Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii yhteisiä raha-asioita, avioehdon poisjättöä ja testamenttia lapsilleen?
03.04.2017 |
Aloin n. vuosi sitten tapailla oikein mukavaa miestä. Hänellä on yhteishuoltajuus exän kanssa, kolme lasta, ovat vuoroin kummassakin kodissa. Minulla ei ole lapsia. Ihan hyvin on mennyt. Emme vielä asu yhdessä, minulla on oma asunto, mutta tunnun tulevan hyvin toimeen hänen lastensa kanssa, ihan mukavia mukuloita vaikken olekaan mitenkään äidillinen tyyppi. Mies kosi ja vastasin kyllä. Kun aloitimme seurustelun, mies vaati että kumpikin maksaa aina omat kulut treffeillä, ja niin on ollut aina tähän saakka kaikessa. Kumpikin maksaa omat leffalippunsa, omat kahvinsa, oman ruokansa. Mutta nyt kun pitäisi suunnitella saman katon alle muuttoa, tulisikin miehen mukaan muutoksia.
Ensinnäkin mies haluaisi laittaa kaikki talouden kulut puoliksi meidän kahden välillä. Muuttaisin hänen asuntoonsa, maksaisin puolet yhtiövastikkeesta, vuokrasta ja ruoasta ym ym. Ei olisi mikään ongelma muuten ja tämä olisi minulle ihan OK, mutta hänen lapsensa nostavat kuluja aika paljon, koska ovat kuitenkin täälläkin noin puolet ajasta (ei aivan, mutta lähes, koska kouluviikkoja kompensoidaan loma-aikana). Eivät ne toki vuokraan ym vaikuta (vaikka asunto on aika paljon isoimpi kuin muuten tarvitsisi), mutta ruokaahan kuluu paljon enemmän, samoin välipaloja, harrastusten kulut ym ym ym. Mutta kuulemma lasten lisäkuluja ei tule huomioida erikseen, koska miehen mielestä lapset ovat silloin tavallaan meillä "yhteisiä" ja kun eivät tuo rahaa taloon niin heidän kulunsa kuuluvat työtätekevän maksettavaksi. Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan... en? Eiväthän ne lapset ole kuitenkaan minun vaan hänen ja exänsä, siis miksi minun pitäisi maksaa heidän kuluistaaan osa?
Ongelma tuli myös avioehdosta ja testamentista. Minulla ei ole aikomuksia hankkia lapsia, ja olen tottunut ajatukseen että jätän kuollessani kaiken siskonlikalle, jota rakastan kuin omaa lastani. Eihän sitä jätettävää paljon ole näin taviksella, mutta kuitenkin. Ehdotin avioehtoa, mikä on mielestäni ihan kohtuullista. Haluan myös pitää erilliset raha-asiat. Mies taas suuttui tästä ehdotuksesta kovasti. Ei pitänyt päivään yhteyttä. Sanoi lopuksi että pitää avioehtoa epäluottamuksen osoituksena puoleltani ja haluaakuitenkin minun olevan tavallaan äiti lapsilleen. Pyysi testamenttia lapsilleen ja ettei avioehtoa tehtäisi.
Mitä te tekisitte? Kaipaan asiallisia neuvoja, ei haukkuja tai huutoja. Mies on kuitenkin todella muuten mukava, asiallinen eikä mikään naistenhakkaaja ja kännikala, tekee työn hyvin ja kotitöitä ja muutenkin kiltti ja asiallinen ja olen rakastunut häneen kyllä, haluaisin meille onnelllisen yhteisen ellämään ja haaveilen häistä, en ole ennen ollut naimisissa. Mutta tämä rahajuttu arveluttaa eikä mies tunnu lainkaan halukkaalta edes keskustelemaaan asiasta :(
Kommentit (248)
Mies pitää mykkäkoulua. Muista, ap, että mykkäkoulu on aina vallankäyttöä, tapa yrittää hallita.
Eli mykkäkoulu on täysin linjassa kertomasi kanssa.
Ennustan näin: kun hän mykkäkoulusta pääsee yli, mies alkaa syyllistämään. Tulet kuulemaan, että olet pienisydäminen ja pienisieluinen, pihi, etkä ole koskaan rakastanut häntä, etkä etenkään välitä hänen lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.
Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?
Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.
Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.
Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.
Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.
Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.
Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.
Teillä nyt on pikkusen eri kuviot kuin keskimääräisellä uusperheellä. En silti tajua, miksi sinulle kuuluisi puolet miehen aviohetkellä omistamasta omaisuudesta jos eroaisitte. Sen tajuan, että avioliiton aikaisesta kyllä.
Ok. Hyvä pointti, mutta avioehdon olemattomuuden vuoksi saattaa ollakin, ettei sitä ollakaan heti eroamassa. Mutta siis pääasia sen olemattomuudelle avioliitossamme on, että halusimne osoittaa sitoutumista ja luottamusta emmekä aijo koskaan erota. Se ei tule kysymykseen olllenkaan. Meillä on sellainen vakaumus ja moraali.
Ja samalla katsot oikeudeksesi väheksyä toisten elämäntilanteita? Siinäpä hieno vakaus ja moraali. Omahyväisyydeksikin voisi kutsua. Toinen asia mikä kummastuttaa, niin eikö miehesi ole erillinen yksilö, kun hänenkin puolestaan voit noin puhua? Avioehto ei ole osoitus epäluottamuksesta tai sitoutumisen puutteesta, vaan pelkkä taloudellinen järkestely, jolla ikävien onnettomuuksien tullen voidaan suojella esimerkiksi lapsia. Tai lesken oikeuksia, kuten testamenttikin. Tulee ehkä yllätyksenä, että kaikkien uusperheen liepeillä pyörivien ihmisten tarkoitukset eivät ole välttämättä hyvät, ja myös uusperheen kokoonpanosta riippuen joku voi kokea vääryyttä ja toinen saada perusteetonta etua, jos raha-asiat eivät ole selkeitä. Sun näkökulmasta tuon tietysti ymmärtää, koska olet itse se hyötyjä, miehesi lapset taas häviävät, jos miehelle jotakin tapahtuu. Avioehdolla ei siis ole mitään tekemistä rakkauden, vaan järjen, oikeudenmukaisuuden ja pahan päivän varalle varautumisen kanssa. Se on vain taloudellinen järjestely. Rakkaus ja sitoutuminen kestävät tasan niin kauan kuin kestävät, etkä sinä voi edes miehesi puolesta sitä päättää. Se, ettei teillä ole avioehtoa, ei estä miestäsi rakastumasta esim, johonkin hieman raikkaammin ajattelevaan naiseen.
Tiedätkös, että mieheni firma olisi mennyt konkkaan ellen minä olisi tuonut lisätuloja perheeseen, jonka avulla vältimme tuhon?
Ei mikään estä rakastumasta miestäni toisiin, mutta meillä on 20 vuotta käsitelty asioita, kun mieheni on terapeutti ammatiltaan. Olemme puhuneet paljon. Mieheni ei mene toisen kanssa vaikka rakastuisikin toiseen. Eikä rakastumista toiseen helposti tapahdu, kun on jo asenne se, että ei ole sitten toista naista, jonka kanssa eläisi minun jälkeeni. Sydämessä oleva vakaumus ei tuollaiseen lähde. Ei erot tule, ne OTETAAN. Me olemme työssä ja omassa avioliitossamme käsitelleet jo valmiiksi hyvin paljon. Kyll se on tämän ajan moraali, että vaihdetaan niitä mies ystäviä ja naisystäviä. On tutkimusta tehty, jonka pohjalta voin sanoa, ettei ihmisillä ole edes kovin sitoutunut alku asetelma tai asenne, parisuhteeseen mentäessä. Takaportti jätetään auki. Mutta me emme ole jättäneet sitä auki. Hyvin tunnen kyllä mieheni, kun 25 vuotta on tunnettu toisemme nuoruudesta lähtien.
Ohiksena pakko kommentoida:
Olin naimisissa 20 vuotta. Kummallakaan ei ollut takaportti auki. Uskonnollinen vakauksemme tuki tätä. Puhuimme asiasta.
Niin vain mies vaihtoi minut lennosta tökaveriinsa lopulta. Oli kuulemma löytänyt sielunkumppaninsa....
Oli muuten vaikea toipua avioerosta, kun itse oli viimeiseen asti sitoutunut.... hassuinta on, että itse olen uusissa naimisissa, ja jälleen uskon aviomieheni sitoutumiseen, ja itsekin olen täysin sitoutunut. Luulisi, että ajattelisin toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan enää tätä Provoa niele? Ei pitäisi liikaa vaiheita keksiä. Viimeistään näissä se oli siinä viesteissä ja siskon kiiruhtamiaessa menee raja. Liika on liikaa
Vaikka olisikin provo, niin ketju on tärkeä. On käynyt ilmi, kuinka moni on irl ollut vastaavassa tilanteessa. Eli todennäköisesti joku ketjun lukijanon siis samassa suossa. Jos tämä ketju ei oikeasti hyödytä ap:ta, niin se takuulla hyödyttää jota kuta muuta.
Lisäksi sanomasi perusteella kaikki viikonloput olisi työsarkaa lastenhoidon ja ruuanlaiton ja pyykinpesun kanssa, koska lapset ovat viikonloput isällään ja viikot äidillään. Eli olisit aina viikonloput kiinni noissa töissä eikä olisi vapaita viikonloppuja enää. Äiti ex onkin järkännyt hyvin: viikot lapset hoidossa ja koulussa päivät ja viikonloput hänellä vapaat kokonaan koska lapset aina isällä eli sinulla hoidossa.... samoin lomat.
Pääsetpä melkoisesta piinasta irti. Hyvää jatkoa.
Ei kannata ottaa miestä, jolla on lapsia jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni suosittelee avioehtoa? Ei mitään avioehtoa, koska ei edes avioliittoa!!
Ei kannata muuttaa yhteen ja ruveta maksamaan puolikasta. Ei sinun tarvitse maksaa siitä onnesta, että pääset naimisiin. Se mies putsaa sinut vaan rahoista. Kyllä romantiikka katoaa tuosta suhteesta heti, jos suostut miehen ehtoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tilanteeni. Maksan 100% molempien, mieheni ja itseni asumis- ja ruokakuluista. Mies ostaa omilla rahoillaan bisseä ja röökiä ja makselee kaiken maailman kalavelkojaan. Ei ole provo, vaan minun elämäni.
Viime aikoina riidelty rahasta tosi paljon. Olen kuulemma narsisti kun haluan hallita. No en halua, haluan vaan puolet vuokrasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole varaa maksaa oman asunnon vuokran lisäksi miehen asunnosta puolikasvuokraa, eikä se ole mikään avoliittokaan, tai edes avioliitto, jos asutaan eri osoitteissa. Se on seurustelua. Nuorin lapsista on 6 ja vanhin 12.
Mieheltä tuli juuri tekstari. Totesi ettei tämä ehkä olekaan se suhde jota hän etsii, koska en osaa kerran sitoutua. Haluaa kuulemma miettiä tilannetta ihan kuitenkin rauhassa ja pyysi aikaa ja tilaa miettimiselle. Että miten tässä edetäänkö ja tuleeko mitään suhteesta jossa nainen ei halua sitoutua. En haluaisi menettää miestä, koska meillä on ollut todella hyviä hetkiä yhdessä. Annan kyllä tilaa ja aikaa, en halua ahdistaa.
"Etsi joku toinen kupattava" olisi aika osuva vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan enää tätä Provoa niele? Ei pitäisi liikaa vaiheita keksiä. Viimeistään näissä se oli siinä viesteissä ja siskon kiiruhtamiaessa menee raja. Liika on liikaa
Vaikka olisikin provo, niin ketju on tärkeä. On käynyt ilmi, kuinka moni on irl ollut vastaavassa tilanteessa. Eli todennäköisesti joku ketjun lukijanon siis samassa suossa. Jos tämä ketju ei oikeasti hyödytä ap:ta, niin se takuulla hyödyttää jota kuta muuta.
Jos aikanaan oma siskoni olisi kirjoittanut tänne elämästään, ja siitä kuinka hänen siskonsa (minä) kiiruhdin auttamaan, niin provoksi olisi silloinkin huudeltu, vaikka oli totisinta totta ja ihmisiä hengenvaarassa. Mutta kukapa niitä tarinoita uskoisi, kun ei itse ole kokenut vastaavaa.
Tsemppiä ap, anna miehen mennä menojaan, älä ota yhteyttä ellei ole pakko.
Kun muutin miehen kanssa yhteen, muutin hänen omistusasuntoonsa ja otin vuokralaisen kaksiooni. Maksoin juoksevia menoja, ehkä hieman alle puolet, mies hoiti lainansa ja minä omani. Ruokamenoja ei ikinä oikein lasketa, mutta mies käy enemmän isoilla ruokaostoksilla kuin minä. Minä käyn lähinnä hakemassa maitoa ja leipää. Meillä siis asuu meidän lisäksemme miehen lapsi.
Ostimme yhteisen talon pari vuotta sitten kun menimme naimisiin ja nyt maksamme puoliksi asumiskuluja. Lapsi asuu meillä edelleen suurimman osan ajasta. Äidillään/isovanhemmillaan on 1-2 viikonloppua kuussa. Minä joskus annan hänelle käyttörahaa ja jos ollaan yhdessä shoppailemassa niin en takuulla pyydä mieheltä 15 euroa kun ostin sun tyttärelle paidan, mutta mies hoitaa tytön luokkaretkirahat, harrastukset ja semmoiset kulut. Minä tietysti rahoitan kattoa pään päälle omalta osaltani ja ruokia jonkun verran mutta muuten maksan oman haluni mukaan asioita tytölle ja niin sen kuuluu mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttina uusperheiden raha-asioita koskevaan keskusteluun:
On aivan eri asia, jos oma-aloitteisesti haluaa maksaa kumppaninsa lapsen asumista ja ruokia jne, kuin että siihen painostetaan ja kiristetään ja asialla uhkaillaan. Moni maksaakin ihan omasta halustaan ilman, että sitä jotenkin vaaditaan häneltä suhteen ehtona. Ja mielestäni se on erittäin ok, että omasta halustaan makselee välillä jotain. Mutta sellaista ei voi verrata ap:n tilanteeseen, jossa mies kiristää ap:ta maksamaan sillä uhalla että mies jättää, jos ap ei maksa miehen lasten kuluja. Kellään ei ole oikeutta VAATIA saati kiristää kumppaniaan maksamaan toisten ihmisten lasten kuluja, asumista tms.
Siis täh? Ap oikeasti mietit, että tulisiko sinun oman asuntosi kulujen lisäksi maksaa miehesi asunnon kuluista puolet?!
Ja vieläpä muista kuluista ja testamentata kaikki hänen lapsilleen jne?!
Ei ole todellista. Vieläpä annat tilaa miehelle kiukutella kun jos et moiseen suostu niin et ehkä olekaan hänen etsimänsä!
Jos tuollaiseen suostut ja tilaa annat pohtia moista niin teet jo siinä kohtaa selväksi, että olet lattiamatto mitä saa polkea. Ei, ei, ei, ei ja ei!
Oletko ap läheisriippuvainen? Tai onko sinulla huono itsetunto? Ihan oikeasti, juuri sellaisiin ihmisiin narsisti takertuu ensimmäisenä, koska hän voi jo siinä vaiheessa leikkiä sitä ns.ritaria kuka antaa ja tarjoaa sinulle turvaa ja on paras vaihtoehto. On liian hyvää ollakseen totta. Sitten tuollaiset merkit narsistisuudesta jo alkuun jää mukamas huomaamatta kun katselee vaaleanpunaisten lasien läpi rakastuneena. Suostuu aivan kaikkeen ettei menettäisi ns.hyvää miestä (narsisti voi olla toki nainenkin). Kun vuodet vierii ja huomaa olevansa lattialistan välissä, minuus vietynä ja koko muu elämä poistettina kuvioista, miettii sitten, että olisi se pitänyt jo silloin alussa tajuta kun sitä ja tätä.
Sulle on nyt moni jo antanut saman neuvon: juokse! Ja ne neuvot on tullut siinä luulossa, että te muuttaisitte saman katon alle eli muuttaisit miehen asuntoon kokonaan ja luopuisit omastasi. Niin tai näin niin jos raha pistää miettimään oletko sinä se oikea niin ikävä sanoa, mutta ei se mies sinua ap rakasta.
Olisi eri asia hänen olla vaatimatta tuollaisia ja ihan normaalisti puhuisitte miten jakaisitte yhteiset menot jos muutatte yhteen. Se on oikein järkevääkin, jotta ei sitten menisi ensimmäiset kuukaudet tapellessa ja tulisi pettymyksiä puolin tai toisin.
Olisi eri asia sitten suhteen vakiintuessa ja rakkauden kehittyessä sun ap aivan omasta halustasi päättää antaa kaikki.
Ei silti noin.
Mutta tunnut olevan sen verran nyt kuljetettavissa rakkauden sokaisemana, että nämä neuvot taitaa mennä seinille ja tulet taipumaan miehen tahtoon ja vaatimuksiin rakkauden nimissä. Et haluaisi uskoa miehestä mitään ikävää.
Anna nyt sitten miehen toki miettiä huoliiko sinua ilman rahasäkkiä ja jos tuossa kohtaa et sano, että sinunkin tulee miettiä onko hän sellainen ihminen minkälaisen toivoit löytäneesi ja vihellä peliä poikki niin se on menoa sitten.
Kaikkea hyvää jatkoon!
En voi olla veikkaamatta, että suostuessasi moiseen löydät itsesi vielä ilman senttinkään omaisuutta vuokrayksiöstä, sydän särkyneenä ja lyttyyn lyötynä.
Mutta joskus on mentävä kantapään kautta ja oppirahat on maksettava, eikös juu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhteistä tulevaisuutta teillä. Menetät rahasi, ehkä jopa mielenterveytesi ja katkeroidut, kun menit luottamaan huijariin. Seuraavaa parisuhdetta et uskalla ajatella vuosikausiin, jos edes kymmeniin. Käykö sama uudestaan? Biologiset vanhemmat hoitavat lastensa kulut ja oma tili aina!
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanteeni. Maksan 100% molempien, mieheni ja itseni asumis- ja ruokakuluista. Mies ostaa omilla rahoillaan bisseä ja röökiä ja makselee kaiken maailman kalavelkojaan. Ei ole provo, vaan minun elämäni.
Viime aikoina riidelty rahasta tosi paljon. Olen kuulemma narsisti kun haluan hallita. No en halua, haluan vaan puolet vuokrasta.
Mikä saalis. Löysit luuserilompakkoloisen, jonka elämän kustannat. Heti kun kyllästyt lopullisesti, se etsii seuraavan riittävän tyhmän, joka tekee samaa.
Vierailija kirjoitti:
Kommenttina uusperheiden raha-asioita koskevaan keskusteluun:
On aivan eri asia, jos oma-aloitteisesti haluaa maksaa kumppaninsa lapsen asumista ja ruokia jne, kuin että siihen painostetaan ja kiristetään ja asialla uhkaillaan. Moni maksaakin ihan omasta halustaan ilman, että sitä jotenkin vaaditaan häneltä suhteen ehtona. Ja mielestäni se on erittäin ok, että omasta halustaan makselee välillä jotain. Mutta sellaista ei voi verrata ap:n tilanteeseen, jossa mies kiristää ap:ta maksamaan sillä uhalla että mies jättää, jos ap ei maksa miehen lasten kuluja. Kellään ei ole oikeutta VAATIA saati kiristää kumppaniaan maksamaan toisten ihmisten lasten kuluja, asumista tms.
Ja tietenkin raha-asioista pitää keskustella, vielä parempi jos etukäteen.
Tässä vaan näyttää tosiaan siltä, että raha-asioista ei keskustella, vaan esitetään tietyt ehdot. Ota tai jätä.
Kyllä minäkin ymmärrän, että tuossa on kyse koko paketista, mutta kyllä siihen pakettiin kuuluu myös AP siskontyttöineen. Lisäksi on kyse aika nuorista ihmisistä, joten tuo testamentin vaatiminen on aika paksua.
Äitipuolen asema taas... saat lapsia, jotka käyvät rakkaiksi ja joiden elämään haluat osallistua. Mutta mitään oikeuksia sinulla ei heitä kohtaan tule olemaan. Joten se, mitä ottaa velvollisuudekseen pitää olla vapaaehtoista.
Miehesi lapset perivät biologisten vanhempiensa lakiosat vähintään! Eikö se miehellesi riitä???
Nyt jäitä hattuun nainen! Eikö alttarille kannata astella kaikessa rauhassa...?
Onko miehesi takertuja ja läheisriippuvainen? Kosii näin äkkiä? Anna arjen tulla lapsiperhe-elämäln, siinä se rakkaus tekojen kautta punnitaan. Se, että miehesi on eronnut kolmen lapsen isä kertoo jo jostakin - mutta tiedätkö mistä? Jos et, selvitä ja punnitse asioita sisälläsi, kaikessa rauhassa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta taipuvainen samoihin virheisiin.
Vaikutat fiksulta naiselta, jolla on asiat hyvin hoidettuina. Miksi haluaisit kaiken sen pilata?
Voit rakastaa miestäsi samalla tavalla ja todennäköisesti vapaamminkin kun on avioehto, testamentti ja muut raha-asiat siten kun itse ne haluat ja mikä tärkeintä, sovittuna etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole varaa maksaa oman asunnon vuokran lisäksi miehen asunnosta puolikasvuokraa, eikä se ole mikään avoliittokaan, tai edes avioliitto, jos asutaan eri osoitteissa. Se on seurustelua. Nuorin lapsista on 6 ja vanhin 12.
Mieheltä tuli juuri tekstari. Totesi ettei tämä ehkä olekaan se suhde jota hän etsii, koska en osaa kerran sitoutua. Haluaa kuulemma miettiä tilannetta ihan kuitenkin rauhassa ja pyysi aikaa ja tilaa miettimiselle. Että miten tässä edetäänkö ja tuleeko mitään suhteesta jossa nainen ei halua sitoutua. En haluaisi menettää miestä, koska meillä on ollut todella hyviä hetkiä yhdessä. Annan kyllä tilaa ja aikaa, en halua ahdistaa.
"Etsi joku toinen kupattava" olisi aika osuva vastaus.
Jos se mies olisi osannut sitoutua, olisi niiden lastensa äidin kanssa edelleen yhdessä.
Itselle tuli vastaan tuollainen pikakosija. Vaatimuslista kasvoikin melkoiseksi, samoin kuin yritys pumpata rahaa. Onneksi olin skarppina ja lähdin menemään.
Ensin luvataan tyyliin kuu taivaalta. Sitten asetelma kääntyy päinvastaiseksi.
Hyvä AP!
Teit juuri oikean ratkaisun. Jos jatkat miehen kanssa (ei hyvä idea) niin avioehto ja testamentti vaikka kodittomille kissoille. Huomioi myös perintö jonka sinä saat tulevaisuudessa vanhemmiltasi (ettei päädy puolisolle)