Mies vaatii yhteisiä raha-asioita, avioehdon poisjättöä ja testamenttia lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtiövastikkeesta. Vesi, sähkö ym

Onko provoilija niin nuori ettei tunne asumisen maksuja?

Äidinkin talossa maksetaan kiinteät sähkö- ja vesimaksut vastikkeesta vielä. Ei ole erillisiä mittareita, en tiedä onko tulossa. Omassani on jo mutta äidillä ei, vanha talo. Kaikkialla ei vielä ole.

Avioehto ja voit maksaa puolet teidän kahden yhteisistä kuluista.Lasten ruuat varmaan ok.Omat rahat,mutta yhteinen tili yhteisille kuluille,joihin molemmat laittaa kk summan.Testamentin teet kenelle itse haluat.

Mies väitti joutuvansa maksamaan yhtiövastiketta jossa vesi, sähkö ja muut kulut ja lisäksi vuokraa. Apua. Täytynee kysyä asiasta, en tiennyt ettei sitä makseta vuokra-asunnossa. Soitan hänelle kohta jaa yritän puhua. AP

Tosi mulkku mies, sori vaan AP, mutta oikeasti juokse ja lujaa kun vielä voit. Ansaitset paljon parempaa.

Ei kuulosta hyvältä. Olette tunteneet vasta vuoden ja mies yrittää kammeta sinun kukkarollesi ja haluaa testamenttia lastensa hyväksi. Vaikuttaa hyväksikäytöltä, älä suostu tuollaiseen.

Jotenkin tämä aloitus haiskahtaa saman tyypin tekosilta, joka laittoi pari päivää sitten nais- ja miesroolit päälaelleen. Siinä miehellä oli oma kämppä, mutta asusteli usein naisystävänsä luona, jolla oli kolme lasta. Olisi pitänyt yhteen muuttaa, remonttia tehdä ja lapsistakin huolehtia vaikka asunto oli vielä naisen ja eksän nimissä. Kaikki olivat sitä mieltä, että ap:n olisi paras juosta, mutta tässä sitten jatkoa tarinalle....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtiövastikkeesta. Vesi, sähkö ym

Onko provoilija niin nuori ettei tunne asumisen maksuja?

Äidinkin talossa maksetaan kiinteät sähkö- ja vesimaksut vastikkeesta vielä. Ei ole erillisiä mittareita, en tiedä onko tulossa. Omassani on jo mutta äidillä ei, vanha talo. Kaikkialla ei vielä ole.

Se on siis vesimaksu ja sähkölasku.

EI vastike.

Mies ei todellakaan voi vaatia sinua maksamaan enempää kuin omat kulusi, ja puolet asumismenoista. Jos enemmän maksat, sen pitää perustua vapaaehtoisuuteen.

Tarkoittiko hän kenties, että maksaisit puolet yhtiövastikkesta, ja lisäksi jotain vuokraa hänelle siitä, että asut hänen omistamassaan asunnossa?

Minä ainakin ottaisin askeleen, pari taaksepäin tuollaisessa suhteessa.

Jos noilla kertomillasi ehdoilla muutat yhteen, olet täällä muutaman vuoden päästä itkemässä, että haluaisit erota, mutta sinulla ei ole varaa siihen.

En menisi naimisiin kun näkemyksenne taloudenpidosta ovat niin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Aloin n. vuosi sitten tapailla oikein mukavaa miestä. Hänellä on yhteishuoltajuus exän kanssa, kolme lasta, ovat vuoroin kummassakin kodissa. Minulla ei ole lapsia. Ihan hyvin on mennyt. Emme vielä asu yhdessä, minulla on oma asunto, mutta tunnun tulevan hyvin toimeen hänen lastensa kanssa, ihan mukavia mukuloita vaikken olekaan mitenkään äidillinen tyyppi. Mies kosi ja vastasin kyllä. Kun aloitimme seurustelun, mies vaati että kumpikin maksaa aina omat kulut treffeillä, ja niin on ollut aina tähän saakka kaikessa. Kumpikin maksaa omat leffalippunsa, omat kahvinsa, oman ruokansa. Mutta nyt kun pitäisi suunnitella saman katon alle muuttoa, tulisikin miehen mukaan muutoksia.

Ensinnäkin mies haluaisi laittaa kaikki talouden kulut puoliksi meidän kahden välillä. Muuttaisin hänen asuntoonsa, maksaisin puolet yhtiövastikkeesta, vuokrasta ja ruoasta ym ym. Ei olisi mikään ongelma muuten ja tämä olisi minulle ihan OK, mutta hänen lapsensa nostavat kuluja aika paljon, koska ovat kuitenkin täälläkin noin puolet ajasta (ei aivan, mutta lähes, koska kouluviikkoja kompensoidaan loma-aikana). Eivät ne toki vuokraan ym vaikuta (vaikka asunto on aika paljon isoimpi kuin muuten tarvitsisi), mutta ruokaahan kuluu paljon enemmän, samoin välipaloja, harrastusten kulut ym ym ym. Mutta kuulemma lasten lisäkuluja ei tule huomioida erikseen, koska miehen mielestä lapset ovat silloin tavallaan meillä "yhteisiä" ja kun eivät tuo rahaa taloon niin heidän kulunsa kuuluvat työtätekevän maksettavaksi. Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan... en? Eiväthän ne lapset ole kuitenkaan minun vaan hänen ja exänsä, siis miksi minun pitäisi maksaa heidän kuluistaaan osa?

Ongelma tuli myös avioehdosta ja testamentista. Minulla ei ole aikomuksia hankkia lapsia, ja olen tottunut ajatukseen että jätän kuollessani kaiken siskonlikalle, jota rakastan kuin omaa lastani. Eihän sitä jätettävää paljon ole näin taviksella, mutta kuitenkin. Ehdotin avioehtoa, mikä on mielestäni ihan kohtuullista. Haluan myös pitää erilliset raha-asiat. Mies taas suuttui tästä ehdotuksesta kovasti. Ei pitänyt päivään yhteyttä. Sanoi lopuksi että pitää avioehtoa epäluottamuksen osoituksena puoleltani ja haluaakuitenkin minun olevan tavallaan äiti lapsilleen. Pyysi testamenttia lapsilleen ja ettei avioehtoa tehtäisi.

Mitä te tekisitte? Kaipaan asiallisia neuvoja, ei haukkuja tai huutoja. Mies on kuitenkin todella muuten mukava, asiallinen eikä mikään naistenhakkaaja ja kännikala, tekee työn hyvin ja kotitöitä ja muutenkin kiltti ja asiallinen ja olen rakastunut häneen kyllä, haluaisin meille onnelllisen yhteisen ellämään ja haaveilen häistä, en ole ennen ollut naimisissa. Mutta tämä rahajuttu arveluttaa eikä mies tunnu lainkaan halukkaalta edes keskustelemaaan asiasta :(

Valinta on sinun. Jos haluat elättää miehen lapsia ja jättää omaisuutesi heille, sitten teet niin. Jos et halua, sitten et jätä. Minusta törkeää mieheltä kuvitella, että kaikki menee tasan. Elatusvelvollisuus on hänellä, ei sinulla. Sinä voit jättää omaisuutesi vaikka kissoille. Sun maksettavaksesi joka tapauksessa koituu varmasti kuluja lapsista ihan luonnostaan arjen kauppalaskuissa yms, pöyristyttävää vaatia enempää. Riittää että hyväksyt lapset ja kohtelet kunnolla, se on sitä "yhteistä" lapsissa. Sulla ei ole heihin juridisesti mitään oikeutta eikä velvollisuutta. Meillä miehellä on 2 lasta, minulla myös. Tavatessamme mulla oli omaisuutta, miehellä ei. Ja todellakin on avioehdolla suojattu minun lapsilleni siirtyväksi se omaisuus mitä heidän isänsä kanssa kartutin ennen miestä. Yhteisen elämämme aikana karttunut omaisuus menee puoliksi, eli perintönä monelempien lapsille. Ymmärrän että "lompakkoloiset" eivät hyväksy tällaista oikeudenmukaisuutta, mutta niin se vain on. Ei minusta sun kuulu maksaa puolta asunnostakaan. Vaikka ehkä sitten on hyvä kompromissi siinä kohtaa. Mutta jos olisi omistusasunto,pitäisi olla hyvin tarkka siitä, ettei käy niin, että molemmat kartutatte miehen omaisuutta ja sinä vastaat juoksevista kuluista.Koska silloin eron hetkellä sinä olet lisännyt miehen omaisuutta, mutta itsellei ei jää mitään. On tärkeää, että naiset oikeasti osaavat ajatella nämä järkevästi ja pitää puoliaan.  Mut joo, miehen käsitys talouden jakamisesta on itsekeskeistä potaskaa. OIkeastihan tuo menee niin, että mies maksaa itsensä + kolme lasta. Sinä maksat itsesi ja luonnollisesti sulle jää rahaa panostaa itseesi, miehelle sitä jää jos lasten jälkeen jää. TUossa ei edes pitäisi olla mitään kummallista. Lapsilla on jo omat vanhemmat, jotka vastaa elatuksesta. Ja uusi,kiva aikuinen on jo plussaa, ei siitä maksaa tarvitse. Osta sä itselles vaikka hevonen, 3 lapsen kustannuksilla semmoista pitää jo hyvin.

En ole kirjoitellut aiemmin eikä ole provo. Eikä mikään jatko mihinkään. Sanoin jo moneen kertaan mielestäni, mies siis asuu myös vuokralla, kumpikaan ei asu omistusasunnossa. Hän siis haluaisi että maksaisin siitä hänen maksamastaan vuokrasta puolet hänelle, mutta soppari olisi edelleen hänen nimissään. Eli periaatteessa vuokrakuluni kasvaisivat, hänen putoaisivat. Neliöitähän on enemmän hänen kämpässään mutta suurin osa jo hänen lastensa käytössä, en tiedä mihin omat huonekaluni edes laittaisin. Ei olla keskusteltu siitäkään. Eli maksaisin vuokrasta hänelle puolet, lisäksi puolet siitä vesi+sähkömaksusta (hän kutsui sitä vastikkeeksi, en sitten tiedä), ja puolet KAIKISTA kuluista, siis ruoasta, matkoista, harrastuksista ym. Yhteiset tilit mies halusi.

Olen nyt yrittänyt soittaa miehelle ja jätin vastaajaan viestin että soittaisi koska haluaisin keskustella. On jo päässyt aika sitten töistä, en halunnut ihan heti soittaa koska tiedän että lasten kanssa menee ruoanlaitossa ym aikaa, mutta tähän aikaan on yleensä jo aina vastannnut. Nyt ei vastaa. Odottelen yhä.... en haluaisi mennä sinne ihan noin vain kyselemättä oven taakse norkomaan. AP

Tee testamentti rakkaalle siskontytölle.  Pidä oma asunto  ainakin niin kauan kunnes lapset ovat siinä iässä, että eivät enää asu vanhempien kotona.  Voittehan asua avoliitossa niin ei tarvitse tehdä avioehtoa.  Älä rupea maksamaan lasten kustannuksia, ne eivät kuulu sinulle.  Kolme lasta on todella kallista ylläpitää ja esim. ruoka- ja vaatekulut kasvavat koko ajan.  Lapsilla on kuitenkin molemmat omat vanhemmat, joten ei sinun tarvitse ruveta heitä elättämään.  Tästä tulee vielä paljon eripuraa jos muutattte yhteen.  Sinulla tulee menemään koko tienestisi perheen elättämiseen ja omat hankintasi saavat odottaa.   Minkä ikäisiä lapset ovat? -  Jos tulee ero niin puolet omaisuudestasi saattaa mennä tälle miehelle.  Onko sinulla siis omistusasunto kun puhut vastikkeesta?

Vierailija kirjoitti:

En menisi naimisiin kun näkemyksenne taloudenpidosta ovat niin erilaiset.

En minäkään, todellakaan, jos sen edellytys olisi, et mun pitäis elättää miestä ja hänen lapsiaan. Jos mies ei suostu avioehtoon, älä ihmeessä mene naimisiin. Hän haluaa hyväksikäyttää sinua omaksi hyväkseen, rakkautta tuo ei ole. Ja maksattaa lapsilukuaan sinulla, joka on myös törkeä ajatus, itse on lapsensa hankkinut. Se on valinta, josta on mm taloudellisia seurauksia, hänelle. Että älä vaan suostu mihinkään, mihin et halua. MIehen taholta todella itsekästä edes vaatia tuollaisia. Jos hän jättää sut sen tähden ettet suostu hyväksikäytettäväksi, niin joutaa mennäkin.

En menisi tuossa tilanteessa lainkaan naimisiin vaan lopettaisin suhteen. Ihan sama kumpaa sukupuolta tämä vaatimusten esittäjä on, näitä on kummassakin sukupuolessa. Vaatia voi vaikka kuuta taivaalta mutta vaan  täydellinen hölmö lähtee sitä kuuta toisen vaatimuksesta hakemaan. Ainoakaan  ihminen ei ole niin korvaamaton että voisi tuollaisia vaatimuksia toiselle ihmiselle millään perusteella esittää.

Tossa tapauksessa ehdottommasti avioehto ja testamentti sille siskon tytölle!!! Se siskon tyttö on sun verisukulainen. Mies hoitakoon lapsensa ja ansaitkoon heille oman perintönsä.

Ei minulla ole varaa maksaa oman asunnon vuokran lisäksi miehen asunnosta puolikasvuokraa, eikä se ole mikään avoliittokaan, tai edes avioliitto, jos asutaan eri osoitteissa. Se on seurustelua. Nuorin lapsista on 6 ja vanhin 12.

Mieheltä tuli juuri tekstari. Totesi ettei tämä ehkä olekaan se suhde jota hän etsii, koska en osaa kerran sitoutua. Haluaa kuulemma miettiä tilannetta ihan kuitenkin rauhassa ja pyysi aikaa ja tilaa miettimiselle. Että miten tässä edetäänkö ja tuleeko mitään suhteesta jossa nainen ei halua sitoutua. En haluaisi menettää miestä, koska meillä on ollut todella hyviä hetkiä yhdessä. Annan kyllä tilaa ja aikaa, en halua ahdistaa.

Kuinka vanha olet ap?   Kun kuullostaa siltä että et oikein noita asumistermejä hallitse.  Siis jos mies maksaa vastiketta asunnostaan, on se omistusasunto.  Eli haluaako hän että maksat puolet vastikkeesta ja sitten  hänelle vuokraa vielä asunnosta kun hän lyhentää omisasuntovelkaansa  eli sinä vuokrallasi maksaisit hänen nimissään olevaa asuntoa.  Eli aivan puuta heinää.  Testamenttaisit omaisuutesi lapsille ja lyhentäisit miehen onimissä olevaa asuntoa??  Sanoit että 'soppar'i olisi miehen nimissä.  Vuokrasopimus,  vai oletko käsittänyt väärin ja asunto on miehen ostama, josta hän maksaa vastiketta.  Vedetäänkö sinua linssiin? 

Vierailija kirjoitti:

Et suostu. Pysy omillasi. Et oikeasti voi lähteä nyt maksamaan toisten kuluja, jos mies on jo treffeillä piheillyt tuolla tavalla. Mies laskee saavansa sut vielä elättämään jälkikasvunsakkin.

Joo, ei hynttyitä yhteen missään nimessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole varaa maksaa oman asunnon vuokran lisäksi miehen asunnosta puolikasvuokraa, eikä se ole mikään avoliittokaan, tai edes avioliitto, jos asutaan eri osoitteissa. Se on seurustelua. Nuorin lapsista on 6 ja vanhin 12.

Mieheltä tuli juuri tekstari. Totesi ettei tämä ehkä olekaan se suhde jota hän etsii, koska en osaa kerran sitoutua. Haluaa kuulemma miettiä tilannetta ihan kuitenkin rauhassa ja pyysi aikaa ja tilaa miettimiselle. Että miten tässä edetäänkö ja tuleeko mitään suhteesta jossa nainen ei halua sitoutua. En haluaisi menettää miestä, koska meillä on ollut todella hyviä hetkiä yhdessä. Annan kyllä tilaa ja aikaa, en halua ahdistaa.

Harmi. Mut hyvien hetkien hintana on aika paljon euroja... velvollisuus elättää miehen lapsia sekä luopua taloudellisesta itsemääräämisoikeudesta... Reiluako? Ei ole. Uusperheessä, jossa toisella monta lasta ja toisella ei yhtään, ei pidä mitään yhteistiliä olla. Kammottava ajatuskin. Älä ikinä, mistään syystä luovu omien rahojesi itsemääräämisoikeudetsa!! Äläkä varsinkaan tuollaisessa tilanteessa. Yhdinperheessä, missä reiluus molemminpuolista, ja lapset yhtieisä ihan ok. MIten mies voi edes kuvitella et sä alat hänen lapsiaan kustantaa?? Melkoinen idiootti on. Eikä tule ihan äkkiä löytämään naista, joka haluaa omistaa seuraavat 15v hänen lastensa elättämiselle. Ei ole mikään suhde sen arvoinen, että pitää noin toimia. Mies ei halua ottaa vastuuta omista valinnoistaan, ehkä häntä harmittaa kun sä olet valinnut toisin ja voit panostaa itseesi. Kohta nuo on teinejä, ja kalliiksi todellakin käy.  Hän ei pyydä sua sitoutumaan, vaan pyytää, että luopuisit itsenäisyydestäsi hänen ja lastensa hyväksi. Pyytää valtaa määrätä sun asioistasi. Ja mieti sinäkin, rauhassa että hauatko tuollaista taakkaa elämääsi.... johan 3 lasta on todella paljon vastaanottaa arkeensa.

"Hän siis haluaisi että maksaisin siitä hänen maksamastaan vuokrasta puolet hänelle, mutta soppari olisi edelleen hänen nimissään."

Ei mikään hälytyskello soi tuossakaan järjestelyssä?