teini-iän psykoosit :D). On hänen kanssaan otettu yhteen tyyliin kumman ääni nousee falsettiin, mutta ei siten kuten keskimmäisen kanssa.. Vauvana hän kiljaisi heti kun jotain tahtoi mutta saamansa jälkeen rauhoittui heti.
Mutta keskimmäinen sai mittavia raivokohtauksia jo vuoden ikäisestä asti, hän kiihtyy helposti eikä sitten tyynny helposti. Holding saa aikaan vielä pahemman raivon, eikä hän pidä yleensäkään siitä että joku pitää kiinni. Jo vauvana kapalointi (johon esikoinen tyyntyi) sai aikaan raivarin. Hänen kanssaan on ollut kivinen tie ja joo, huudettu ollaan puolin ja toisin. Mutta myös rakkautta on paljon, hän puolusti äitiään henkeen ja vereen lapsena ollessaan ja nyt esiteiniin mulla on suurin ote, miten häntä käsitellä. Hän myös loukkaantuu todella helposti jos häntä arvostelee.
Kuopus on herkkä ja unelmoiva, näihin kahteen jäärään verrattuna häntä on pitänyt kohdella silkkihansikkain. Hän pelästyy heti jos ääntä korottaa tai edes puhuttelee lujempaan sävyyn. Helpoin lapsi näistä kaikista. Joskus tosin mietin kuinka maailma häntä kohtelee, kun on niin herkkä.
Mutta pointtina tuossa on, että lapsiakin on niin erisorttista ja et voi koskaan tietää mitä siellä seinien sisällä tapahtuu.
Se, että maitolasi kaatuu, on pieni murhe mutta jos ei ole nukkunut pariin yöhön lasten valvottamisten takia ja maitolasi kaatuu sen viidennen kerran päivän aikana niin ottaahan se päästä.
Jos tekisit niin, että katsoisit välillä lapsia tunnin tai pari ja päästäisit väsyneen vaikka käymään kaupassa ostamassa sukkia ja maitopurkin, voisit tehdä ison palveluksen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua kovasti nauratti katsella kun neljä hyvin rauhallista ihmistä kasvatti 2 veetä. Vuoron perään sanoivat " kulta, mitä siitä pöydälle kiipeämisestä on puhuttu, tulepa pois, ei saa kiivetä pöydälle, kuule, tules pois nyt" Ja 4 ihmistä, äiti, isä, mummu ja vaari ja yksi lapsi!
No muksu tuli omia aikojaan pois ja nämä oli tyytyväisiä..
Meillä sanotaan tiukasti että nyt alas ja tarvittaessa " autetaan" jos ei rupea tapahtumaan. Ei mulla ole aikaa aina ruveta neuvottelemaan.Muksu pomppii vesilätäkössä ja katsoo minua ja istahtaa, kyllä mä karjaisen että nyt ylös sieltä ja tempaisen kakaran ylös.. Pitäisikö siinäkin ehkä istua alas ja neuvotella siitä lätäköstä nousemisesta? :D :D
Ei tarvitse neuvotella, mutta miksi pitää karjaista ja tempaista? Yhtä hyvin voi päättäväisesti, mutta rauhallisesti ja ääntä korottamista käskeä lapsen ylös, ja nostaa sen kummemmin tempomatta. Karjaisu voi olla tarpeen, jos lapsi on vaikkapa kirmaamassa vaaran paikkaan. Vaan mahtaako lapsi reagoida huutoon, jos on tottunut sitä joka asiasta kuuntelemaan?
Varmaan siksi että on kiire saada se kakara ylös siitä lätäköstä jottei haalarin persaus ole vaippaan asti märkä.
Kyllä se luonnollinen reaktio on se " voi helkkari sentään" ja kersa ylös ja nopeasti.
Ei siinä ketään ruveta ylös käskemään...:D
Näin talvisaikaan voi olla yllättävän kätevää nostaa se muksu sieltä lammikosta :D Siinä voi pian tulla kylmä istuessa, vaikkakin vesileikit ovat kehittäviä kasvatuksen kannalta :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua kovasti nauratti katsella kun neljä hyvin rauhallista ihmistä kasvatti 2 veetä. Vuoron perään sanoivat " kulta, mitä siitä pöydälle kiipeämisestä on puhuttu, tulepa pois, ei saa kiivetä pöydälle, kuule, tules pois nyt" Ja 4 ihmistä, äiti, isä, mummu ja vaari ja yksi lapsi!
No muksu tuli omia aikojaan pois ja nämä oli tyytyväisiä..
Meillä sanotaan tiukasti että nyt alas ja tarvittaessa " autetaan" jos ei rupea tapahtumaan. Ei mulla ole aikaa aina ruveta neuvottelemaan.Muksu pomppii vesilätäkössä ja katsoo minua ja istahtaa, kyllä mä karjaisen että nyt ylös sieltä ja tempaisen kakaran ylös.. Pitäisikö siinäkin ehkä istua alas ja neuvotella siitä lätäköstä nousemisesta? :D :D
Ei tarvitse neuvotella, mutta miksi pitää karjaista ja tempaista? Yhtä hyvin voi päättäväisesti, mutta rauhallisesti ja ääntä korottamista käskeä lapsen ylös, ja nostaa sen kummemmin tempomatta. Karjaisu voi olla tarpeen, jos lapsi on vaikkapa kirmaamassa vaaran paikkaan. Vaan mahtaako lapsi reagoida huutoon, jos on tottunut sitä joka asiasta kuuntelemaan?
Varmaan siksi että on kiire saada se kakara ylös siitä lätäköstä jottei haalarin persaus ole vaippaan asti märkä.
Kyllä se luonnollinen reaktio on se " voi helkkari sentään" ja kersa ylös ja nopeasti.
Ei siinä ketään ruveta ylös käskemään...:DNäin talvisaikaan voi olla yllättävän kätevää nostaa se muksu sieltä lammikosta :D Siinä voi pian tulla kylmä istuessa, vaikkakin vesileikit ovat kehittäviä kasvatuksen kannalta :D :D
On joo, lutakkoon kesällä yhdellä vaatekerralla. Ikävä kyllä tämän mamman reaktio on se " voi perkele" ja salaman nopea liike jolla penskan saa ylös.
" voooi kultapienihöpsykkä älä sinne istu nyt rakas voi voi tuuppa pois nyt ei me nyt sinne istuta" on kyllä kaukana....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua kovasti nauratti katsella kun neljä hyvin rauhallista ihmistä kasvatti 2 veetä. Vuoron perään sanoivat " kulta, mitä siitä pöydälle kiipeämisestä on puhuttu, tulepa pois, ei saa kiivetä pöydälle, kuule, tules pois nyt" Ja 4 ihmistä, äiti, isä, mummu ja vaari ja yksi lapsi!
No muksu tuli omia aikojaan pois ja nämä oli tyytyväisiä..
Meillä sanotaan tiukasti että nyt alas ja tarvittaessa " autetaan" jos ei rupea tapahtumaan. Ei mulla ole aikaa aina ruveta neuvottelemaan.Muksu pomppii vesilätäkössä ja katsoo minua ja istahtaa, kyllä mä karjaisen että nyt ylös sieltä ja tempaisen kakaran ylös.. Pitäisikö siinäkin ehkä istua alas ja neuvotella siitä lätäköstä nousemisesta? :D :D
Ei tarvitse neuvotella, mutta miksi pitää karjaista ja tempaista? Yhtä hyvin voi päättäväisesti, mutta rauhallisesti ja ääntä korottamista käskeä lapsen ylös, ja nostaa sen kummemmin tempomatta. Karjaisu voi olla tarpeen, jos lapsi on vaikkapa kirmaamassa vaaran paikkaan. Vaan mahtaako lapsi reagoida huutoon, jos on tottunut sitä joka asiasta kuuntelemaan?
Varmaan siksi että on kiire saada se kakara ylös siitä lätäköstä jottei haalarin persaus ole vaippaan asti märkä.
Kyllä se luonnollinen reaktio on se " voi helkkari sentään" ja kersa ylös ja nopeasti.
Ei siinä ketään ruveta ylös käskemään...:DNäin talvisaikaan voi olla yllättävän kätevää nostaa se muksu sieltä lammikosta :D Siinä voi pian tulla kylmä istuessa, vaikkakin vesileikit ovat kehittäviä kasvatuksen kannalta :D :D
On joo, lutakkoon kesällä yhdellä vaatekerralla. Ikävä kyllä tämän mamman reaktio on se " voi perkele" ja salaman nopea liike jolla penskan saa ylös.
" voooi kultapienihöpsykkä älä sinne istu nyt rakas voi voi tuuppa pois nyt ei me nyt sinne istuta" on kyllä kaukana....
Oijoi, mä muistan kun eläväisin viikari oli neljän vanha ja oli kevät aikaa, tiellä oli lammikko tyyliin valtameri ja pojalta pääsi hurmioitunut "voi miten suurenmoinen lätäkkö", vilkaisi minuun ja tiesin samassa mitä mielessä liikkuu. Nappasin haalarista kreivin aikaan kiinni ennenkuin hän olisi snorklaillut :D
Äitinä on oppinut olemaan ninja tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua kasvattaa sosiopaattia niin jos itse ei huuda kieltää lapseltaankin kategorisesti. Tai kaikille lupa.
Jo 1v löytää hoidossa heikomman kenet voi kaataa, nopeasti oppivat että saavat vahingoittaa jos ei kielletäTämä meni vähän ohi.
Yritätkö sanoa, että jos lapselle ei huuda, hänestä tulee sosiopaatti joka jo 1-vuotiaana kaataa heikoimmat ja oppii että muita saa vahingoittaa?
Jos lapsi saa vahingoittaa muita tavoilla jota vanhempi pitää väkivaltana, niin en ymmärrä miten voi tulos olla muuta kuin sosiopaatti.
Jos lyöminen on väkivaltaa joka muilta kielletään ja penikkka saa hakata muita ja vanhemmat katsovat tyytyväisenä.
Jos huutaminen on samanlaista tuhoavaa väkivaltaa kuin ap tuo esiin mutta kersa saa sitä tehdä mutta on kertonut kersalle että hänelle ei kukaan saa korottaa ääntään, ihan oikeasti en näe mitään vaihtoehtoa kuin että todella mätä ihminen kasvatetaan
Tiedän, että kasvatusala suomessa hyväksyy kaiken kersoilta, mutta sitä sopii miettiä miksi muualla lapsille laitetaan näpäyttämällä, karjaisemalla rajat, hyvinkin pienille, ja kiusaamista ja kaikkia diagnooseja on vähemmän.
Jos kerrot kersalle että huutaminen on väkivaltaa eikä hänelle saa niin tehdä niin jos hän tuon ymmärtää hän pitää itsekin saman asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyllä huudan, monta kertaa päivässä.
Päiväkodissa kun on töissä, niin ei sitä ääntä aina saa kuuluviin, eikä aina pysty juoksemaan koko päivää lapsen luota toiselle kertomassa asioita sipisemällä. Tai jos joku on vaikka työntämässä sormeaan pistorasiaan (teoriassa onhan niissä tietenkin esteet) tai kiipeämässä pihalla aidan yli, niin kyllä se vain on helpompi huutaa lapselle jotta saa lapsen välittömästi lopettamaan, kuin antaa vain syöksyä surman suuhun ettei vain lapsi saa traumoja kun täti huusi.
Ja tiukka äänenpaino ei taas ole huutamista, sitäkin käytän, jos ei mene perille kun tavallisella äänellä sanoo.
Niin, tietysti ihanne olisi ettei päiväkodissa huutaisi lapset eikä aikuiset, aina tämä ei vain ole mahdollista. Kaikista parasta on joskus kun huomaa huutavansa että "NYT ON LIIKAA METELIÄ!". Mutta kun ei sitä lasten huomiota siinä metelissä oikein muuten tahdo saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua kovasti nauratti katsella kun neljä hyvin rauhallista ihmistä kasvatti 2 veetä. Vuoron perään sanoivat " kulta, mitä siitä pöydälle kiipeämisestä on puhuttu, tulepa pois, ei saa kiivetä pöydälle, kuule, tules pois nyt" Ja 4 ihmistä, äiti, isä, mummu ja vaari ja yksi lapsi!
No muksu tuli omia aikojaan pois ja nämä oli tyytyväisiä..
Meillä sanotaan tiukasti että nyt alas ja tarvittaessa " autetaan" jos ei rupea tapahtumaan. Ei mulla ole aikaa aina ruveta neuvottelemaan.Muksu pomppii vesilätäkössä ja katsoo minua ja istahtaa, kyllä mä karjaisen että nyt ylös sieltä ja tempaisen kakaran ylös.. Pitäisikö siinäkin ehkä istua alas ja neuvotella siitä lätäköstä nousemisesta? :D :D
Ei tarvitse neuvotella, mutta miksi pitää karjaista ja tempaista? Yhtä hyvin voi päättäväisesti, mutta rauhallisesti ja ääntä korottamista käskeä lapsen ylös, ja nostaa sen kummemmin tempomatta. Karjaisu voi olla tarpeen, jos lapsi on vaikkapa kirmaamassa vaaran paikkaan. Vaan mahtaako lapsi reagoida huutoon, jos on tottunut sitä joka asiasta kuuntelemaan?
Varmaan siksi että on kiire saada se kakara ylös siitä lätäköstä jottei haalarin persaus ole vaippaan asti märkä.
Kyllä se luonnollinen reaktio on se " voi helkkari sentään" ja kersa ylös ja nopeasti.
Ei siinä ketään ruveta ylös käskemään...:DNäin talvisaikaan voi olla yllättävän kätevää nostaa se muksu sieltä lammikosta :D Siinä voi pian tulla kylmä istuessa, vaikkakin vesileikit ovat kehittäviä kasvatuksen kannalta :D :D
On joo, lutakkoon kesällä yhdellä vaatekerralla. Ikävä kyllä tämän mamman reaktio on se " voi perkele" ja salaman nopea liike jolla penskan saa ylös.
" voooi kultapienihöpsykkä älä sinne istu nyt rakas voi voi tuuppa pois nyt ei me nyt sinne istuta" on kyllä kaukana....
Oijoi, mä muistan kun eläväisin viikari oli neljän vanha ja oli kevät aikaa, tiellä oli lammikko tyyliin valtameri ja pojalta pääsi hurmioitunut "voi miten suurenmoinen lätäkkö", vilkaisi minuun ja tiesin samassa mitä mielessä liikkuu. Nappasin haalarista kreivin aikaan kiinni ennenkuin hän olisi snorklaillut :D
Äitinä on oppinut olemaan ninja tarvittaessa.
Jep, ja kyllä mä luulen naapureiden pitävän mua aivan kahjona kun karjun pihalla meidän neljälle muksulle että nyt saatana sentään ylös sieltä purosta.
Pidän aina ulos lähtiessä priiffin puroon menemisestä, joka on keväällä kuin pieni koski ja meneehän siinä 5 min. ennenkuin kaikki neljä on siellä luttaamassa.. On se niin kiinnostavaa tuo vesi. Paha vaan että sinne voi hukkua. Että joo, kyllä välillä saa huutaa ja karjua ja uhkailla ja tehdä noita ninja liikkeitä.
Enkä silti ole huomannut mitään traumoja tai että rakkauteni lapsia kohtaan olisi vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jaa,a. Toisaalta kun on nähnyt noita ( varsinkin ainokaisia) lapsia, joille aina sanotaan rauhallisesti ja selitellään, ja jotka siitä huolimatta käyttäytyvät kuin pienet paskiaiset, väkivaltaisesti muita lapsia kohtaan ja ylimielisesti aikuisia kohtaan niin tulee mieleen että oiskohan tuollekin kakaralle tehnyt ihan hyvää välillä kun olisi kunnolla tiukasti sanottu asiasta.
Inhottaa ja oksettaa ne pikku marjatertulle lässyttävät vanhemmat kun se kammotuskakara on muiden kimpussa ja rikkoo paikat ja tekee mitä lystää ja vanhemmat söpöttää vaan että älä nyt viitsi, eihän me tuollaista tehdä, kuule ei nyt tehdä tuollaista..
Kun välillä täytyy sanoa todella tiukasti että nyt sitten perkele loppuu!!!!
Tottakai pitää sanoa nätisti eikä rumasti, ettei tule traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tietysti ihanne olisi ettei päiväkodissa huutaisi lapset eikä aikuiset, aina tämä ei vain ole mahdollista. Kaikista parasta on joskus kun huomaa huutavansa että "NYT ON LIIKAA METELIÄ!". Mutta kun ei sitä lasten huomiota siinä metelissä oikein muuten tahdo saada.
Hei mutta oikeasti, kumpi luo enemmän väkivaltaa, hiljaa pensaan takana nyhjöttävät vanhemmat, jotka keräävät pihalleen penikkalauman, ja katsovat tai kääntävät pään pois kun tämä lauma rikkoo jonkun kodin rajoja, sotkee, kuseksii, paskoo, riekkuu, käyttäytyy tahallisesti epäkunnioittavasti.
Vai semmoinen joka karjaisee että se on saatana mitä elukkoja te olette ja laittaa ne nurkkaan, kun toiminta on tahallista? Muutamaan viikkoon ei saa näkyä eikö tästä lähin ollenkaan.
Päiväkodeissa suomessa hoitajat noudattavat samaa kärpästen herrakasvatusta. Joku jolla itsellään manipuloivat vanhemmat saa määrät ä muiden tekemisistä vanhempien pelissa ilman että suoraan sanotaan että olet härski ja manipuloivs ja es muutama kk itsekseen olemista ja itseen tutustumista kum muiden kanssa haluaa pomottaa.
Hoitajat käyttävät kuuloosuojaimia että oma kuulo ei mene. Lapsista viis.
Muualla lapset ovat tasavertaisia, ravintoloihin saa, ym mutta vaatimuksetkin ovat ihmisten Käytös. Tahallista pahuutta ei sallita. Silloun karjaistaan nii saatanasti.
Sitten on vielä järjestäytynyt vaino johon jotkut kasvattavat
Ulkomailla kunnioitetaan puolin ja toisin. Laadukkaan kasvatuksen takasmiseksi kaikkien pitäisi mennä samaa aikaa hoitoon. Ei eri aikaan. Näin lapset yhtä tärkeitä. Saksassa ainakin yhteen leikkikouluun kaikki vietiin ja haettiin samaa aikaa.
Eihän siitä mitään tule että jonkun pitää hypätä ovelle jatkuvasti pällistelemään lähtevää tai tulevaa ja toinen hoitaja on esim vessassa.
Se on vaan järjestelykysymys. Esim pohjois-euroopassa ja ruotsissa molemmilla osa-aikatyöt tai 6 tunnin työaika niin.järjestelyt helppoja
Neljän alle kouluikäisen (eikä jokainen ole helpoimmasta päästä) lapsen äitinä en huuda enkä ole huutanut kuin max kerran, koska se ei ole oikein. Mutta hyvä auktoriteetti mulla on, pidän kiinni siitä mitä sanon ja valitsen mitä sanon. Enkä sano tätä kruunua kiillottaakseni vaan siksi että tämä HUUTAMATTA KASVATTAMINEN ON MAHDOLLISTA. Ihan tekosyitä kaikki mikä muka oikeuttaa pienemmälle karjumisen, kasvattakas itseänne aikuiset- elämä lasten kanssa muuttuu helpommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille huutaminen on minusta lähinnä henkistä väkivaltaa. Hyvä ystäväni, joka on tällä hetkellä kotiäitinä, on omaksunut tavan huutaa ja "karjua" lapsilleen (alle kouluikäisiä) pienimmästäkin rikkeestä esim. kun lapsi kaataa vahingossa maidon, pukee liian hitaasti, unohtaa jotain tai leikkii kovaäänisesti - ihan siis tilanteissa, joissa minusta voisi sanoa lapselle ihan kauniistikin. Tai, normaalisti. Perheen keskinäinen vuorovaikutus tuntuu olevan yhtä taistelua ja pelkään ilmapiirin ja huutamisen vaikuttavan lasten kehitykseen ja hyvinvointiin. Miten loukkaamatta voisin ottaa asian puheeksi? Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta työni puolesta olen paljon tekemisissä lapsiperheiden ja lasten parissa enkä sikäli osaa ajatella kyseistä vuorovaikutuskulttuuria ihan tavanomaiseksi. Vai onko lapsille huutaminen miten yleistä? Mistä se kertoo, väsymyksestäkö?
Muita lukematta.
Kolmen teinin äitinä olen huutanut, huudan jma tulen huutamaan lapsilleni. Ihmisellä on tunteet ja rajalliset voimat ja on inhimillistä, että joskus paukkuu yli molemmat.
Ei mun mielestä huutamisessa sinänsä ole mitään pahaa (tietenkään, huudanhan itsekin :)). Mutta jos ainoat tavat puhua on huutaminen, käskyttäminen ja murahtelu tai vaikeneminen, niin silloin ei hyvä heilu. Sama pätee kaikkiin ihmisiin, niin aikuisiin kuin lapsiin, omien ja muiden.
Äiti rankaisi mua lapsena mykkäkoululla ja se oli hirveämpää kuin huutaminen tai selkäsauna, koska se teki minut näkymättömäksi. Sellaista väkivaltaa en ole koskaan lapsilleni tehnyt.
Aikuisen on osattava pyytää huutamistaan lapselta anteeksi. Aikuinen on niin paljon isompi kuin lapsi ja hänen on osattava tunnustaa mokansa. Kyllä lapsi kestää sen, että ihmisten välillä on erilaisia tunteita ja reaktioita. Ei ole hyvä, jos lapsi ei opi kotoaan mitään muita kommunikaatiotapoja kuin hyssyttelyn.
Mulle myös tuli mieleen, että ap joko provoilee, tai hänellä ei ole omia lapsia.
Ei niiden vieraita tarvitse olla, eivätkä olekaan, vaikka ei läheisille huudakaan ja sillä yritä konflikteja ratkoa. Kunnioittavampiakin tapoja on, jos taitoa riittää.