Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuskallinen ja pakkomielteinen rakastuminen - miten jaksan enää elää?
04.04.2017 |
Olen yksipuolisesti rakastunut yhteen ihanaan ihmiseen ja tämä alkaa tuntua jo niin piinaavalta, että jopa absolutistina tekisi mieli juoda itseni tainnoksiin tai satuttaa itseäni niin pahasti, että pystyisin ajattelemaan jotain muuta kuin sitä ihastukseni kohdetta. Olen ihan melko "viehättävä" (mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan?) nainen ja ihastukseni kohde on varattu. Lisäksi on pari muutakin syytä, joiden vuoksi hän ei voi alkaa suhteeseen kanssani.
Siis mitä ****** mä teen, että unohtaisin hänet? Olen ihan asiallinen, fiksu ja kiltti, mut mun aivoissani on joku ihme jumitus päällä. Mä en vain kykene unohtamaan häntä, vaan kaipaan koko ajan hänen lähelleen, syliinsä jne. En ole edes nähnyt häntä useaan kuukauteen tai jutellut tai muutenkaan kommunikoinut hänen kanssaan.
Mikä tähän auttaa? Oisko joku lääke? Meenkö lääkärille vai nauravatko ne mut ulos, jos kerron tällaisesta vaivasta?
Kommentit (52)
Tietenkin kun huutelet keskikaupungilla miehen nimeä jatkuvasti, niin kyllä siinä ammattiapua tarvitaan nopeasti.¨Ja mikäli olet kuitenkin soppasi keittänyt itse...epämääräinen kostamistouhu ja -häirintä rikkoo itsesi vielä pahemmin. Ei ole terveellä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies osoittanut kiinnostusta? Mulla sama tilanne ja mies teki aloitteen. Nykyään emme törmää ikinä. Nolottaa tämä tilanne ennen kaikkea. Miten tästä pääsee yli?
Annoit pakit ja nyt suret sitä?! Mitä logiikkaa tämä nyt muka on?
Mä mietin ihan samaa. Sinua siis nolottaa se että annoit pakit, vaikka et oikeasti olisi halunnut antaa pakkeja tälle miehelle? Joo, voihan tuo olla noloa, mutta mulle tulee joku ihan toinen sana mieleen.
Olin hieman epätarkka. Hän teki aloitteen flirttailulle mutta muuta emme ole tehneetkään. Selkeää aloitetta en siis ole saanut. Ja paljastui että hän on perheellinen. Silti en voi tunteilleni mitään
olet luultavasti tulkinnut hänen käytöksensä virheellisesti flirtiksi. Esim. Umpihetero ei välttämättä osaa ollenkaan ajatella että naiselle osoitettu ystävällisyys ja ylenpalttinenkaan huomaavaisuus olisi seksuaalista.
Tuo äskeinen kommentti oli toisen henkilön, jolla on vastaava tilanne kuin ap:llä. Siis ap:n tilanteessa oli sekä ystävällisyyttä että "oikeaa" ilmiselvää flirttiäkin. En mä ainakaan käyttäytyisi sillä tavalla jotain heteronaista kohtaan ilman pelkoa siitä, että saan vastaukseksi joko hämmästynyttä tai jopa vihamielistä reaktiota. Yleensä puhtaasti heterot naiset eivät oikein tykkää saada flirttiä naisilta. He joko eivät tajua sitä lainkaan tai suuttuvat. Voihan toki heteronaisetkin flirttailla huvikseen naisten kanssa, mutta silloin ollaan jo aika harmaalla alueella niin sanotusti. Tai siis ei pidä silloin yllättyä, jos se toinen kiinnostuukin oikeasti. Voihan kyllä olla ihan väärässäkin.
ei käy sellaista sääliksi kirjoitti:
Tietenkin kun huutelet keskikaupungilla miehen nimeä jatkuvasti, niin kyllä siinä ammattiapua tarvitaan nopeasti.¨Ja mikäli olet kuitenkin soppasi keittänyt itse...epämääräinen kostamistouhu ja -häirintä rikkoo itsesi vielä pahemmin. Ei ole terveellä pohjalla.
Tällaisesta ei nyt kuitenkaan ollut kyse, vaan ajatuksista, jotka pysyvät ajatuksen tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti kehittänyt siitä ihastuksestasi sellaisen illuusion, kaikin puolin täydellisen kuvan mielessäsi. Ajattelet, että jos vaan voisitte olla yhdessä, kaikki olisi hyvin ja sinulla olisi kaikki mitä tarvitset. Ihastus on siis sellainen "turvasatama" mielessäsi: voit aina palata sen ajatteluun ja haaveiluun, kun oikea elämä tuntuu hankalalta tai tylsältä. Se on sellainen ihana haavemaailma, joka toisaalta voi auttaa jaksamaan, mutta toisaalta voi muuttua pakkomielteiseksi ja alkaa häiritä elämää (kuten Sinulla vaikuttaa tapahtuneen). Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Pakenin harmaata arkeani (pakkomielteiseen) ihastukseen. Aika auttoi minulla, ihastus laantui ja lopulta loppui. Se vaati kyllä myös sen, että laitoin välit kokonaan poikki ihastuksen kohteen kanssa. Terapeutin kanssa keskusteleminen on myös hyvä idea. Toivottavasti saat tilanteen hallintaan ja hyvää kevättä Sinulle :)
Paljon kiitoksia! :) Olet kyllä oikeassa. Itselläni on ollut todella hankala avioliitto ja ero takana, joten se ihastukseni on ollut juuri sellainen täydellinen ja turvallinen unelmahahmo, johon on ollut hyvä turvautua, kun muuten on stressaavaa ja tylsääkin. On jotenkin rauhoittavakin ajatus, että on sellainen täydellinen, kaunis ja suloinen ihminen, jota voin kaivata ja ajatella, kun muuten elämässä on onnetonta. Tässä on mennyt itselläni jo useampi kuukausikin, enkä ole nähnyt häntä tai kommunikoinut hänen kanssaan, mutta silti vaan edelleen kaipaan häntä todella paljon, lähes jatkuvasti. Täytyy miettiä sitä, jos menisi johonkin juttelemaan tästä. Hyvää kevättä Sinulle! :) t. Ap
<3
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.
...
Voi hyvää päivä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue limerenssistä. Itsellä sama ongelma. Tuo termi vähän auttoi ymmärtämään. Voimia sulle, tää on tosi raskasta.
Koeta mennä tunteittesi juurisyihin: mitä kohde sinulle edustaa? miksi juuri hän? mitä koet että saisit häneltä? mitä koet että voisit juuri hänelle antaa? muistuttaako hän sinua jostakusta toisesta elämäsi varrella? onko sinulla tarpeita, joihin uskot hänen olevan vastaus, mitä? Vastaa tällaisiin kysymyksiin yksilöiden ja eritellen.
Minä olin vuosia sitten ihastunut yhteen mieheen, ja ymmärrän nyt, että projisoin häneen tiettyjen ulkoisten tekijöiden perusteella ominaisuuksia, jotka vastasivat tarpeisiini. Esim. mies muistutti ulkonäöltään erästä menneisyyteni henkilöä, jota ihailin, ja projisoin mieheen ihailemiani ominaisuuksia ja sitten niihin ominaisuuksiin liittyi lisää kaikkea ihanaa, jota koin tarvitsevani silloin. Lopulta olin aivan kauhean rakastunut mieheen niiden ominaisuuksien takia, jotka olin häneen itse kuvitelmissani liittänyt, vaikken tiennyt, vastaako mielikuva ollenkaan todellisuutta hänestä.
Minua on yksipuolisessa rakastumisessa auttanut yksinkertaisesti se ajatus, etten oikeasti haluaisi sellaista miestä, joka ei olisi rakastunut minuun.
Haluatko edes oikeasti eroon rakastumisestasi? Vai saatko siitä vielä tässä vaiheessa sittenkin enemmän irti positiivisia tunteita, fiiliksiä ja ajatuksia, esim. fantasioinnin muodossa, etkä ole valmis luopumaan niistä? Uskoisin, että yleensä epätoivoisesta rakastumisesta alkaa päästä yli siinä vaiheessa, kun itse haluaa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue limerenssistä. Itsellä sama ongelma. Tuo termi vähän auttoi ymmärtämään. Voimia sulle, tää on tosi raskasta.
Ei helvetti. Sä just avasit mulle oven vapauteen. Kiitos!!! T. Ohihuuteleva kohtalotoveri
Mulla oli kymmennen vuotta sitten sama ongelma. Ajattelin yhtä miestä koko ajan. Tapailtiin ensin, mutta järkisyistä päätin jättää suhteen. Tunnetasolla olin kuitenkin ihan koukussa ja sjattelin miestä 1,5 vuoden ajan kymmeniä kertoja päivässä. Tajusin, että se ei ollut tervettä ja kielsin itseltäni miehen ajattelun. Seuraavaksi tulikin tosi paha neuroosi, jota kesti aikansa. Myöhemmin ymmärsin, että kysymys oli yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet luultavasti kehittänyt siitä ihastuksestasi sellaisen illuusion, kaikin puolin täydellisen kuvan mielessäsi. Ajattelet, että jos vaan voisitte olla yhdessä, kaikki olisi hyvin ja sinulla olisi kaikki mitä tarvitset. Ihastus on siis sellainen "turvasatama" mielessäsi: voit aina palata sen ajatteluun ja haaveiluun, kun oikea elämä tuntuu hankalalta tai tylsältä. Se on sellainen ihana haavemaailma, joka toisaalta voi auttaa jaksamaan, mutta toisaalta voi muuttua pakkomielteiseksi ja alkaa häiritä elämää (kuten Sinulla vaikuttaa tapahtuneen). Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Pakenin harmaata arkeani (pakkomielteiseen) ihastukseen. Aika auttoi minulla, ihastus laantui ja lopulta loppui. Se vaati kyllä myös sen, että laitoin välit kokonaan poikki ihastuksen kohteen kanssa. Terapeutin kanssa keskusteleminen on myös hyvä idea. Toivottavasti saat tilanteen hallintaan ja hyvää kevättä Sinulle :)
Tämä on ollut tilanne myös itselläni! Aina kun olen stressaantunut tai vaimon kanssa tulee riitaa (= usein), alan haaveilla tästä varatusta naisesta. Harmi vain, että tästä on koitunut vahinkoa jo tosielämässäkin.
"Tavallisesti limerentti reaktio tasoittuu noin kahden vuoden sisällä. Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä. Tennovin tekemät tutkimukset osoittivat limerenssin keskimääräiseksi kestoajaksi 18 kuukautta."
Kaksi vuotta... Niin lasketaanko se siitä kun viimeksi puhuin hänen kanssaan vai kun viimeksi tänään stalkkasin häntä netissä? :O
awwwwwwwww vuosikymmeniä =/
Mulla ei ole toivoa :,(
Olisiko sittenkin pitänyt mennä lyhyemmän kaavan mukaan: Mennä naimisiin, erota ja vihata?
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu ap, mutta pahinta on että mies on myös minuun rakastunut ja on sanonut, että haluaisi seurustella kanssani jos vaan olisi vapaa. Aivan hirveän raastavaa :,(