Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka olet ennen ollut VELA henkeen ja vereen, mikä sai sinut kuitenkin hankkimaan lapsia?
04.04.2017 |
Miksi päädyit hankkimaan lapsia, vaikka aiemmin olit toista mieltä? Oliko syy pysyä lapsettomana joku sellainen, mikä muuttui kun pääsit kosketuksiin lapsiperhe-elämään?
Olitko inhonnut lapsia, mutta sitten huomasitkin, miten kivoja lapset oikeasti onkaan? Vai oliko sinulla joku muu syy?
Oletko tyytyväinen päätökseesi?
Kommentit (18)
Ymmärrys siitä, että elämä kantaa. Emme itse hallitse niin paljon elämäämme, kuin nuoruuden kaikkivoipaisuudessa luulemme. Ihminen voi leikkiä Jumalaa ja elämä on lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrys siitä, että elämä kantaa. Emme itse hallitse niin paljon elämäämme, kuin nuoruuden kaikkivoipaisuudessa luulemme. Ihminen voi leikkiä Jumalaa ja elämä on lyhyt.
Tekstinsyöttövirheen korjaus: Ihminen EI voi leikkiäJumalaa
Yllätysraskaus. Pitkään pohdin vaihtoehtojani, mutta päädyin pitämään lapsen. Ja olen ollut päätöksestäni onnellinen. En nyt sanoisi ettenkö joskus mieti, miten elämä olisi voinut mennä toisinkin, mutta katumisesta en nyt sentään ihan puhuisi.
En usko että muuten olisin perhettä perustanut, en ole ikinä kokenut vauvakuumetta tai kaivannut lapsia. En inhoa lapsia mitenkään, kaikista en tykkää kuten en aikuisistakaan mutta vähän välttelen toisinaan lapsiperheaktiviteetteja nykyäänkin.
Vela ei hanki lapsia eikä muuta mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätysraskauden myötä olen tasan kahden vaihtoehdon välissä. Sain tietää olevani raskaana viikolla 28 (nyt mennään viikolla 33). Adoptioon tai vanhemmaksi. Isä on kuvioissa, olemme molemmat töissä. Asiat voisi olla huonomminkin. Päätimme pitää lapsen. Ehkä niin oli tarkoitettukin.
E-pillerit olivat pettäneet.
Sama, mulle selvisi ~ rv 22-23. Nyt lapsi täyttää neljä, ja meillä on kolmas lapsi toiveissa. :) Paras asia mitä mulle on tapahtunut, enkä kadu. Aika kauan tosin meni lapsen syntymänkin jälkeen sopeutuminen, oli aika rankkojakin hetkiä kun elämä ei mennytkään niinkuin olin suunnitellut eikä se äitiys "herännyt" heti synnytyksen jälkeen.
Vahinko meilläkin.
Olin jo 43-vuotias, joten järkytys oli ehkä tavallistakin suurempi. Minulle ei aiemmin ole koskaan tehty aborttia ja en yksinkertaisesti pystynyt siihen. Mieskin oli kallellaan lapsen pitämisen puolesta. Hän ei niin kiihkomielinen vela ole koskaan ollutkaan.
Tässä nyt ollaan sitten 8-vuotiaan kanssa viisikymppisenä. Kaikki on mennyt loistavasti. Rakastan lastani yli kaiken ja nyt jälkikäteen ajatellen kaduttaa, ettei niitä enemmänkin tullut. Ja vähän nuorempi äiti tietysti haluaisin olla, se on sanottava.
Toisaalta nykyään on niin paljon vanhoja vanhempia, ettei tässä mikään sirkusnähtävyys ole missään koulun tilaisuuksissa ym. Lapsi ei ainakaan ole vielä ilmaissut mitään negatiivista iästämme. Mies on kaksi vuotta minua vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela ei hanki lapsia eikä muuta mieltään.
No mä kyllä tiedän tämmöisiä tapauksia. Eräs mun tuttukin aina sanoi kaikille, etä heille ei koskaan lapsia tuu. Nyt on sitten jo kolmas kuitenkin tulossa. Näin se mieli voi muuttua. Ap
Ura oli monen vuoden ajan tärkein asia, mutta havahtuminen siihen, että kun ura on ohi ja työkaveritkin mullan alla niin ketä sinne hautajaisiin sitten tulee? Firman väkikö havuseppeleen kanssa kiittämään siitä, että olin NIIIIIN kova työntekijä 30 v sitten (oletan eläväni vielä vuosikymmeniä eläkeläisenä)?????
Vauvakuumetta ei minullakaan koskaan ollut, mutta kun heti ekasta kierrosta ei tärpännytkään niin mietitytti josko jään sittenkin lapsettomaksi? Aina saa töitä ja "uran" -ainakin jonkinmoisen, mutta lasta eivät kaikki saa. Poikamme syntyi 4 vuotta sitten ja toinen poika aika piakkoin sen perään. Sen verran oma lapsi toi onnellista oloa ja rauhallisuutta, että muutuin ihmisenäkin parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela ei hanki lapsia eikä muuta mieltään.
No mä kyllä tiedän tämmöisiä tapauksia. Eräs mun tuttukin aina sanoi kaikille, etä heille ei koskaan lapsia tuu. Nyt on sitten jo kolmas kuitenkin tulossa. Näin se mieli voi muuttua. Ap
Minusta ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään. Björn Wahlrooskin oli nuorena vasemmistolainen. En tiedä mitä hän nykyään niistä ajoista itse ajattelee. Jokaisen pitää elää omien valintojensa kanssa. Väärässä voi olla joko nuorena tai vanhana, joskus sekä-että. Ei sitä tiedä kuin vasta jälkikäteen.
Minä olen mies, ei lapsia. Vasektomia tehty ajat sitten, nyt ikää 50. Tässä vaiheessa vasektomian purkaminen olisi hyödytöntä, sillä siittiöiden tuotanto on lakannut autoimmuunireaktion takia jo kauan sitten. En ole kuitenkaan katunut. Muiden valintoja olen kyllä ihmetellyt, mutta itsepähän niiden kanssa sitten elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Q Putti 5 kirjoitti:
Ura oli monen vuoden ajan tärkein asia, mutta havahtuminen siihen, että kun ura on ohi ja työkaveritkin mullan alla niin ketä sinne hautajaisiin sitten tulee? Firman väkikö havuseppeleen kanssa kiittämään siitä, että olin NIIIIIN kova työntekijä 30 v sitten (oletan eläväni vielä vuosikymmeniä eläkeläisenä)?????
Vauvakuumetta ei minullakaan koskaan ollut, mutta kun heti ekasta kierrosta ei tärpännytkään niin mietitytti josko jään sittenkin lapsettomaksi? Aina saa töitä ja "uran" -ainakin jonkinmoisen, mutta lasta eivät kaikki saa. Poikamme syntyi 4 vuotta sitten ja toinen poika aika piakkoin sen perään. Sen verran oma lapsi toi onnellista oloa ja rauhallisuutta, että muutuin ihmisenäkin parempaan suuntaan.
Kuka tekee lapsen sillä perusteella, että onpahan sitten joku joka omiin hautajaisiin tulee? 😲
Kasvoin aikuiseksi. Nuorena aina mietin miksi ihmeessä lopettaisin juhlimisen ja matkustelun jonkun lapsen takia! No, noihinkin kyllästyin sitten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vela henkeen ja vereen, huolehtii siitä, ettei tule vahingossa raskaaksi.
Vain pari prosenttia sterilisaation tehneistä lapsettomista naisista katuu myöhemmin toimenpidettä. Jos on tarpeeksi "henkeen ja vereen" vela, mieli ei kyllä muutu.
Ihmisiä, jotka väittävät olevansa tai olleensa vapaaehtoisesti lapsettomia, on moninkertainen määrä vapaaehtoisesti lapsettomiin nähden.
MInäkin olen sitä mieltä, ettei vela pidä lasta, jos tulee raskaaksi. Itselleni on näin käynyt ja abortti oli aivan itsestään selvä vaihtoehto, minkä tekemisestä olen edelleen yli kymmenen vuoden jälkeenkin kiitollinen.
Olen edelleenkin vela, ja se on mahtavaa. Viikon päästä olen lähdössä Tongalle. Olen siellä kesäkuuhun asti, jolloin pääsee sukeltamaan valaiden kanssa. <3
Kukaan ei varmaan ymmärrä tätä syytä ellei ole elänyt samassa tilanteessa.
Mieheni oli väkivaltainen ja syytti pahasta olostaan minua kun en edes lasta tee. Järkeilin jotenkin niin, että väkivalta loppuu kun olen mieliksi. No, arvaatte varmaan.
Hyvä päätös oli kyllä siksi, että tulipa erottua. Vaan nyt saan pelätä lapsen puolesta ja se on vielä pahempaa.
Yllätysraskauden myötä olen tasan kahden vaihtoehdon välissä. Sain tietää olevani raskaana viikolla 28 (nyt mennään viikolla 33). Adoptioon tai vanhemmaksi. Isä on kuvioissa, olemme molemmat töissä. Asiat voisi olla huonomminkin. Päätimme pitää lapsen. Ehkä niin oli tarkoitettukin.
E-pillerit olivat pettäneet.