Mies vaatii yhteisiä raha-asioita, avioehdon poisjättöä ja testamenttia lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.

Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?

Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.

Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.

Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.

Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.

Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.

Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.

Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.

Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.

Teillä nyt on pikkusen eri kuviot kuin keskimääräisellä uusperheellä. En silti tajua, miksi sinulle kuuluisi puolet miehen aviohetkellä omistamasta omaisuudesta jos eroaisitte. Sen tajuan, että avioliiton aikaisesta kyllä. 

Ok. Hyvä pointti, mutta avioehdon olemattomuuden vuoksi saattaa ollakin, ettei sitä ollakaan heti eroamassa. Mutta siis pääasia sen olemattomuudelle avioliitossamme on, että halusimne osoittaa sitoutumista ja luottamusta emmekä aijo koskaan erota. Se ei tule kysymykseen olllenkaan. Meillä on sellainen vakaumus ja moraali.

Ehkä olette uskovaisia, vai mitä tarkoitat vakaumuksella ja moraalilla.

Surullinen tosiasia on, että kukaan tai mikään asia ei 100 % takaa, että pariskunnat eivät eroa.

Tottakai se olisi toivottavaa, että ei eroja tapahtuisi, eikä liikaa pidä ennakkoon sitä pelätä, mutta reaaliteetit pitää ihmisellä olla.

Ja sitä paremmalla syyllä ei kannata tuota omaa "linjaasi" ap:n tapauksessa hehkuttaa, koska tilanteenne ja elämäntapanne  on aivan toinen kuin hänellä. Kuten meillä muillakin täällä useimmilla.

Jos olet tyytyväinen niin hyvä juttu, mutta elämä on kuitenkin joskus raadollista ja siihen nyt annamme neuvoja AP:lle täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.

Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?

Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.

Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.

Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.

Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.

Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.

Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.

Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.

Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.

Teillä nyt on pikkusen eri kuviot kuin keskimääräisellä uusperheellä. En silti tajua, miksi sinulle kuuluisi puolet miehen aviohetkellä omistamasta omaisuudesta jos eroaisitte. Sen tajuan, että avioliiton aikaisesta kyllä. 

Ok. Hyvä pointti, mutta avioehdon olemattomuuden vuoksi saattaa ollakin, ettei sitä ollakaan heti eroamassa. Mutta siis pääasia sen olemattomuudelle avioliitossamme on, että halusimne osoittaa sitoutumista ja luottamusta emmekä aijo koskaan erota. Se ei tule kysymykseen olllenkaan. Meillä on sellainen vakaumus ja moraali.

Ja samalla katsot oikeudeksesi väheksyä toisten elämäntilanteita? Siinäpä hieno vakaus ja moraali. Omahyväisyydeksikin voisi kutsua. Toinen asia mikä kummastuttaa, niin eikö miehesi ole erillinen yksilö, kun hänenkin puolestaan voit noin puhua? Avioehto ei ole osoitus epäluottamuksesta tai sitoutumisen puutteesta, vaan pelkkä taloudellinen järkestely, jolla ikävien onnettomuuksien tullen voidaan suojella esimerkiksi lapsia. Tai lesken oikeuksia, kuten testamenttikin. Tulee ehkä yllätyksenä, että kaikkien uusperheen liepeillä pyörivien ihmisten tarkoitukset eivät ole välttämättä hyvät, ja myös uusperheen kokoonpanosta riippuen joku voi kokea vääryyttä ja toinen saada perusteetonta etua, jos raha-asiat eivät ole selkeitä. Sun näkökulmasta tuon tietysti ymmärtää, koska olet itse se hyötyjä, miehesi lapset taas häviävät, jos miehelle jotakin tapahtuu. Avioehdolla ei siis ole mitään tekemistä rakkauden, vaan järjen, oikeudenmukaisuuden ja pahan päivän varalle varautumisen kanssa. Se on vain taloudellinen järjestely. Rakkaus ja sitoutuminen kestävät tasan niin kauan kuin kestävät, etkä sinä voi edes miehesi puolesta sitä päättää. Se, ettei teillä ole avioehtoa, ei estä miestäsi rakastumasta esim, johonkin hieman raikkaammin ajattelevaan naiseen. 

Ap, huhuu miten asia on edennyt?

AP, jatka elämääsi rauhassa jo kirjoitti:

En ole ketjupoliisi, vaan sosiaalipornoksi alkaa mennä, kun vaaditte AP:tä vastaamaan kysymyksiin, mitä mies teki eilen illalla, millaisia tekstareita ym. lähetteli, onko käynyt hakkaamassa AP:n. Ja mitä tämän jälkeen.

Nämä ei kuulu enää meille. Eikä vaatimus, että pitäisi kertoa. AP on minusta nuori nainen ja elämäntilanteessa, jossa myös nettiketjukeskustelussa voi loukkaantua paljastaessaa liikaa.

Siksi sanon, että lopeta AP jo tähän kommentointi. Kaikkea hyvää sinulle.

En kerrassaan ymmärrä pointtiasi tai motivaatiotasi kommentoida näin. On täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, että ap:n kertomuksen lukeneet ja hänelle näkökulmansa kertoneet, saati ne, jotka ovat olleet samanlaisessa suhteessa ja avoimesti kertoneet siitä, haluavat tietää miten kävi ja varmistua, että ap on kunnossa. Sosiaalipornon toivojia varmasti myös on, mutta kyllä updatea voi toivoa ihan normaaleista ja inhimillisistä syistä ja uskon, että useimmille se on se syy. Kaikki varmasti ymmärtävät, että ap voi valita jättää kertomatta miten kävi, ja se on vain ja ainoastaan hänen asiansa, mutta en ymmärrä mikä ongelma siinä on jos hän kertoo.

Ja mikä juttu tuo on, että ap on nuori ja tarvitsee suojelua? Sinulta? Outo ja alentuva asenne tuntematonta kohtaan. Eiköhän hän osaa itse tehdä omat valintansa, eikä tässä jutussa edes ollut mitään noloa ap:lle.

165: Olen täysin samaa mieltä. Täysin asiatonta tuo yhden kontrollointi. Jos ap vastaa, hän voi ihan itse valita, mitä yksityiskohtia kertoo vai kertooko vain yleisluontoisesti, miten menee. Tuossa tilanteessa sitä on niin henkisessä myllerryksessä, että aiemmin kokeneiden tuki ei välttämättä ole yhtään huono asia. 

AP nyt on aika lopettaa vastaaminen tässä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, kuuluiko miehestä illan/yön aikana viestisi jälkeen? Lapset olivat ilmeisesti hänen luonaan yötä, se toivottavasti hillitsi reaktioita.

---. 

AP, nämä asiat eivät kuulu enää meille. Jatka rauhassa elämääsi ja lopeta jatkokommentointi rauhassa. Meille ei  kuulu enää miten tämä juttu jatkui eilisillan jälkeen.

Älä vastaa enää. Kaikkea hyvää sinulle!  (Jos on muita ongelmia tee eri ketju ja siten, että sitä ei voi yhdistää tähän ketjuun ja tämän ketjun AP:hin.)

Hehheh... narsistisia piirteitä taitaa olla sielläkin päin.

Ihanko oikeasti kuvittelet sinulla olevan oikeutta päättää mitä tänne ihmiset tai ap kirjoittaa tai ei.

Tämän palstan ylläpidosta vastaa Sanoma Oy ja mode päättää mitä tänne kirjoitetaan, ei yksittäinen kommentoija.

Tuntuu isot luulot olevan Sinulla, moni ei edes kehtaisi pyytää ap. kommenttien lopettamista, kun se perustuu omaan mielivaltaisuuteen.

Ihmettelijä09 kirjoitti:

Avioehto on mielestäni hyvä asia. Testamentin kanssa olisin varovaisempi. Esimerkiksi jos testamenttiin kirjataan leskelle käyttöoikeus ja omaisuuden saa testamentin saaja myydä vasta lesken kuoltua olisi ok. (Erityisesti jos tulevaisuudessa hankkisitte yhteisen asunnon)

Voisin kuvitella, että hän toivoisi lastensa olevan sinulle tärkeitä. Että siskontyttäresi menee hänen silmissään sinulla 6-0 merkittävyydessään hänen omien lastensa ohk. Niin voi olla ja saakin, mutta. Hänen lapsensa ovat alaikäisiä ja hän voi ehkä toivoa, että hänen tärkeimpänsä( osa häntä) olisi myös tärkeää sinulle, niin ehkä hän ei kestä tietoutta siitä että hänen lapsensa eivät merkitse sinulle mitään. Myös tuo kustannusten jakaminen voi perustua myös tähän. Eli oletteko keskustelleet miten kumpikin kokee parisuhteensa. Arvostaako molemmat toista kokonaisuutena. Lapsensa ovat osa häntä. Oletko varma, että kyse on loppupeleissä rahasta?

Höpöhöpö. Jos mies tekisi tuon vain saadakseen todistuksen rakkaudesta niin sairasta se on. Tunne-elämä solmussa eikä tiedä hyvää. Menneiden aiheuttamia epävarmuuksia ei voi kirjaimellisesti maksattaa viattomalla, uudella ihmisellä.

Kyllä miehen tulee hoitaa silloin tuo epäluittamuksensa jollain muulla, kuten terapialla jos ihan siis muuten vaan haluaa noin, mitä en ensinnäkään usko vaan valtava hyöty mielessään.

Ei ap ole miehen terapeutti eikä raha saa toimina terapiana rakkaudessa. Halvemmalla mies palkkaa ihan oikean terapeutin ja toisekseen: maksaa sen itse.

Jos ne ei hätää kärsi nytkään ja lasten elatus onnistuu niin tehköön niin jatkossakin. Asuminen voidaan maksaa puoliksi, mutta silloin asuntokin on puoliksi.

Jos ei halua erota niin osta ap oma isompi asunto ja lapset asuisivat siellä. Mies maksaisi SINULLE asumisestaan. Ruokakulut menee niin, että mies maksaa lasten osuuden ja omansa ja sinä omasi. Pidä visusti mahdolliset säästösi omissa nimissäsi ja hanki se avioehto.

Jos nuo ei kelpaa niin se kertoo jo paljon miehestä. Ei epävarmuudella tuollaista selitetä. Kun asiat laskee niin, että pärjää lasten ja omissa menoissaan niin kaikki hyvin ja jos ei pärjää niin tienaamaan. Testamentin tahtomista lapsilleen ei mitenkään vaikuta käytännön elämään ja kukaan terve ei sellaista ratkaisua tee ihan ekoina vuosina. Eri jos itse niin haluaa tehdä ja kokee vuosien saatossa lapset omikseen. On aivan hemmetin sama kenelle testamenttaat jos et hänen lapsilleen, vaikka se olisi naapurin kissa. Se ei kuulu miehelle. Hän ei ole ollut elämässäsi silloin kun olet nuo varat kerännyt.

Kuulostaa kamalalta!!!! Ties eroisi heti ja palaisi rahoineen vanhan rakkauden luokse tmv.

Saisi asunnosta puolet ym. Ei ei ei ei ei!!!!!

Meillä on miehen kanssa tili, johon molemmat laittavat tietyn summan rahaa ja täältä maksetaan vuokra, sähkö, vesi, talovakuutukset ym. Muuten pidetään omat rahat. En osallistu miehen lasten ja exämmän elatukseen, eikä minun edes oleteta saati kuulu! Testamentti? En ikinä tekisi sitä miehen lapsille, perivät jo muutenkin biologiset vanhempansa. Meillä ei ole miehen kanssa lapsia. Aika karmee mies sulla. Kannattaa harkita äijän jättöä jos tuollaisia vaatii.

Suosittelen että teet sen avioehdon, sekä miehesi ja hänen ex-vaimonsa kyllä saavat maksaa lastensa kulut puoliksi. Ja asunto, voi luoja siitäkin joutuisit maksamaan? No mitäs sitten jos tulee ero, sulle jää tuulen huuhtoma perse kun miehesi jatkaa asumista myös sinun maksamassa asunnossa.

Rahatasiat kannattaa pitää aina omina, ei mitään yhteisiä tilejä eikä muita. Molemma hoitaa osan juoksevista kuluista ja jos kämppä on miehen, saa hän hoitaa sen maksun. 

Voisin sanoa että meno melko WT, ja äijäs on kyllä semmonen epämies ettei toista.

Ap on nuori ihminen ja hän saattaa vielä elämässään kerätä omaisuuden ja perii lisäksi omat vanhempansa ja sukulaisensa mahdollisesti eli on täysin typerää puhua testamentista lähes ventovieraan ihmisen lapsille.  Eli tuo mies on hieman  outo, joten unohda hänet.   Jatka omaa elämääsi ilman tuollaisia riippakiviä.  Nuorena ja vapaana.

Ap tässä taas hei! Kauheasti kommentteja, kiitos huolenpidostanne! Siko lähti tyttöineen juuri takaisin kotiinsa. Ei ole miehestä kuulunut pihaustakaan. Olen koko ajan aivan hermona, joka kerran kun puhelin piippaa tai soi hyppään melkein ilmaan koska pelkään että se on mies ja joku uhkaus tai törkeys. Ei ole koskaan sellaisia mulle kyllä heitellyt eli en tiedä miksi sellaisia edes odotan, koska aina kun olen todistanut jotain riidantapaista niin mies on muuttunut jotenkin aivan kivenkovaksi ja kylmäksi ja hiljaiseksi ja jäätäväksi. Pahinta on se, ettei tiedä antaako se mennä vai tuleeko sieltä vielä perässä jotain, en haluaisi riidellä.

Joku kysyi elareista: tietääkseni mies siis ei maksa eikä saa elareita, tai siis näin väitti, koska lapset ovat suunnilleen puolet ja puolet vanhempiensa luona ja kulut menevät siten puoliksi. Kouluviikot siis äidillään ja viikonloput isällään, mutta lomilla sitten pitkiä aikoja isällään. En ole päiviä laskenut, sanoisin ettö ehkä enemmän ovat äidillään mutta ilmeisesti tarpeeksi tasaisesti kun ovat näin sopineet.

Toivon koko ajan että mies antaa jutun mennä ja kuolla tällä puheella. Hermostuttaa vaan tuo mykkäkoulu. Voisi se yhdellä viestillä kuitata että ymmärsi ja hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.

Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?

Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.

Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.

Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.

Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.

Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.

Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.

Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.

Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.

Sinulta jäi nyt kokonaan ymmärtämättä miehen todennäköinen narsismi ja ap;n hyväksikäyttö. Samoin sinulta jäi ymmärtämättä, että sinä itse hyödyt tuosta avioliitostasi taloudellisesti paljon; kaikki on yhteistä- eli miehen hankkimaa... "Rakkaus" ja "sitoutuminen" ovat aitoina ihana asia, persoonallisuushäiriöisten ihmisten käytössä manipulointi- ja alistamiskeinoja. Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että on ok, että kolmen lapsen yh-isä haluaa nuoren naisen rahat kontrollinsa alle ja vaatii elättämään hänen lapsiaan? On hienoa että sulla on voimavaroja auttaa toisia, mutta se on sun elämänvalintasi. Kirjoituksestasi voi päätellä, ettet piitaa rahasta, eikä sinun tarvitsekaan, kun miehesi niistä huolehtii ja sinä voit käyttää energiasi toisten auttamiseen. Mut ap;n tapauksessa oli kyse hyväksikäytöstä. Ja kyllä uusperheessä on tärkeää sopia rahankäytöstä ja miettiä mikä on sinun vastuullasi, mikä minun. Ei se todellakaan mene niin, että sitoutuessaan uusperheeseen sitoutuu myös elättämään toisen lapset, maksamaan hänen velat, elämisensä jne. Tuo on sinun valintasi. Olet itse hyötynyt paljon miehen omaisuudesta. Ja ehkäpä mies tosiaan on luottamuksen arvoinen ja aitoa rakkautta löytyy. Ap;n tapauksessa näin ei taida olla. Ja, tulee väistämättä mieleen sekin, että tässä ketjussa oli aika monta persoonallisuuhäiriöisen miehen uhriksi joutunutta- eikä sieltä kaiken keskeltä uhri itse ymmärtänyt kuinka pielessä elämä on. Että nauti sinä siitä omasta elämästäsi ja niistä eduista mitä tuo liitto on sinulle tuonut. Mutta ymmärrä myös, että tuo on vain sinun todellisuutesi ja agendasi. 

Saman havainnon tein, että taisi täällä moni persoonallisuushäiriöisestä ex miehestään kärsiä ja siitä pulppusi paljolti heidän neuvonsa. Ajattelin, ettei kaikki kuitenkaan ole persoonallisuushäiriöisiä, vaan ovat kokeneet siipeilyä ja pettämistä, jonka seurauksena sitten painokkaammin hakevat sitoutumisen elementtejä eikä niinkään rahallista hyötyä.

Itse olen töissä ja samalla pyöritämme omaa firmaa.

Miehelläni on tiukkaa, joten en hänen rahojaan tarvitse vaan oman palkan käytän asumiskustannuksiin puoliksi suurinpiirtein eli lainanlyhennyksiin ( asunto, autot ym.) Ottakaa huomioon, että minunkin nimiini tuli tämä asuntolaina. Molemmilla siis talosta vastuu, 100.000 e. vielä maksamatta. Me ollaan perhe ja jos hänen tytöllään ei ole housuja, minä menen ne ostamaan enkä puhu välttämättä mitään miehelleni, joka vaan yllättyy iloisesti sitten...

Ei meillä lasketa....Mieheni poika lähti reissuun nuorten kanssa, äitinsä maksoi matkan ja minä ostin lasketteluliput ja annoin käyttörahaa. Vaadin saada osallistua myös. Ja pojan äiti toi meille kerrankin lahjaksi ihania vauvan vaatteita. Kun samalla siis toi lapsiaan meille.

Ymmärrän toki että olen onnekas eikä kaikilla ole varaa perustoimeentuloonkaan. Pointtini oli kuitenkin nyt siis se, että en minä tullut päivällispöytään istumaan kun menin avioliittoon vaan otin velat nimiini puoliksi. Ja sain aikamoisen vastuunkin.

Arvelisin täältä omana mielipiteenäni, että mies ei vielä usko että olet tosissasi. Ei ole tottunut sinun suunnasta tuollaiseen päättäväisyyteen. Luulee että kylmäkäsittely tepsii kuten on aina ennen tepsinyt, ja kohta olet hermostuneena, nöyränä tyttönä kipin kapin anomassa häneltä jotain elonmerkkiä, ja sovittelemassa ja tekemässä myönnytyksiä.

Kun sinusta ei kuulu, voi alkaa todella hurmaavaksi, ja tätä voi kestää monta kuukautta, kun hän on vielä ihan varma, että tämä on sinun puolelta vain oikku. Vasta, kun hän tajuaa että todella et ole tulossa takaisin, hän alkaa todella ilkeäksi, marttyyriksi ja syyllistämään.

Tämmöinen kuvio meillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taas hei! Kauheasti kommentteja, kiitos huolenpidostanne! Siko lähti tyttöineen juuri takaisin kotiinsa. Ei ole miehestä kuulunut pihaustakaan. Olen koko ajan aivan hermona, joka kerran kun puhelin piippaa tai soi hyppään melkein ilmaan koska pelkään että se on mies ja joku uhkaus tai törkeys. Ei ole koskaan sellaisia mulle kyllä heitellyt eli en tiedä miksi sellaisia edes odotan, koska aina kun olen todistanut jotain riidantapaista niin mies on muuttunut jotenkin aivan kivenkovaksi ja kylmäksi ja hiljaiseksi ja jäätäväksi. Pahinta on se, ettei tiedä antaako se mennä vai tuleeko sieltä vielä perässä jotain, en haluaisi riidellä.

Joku kysyi elareista: tietääkseni mies siis ei maksa eikä saa elareita, tai siis näin väitti, koska lapset ovat suunnilleen puolet ja puolet vanhempiensa luona ja kulut menevät siten puoliksi. Kouluviikot siis äidillään ja viikonloput isällään, mutta lomilla sitten pitkiä aikoja isällään. En ole päiviä laskenut, sanoisin ettö ehkä enemmän ovat äidillään mutta ilmeisesti tarpeeksi tasaisesti kun ovat näin sopineet.

Toivon koko ajan että mies antaa jutun mennä ja kuolla tällä puheella. Hermostuttaa vaan tuo mykkäkoulu. Voisi se yhdellä viestillä kuitata että ymmärsi ja hyvää jatkoa.

No se pelaa sulla pelejä ja odottaa, että luhistut. Anna miehen mennä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taas hei! Kauheasti kommentteja, kiitos huolenpidostanne! Siko lähti tyttöineen juuri takaisin kotiinsa. Ei ole miehestä kuulunut pihaustakaan. Olen koko ajan aivan hermona, joka kerran kun puhelin piippaa tai soi hyppään melkein ilmaan koska pelkään että se on mies ja joku uhkaus tai törkeys. Ei ole koskaan sellaisia mulle kyllä heitellyt eli en tiedä miksi sellaisia edes odotan, koska aina kun olen todistanut jotain riidantapaista niin mies on muuttunut jotenkin aivan kivenkovaksi ja kylmäksi ja hiljaiseksi ja jäätäväksi. Pahinta on se, ettei tiedä antaako se mennä vai tuleeko sieltä vielä perässä jotain, en haluaisi riidellä.

Joku kysyi elareista: tietääkseni mies siis ei maksa eikä saa elareita, tai siis näin väitti, koska lapset ovat suunnilleen puolet ja puolet vanhempiensa luona ja kulut menevät siten puoliksi. Kouluviikot siis äidillään ja viikonloput isällään, mutta lomilla sitten pitkiä aikoja isällään. En ole päiviä laskenut, sanoisin ettö ehkä enemmän ovat äidillään mutta ilmeisesti tarpeeksi tasaisesti kun ovat näin sopineet.

Toivon koko ajan että mies antaa jutun mennä ja kuolla tällä puheella. Hermostuttaa vaan tuo mykkäkoulu. Voisi se yhdellä viestillä kuitata että ymmärsi ja hyvää jatkoa.

Mies ollut todennäköisesti eron hetkellä niin vittumainen että nainen on hyväksynyt sen, ettei tuo rutjake maksaa mitään elatusapua kunhan on päässyt vaan ukosta eroon... (muista AP lähtökohtaisesti mikään mitä mies on evästä kertonut ei ehkä pidä paikkansa ja vaikka liten ajattelisit että se on bitch niin voi olla että olisit oikeasti hänen puolellaan janydtävä jos et olisi tuon miehen seuraava poka.

Jatkan vielä: sinun ei tarvitse riidellä, jos pidät vain kiinni rauhallisesti omasta kannastasi. Jos hän provosoi tai on marttyyrinä, sinun ei tarvitse provosoitua, ei selitellä eikä perustella. Tarvittaessa voit olla vaikka ihan vaiti, jos et keksisi muuta kuin ilkeää sanottavaa.

Sinun ei tarvitse saada häneltä hyväksyntää eikä ymmärrystä. Kyseessä on sinun päätös, ei tarvitse päästä yhteisymmärrykseen. Hänen ei tarvitse kuin hyväksyä sinun päätöksesi sinua itseä koskevassa asiassa.

Vähän epäilen että tulee olemaan hänelle vaikeaa, hän lienee tottunut saamaan tahtonsa läpi.

Pidä pintasi.

Ei kai kukaan enää tätä Provoa niele? Ei pitäisi liikaa vaiheita keksiä. Viimeistään näissä se oli siinä viesteissä ja siskon kiiruhtamiaessa menee raja. Liika on liikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä yhtään tällaisia kommentteja! Tottakai vähävarainen mies joutuu pyytämään että puoliksi maksetaan laskut, kun ei ole varaa elättää vielä yhtä uutta aikuistakin siinä. Ei kaikki ole varakkaita! On paljon diivellä eläviä naisia.

Siitäpä voikin johtua hänen puheet kun exä on ollut siipeilijä?

Ja tietenkin lapset samankaton alla hoidetaan niinkuin oltaisiin oikea perhe. Lapset tarvitsee perheen mallin isänkin luona.

Lapsille ja kaikille tietenkin ostetaan ruuat. Se on itsestäänselvyys. Mutta ne kengät ja vaatteet sun muut harrastukset tulee toiselta vanhemmalta eli siltä äidiltä ja jos ei tule, niin toimeentulotuesta.

Itse olen äitipuoli mieheni lapsille ja rakastan heitä kuin omiani. Yhteisiäkin lapsia on.

Jos joku lapsista tarvitsee jotain, niin kyllä rakkaudella sovimme, että yritetään hankkia. Siis tuo " puoliksi" voi tuolla ap n miehellä tarkoittaa vain sitä, että periaatteen tasolla näin mennään. Hän ajattelee, että lapsille ei saa enää tulla kärsimyksiä, joten äitipuolen pitää olla sitoutunut.

Meillä mitään avioehtoa ole vaikka mies omistaa talot ja autot. Minä en omistanut mitään ja menimme naimisiin. Kaikki on yhteistä ja luotamme toisiimme.

Itse olen nuorisotyöntekijä ja lasten parissa sekä opettaja.

Lapset kokevat paljon pahaa tänä päivänä. Ei kohdata eikä ole tasapainoa aina.

Minusta tuntuu, ettei ap.n kannata alkaa tälle miehelle vaimoksi. Hän ei nyt ymmärrä, että lasten edessä ei laskelmoida, minun sinun, ei minun...itse hoidan vapaaehtoisesti köyhien perheiden lapsia kotonani ympäri vuodet, venäjän lapsia sekä suomalaisten perheiden rakkaita lapsia.

Teillä nyt on pikkusen eri kuviot kuin keskimääräisellä uusperheellä. En silti tajua, miksi sinulle kuuluisi puolet miehen aviohetkellä omistamasta omaisuudesta jos eroaisitte. Sen tajuan, että avioliiton aikaisesta kyllä. 

Ok. Hyvä pointti, mutta avioehdon olemattomuuden vuoksi saattaa ollakin, ettei sitä ollakaan heti eroamassa. Mutta siis pääasia sen olemattomuudelle avioliitossamme on, että halusimne osoittaa sitoutumista ja luottamusta emmekä aijo koskaan erota. Se ei tule kysymykseen olllenkaan. Meillä on sellainen vakaumus ja moraali.

Ja samalla katsot oikeudeksesi väheksyä toisten elämäntilanteita? Siinäpä hieno vakaus ja moraali. Omahyväisyydeksikin voisi kutsua. Toinen asia mikä kummastuttaa, niin eikö miehesi ole erillinen yksilö, kun hänenkin puolestaan voit noin puhua? Avioehto ei ole osoitus epäluottamuksesta tai sitoutumisen puutteesta, vaan pelkkä taloudellinen järkestely, jolla ikävien onnettomuuksien tullen voidaan suojella esimerkiksi lapsia. Tai lesken oikeuksia, kuten testamenttikin. Tulee ehkä yllätyksenä, että kaikkien uusperheen liepeillä pyörivien ihmisten tarkoitukset eivät ole välttämättä hyvät, ja myös uusperheen kokoonpanosta riippuen joku voi kokea vääryyttä ja toinen saada perusteetonta etua, jos raha-asiat eivät ole selkeitä. Sun näkökulmasta tuon tietysti ymmärtää, koska olet itse se hyötyjä, miehesi lapset taas häviävät, jos miehelle jotakin tapahtuu. Avioehdolla ei siis ole mitään tekemistä rakkauden, vaan järjen, oikeudenmukaisuuden ja pahan päivän varalle varautumisen kanssa. Se on vain taloudellinen järjestely. Rakkaus ja sitoutuminen kestävät tasan niin kauan kuin kestävät, etkä sinä voi edes miehesi puolesta sitä päättää. Se, ettei teillä ole avioehtoa, ei estä miestäsi rakastumasta esim, johonkin hieman raikkaammin ajattelevaan naiseen. 

Tiedätkös, että mieheni firma olisi mennyt konkkaan ellen minä olisi tuonut lisätuloja perheeseen, jonka avulla vältimme tuhon?

Ei mikään estä rakastumasta miestäni toisiin, mutta meillä on 20 vuotta käsitelty asioita, kun mieheni on terapeutti ammatiltaan. Olemme puhuneet paljon. Mieheni ei mene toisen kanssa vaikka rakastuisikin toiseen. Eikä rakastumista toiseen helposti tapahdu, kun on jo asenne se, että ei ole sitten toista naista, jonka kanssa eläisi minun jälkeeni. Sydämessä oleva vakaumus ei tuollaiseen lähde. Ei erot tule, ne OTETAAN. Me olemme työssä ja omassa avioliitossamme käsitelleet jo valmiiksi hyvin paljon. Kyll se on tämän ajan moraali, että vaihdetaan niitä mies ystäviä ja naisystäviä. On tutkimusta tehty, jonka pohjalta voin sanoa, ettei ihmisillä ole edes kovin sitoutunut alku asetelma tai asenne, parisuhteeseen mentäessä. Takaportti jätetään auki. Mutta me emme ole jättäneet sitä auki. Hyvin tunnen kyllä mieheni, kun 25 vuotta on tunnettu toisemme nuoruudesta lähtien.

Mies varmaan pettyi ap:n vastauksiin niin miettii nyt mitä tehdä. Ajatus talouden jakamisesta itselleen, ap:lle ja exälle oli hänen mielestään niin hyvä suunnitelma, että siitä on miehen vaikea luopua. Nyt miehen pitää tuumata, miten edetä ja siksi pakko olla hiljaa ennen kuin on päättänyt mihin suuntaan seuraavaksi. Joko a) suostutella ap alkuperäiseen suunnitelmaan tai b) hyväksyä ap:n ehdot tai c) etsiä uusi höynäytettävä kumppani. On kyllä vaikeaa miehellä!

Ap:lla taas ei ole niin vaikeaa, katso vaan mielenkiinnolla miehen seuraava siirto ja risti kätesi kun sait hyvissä ajoin selville miehen arvomaailman. Ei kannata tuon miehen matkaan lähteä. Mies voi toki yrittää oman ja lasten edun "maksimointia" mutta ei ap:n kustannuksella.