Mies vaatii yhteisiä raha-asioita, avioehdon poisjättöä ja testamenttia lapsilleen?
Aloin n. vuosi sitten tapailla oikein mukavaa miestä. Hänellä on yhteishuoltajuus exän kanssa, kolme lasta, ovat vuoroin kummassakin kodissa. Minulla ei ole lapsia. Ihan hyvin on mennyt. Emme vielä asu yhdessä, minulla on oma asunto, mutta tunnun tulevan hyvin toimeen hänen lastensa kanssa, ihan mukavia mukuloita vaikken olekaan mitenkään äidillinen tyyppi. Mies kosi ja vastasin kyllä. Kun aloitimme seurustelun, mies vaati että kumpikin maksaa aina omat kulut treffeillä, ja niin on ollut aina tähän saakka kaikessa. Kumpikin maksaa omat leffalippunsa, omat kahvinsa, oman ruokansa. Mutta nyt kun pitäisi suunnitella saman katon alle muuttoa, tulisikin miehen mukaan muutoksia.
Ensinnäkin mies haluaisi laittaa kaikki talouden kulut puoliksi meidän kahden välillä. Muuttaisin hänen asuntoonsa, maksaisin puolet yhtiövastikkeesta, vuokrasta ja ruoasta ym ym. Ei olisi mikään ongelma muuten ja tämä olisi minulle ihan OK, mutta hänen lapsensa nostavat kuluja aika paljon, koska ovat kuitenkin täälläkin noin puolet ajasta (ei aivan, mutta lähes, koska kouluviikkoja kompensoidaan loma-aikana). Eivät ne toki vuokraan ym vaikuta (vaikka asunto on aika paljon isoimpi kuin muuten tarvitsisi), mutta ruokaahan kuluu paljon enemmän, samoin välipaloja, harrastusten kulut ym ym ym. Mutta kuulemma lasten lisäkuluja ei tule huomioida erikseen, koska miehen mielestä lapset ovat silloin tavallaan meillä "yhteisiä" ja kun eivät tuo rahaa taloon niin heidän kulunsa kuuluvat työtätekevän maksettavaksi. Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan... en? Eiväthän ne lapset ole kuitenkaan minun vaan hänen ja exänsä, siis miksi minun pitäisi maksaa heidän kuluistaaan osa?
Ongelma tuli myös avioehdosta ja testamentista. Minulla ei ole aikomuksia hankkia lapsia, ja olen tottunut ajatukseen että jätän kuollessani kaiken siskonlikalle, jota rakastan kuin omaa lastani. Eihän sitä jätettävää paljon ole näin taviksella, mutta kuitenkin. Ehdotin avioehtoa, mikä on mielestäni ihan kohtuullista. Haluan myös pitää erilliset raha-asiat. Mies taas suuttui tästä ehdotuksesta kovasti. Ei pitänyt päivään yhteyttä. Sanoi lopuksi että pitää avioehtoa epäluottamuksen osoituksena puoleltani ja haluaakuitenkin minun olevan tavallaan äiti lapsilleen. Pyysi testamenttia lapsilleen ja ettei avioehtoa tehtäisi.
Mitä te tekisitte? Kaipaan asiallisia neuvoja, ei haukkuja tai huutoja. Mies on kuitenkin todella muuten mukava, asiallinen eikä mikään naistenhakkaaja ja kännikala, tekee työn hyvin ja kotitöitä ja muutenkin kiltti ja asiallinen ja olen rakastunut häneen kyllä, haluaisin meille onnelllisen yhteisen ellämään ja haaveilen häistä, en ole ennen ollut naimisissa. Mutta tämä rahajuttu arveluttaa eikä mies tunnu lainkaan halukkaalta edes keskustelemaaan asiasta :(
Kommentit (248)
Mies vaihtoon nyt oikeesti. Ymmärrän että voi olla vaikee löytää kunnon miestä myöhemmällä iällä, mutta tommosta kaltoinkohtelua ja hyväkskäyttöö ei tartte hyväksyy missään nimessä!
AP nyt on aika lopettaa vastaaminen tässä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, kuuluiko miehestä illan/yön aikana viestisi jälkeen? Lapset olivat ilmeisesti hänen luonaan yötä, se toivottavasti hillitsi reaktioita.
---.
AP, nämä asiat eivät kuulu enää meille. Jatka rauhassa elämääsi ja lopeta jatkokommentointi rauhassa. Meille ei kuulu enää miten tämä juttu jatkui eilisillan jälkeen.
Älä vastaa enää. Kaikkea hyvää sinulle! (Jos on muita ongelmia tee eri ketju ja siten, että sitä ei voi yhdistää tähän ketjuun ja tämän ketjun AP:hin.)
Oletko sinä se ap:n miesystävä, ja löytänyt tämän ketjun ja tunnistanut teidät tästä?? Ja haluat estää ap:ta kommentoimasta tänne, kun yrität huijata hänet takaisin itsellesi hyväksikäytettäväksi?? Huomasit, että täällä annettiin ap:lle liian hyviä neuvoja, jotka haittaavat manipulointiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh mitä tarinoita ihmisillä on! Nuo tarinoiden miehethän ovat persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, ehkä narsisteja. Eivät tiedä rakkaudesta mitään, vaan heidän tarkoituksensa on käyttää toista ihmistä mahdollisimman paljon hyväkseen. Onnea vaan kaikille jotka ovat onnistuneet pääsemään eroon. Toivottavasti tämä ketju herättää niitä ihmisiä, jotka ovat tuollaisessa satimessa parasta aikaa.
Itse sain apua aikanaan Paula Salomaan kirasta "Narsismin tiedostaminen". Suosittelen lukemaan.
Ja onnea ap, pysy lujana! Tuollainen ihminen voi venyä uskomattomiin suorituksiin yrittäessään estää sua jättämästä häntä. Et arvaakaan kuinka suurelta tuholta itsesi pelastat. Et ole millään lailla vastuussa miehestä tai hänen lapsistaan. Ja todellakin tulet vielä löytämään ihanaa yhdessäoloa jonkun toisen kanssa.
Olen yksi tähän ketjuun kirjoittaneista, kerroin vähän samantapaisesta rahojeni perässä olleesta miehestä kuin ap:n poikaystävä. En periaatteessa voi sietää narsisti-diagnoosien jakelua, nykyään se on niin helppo nimetä kaikki ilkeät hyväksikäyttäjät narsisteiksi. Mutta. On nyt pakko kertoa, että sillä minun miehellä oli ihan virallisestikin psykiatrin diagnosoimana narsistinen persoonallisuushäiriö. Asia selvisi minulle, kun näin eromme yhteydessä hänen vanhoja papereita, joissa oli jotain sairauskertomuksia tulostettuna, oli saanut sen diagnoosin jo ennen tapaamistamme.
Samaa mieltä olen, että narsistidiagnoosi on aika vaarallinen käytössä. Se, ettei ex tee niinkuin halutaan tai on vihainen, ei ole narsismia. Minulla on parikin läheistä, joiden tähden olen tuohon aiheeseen tutustunut, ja opetellut ymmärtämään mistä persoonallisuushäiriöistä on kysymys. Ja kyllähän tuo ap;n mies, hänen käytöksensä, nopea vaatimus sitoutumisesta, toisen syyllistäminen ja vaatimus suostumisesta täydelliseen taloudelliseen kontrolliin, kertovat narsismista. Ja tuohan olisi vaan alkusoittoa. Kohta ap olisi täysin jumissa miehen kodissa, häntä syyllitettäisiin lasten hyvinvoinnilla ja hyvin pian ap;n todellisuudentaju ja luottamus omiin havainroihinsa häiriintyisiu ja hän menettäisi oman tahtonsa. Ja muuttuisi narsistin "lähteeksi" jonka ainut tarkoitus on olla väline, jolla narsisti säätelee omia tunteitaan ja toteuttaa omia päämääriään. Se että ihminen on vaan luonteeltaan ikävä, ei ole narsismia.
Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.
Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?
Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.
Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.
Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.
Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.
Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.
Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.
Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.
Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.
On outoa että mies haluaa järjestellä asioita kuolemasi jälkeen, testamentista puhuminen kuulostaa kolkolta.. Vallankäyttöä miehen puolelta on loukkaantua kun sinä esität oman ihmettelysi tuolloin mies saa sinut tuuntemaan itsesi huonoksi ja syylliseksi ja tällöin mies onkin martyyri uhri ja sinä alat epäröidä ja ajatella epäillä että syy onkin siinun ja kohta voit olla pyytämässä anteeksi ja todistelemassa että vika sinussa. Miehen syytös että et halua sitoutua tarkoittaa ettei asioista keskustella vaan mies määrittelee sitoutumisen kriteeriksi että maksamallla voit vain osoittaa sitoutumisesi.Mielenkiintoista on että mies vain esittää vaatimuksia sinulle eli missä sinun vaatimuksesi miehelle. Vuosi on lyhyt aika harva mies kosii niin pian.
Kehoitan sinua pitämään huolta itsestäsi.
En ole ketjupoliisi, vaan sosiaalipornoksi alkaa mennä, kun vaaditte AP:tä vastaamaan kysymyksiin, mitä mies teki eilen illalla, millaisia tekstareita ym. lähetteli, onko käynyt hakkaamassa AP:n. Ja mitä tämän jälkeen.
Nämä ei kuulu enää meille. Eikä vaatimus, että pitäisi kertoa. AP on minusta nuori nainen ja elämäntilanteessa, jossa myös nettiketjukeskustelussa voi loukkaantua paljastaessaa liikaa.
Siksi sanon, että lopeta AP jo tähän kommentointi. Kaikkea hyvää sinulle.
eikös sitä ennenkin ole todettu, että jos haluat avioehdon et rakasta oikeasti :)
Vierailija kirjoitti:
On outoa että mies haluaa järjestellä asioita kuolemasi jälkeen, testamentista puhuminen kuulostaa kolkolta.. Vallankäyttöä miehen puolelta on loukkaantua kun sinä esität oman ihmettelysi tuolloin mies saa sinut tuuntemaan itsesi huonoksi ja syylliseksi ja tällöin mies onkin martyyri uhri ja sinä alat epäröidä ja ajatella epäillä että syy onkin siinun ja kohta voit olla pyytämässä anteeksi ja todistelemassa että vika sinussa. Miehen syytös että et halua sitoutua tarkoittaa ettei asioista keskustella vaan mies määrittelee sitoutumisen kriteeriksi että maksamallla voit vain osoittaa sitoutumisesi.Mielenkiintoista on että mies vain esittää vaatimuksia sinulle eli missä sinun vaatimuksesi miehelle. Vuosi on lyhyt aika harva mies kosii niin pian.
Kehoitan sinua pitämään huolta itsestäsi.
Hmm. Mies, jonka ap on tuntenut vain vuoden, alkaa järjestelemään ap:n rahajuttuja ap:n kuoleman "varalta" vaatimalla ap:lta testamenttia. Ja ap on ilmeisesti vasta noin parikyt-vuotias ja terve. Hyytävä olo tulee, että mies suunnittelee ap:n kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.
Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?
Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.
Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.
Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.
Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.
Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.
Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.
Teillä nyt on pikkusen eri kuviot kuin keskimääräisellä uusperheellä. En silti tajua, miksi sinulle kuuluisi puolet miehen aviohetkellä omistamasta omaisuudesta jos eroaisitte. Sen tajuan, että avioliiton aikaisesta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.
Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?
Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.
Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.
Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.
Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.
Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.
Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.
Sinulta jäi nyt kokonaan ymmärtämättä miehen todennäköinen narsismi ja ap;n hyväksikäyttö. Samoin sinulta jäi ymmärtämättä, että sinä itse hyödyt tuosta avioliitostasi taloudellisesti paljon; kaikki on yhteistä- eli miehen hankkimaa... "Rakkaus" ja "sitoutuminen" ovat aitoina ihana asia, persoonallisuushäiriöisten ihmisten käytössä manipulointi- ja alistamiskeinoja. Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että on ok, että kolmen lapsen yh-isä haluaa nuoren naisen rahat kontrollinsa alle ja vaatii elättämään hänen lapsiaan? On hienoa että sulla on voimavaroja auttaa toisia, mutta se on sun elämänvalintasi. Kirjoituksestasi voi päätellä, ettet piitaa rahasta, eikä sinun tarvitsekaan, kun miehesi niistä huolehtii ja sinä voit käyttää energiasi toisten auttamiseen. Mut ap;n tapauksessa oli kyse hyväksikäytöstä. Ja kyllä uusperheessä on tärkeää sopia rahankäytöstä ja miettiä mikä on sinun vastuullasi, mikä minun. Ei se todellakaan mene niin, että sitoutuessaan uusperheeseen sitoutuu myös elättämään toisen lapset, maksamaan hänen velat, elämisensä jne. Tuo on sinun valintasi. Olet itse hyötynyt paljon miehen omaisuudesta. Ja ehkäpä mies tosiaan on luottamuksen arvoinen ja aitoa rakkautta löytyy. Ap;n tapauksessa näin ei taida olla. Ja, tulee väistämättä mieleen sekin, että tässä ketjussa oli aika monta persoonallisuuhäiriöisen miehen uhriksi joutunutta- eikä sieltä kaiken keskeltä uhri itse ymmärtänyt kuinka pielessä elämä on. Että nauti sinä siitä omasta elämästäsi ja niistä eduista mitä tuo liitto on sinulle tuonut. Mutta ymmärrä myös, että tuo on vain sinun todellisuutesi ja agendasi.
Sitoutuminen ei tarkoita koskaan luopumista itsemääräämisoikeudesta. Oma tahto, oma raha, oikeus joka tilanteessa määritellä itse oma tahtonsa ja rajansa, niitä ei mikään sitoutuminen poista. Toki kompromisseja pitää tehdä, mutta vain siihen pisteeseen kuin se on mahdollista luopumatta itselleen tärkeistä asioista. Jos toinen alkaa syyllistää tai muuten manipuloida, saada raivokohtauksia tai uhkailla jollakin, kun sinä ilmaiset oman tahtosi tai tarpeesi, kyseessä on häiriintynyt ihminen. Kaiken a ja o on toisen erillisyyden kunnioitus. Aina. Kun sitä ei ole, mennään läheisriippuvuuden puolelle. Jossa rakkaus ja kunnioitus muuttuu toisen hyväksikäyttämiseksi. Tämä ap;n esimerkki on räikeä, tämä sama tapahtuu paljon pienemmässäkin mittakaavassa monessa suhteessa. Ja selitetään rakkaudeksi, jota se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Sitoutuminen ei tarkoita koskaan luopumista itsemääräämisoikeudesta. Oma tahto, oma raha, oikeus joka tilanteessa määritellä itse oma tahtonsa ja rajansa, niitä ei mikään sitoutuminen poista. Toki kompromisseja pitää tehdä, mutta vain siihen pisteeseen kuin se on mahdollista luopumatta itselleen tärkeistä asioista. Jos toinen alkaa syyllistää tai muuten manipuloida, saada raivokohtauksia tai uhkailla jollakin, kun sinä ilmaiset oman tahtosi tai tarpeesi, kyseessä on häiriintynyt ihminen. Kaiken a ja o on toisen erillisyyden kunnioitus. Aina. Kun sitä ei ole, mennään läheisriippuvuuden puolelle. Jossa rakkaus ja kunnioitus muuttuu toisen hyväksikäyttämiseksi. Tämä ap;n esimerkki on räikeä, tämä sama tapahtuu paljon pienemmässäkin mittakaavassa monessa suhteessa. Ja selitetään rakkaudeksi, jota se ei ole.
Jatkan vielä sen verran, että ainoan poikkeuksen tekevät lapset, jotka on itse saattanut maailmaan, ja näin sitoutunut heidän vanhemmakseen. Lasten edessä on, kun he ovat pieniä, luovuttava toisinaan omastaan. Mutta tämä pätee vain, ja ainoastaan omien lastensa vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
eikös sitä ennenkin ole todettu, että jos haluat avioehdon et rakasta oikeasti :)
Päinvastoin !!! Jos rakastat ymmärrät mistä avioehdossa on kysymys . Ne , jotka kokevat avioehdon luottamuksen puutteeksi unohtavat tahallaan missä tilanteessa avioehto konkretisoituu. Jälleen kerran muistutan myös vanhempia testamentista , jossa rajataan avio-oikeus pois lasten puolisoilta.
AP:n miehen testamenttivaatimus haisee pahasti.
154 vielä: sorry tais ollakin sarkasmia toi kommentti - toivottavasti
Meidän uusper*e viritelmässä maksettiin vuokra ja kauppalaskut 60% - 40%. Koska minulla oli yksi lapsi, maksoin enemmän ja luonnollisesti maksoin myös kaikki lapsen muut kulut 100%.
Näin kului n. 2 vuotta. Koska mies hoiti kaupassakäynnin, en nähnyt kuitteja ennenkuin pyysin ne nähtäväkseni. Ihmettelin meidän kolmen hengen talouden suuria ruokakuluja n. 800-1000 e /kk. Kun avasin kauppalaskut paljastui, että maksoin 60% miehen tupakka+kaljakuluista sekä kaiken huipuksi hänen työlounaansa (jotka minä osaltani itse maksoin omalla tahollani). Kauppalaskut pienenivät yli kolmanneksen kun vaadin em kulut hänen itsensä maksettaviksi.
Eipä kyllä tämän jälkeen suhdekaan enää kauaa kestänyt. Ilmeisesti ei kestänyt siipeilyn vähentämistä...
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusper*e viritelmässä maksettiin vuokra ja kauppalaskut 60% - 40%. Koska minulla oli yksi lapsi, maksoin enemmän ja luonnollisesti maksoin myös kaikki lapsen muut kulut 100%.
Näin kului n. 2 vuotta. Koska mies hoiti kaupassakäynnin, en nähnyt kuitteja ennenkuin pyysin ne nähtäväkseni. Ihmettelin meidän kolmen hengen talouden suuria ruokakuluja n. 800-1000 e /kk. Kun avasin kauppalaskut paljastui, että maksoin 60% miehen tupakka+kaljakuluista sekä kaiken huipuksi hänen työlounaansa (jotka minä osaltani itse maksoin omalla tahollani). Kauppalaskut pienenivät yli kolmanneksen kun vaadin em kulut hänen itsensä maksettaviksi.
Eipä kyllä tämän jälkeen suhdekaan enää kauaa kestänyt. Ilmeisesti ei kestänyt siipeilyn vähentämistä...
Ihana, ettei tuo kokemus uusper*eilystä nujertanut sinua =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.
Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?
Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.
Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.
Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.
Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.
Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.
Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.
Teillä nyt on pikkusen eri kuviot kuin keskimääräisellä uusperheellä. En silti tajua, miksi sinulle kuuluisi puolet miehen aviohetkellä omistamasta omaisuudesta jos eroaisitte. Sen tajuan, että avioliiton aikaisesta kyllä.
Ok. Hyvä pointti, mutta avioehdon olemattomuuden vuoksi saattaa ollakin, ettei sitä ollakaan heti eroamassa. Mutta siis pääasia sen olemattomuudelle avioliitossamme on, että halusimne osoittaa sitoutumista ja luottamusta emmekä aijo koskaan erota. Se ei tule kysymykseen olllenkaan. Meillä on sellainen vakaumus ja moraali.
Vierailija kirjoitti:
No tuo lapsijuttu on ihan selvä: mies ja ex maksavat lasten kulut. Sinä voit halutessasi maksaa jotain ekstraa kuten ravintolaruokailua tai leffaliput, mutta perusmenot kuuluvat lasten vanhemmille. Veikkaan, että sinullekin tulee lasten myötä kaikenlaista puuhaa, kun siinä kannattaa joustaa.
Avioehto on ihan järkevää, joten en ymmärrä, miksi mies on sitä vastaan. Sinä voit testamentata omaisuutsi kenelle tahdot, miehen lapset perivät aikanaan omat vanhempansa.
Ehkä sitä yhteenmuuttoa ja avioliittoa kannattaa lykätä tässä vaiheessa.
Samaa mieltä.
Jo tuo seurusteluaika kuulostaa kyllä aika ankealta: kumpikin maksaa nipasta nappaan omat leffalippunsa ja kahvinsa ... Toiselle piffaaminen voi myös olla luontevaa ja kivaa, ja kun ollaan "tositarkoituksella" yhdessä, niin kyllä ne kulut tasaantuvat molemmille ajan myötä.
Perheen ruokarahoista on varmasti ankea säätää, mutta ymmärrän ap:tä. Teidän pitää vain miehen ja lasten äidin kanssa sopia (tai ehkä miehen ja hänen entisen vaimonsa kahdestaan), miten hoidatte asian käytännössä.
Onko mies kenties piilopihi? Tai jotenkin pelokas – mitä hän pelkää että tapahtuu jos teillä on avioehto ja sinulla oma testamentti siskonlikkasi hyväksi? Tuota miehen kantaa avioehtoon ja sinun testamenttiisi en ymmärrä ollenkaan. Järkevyys ei ole epäluottamuslause yhtään mihinkään ja sinun tunteesi siskonlikkaa kohtaan ovat ihan yhtä ymmärrettäviä, tärkeitä ja "sallittuja" kuin hänen tunteensa omia lapsiaan kohtaan.
En lukenut muita kommentteja, mutta avauksesta päättelen, että olette ihan aikuisia ihmisiä. Ette hanki yhteisiä lapsia. Onko ihan pakko mennä naimisiin ja ennenkaikkea muuttaa yhteen? Asuisitte erillänne, olisitte rakkaussuhteessa, mutta rahapaineet voisivat vähän helpottaa kun kummallakin olisi oma huusholli.
Minusta kuulostaa todella oudolta koko tarina.
Mikäs ketjupoliisi sinä olet? Ap vastaa tai on vastaamatta OMAN tahtonsa mukaan.