Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii yhteisiä raha-asioita, avioehdon poisjättöä ja testamenttia lapsilleen?
03.04.2017 |
Aloin n. vuosi sitten tapailla oikein mukavaa miestä. Hänellä on yhteishuoltajuus exän kanssa, kolme lasta, ovat vuoroin kummassakin kodissa. Minulla ei ole lapsia. Ihan hyvin on mennyt. Emme vielä asu yhdessä, minulla on oma asunto, mutta tunnun tulevan hyvin toimeen hänen lastensa kanssa, ihan mukavia mukuloita vaikken olekaan mitenkään äidillinen tyyppi. Mies kosi ja vastasin kyllä. Kun aloitimme seurustelun, mies vaati että kumpikin maksaa aina omat kulut treffeillä, ja niin on ollut aina tähän saakka kaikessa. Kumpikin maksaa omat leffalippunsa, omat kahvinsa, oman ruokansa. Mutta nyt kun pitäisi suunnitella saman katon alle muuttoa, tulisikin miehen mukaan muutoksia.
Ensinnäkin mies haluaisi laittaa kaikki talouden kulut puoliksi meidän kahden välillä. Muuttaisin hänen asuntoonsa, maksaisin puolet yhtiövastikkeesta, vuokrasta ja ruoasta ym ym. Ei olisi mikään ongelma muuten ja tämä olisi minulle ihan OK, mutta hänen lapsensa nostavat kuluja aika paljon, koska ovat kuitenkin täälläkin noin puolet ajasta (ei aivan, mutta lähes, koska kouluviikkoja kompensoidaan loma-aikana). Eivät ne toki vuokraan ym vaikuta (vaikka asunto on aika paljon isoimpi kuin muuten tarvitsisi), mutta ruokaahan kuluu paljon enemmän, samoin välipaloja, harrastusten kulut ym ym ym. Mutta kuulemma lasten lisäkuluja ei tule huomioida erikseen, koska miehen mielestä lapset ovat silloin tavallaan meillä "yhteisiä" ja kun eivät tuo rahaa taloon niin heidän kulunsa kuuluvat työtätekevän maksettavaksi. Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan... en? Eiväthän ne lapset ole kuitenkaan minun vaan hänen ja exänsä, siis miksi minun pitäisi maksaa heidän kuluistaaan osa?
Ongelma tuli myös avioehdosta ja testamentista. Minulla ei ole aikomuksia hankkia lapsia, ja olen tottunut ajatukseen että jätän kuollessani kaiken siskonlikalle, jota rakastan kuin omaa lastani. Eihän sitä jätettävää paljon ole näin taviksella, mutta kuitenkin. Ehdotin avioehtoa, mikä on mielestäni ihan kohtuullista. Haluan myös pitää erilliset raha-asiat. Mies taas suuttui tästä ehdotuksesta kovasti. Ei pitänyt päivään yhteyttä. Sanoi lopuksi että pitää avioehtoa epäluottamuksen osoituksena puoleltani ja haluaakuitenkin minun olevan tavallaan äiti lapsilleen. Pyysi testamenttia lapsilleen ja ettei avioehtoa tehtäisi.
Mitä te tekisitte? Kaipaan asiallisia neuvoja, ei haukkuja tai huutoja. Mies on kuitenkin todella muuten mukava, asiallinen eikä mikään naistenhakkaaja ja kännikala, tekee työn hyvin ja kotitöitä ja muutenkin kiltti ja asiallinen ja olen rakastunut häneen kyllä, haluaisin meille onnelllisen yhteisen ellämään ja haaveilen häistä, en ole ennen ollut naimisissa. Mutta tämä rahajuttu arveluttaa eikä mies tunnu lainkaan halukkaalta edes keskustelemaaan asiasta :(
Kommentit (248)
Vaikkei sillä ole mitään väliä ketjun kannalta, niin sanon silti. En usko koko juttua. Kukaan parikymppinen lapseton nainen (joka ei ole koko ketjun aikana puhunut olevansa vela) ajattelisi testamenttaamista yhtään kenellekään, ellei nyt satu olemaan joku rikkaan suvun perijätär ja silloinkin omaisuudet olisivat suojattuja ja säätiöityjä. Miksi parikymppinen vuokralla asuja, pienenpuoleista palkkaa saava nainen jo olisi miettinyt kenelle testamenttaa omaisuutensa, kun ei ole varsinaisesti edes aloittanut omaisuuden kokoamista ja on aikeissa avioitua ja kenties saada omia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei sillä ole mitään väliä ketjun kannalta, niin sanon silti. En usko koko juttua. Kukaan parikymppinen lapseton nainen (joka ei ole koko ketjun aikana puhunut olevansa vela) ajattelisi testamenttaamista yhtään kenellekään, ellei nyt satu olemaan joku rikkaan suvun perijätär ja silloinkin omaisuudet olisivat suojattuja ja säätiöityjä. Miksi parikymppinen vuokralla asuja, pienenpuoleista palkkaa saava nainen jo olisi miettinyt kenelle testamenttaa omaisuutensa, kun ei ole varsinaisesti edes aloittanut omaisuuden kokoamista ja on aikeissa avioitua ja kenties saada omia lapsia?
No sanoohan hän aloituksessa että on päätynyt siihen, ettei tee omia lapsia. Itse päättelin aloituksesta että ap on lähemmäs 40-vuotias, ja lapsettomuus on iän mukanaan tuoma juttu, mutta sitten hän antaakin ymmärtää että on nuori (kun kommentoijat niin olettavat ap:n sinisilmäisyyden vuoksi). Se että joku on päätynyt siihen ettei tee lapsia, ei automaattisesti tarkoita että hän on vela (=vapaaehtoisesti lapseton). On esimerkiksi monia sairauksia tai vaikkapa elimellisiä poikkeavuuksia, joiden vuoksi raskaaksi tuleminen on vaikeaa tai sellainen riski omalle hengelle ja terveydelle, ettei sellaista halua ottaa. Jos tällaisessa tapauksessa olisi kuitenkin halunnut niitä omia lapsia, niin tuskin pitää itseään velana. En kuitenkaan ota kantaa siihen, onko tarina tosi vai ei, eikä sillä oikeastaan olekaan merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole varaa maksaa oman asunnon vuokran lisäksi miehen asunnosta puolikasvuokraa, eikä se ole mikään avoliittokaan, tai edes avioliitto, jos asutaan eri osoitteissa. Se on seurustelua. Nuorin lapsista on 6 ja vanhin 12.
Mieheltä tuli juuri tekstari. Totesi ettei tämä ehkä olekaan se suhde jota hän etsii, koska en osaa kerran sitoutua. Haluaa kuulemma miettiä tilannetta ihan kuitenkin rauhassa ja pyysi aikaa ja tilaa miettimiselle. Että miten tässä edetäänkö ja tuleeko mitään suhteesta jossa nainen ei halua sitoutua. En haluaisi menettää miestä, koska meillä on ollut todella hyviä hetkiä yhdessä. Annan kyllä tilaa ja aikaa, en halua ahdistaa.
Tuo on silkkaa henkistä pahoinpitelyä ja kiristämistä! Ei se ole mikään sitoutumisen merkki, että sinä alat rahoittaa miehesi lasten elämää, niillä lapsilla on jo kaksi vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt ettei vastiketta makseta vuokra-asunnosta. Sanoin jo moneen kertaan: mies asuu vuokralla. Hän kuitenkin sanoi maksavansa "vastiketta" joka sisältää mm. veden ja sähkön sekä ylläpitokuluja. En tiennyt ettei sitä peritä vuokralta. Sana vastike oli peräisin mieheltä, samoin summat. En ole nähnyt papereita. Joo, en ole kauhean vanha. Sanotaan kuitenkin näin että useamman vuoden asunut omillani.
Ennen kuin suostut mihinkään, vaadi saada nähdä kaikki asumiseen liittyvät sopimukset ja laskut, siis vuokrasopimus, vesilaskut, sähkölaskut jne. Älä luota niihin summin, joita mies sinulle kertoo. Silloin voit ainakin tehdä päätöksen tosiasiallisiin kulueriin perustuen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei sillä ole mitään väliä ketjun kannalta, niin sanon silti. En usko koko juttua. Kukaan parikymppinen lapseton nainen (joka ei ole koko ketjun aikana puhunut olevansa vela) ajattelisi testamenttaamista yhtään kenellekään, ellei nyt satu olemaan joku rikkaan suvun perijätär ja silloinkin omaisuudet olisivat suojattuja ja säätiöityjä. Miksi parikymppinen vuokralla asuja, pienenpuoleista palkkaa saava nainen jo olisi miettinyt kenelle testamenttaa omaisuutensa, kun ei ole varsinaisesti edes aloittanut omaisuuden kokoamista ja on aikeissa avioitua ja kenties saada omia lapsia?
En ole ap. Mutta tuosta testamentista: mun ihan tavalliset koulutetut keskiluokkaiset vanhemmat jättivät perinnöksi ok-talon pk-seudulla, sijoitusasunnon, kaksi kesämökkiä, metsää, vähän osakkeita...
Ei kai tuo niin harvinaista ole? Ehkä ap:nkaan vanhemmat eivät ole eläneet ihan kädestä suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt ettei vastiketta makseta vuokra-asunnosta. Sanoin jo moneen kertaan: mies asuu vuokralla. Hän kuitenkin sanoi maksavansa "vastiketta" joka sisältää mm. veden ja sähkön sekä ylläpitokuluja. En tiennyt ettei sitä peritä vuokralta. Sana vastike oli peräisin mieheltä, samoin summat. En ole nähnyt papereita. Joo, en ole kauhean vanha. Sanotaan kuitenkin näin että useamman vuoden asunut omillani.
Ennen kuin suostut mihinkään, vaadi saada nähdä kaikki asumiseen liittyvät sopimukset ja laskut, siis vuokrasopimus, vesilaskut, sähkölaskut jne. Älä luota niihin summin, joita mies sinulle kertoo. Silloin voit ainakin tehdä päätöksen tosiasiallisiin kulueriin perustuen.
Kun ei mihinkään mitä toinen sanoo voi uskoa niin mitä tautisen järkeä on edes ajatella ollenkaan yhteenmuuttamista saati avioliittoa. Ei mitään järkeä. Toivon ap:lle hyvää jatkoa luotettavien järkevien ihmisten seurassa. Harjoittele ap ensin elämistä samalaisten ihmisten so. muiden lapsettomien ja huolettomien ihmisten kanssa. Mies etsii jonkun toisen, ehkä hänelläkin omia lapsia, ja siten samalla viivalla olevan, jos löytää kun tuntuu hyväksikäyttäjältä (testamentit ja tilit!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dr. Phil thumb rule. Mennyt käytös ennustaa tulevaa käytöstä. Sillä on jo vähintään yksi ex ja kolme lasta. Omaisuuden suojaaminen on pakollista. Parempi kun ei rupea koko suhteeseen. Avioliittokin on sitouttamista noilla lompsaloisijoilla, että pääsisi tiukemmin euroihin kiinni. Puolisolla vaikeampi juridisesti lähteä.
Niin totta tuo thumb rule. Oma exäni lupasi ryhtyä käyttämään alkoholia järkevästi, kun vakiintui ja perheellistyi kanssani. Jotkuthan pystyvät, eikö? Vuoden kuluttua lankesi vanhoihin tapoihinsa. Kun meillä tuli tästä kriisi, ja pohdin eroa, hän sanoi että NYT on tosi kyseessä, ja hän LUPAA että tällä kerralla onnistuu. Jälleen vuoden kuluttua hän lipui vanhoihin tapoihin. Asiat eskaloitui jälleen, ja tällä kertaa läksin todesta lasten kanssa. Nyt mies oli aidosti hädissään, ja vannoi, ettei ikinä maailmassa ota enää pisaraakaan, ja miten voin olla niin raaka etten anna hänelle vielä yhtä mahdollisuutta.
Mutta loogisesti ajatellen, en voinut odottaa enää että sekään onnistuu. Joten ex.
Hyvä kun lähdit! Ajoissa. Addikti ei parane ikinä siitä addiktiostaan. Se saattaa muuttaa muotoaan toiseen suuntaan sitten, esim. liikuntaan. Onhan noita parikymmentä raittiina olleita pudokkejakin. Yksi juoma on liian vähän, eikä mikään ole tarpeeksi.
Jos alkaa seurustella minkään addiktin kanssa, niin kaivaa verta nenästään. Lisäksi saa pelätä, että jälkikasvu peri geenit ja hyödyntää niitä samalla tavalla, kun itse olet uhrannut ensin vuosikausia kasvatukseen ja hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni on hämmästyttänyt, että on oikeasti pariskuntia, jotka eivät toistensa laskuista, menoista, verokorteista ja muista mitään, vaikka asuvat yhdessä. Eikä edes mitään teinejä. Kyllä meillä nuo on ollut vapaasti nähtävillä ja joskus puolin ja toisin esitelty, että katsos tämä. Ei pääse kumpikaan vetämään välistä, kun talous on kummallekin läpinäkyvää. Nytkin lojuu veroviraston kirjeiden sisältö pöydällä ennen arkistointia.
Mulla oli mies, joka kustansi sen ja vaimonsa yhteistililtä minun kestitykseni ja lahjat. Pyytämättä, mutta silti. Eikä jäänyt edes kiinni siitä. Oli tarpeeksi hyvät selitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkai Ap oo palannu miehen luo? Ehkä tää ei ollukkaan porvoosta..
En ole palannut. Miehestä ei ole kuulunut mitään ja hyvä niin. Loukkaa kuunnella noita provo provo-kommentteja. Liekö siellä palstan miesten tarkoitus yrittää väittää ettei kukaan mies tuollaista tekisi, ja viedä naisilta yhteisön turva? Ja kyllä olen ajatellut testamenttia vaikkei paljon jätettävää vielä ole, koska ei ole omia lapsia ja on tunne etten halua sellaisia, ja kun tuli tuo tilanne tuon miehen kanssa. Vaikka on aikaa muuttaa vielä mieltä omista lapsista niin ei sitä koskaan tiedä koska koko ajan tapahtuu onnettomuuksia eikä kukaan ole kuolematon. En minäkään. Jos kuolenkin esim. auto-onnettomuudessa tai jossain muussa? Silloin tuntuu hyvältä tietää että menee se vähä mitä on niin oikealle taholle. Mielestäni se on vain järkevää. Tyhmää olisi kuvitella ettei mitään voi sattua koska on nuori / nuorehko. En kuitenkaan mikään lapsi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole palannut. Miehestä ei ole kuulunut mitään ja hyvä niin. Loukkaa kuunnella noita provo provo-kommentteja. Liekö siellä palstan miesten tarkoitus yrittää väittää ettei kukaan mies tuollaista tekisi, ja viedä naisilta yhteisön turva? Ja kyllä olen ajatellut testamenttia vaikkei paljon jätettävää vielä ole, koska ei ole omia lapsia ja on tunne etten halua sellaisia, ja kun tuli tuo tilanne tuon miehen kanssa. Vaikka on aikaa muuttaa vielä mieltä omista lapsista niin ei sitä koskaan tiedä koska koko ajan tapahtuu onnettomuuksia eikä kukaan ole kuolematon. En minäkään. Jos kuolenkin esim. auto-onnettomuudessa tai jossain muussa? Silloin tuntuu hyvältä tietää että menee se vähä mitä on niin oikealle taholle. Mielestäni se on vain järkevää. Tyhmää olisi kuvitella ettei mitään voi sattua koska on nuori / nuorehko. En kuitenkaan mikään lapsi ole.
Tee se testamentti nyt vaan heti sille kummitytölle, olet valitettavan oikeassa siinä ettei koskaan tiedä mitä huominen tuo. Jos sitten joskus vaikkapa saat omia lapsia tai haluatkin jättää omaisuutesi vaikkapa jollekin säätiölle niin sen testamentin voi aina mitätöidä tai tehdä uuden joka automaattisesti mitätöi vanhemman.
Voitpa sitten kuitenkin tarvittaessa todeta tuolle ääliöille, että testamentti on jo tehty toisen hyväksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitpa sitten kuitenkin tarvittaessa todeta tuolle ääliöille, että testamentti on jo tehty toisen hyväksi...
Kai se ääliökin tietää, että uusi testamentti kumoaa aiemman?
Mielenkiintoista että miehestä ei ole kuulunut mitään! Kyllä heppoiset perusteet oli vihille menolla, jos voi vain yhtäkkiä lakata olemasta missään puheissakaan! Ei ole aikuisen ihmisen toimintaa. Ja pitikös hänen olla yli 30? Nyt on niin kypsymätöntä toimintaa, että pelkästään tästä jo melkoiset hälytyskellot kilisee.
Aikuiset ihmiset keskustelee vaikeista asioista kunnes ratkaisu löytyy, eikä vaan katoa. Avioliitosta ei tule mitään, jos vaikean paikan tultua vain pakenee paikalta. Ap, pane nyt merkille että tämä on nyt tuon miehen tapa käsitellä ristiriitoja parisuhteessa: uhkavaatimukset, mykkäkoulu ja hylkääminen. Mieti jos olisit hänestä riippuvainen, ja vaikka pulassa.
Yhä enemmän olen sitä mieltä että NYT kun pidät pintasi ja eroat, pääsit säikäyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ollut täysi-ikäinen tullessaan ensimmäistä kertaa isäksi. Mutta on meillä ikäeroakin vähän. Ja uskoin kun mies sanoi. Ei sitä ihastuneena ensin ajattele että se yrittää kusta silmään ja että kositaankin vaan jotta saisi kuluille maksajan. Ei sivele itsetuntoa. Tyhmältäkin tuntuu.
Hei, nyt likka leuka ylös ja ryhdin ojennus. Sä et mennyt tuohon lankaan. Meistä moni on mennyt, ei ehkä kirjaimellisesti tuon tapaiseen mutta astunut narsistin kuoppaan. Katso peiliin ja sano sille peilikuvallesi ettei tämä sua lannista. Sä ansaitset jotakin hyvää, jotakin kaunista. Niinkun jokainen ansaitsee.
Ihanaa kevättä sulle ap, kesää ja valoa kohti mennään
Eikö vieläkään miehestä ole kuulunut mitään?
Ei! Minustakin se on omituista! Odotin joko haukkumista tai sitten takaisin vonkumista, mutta en täyttä hiljaisuutta. En ole silti tyytymmätön. Ehkä paraskin näin. Ap.
236, mies ei ole vielä ihan 30.
Sinun ei kannata avioitua ollenkaan, jos haluat varmistaa, että voit määrätä omaisuutesi kohtalosta itse.