Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aamuni add-tytön ,joka "ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä" kanssa" Olen täysin poikki
04.04.2017 |
koetin saada hammaspesulle, piti kantaa sinne. Sen jälkeen juoksi ympyrää huutaen "hiki!hikihihi! " ja täristen. Koetin selittää että juoksemallahan se hiki tulee, minkä seurauksena yritti lyödä ja ryömi lopulta saunaan lauteiden alle! Tuli esiin vasta kun taksikuski soitti ovikelloa.
Tyttö aloitti koulun pienryhmässä, tämä päätös tehtiin eskarissa ja koulu onkin mennyt hyvin. Tyttö on käynyt käyttäytymiserapiassa ym ja joulun alla oli palaveri jossa mukana oli myös tytön opettaja, tuolloin tehtiin päätös että vaikka tytössä on add-piirteitä niin hän ei tarvitse tutkimuksia eikä lääkitystä! Olin pettynyt.
Opettaja ym. näkevät kohteliaan, iloisen , ajatuksiin vaipuvan mutta fiksun tytön. KUKAAN ei ole joutunut ottamaan syliin hysteriaan itsensa ties mistä syystä lietsonutta 8-vuotiasta, kiskomaan tätä pöytien alta ja sohvan takaa, tarjoamaan viisia housuja ja kuusia sukkia joissa on kaikissa vikaa... Tyttö puhuu TAUOTTA ja puheen aikana toiminta keskeytyy, läksyjen teko ja pukeminen jää höpötyksen varjoon. 80% ajasta ei edes puhu mitään tärkeää ja alamme olla miehen kanssa täysin uupuneita jatkuvan höpinän kuunteluun! On vaikea uskoa, että pelkkä puheen kuunteleminen uuvuttaa mutta niin se vain on.
Eilen kirjastolta lähtiessä oli juosta bussin alle ja kun pidin puhuttelun aiheesta, otti autossa vaatteet pois ja heitti niitä päälleni huutaen " KYLLÄ SAA JUOSTA! KYLLÄSAAKYLLÄSAAAA!" Potki selkänojaa ja kirkui. Kotipihaan päästessä kieltäytyi poistumasta autosta ja istui takapenkillä pelkät trikoot ja toppi yllä tunnin.
Mies sanoo, että tytöllä on vikaa päässä
. Rakastaa tyttöä, mutta on väsynyt. Ymmärrrän kyllä. Minä olen työtön, mies taas joutuu työpäivän jälkeen katsomaan tälläistä!
Tytössä on valtavasti hyviä puolia , valtavasti rakastettavaa . On hyvä matikassa, taiteellisesti lahjakas, tunteellinen, iloinen ja pitää mielellään laulu sekä tanssi-esityksiä :) Ihana tyttö. Mutta sitten se kolikon toinen puoli.. Add tai mikä lie häiriö, joka saa menon muistuttamaan välillä manaajaa! Tyttö tarvitsee mielestäni jonkinlaisen lääkityksen, mutta milläs todistan asian ? :(
Kommentit (169)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lääkevastaiset ette ilmeisesti osaa kuvitella millaista helvettiä on olla adhd ilman lääkkeitä?!
minulla on juurikin tuo add, hajamielisyyttä ja jumittamista mutta myös pahoja raivareita. Koska sain diagnosin vasta kolmekymppisenä, minulle kehittyi laaja-alainen oppimiskyvun häiriö ja lääkitsin itse itseäni- alkoholilla.
Lääkkeet auttavat sen verran, että saan pestyä vessan kerran vuodessa, vietyä roskat ja tyhjennettyä tiskikoneen mutta katkera olen siitä, miten paljon parempaa elämäni voisi olla jos olisin saanut diagnoosin ja tukitoimia lapsena...
Ensinnäkin, ADD/adhd:hen kuuluvat nuo keskittymishäiriöt sellaisenaan, eikä niitä lääkkeillä saa pois. Korkeitaan hyperimpulssion, joka taas ei kuulunut ADD:n piiriin, koska ADHD:ssa H oli hyperimpulssio.
Oppimisvaikeudet kuuluivat siis diagnoosin, eikä lääkkeillä ollut niihin mitään vaikutusta.
Juomisesi taas ei kuulunut lääkettömyyteesi, terveisin itsekkin paljon dokanut, enkä tunne mitään itsesääliä sen nojalta. Juomisesi saattoi liittyä kokemaasi suvaitsemattomuuteen, muttei välttämättä ainakaan aukottomasti.
Haista sinä paska. Alkoholi normalisoi oloni, samalla tapaa mitä Medikinet tekee nyt !
Ai ei ole ADHD-lääkkeissä niin pahoja sivuvaikutuksia kuin sairaudessa?
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/adhd-laakkeet-voivat-haitata…
Sitä voi tietenkon miettiä kuinka tärkeää uni on lapsen kehitykselle
http://www.webmd.com/add-adhd/childhood-adhd/adhd-medications-and-child…
Pituuskasvuunkin ne voi vaikuttaa ja ruokahaluun.
Suositun metyylifenidaatin haittavaikutuksia muun muassa (pakkausseloste)
"Yleiset haittavaikutukset (joita voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä)
epätasaiset sydämenlyönnit (sydämentykytys)
mielialan vaihtelut tai heilahtelut tai persoonallisuuden muutokset.
Melko harvinaiset haittavaikutukset (joita voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta)
itsemurha-ajatukset tai -tuntemukset
epätodellisten asioiden näkeminen, tunteminen tai kuuleminen, nämä ovat psykoosin merkkejä
hallitsematon puhe tai vartalon liikkeet (Touretten oireyhtymä)
allergisen reaktion oireet kuten ihottuma, kutina tai nokkosihottuma, kasvojen, huulten, kielen tai muiden kehon osien turpoaminen, hengenahdistus, hengityksen vinkuminen tai hengitysvaikeudet.
Harvinaiset haittavaikutukset (joita voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1 000:sta)
poikkeuksellinen kiihtyneisyys, yliaktiivisuus ja estottomuus (mania)."
Ja mitä näiden lääkkeiden vaikutuksesta oikeasti kasvuun ja kehitykseen tiedetään, on sitten taas yksi hyvä kysymys. Ei tarvi olla ruudinkeksijä tajutakseen, että jatkuvalla pitkäkestoisella stimulanttien napsimisella ei välttämättä ole hyviä seurauksia.
Olen nyt ollut yhteydessä tiimiin (puheterapia, käytösterapia jne) , joka oli mukana kun tytöllä alkoi esiintyä vaikeuksia eskarissa ja saimme sovittua tapaamisen ! Mukaan tulee myös tytön opettaja kertomaan näkemyksiään :) käymme läpi, mikä voisi olla osaaltaan normaalia 8-vuotiaan uhmailua ja mikä taas voisi viitata johonkin neurologiseen vaivaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lääkevastaiset ette ilmeisesti osaa kuvitella millaista helvettiä on olla adhd ilman lääkkeitä?!
minulla on juurikin tuo add, hajamielisyyttä ja jumittamista mutta myös pahoja raivareita. Koska sain diagnosin vasta kolmekymppisenä, minulle kehittyi laaja-alainen oppimiskyvun häiriö ja lääkitsin itse itseäni- alkoholilla.
Lääkkeet auttavat sen verran, että saan pestyä vessan kerran vuodessa, vietyä roskat ja tyhjennettyä tiskikoneen mutta katkera olen siitä, miten paljon parempaa elämäni voisi olla jos olisin saanut diagnoosin ja tukitoimia lapsena...
Ensinnäkin, ADD/adhd:hen kuuluvat nuo keskittymishäiriöt sellaisenaan, eikä niitä lääkkeillä saa pois. Korkeitaan hyperimpulssion, joka taas ei kuulunut ADD:n piiriin, koska ADHD:ssa H oli hyperimpulssio.
Oppimisvaikeudet kuuluivat siis diagnoosin, eikä lääkkeillä ollut niihin mitään vaikutusta.
Juomisesi taas ei kuulunut lääkettömyyteesi, terveisin itsekkin paljon dokanut, enkä tunne mitään itsesääliä sen nojalta. Juomisesi saattoi liittyä kokemaasi suvaitsemattomuuteen, muttei välttämättä ainakaan aukottomasti.
Haista sinä paska. Alkoholi normalisoi oloni, samalla tapaa mitä Medikinet tekee nyt !
Pakko ilmeisemmin haistaa, kun sinusta päin tulee. Huomiothan nyt toki sen, että ap:n tyttärellä oli edelleen se Add, ilman AdHd:n hyperimpulsiota.
On ihan turha verrata puuroja velliin. Sen tiedän tosiaan, että alkoholi relaksoi ja osittain siitä syystä käytän. Tämä ei ole kumminkaan itsesääliin uppoamisen paikka, jos tilanteen antaa lähteä lapsesta.
Mielellään hyväksyy itse itsensä sellaisenaan ja välttää stressitilanteet. Lääkkeet ovat kyllä s**tanasta, jos joku näin ateistina voi sanoa olevan sellaisesta. Suosittelen kokeilemaan myös vähähiilihydraattista ruokavaliota. Taikasana niissä tuntuu olevan hitaasti sulavat rakenteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö luulisi että kynnys alkaa napsimaan esim. stimulanttihuumeita voisi jopa kasvaa, kun on tottunut turvautumaan stimulanttipillereihin lapsuudesta asti?
Kyllä apua saa, sitä on saatava. Reittejä on useita, mutta suosittelisin ensisijaisesti suoraa yhteydenottoa kuntasi perheneuvolaan: siellä sosiaalityöntekijä-psykologi pari yleensä hoitaa näitäkin asioita. Kerrot tilanteesta, niin tytön käyttäytymistä kuvaillen kuin teidän vanhempien neuvottomuudesta ja väsymisestäkin. En tiedä,missä asut, mutta joka kunnassa pitää olla perheneuvolaa vastaavat palvelut käytettävissä jollakin tapaa.
Kouluterveydenhuolto voisi myös ottaa koppia tilanteessa, eli ota yhteyttä vaikka suoraan koululääkäriin. Tosin päädytte luultavasti juurikin perheneuvolan psykologin juttusille sitäkin kautta. Perheneuvolan psykologilla on mahdollisuus lähettää tyttö lastenpsykiatrin vastaanotolle. Jos tuntuu, ettei mikään näistä kanavista avaudu teille, mikä olisi kyllä hyvin kummallista, niin sitten viimeisenä keinona yhteydenotto kunnan lastensuojeluviranomaisiin, ja esille huoli lapsen terveydestä ja hyvinvoinnista, ja omasta jaksamattomuudesta - pitäisi viimeistään sitten alkaa tapahtua! Ja ei, nykyään ensimmäinen vaihtoehto ei todellakaan ole lapsen huostaanotto, vaan kotiin tarjotaan ensin apua ja tukea, kun nähdään, että lapsi ei ole vaarassa vanhemmista johtuvista syistä.
Kuten joku jo kirjoittikin, olet nimenomaan hyvä äiti tunnistaessasi näitä asioita tyttäressäsi sekä teissä vanhemmissakin. Totta kai tarvitsette apua ja tukea tilanteessa, joka on raskas ja stressaava, mutta sen avulla pääsette eteenpäin ja löydätte keinoja jaksaa ja selviytyä! Onnea matkaan, hyviä asioita on luvassa, kun avun piiriin pääsette, usko vain itseesi, lapseesi ja tulevaisuuteenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, minulla on nyt tässä toimintaterapeutin yhteenveto.. Laitan lopuksi vielä katkelmia tähän, niin ehkä selventää paremmin tytön ongelmia!
" Iloinen ja puhelias tyttö, hyvä mielikuvitus. Kehon ja tasapainon hallinta hyvää... kehon yhteistyö sujuu. .. tarkkaavaisuuden säätelyssä selviä vaikeuksia..tarvitsee tarkennusta ennen tehtävän aloittamista...pahoittaa herkästi mielensä' kun tehtävä ei onnistu toivotulla tavalla.. huomion herpaantumista.. tarvittava tieto on päässä muttei saa sitä ulos... tarvitsee kannustusta.."
Ap
"
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt ollut yhteydessä tiimiin (puheterapia, käytösterapia jne) , joka oli mukana kun tytöllä alkoi esiintyä vaikeuksia eskarissa ja saimme sovittua tapaamisen ! Mukaan tulee myös tytön opettaja kertomaan näkemyksiään :) käymme läpi, mikä voisi olla osaaltaan normaalia 8-vuotiaan uhmailua ja mikä taas voisi viitata johonkin neurologiseen vaivaan.
Ap
Toivoa Sinulle, tyttärellesi ja miehellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok, minulla on nyt tässä toimintaterapeutin yhteenveto.. Laitan lopuksi vielä katkelmia tähän, niin ehkä selventää paremmin tytön ongelmia!
" Iloinen ja puhelias tyttö, hyvä mielikuvitus. Kehon ja tasapainon hallinta hyvää... kehon yhteistyö sujuu. .. tarkkaavaisuuden säätelyssä selviä vaikeuksia..tarvitsee tarkennusta ennen tehtävän aloittamista...pahoittaa herkästi mielensä' kun tehtävä ei onnistu toivotulla tavalla.. huomion herpaantumista.. tarvittava tieto on päässä muttei saa sitä ulos... tarvitsee kannustusta.."
Ap
"
Onko toimintaterapeutti testannut tai havainnoinut aistiyli- tai aliherkkyyksiä? Tai aistimushakuisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Teillä on mitä luultavimmin vanhemmuuden saralla pulmia. Vuorovaikutusongelmia, kyvyttömyyttä kasvattaa ja vetää rajoja tai yhteistä linjaa vanhempina.
Suuri joukkio add-perheistä ja muös adhd-perheistä on näitä. Hakekaa apua vuorovaikutuspulmiinne. Ennen kuin vuprovaikutysasiat selvitetty tai tutkittu ei lapsen lääkitsemiselle ole mitään tarvetta. Käy sääliksi ne vanhemmat, jotka haluavat lapselle vain lääkkeen. Hakevat sen sitten yksityisen kautta ja pahimmassa tapauksessa eri lääkityskokeiluja kertyy lapselle parin vuoden aikana useita, jopa kymmenen. Näitäkin on nähty. "Kun lääke auttaa hetken, mutta sitten teho laimenee..." Joo, missäköhän perimmäinen syy... Hakekaa perheneuvolan tai lastensuojelun kautta apua :)
T. Lastenpsykiatrian työntekijä
Lastenpsykiatrian puolella ei ymmärretä mitään neurologisista vaivoista. Kokemusta on. Sattui sellainen psykiatri kohdalle, joka oli ihan ihmeissään, kun ei tunnistanut oman lapseni selkeästi havaittavaa neurologista poikkeamaa vaan yritti tunkea lapseni johonkin mt-muottiin, eikä suostunut kirjoittamaan lähetettä neurologisiin tutkimuksiin vaatimuksestani.
Pitkän ajan ja vaivan jälkeen saatiin sitten lähete oikeaan osoitteeseen, ei kuitenkaan tältä psykiatrilta vaan ihan muuta kautta. Diagnoosin tehnyt neuropsykiatrin mielestä lapseni on selkeä oppikirjaesimerkki ko. neurologisesta piirteestä. Että se siitä lastenpsykiatrian työntekijän ammattitaidosta.
Terveisin lastenpsykiatrian asiantuntemuksen puutteesta vakuuttunut vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse nuorena melko samanlainen, kuudennen luokan jälkeen aloin vasta aikuistua eikä ollut mitään teiniagstiakaan. En suosittele lääkkeitä tai tytön eristämistä normiluokasta, itselleni kehittyi mt-ongelmia epäsosiaalistumisen vuoksi kun muut alkoivat pitää liian erilaisena. Kannattaa vaan yrittää pärjätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lääkevastaiset ette ilmeisesti osaa kuvitella millaista helvettiä on olla adhd ilman lääkkeitä?!
minulla on juurikin tuo add, hajamielisyyttä ja jumittamista mutta myös pahoja raivareita. Koska sain diagnosin vasta kolmekymppisenä, minulle kehittyi laaja-alainen oppimiskyvun häiriö ja lääkitsin itse itseäni- alkoholilla.
Lääkkeet auttavat sen verran, että saan pestyä vessan kerran vuodessa, vietyä roskat ja tyhjennettyä tiskikoneen mutta katkera olen siitä, miten paljon parempaa elämäni voisi olla jos olisin saanut diagnoosin ja tukitoimia lapsena...
Ensinnäkin, ADD/adhd:hen kuuluvat nuo keskittymishäiriöt sellaisenaan, eikä niitä lääkkeillä saa pois. Korkeitaan hyperimpulssion, joka taas ei kuulunut ADD:n piiriin, koska ADHD:ssa H oli hyperimpulssio.
Oppimisvaikeudet kuuluivat siis diagnoosin, eikä lääkkeillä ollut niihin mitään vaikutusta.
Juomisesi taas ei kuulunut lääkettömyyteesi, terveisin itsekkin paljon dokanut, enkä tunne mitään itsesääliä sen nojalta. Juomisesi saattoi liittyä kokemaasi suvaitsemattomuuteen, muttei välttämättä ainakaan aukottomasti.
Ei hyperimpussio eikä edes hyperimpulsio vaan hyperaktiivisuus.
Oppimisvaikeudet eivät kuulu automaattisesti ADHD:een, mutta ADHD:n liitännäisoireena saattaa olla myös oppimisvaikeuksia. Olen keskivertoa älykkäämpi adhd, kuten myös lapseni. Meillä kummallakaan ei ole oppimisvaikeuksia vaan keskittymiskyvyn puute. Kyllästyimme liian hidastemoisesta opetuksesta. Kun muut vielä junnasivat perusasioiden parissa, minä, ja myöhemmin lapseni, olisimme halunneet edetä syventävään materiaaliin.
Viina ei vie keskittymiskyvyttömyyttä, mutta se voi hetkellisesti helpottaa oloa, näin ajattelin jonkin aikaa nuorena. Nykyään en juo mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP!
Minulla on nyt jo teini-ikäinen ADHD (mm.) ja Tourettelapsi, joka kärsi päiväkodista lähtien samoista haasteista kuin tyttäresi. Lapsellani oli ja on edelleen samankaltaisia aistiyliherkkyyksiä. Sopivien vaatteiden löytyminen on välillä ollut todella haastavaa, mutta ajan kanssa sitä oppii. Lapsellani on myös tilanteisiin ja asioihin jumiutumista ja erityisesti sirtymätilanteet ovat edelleen yksi haastavin asia, vaikka on jo teini. Välillä hänet on lähes puettava tai ainakin katsottava vieressä, että pukeminen onnistuu ja pysyy paikoilaan, että ehtii kouluun. Välillä jumiutuu paikalleen eikä käskyt eikä suostuttelut auta. Välillä puhuu kuin papupata eikä esim. saa tehtyä mitään järkevää. Kaikki uudet asiat jännittävät ja jännitys purkautuu myös raivokohtauksina.
Toiminnanohjauksen haasteista teilläkin ilmeisesti on kysymys. Voin kuvitella miten raskasta teillä perheenä on. Lapsesi on ilmeisesti hyvin kriittinen ja vaativa itseltään paljon ja kuormittuu helposti. Purkaa jännitystä sitten kotona. Tämä on tuttua meille nepsy-lasten vanhemmille. Meillä on käytössä kirjalliset viikkoaikataulut, päiväohjelmat ym. ADHD ja ADD-lapsia (nepsy-lapsia yleensäkään) ei koskaan kehuta tarpeeksi. Arki on niin kuormittavaa, eikä sitä kehuttavaa aina edes löydy. Saimme hyvän ohjeen nepsy-valmentajalta, että kirjoittaisimme onnistumisvihkoa joka päivä. Vihkoon kirjaamme vähintään yhden lapsen onnistumisen, jonka hän sitten lukee päivittäin. Näiden lasten itsetunto on usein kovalla koetuksella, koska negatiivista palautetta tulee niin paljon. Metyylifenidaattilääkitys on jonkin verran auttanut jumeihin ja aistiyliherkkyyksiin sekä tietysti keskittymiskykyyn. Hyvä, jos teillä jatkohoito on järjestymässä. Ehkä olisi hyvä kokeilla myös lääkitystä. Tuttavapiirissä on paljon hyviä kokemuksia, kun oikea lääkitys löytyy. Meillä esim. tarkkaavuus liikenteessä on parantunut ja hullut päähänpistot ovat vähentyneet. Moni tuttu ADD-lapsi on saanut lääkityksestä apua keskittymiseen eikä vaivu niin helposti omiin ajatuksiinsa. Joku kirjoitti, että lastenpsykiatrit eivät hirveästi ymmärrä neurologista puolta. Se on jossakin määrin totta, mutta täytyy vain kertoa tarkasti, mitä se arki oikeasti on. Olethan tietoinen, että saatatte olla oikeutettuja saamaan Kelasta vammaistukea sekä mahdollisuuden osallistua sopeutumisvalmennuskursseille. Niistä saa mm. vertaistukea. Meillä suurimmat haasteet ovat olleet juuri koulun aloitusvuosi sekä murrosikä. Mutta eteenpäin mennään.
Tosi paljon halauksia ja jaksamista. Kun diagnoosit ja hoidot on löydetty ja olet saanut riittävän tiedon lapsesi haasteista, on arki paljon helpompaa. Ei näitä asioita voi ymmärtää, jos ei itsellään ole erityislasta.
Ap - varasitko ajan yksityiselle? Lapsesi asia ei etene vertaistuella.
Sen kyllä huomaa että kirjoittajalla ei ole mitään kokemusta erityislapsesta! Jos olisi, ei tuota olisi kirjoittanutkaan. Osoittaa tietämättömyyttä ja suurta ymmärtämättömyyttä!
Minä olen se, joka tuolla ketjun alkupuolella puhui lepsusta vanhemmuudesta ja rajojen ja rutiinien tärkeydestä. Olen sitä mieltä ehdottomasti edelleen. Mutta tiedän, että on erityislapsia, jotka oikeasti hyötyvät lääkityksestä ja tarvitsevatkin sitä. Tuon kerrotun perusteella ei vain näytä siltä, että tässä olisi kyse sellaisesta lapsesta.
Minusta tässä on vain kyse siitä, että lapselle ei ole näytetty kunnolla rajoja. Vanhemman ei kuulu tarjota eri sukkia ja toivoa, että joku niistä kelpaisi lapselle. Vanhempi antaa sukat ja odottaa, että ne laitetaan jalkaan. Lapsi on jo niin iso, että hänen temppuilunsa on vanhemmalle vaikeampaa, tähän olisi tosiaan pitänyt puuttua jo monta vuotta sitten.
Lapsi taitaa olla ainoa tai ainakin nuorin, ja äiti työtön. Tämän vuoksi on niin, että lapselle helposti annetaan liikaa siimaa. Jos olisi kiire töihin ja lapsia useampi kuin yksi, jotka kaikki pitäisi saada päiväkotiin ajoissa, tällaiseen pelleilyyn ei olisi oikeasti aikaa. Siitä olisi tehty loppu jo ajat sitten. Suoraan sanottuna lapsi kuulostaa aika hemmotellulta. Hän protestoi vahvasti, kun hänen tahtoaan ei noudatetakaan. Koulussa homma toimii, kun hän näkee, että opettaja on jämäkkä ja muut lapset toteelevat. Muita hän koettelee.
Sukulaisperheessäni on itse asiassa hyvin samanlainen lapsi. Koulussa kiltti, oli jo päiväkodissa, minua tottelee, kun on meillä hoidossa, samoin äitiäni. Mutta kodissaan ja vanhemmilleen hirviö. Etenkin äidilleen, joka suorastaan pelkää lapsensa raivoa. Isä pakenee. Sisaruksia ei ole.
Minusta te tarvitsette perheenä enemmän ohjausta siitä, miten pärjätä. Lapsi on jo niin iso, että hän osaa paljon vahvemmin protestoida, joten tarvitsette toimintamalleja. Lääkkeitä ei todellakaan, ne on varattu aika eri tason lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka tuolla ketjun alkupuolella puhui lepsusta vanhemmuudesta ja rajojen ja rutiinien tärkeydestä. Olen sitä mieltä ehdottomasti edelleen. Mutta tiedän, että on erityislapsia, jotka oikeasti hyötyvät lääkityksestä ja tarvitsevatkin sitä. Tuon kerrotun perusteella ei vain näytä siltä, että tässä olisi kyse sellaisesta lapsesta.
Minusta tässä on vain kyse siitä, että lapselle ei ole näytetty kunnolla rajoja. Vanhemman ei kuulu tarjota eri sukkia ja toivoa, että joku niistä kelpaisi lapselle. Vanhempi antaa sukat ja odottaa, että ne laitetaan jalkaan. Lapsi on jo niin iso, että hänen temppuilunsa on vanhemmalle vaikeampaa, tähän olisi tosiaan pitänyt puuttua jo monta vuotta sitten.
Lapsi taitaa olla ainoa tai ainakin nuorin, ja äiti työtön. Tämän vuoksi on niin, että lapselle helposti annetaan liikaa siimaa. Jos olisi kiire töihin ja lapsia useampi kuin yksi, jotka kaikki pitäisi saada päiväkotiin ajoissa, tällaiseen pelleilyyn ei olisi oikeasti aikaa. Siitä olisi tehty loppu jo ajat sitten. Suoraan sanottuna lapsi kuulostaa aika hemmotellulta. Hän protestoi vahvasti, kun hänen tahtoaan ei noudatetakaan. Koulussa homma toimii, kun hän näkee, että opettaja on jämäkkä ja muut lapset toteelevat. Muita hän koettelee.
Sukulaisperheessäni on itse asiassa hyvin samanlainen lapsi. Koulussa kiltti, oli jo päiväkodissa, minua tottelee, kun on meillä hoidossa, samoin äitiäni. Mutta kodissaan ja vanhemmilleen hirviö. Etenkin äidilleen, joka suorastaan pelkää lapsensa raivoa. Isä pakenee. Sisaruksia ei ole.
Minusta te tarvitsette perheenä enemmän ohjausta siitä, miten pärjätä. Lapsi on jo niin iso, että hän osaa paljon vahvemmin protestoida, joten tarvitsette toimintamalleja. Lääkkeitä ei todellakaan, ne on varattu aika eri tason lapsille.
En osaa sanoa tästä ap:n tapauksesta, mutta vähän samaa olen ajatellut itsekin. Minulla on Asperger-poika ja voin sanoa, että rajojen asettaminen lapselle, joka on ihan eri taajuudella kuin muut on vaikeaa. Hän ei protestoi hetkeä ja ymmärrä sitten asiaa, vaan voi jäädä jurnuttamaan samaa asiaa tunneiksi tai sitten kokee rajoittamisen tms. verisenä loukkauksena tyyliin "minä en ole hyvä". Silti niitä rajoja pitää vaan asettaa. Minusta tässä tarvittaisiin paljon enemmän ohjausta. Toinen lapseni on ns. tavallinen ja pulmat hänen kanssaan ovat paljon vähäisempiä. Erityislapsen tai muuten vaan haastavan lapsen kanssa ajaudutaan helposti kummallisiin tilanteisiin, joissa vanhempi pelkää lastaan. Itsekin olen tämän kokenut. Usein paljon helpommin huomaa ne omituisuudet, joita kuulee toisissa perheissä olevan. Olen kuullut erityislapsista, joiden vanhemmat murehtivat ja vatvovat sitä, kun lapsi oli niin, niin vihainen saatuaan vain yhden jäätelön aamiaisella (!) ja perheistä, joissa sisaruksetkin valjastetaan mukaan erityislapsen pitämiseen rauhallisena niin, että heidän on pakko noudattaa tämän erikoisia sääntöjä. No, en tiedä, osuiko tämä ap:n tapaukseen, mutta tuli vain mieleeni tuosta kirjoituksesta. Joillekin lapsille rajojen asettaminen on todella vaikeaa, mutta ilman sitä jatkossa on vieläkin vaikeampaa.
Alue: Aihe vapaa
"Sitä ennen lue kuitenkin euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat tuomiot asiattomista huostaanotoista. Luottaisin lasuun saman verran kuin käytettyjen autojen kauppiaisiin. Olen sattuneesta syystä tutkiskellut mitä kummallisimpia huostaanottojuttuja viime aikoina, joissa yhdessäkään vanhemmilla ei ole päihdeongelmaa, vaan ongelma on joko huono taloudellinen tilanne tai uupumus.
Niin, meillekin tarjottiin lapsen sijoitusta. Eivät voi kuulemma auttaa kotiin ketään muuta kuin juttelemalla, ja jos lapsi vie perheen kaikki voimat, on sijoitus ihan aiheellinen pohdittava. Siltikin moni ovi aukeaa lasuasiakkuudella, eikä kukaan sun lasta vie ellet itse siihen lupaa anna(ellei sitten vanhemmalla ole esim. riippuvuuksia)sen kun nostaa aina esiin kun ei meinaa saada hoitoa, niin johan saa.