Tuskallinen ja pakkomielteinen rakastuminen - miten jaksan enää elää?

Neuvoisin sua kääntymään uuden terapeutin puoleen, mutta sä epäilemättä "rakastuisit" siihenkin... :D

Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.

Ajattelin, että tämä olisi se nuori muija joka vonkaa jotain vanhempaa uskovaista naista. Sekin tarina on ollut täällä pariin otteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.

Ja mistähän sä voit tietää toisten tunteista? Niin, et mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.

Ja mistähän sä voit tietää toisten tunteista? Niin, et mistään.

Hän voi kenties tietää siitä että sä ap olet sanonut että se nainen oli sulle jo melkein raivonnut kun vonkasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.

Ja mistähän sä voit tietää toisten tunteista? Niin, et mistään.

Ap itse on kertonut siitä, siksi.

Missä tuollainen huumaava terapeutti on? Mäkin haluun sille. Loppuis tylsyys ja harmaa arki, mieluummin vaikka tollanen pakkomiellekin kiitos. Yes!

Mitä ohjeita antaisit itse itsellesi? Entä ystävällesi, jos ystäväsi olisi samanlaisessa tilanteessa?

Näät sä sitä ihastustasi, useinkin? Onko / oisko helpompi olla näkemättä vaiko nähdä? Ja jos tää juttu nyt on se sun terapeutti, niin miten siellä terapiassa menee ja oisko helpompi tosiaan vaihtaa terapeuttia (jos tää siis on se sama tapaus)?

Monesti sanotaan että rakastuminen on ihanaa.  Ei ole jos se on yksipuolista.  Pelkkää piinaavaa kidutusta joka hälvenee päästä vain ajan kanssa.  Onneksi hälvenee varmasti aina jos pystyy odottamaan.

Olet luultavasti kehittänyt siitä ihastuksestasi sellaisen illuusion, kaikin puolin täydellisen kuvan mielessäsi. Ajattelet, että jos vaan voisitte olla yhdessä, kaikki olisi hyvin ja sinulla olisi kaikki mitä tarvitset. Ihastus on siis sellainen "turvasatama" mielessäsi: voit aina palata sen ajatteluun ja haaveiluun, kun oikea elämä tuntuu hankalalta tai tylsältä. Se on sellainen ihana haavemaailma, joka toisaalta voi auttaa jaksamaan, mutta toisaalta voi muuttua pakkomielteiseksi ja alkaa häiritä elämää (kuten Sinulla vaikuttaa tapahtuneen). Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Pakenin harmaata arkeani (pakkomielteiseen) ihastukseen. Aika auttoi minulla, ihastus laantui ja lopulta loppui. Se vaati kyllä myös sen, että laitoin välit kokonaan poikki ihastuksen kohteen kanssa. Terapeutin kanssa keskusteleminen on myös hyvä idea. Toivottavasti saat tilanteen hallintaan ja hyvää kevättä Sinulle :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.

Ja mistähän sä voit tietää toisten tunteista? Niin, et mistään.

Hän voi kenties tietää siitä että sä ap olet sanonut että se nainen oli sulle jo melkein raivonnut kun vonkasit.

Mitäh? En ole kyllä kertonut sellaista. Ei mun ihastukseni ole mulle raivonnut missään vaiheessa. Jännää, että joku tietää muka tilanteeni paremmin kuin mä itse. Tai sitten kohtalotovereita on enemmänkin. Hei oikeasti, ei tuollaista kyllä ole tapahtunut. Tuossa kommentissasi on ns. Lapin lisää reilusti. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi niille, jotka eivät tunnista: tämä on se tyyppi (naimisissa oleva lapsiperheen äiti), joka kuvittelee olevansa ihastunut terapeuttiinsa. Joka on hänkin naimisissa oleva heteronainen. Ja jolla ei todellakaan ole minkäänlaisia tunteita potilastaan kohtaan.

Ja mistähän sä voit tietää toisten tunteista? Niin, et mistään.

Olen samaa mieltä. En ihan aidosti tiedä ihastukseni todellisista tunteista. Enkä usko, että tuo kommentoija olisi ihastukseni...en usko, että hän edes tietää tämän palstan olemassaoloa. T. Ap

Käyttäjä3781 kirjoitti:

Monesti sanotaan että rakastuminen on ihanaa.  Ei ole jos se on yksipuolista.  Pelkkää piinaavaa kidutusta joka hälvenee päästä vain ajan kanssa.  Onneksi hälvenee varmasti aina jos pystyy odottamaan.

Olet täysin oikeassa. Rakastuminen on pahimmillaan todella piinaavaa, tuskallista ja surullista kaipuuta sitä rakastettua kohtaan, jos se toinen ei ole esim. vapaa ja/tai jos tunteet eivät ole molemminpuoliset.

Nainen ihastunut naiseen?

Vierailija kirjoitti:

Olet luultavasti kehittänyt siitä ihastuksestasi sellaisen illuusion, kaikin puolin täydellisen kuvan mielessäsi. Ajattelet, että jos vaan voisitte olla yhdessä, kaikki olisi hyvin ja sinulla olisi kaikki mitä tarvitset. Ihastus on siis sellainen "turvasatama" mielessäsi: voit aina palata sen ajatteluun ja haaveiluun, kun oikea elämä tuntuu hankalalta tai tylsältä. Se on sellainen ihana haavemaailma, joka toisaalta voi auttaa jaksamaan, mutta toisaalta voi muuttua pakkomielteiseksi ja alkaa häiritä elämää (kuten Sinulla vaikuttaa tapahtuneen). Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Pakenin harmaata arkeani (pakkomielteiseen) ihastukseen. Aika auttoi minulla, ihastus laantui ja lopulta loppui. Se vaati kyllä myös sen, että laitoin välit kokonaan poikki ihastuksen kohteen kanssa. Terapeutin kanssa keskusteleminen on myös hyvä idea. Toivottavasti saat tilanteen hallintaan ja hyvää kevättä Sinulle :)

Paljon kiitoksia! :) Olet kyllä oikeassa. Itselläni on ollut todella hankala avioliitto ja ero takana, joten se ihastukseni on ollut juuri sellainen täydellinen ja turvallinen unelmahahmo, johon on ollut hyvä turvautua, kun muuten on stressaavaa ja tylsääkin. On jotenkin rauhoittavakin ajatus, että on sellainen täydellinen, kaunis ja suloinen ihminen, jota voin kaivata ja ajatella, kun muuten elämässä on onnetonta. Tässä on mennyt itselläni jo useampi kuukausikin, enkä ole nähnyt häntä tai kommunikoinut hänen kanssaan, mutta silti vaan edelleen kaipaan häntä todella paljon, lähes jatkuvasti. Täytyy miettiä sitä, jos menisi johonkin juttelemaan tästä. Hyvää kevättä Sinulle! :) t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet luultavasti kehittänyt siitä ihastuksestasi sellaisen illuusion, kaikin puolin täydellisen kuvan mielessäsi. Ajattelet, että jos vaan voisitte olla yhdessä, kaikki olisi hyvin ja sinulla olisi kaikki mitä tarvitset. Ihastus on siis sellainen "turvasatama" mielessäsi: voit aina palata sen ajatteluun ja haaveiluun, kun oikea elämä tuntuu hankalalta tai tylsältä. Se on sellainen ihana haavemaailma, joka toisaalta voi auttaa jaksamaan, mutta toisaalta voi muuttua pakkomielteiseksi ja alkaa häiritä elämää (kuten Sinulla vaikuttaa tapahtuneen). Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. Pakenin harmaata arkeani (pakkomielteiseen) ihastukseen. Aika auttoi minulla, ihastus laantui ja lopulta loppui. Se vaati kyllä myös sen, että laitoin välit kokonaan poikki ihastuksen kohteen kanssa. Terapeutin kanssa keskusteleminen on myös hyvä idea. Toivottavasti saat tilanteen hallintaan ja hyvää kevättä Sinulle :)

Paljon kiitoksia! :) Olet kyllä oikeassa. Itselläni on ollut todella hankala avioliitto ja ero takana, joten se ihastukseni on ollut juuri sellainen täydellinen ja turvallinen unelmahahmo, johon on ollut hyvä turvautua, kun muuten on stressaavaa ja tylsääkin. On jotenkin rauhoittavakin ajatus, että on sellainen täydellinen, kaunis ja suloinen ihminen, jota voin kaivata ja ajatella, kun muuten elämässä on onnetonta. Tässä on mennyt itselläni jo useampi kuukausikin, enkä ole nähnyt häntä tai kommunikoinut hänen kanssaan, mutta silti vaan edelleen kaipaan häntä todella paljon, lähes jatkuvasti. Täytyy miettiä sitä, jos menisi johonkin juttelemaan tästä. Hyvää kevättä Sinulle! :) t. Ap

Mokaa oikein kunnolla ja paljasta korttisi, äläkä helli pakkomiellettäsi, kuin jotain aarretta.

Pitkäänkin voi olo tuntua amputoidulta, kun realismi jyrää yli, mutta pikkuhiljaa huomaat alkavasi kasvattaa uusia tuntosarvia, joilla aistit elämää uudelta kantilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies osoittanut kiinnostusta? Mulla sama tilanne ja mies teki aloitteen. Nykyään emme törmää ikinä. Nolottaa tämä tilanne ennen kaikkea. Miten tästä pääsee yli?

Annoit pakit ja nyt suret sitä?! Mitä logiikkaa tämä nyt muka on?

Mä mietin ihan samaa. Sinua siis nolottaa se että annoit pakit, vaikka et oikeasti olisi halunnut antaa pakkeja tälle miehelle? Joo, voihan tuo olla noloa, mutta mulle tulee joku ihan toinen sana mieleen.

Olin hieman epätarkka. Hän teki aloitteen flirttailulle mutta muuta emme ole tehneetkään. Selkeää aloitetta en siis ole saanut. Ja paljastui että hän on perheellinen. Silti en voi tunteilleni mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies osoittanut kiinnostusta? Mulla sama tilanne ja mies teki aloitteen. Nykyään emme törmää ikinä. Nolottaa tämä tilanne ennen kaikkea. Miten tästä pääsee yli?

Annoit pakit ja nyt suret sitä?! Mitä logiikkaa tämä nyt muka on?

Mä mietin ihan samaa. Sinua siis nolottaa se että annoit pakit, vaikka et oikeasti olisi halunnut antaa pakkeja tälle miehelle? Joo, voihan tuo olla noloa, mutta mulle tulee joku ihan toinen sana mieleen.

Olin hieman epätarkka. Hän teki aloitteen flirttailulle mutta muuta emme ole tehneetkään. Selkeää aloitetta en siis ole saanut. Ja paljastui että hän on perheellinen. Silti en voi tunteilleni mitään

olet luultavasti tulkinnut hänen käytöksensä virheellisesti flirtiksi. Esim. Umpihetero ei välttämättä osaa ollenkaan ajatella että naiselle osoitettu ystävällisyys ja ylenpalttinenkaan huomaavaisuus olisi seksuaalista.