Miksi joillakin koti kaaoksessa vauva-aikana?

Vierailija kirjoitti:

Äiti on saamaton laiskimus ja netti + sohva kutsuu puoleensa enemmän kuin mitäkään muu. Tämä se on valitettavasti se ainoa vastaus. Vauvat nukkuvat niin paljon, että kyllä siinä ajassa ehtii muutaman hetken halutessaan pitämään järjestystä yllä jos haluaa. Mutta jos ei halua, niin eihän sitä ehdi millään. Vauva on joillekin vain riesa valvoessaan, mutta nukkuessaan ihan ok, saahan silloin maata himassa monta kuukautta. Myös kärryttelemään nämä tuoreet äidit lähtevät niin, että puhelin on tiukasti kädessä ja katse 99% siinä - näitä näkee hyvin usein.

Juu, vauvoja on erilaisia, mutta asiaa yhdistävä tekijä löytyy lähinnä äidin saamattomuudesta ja heidän asettamasta asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Jumalauta!!! Mulla on kaksi koliikki vauvaa ollut ja jos olisin kerinnyt edes katsoa päivän sään sekin olisi ollut mahtavaa! Sulla ei taida olla ollut lapsia? Vai oliko puolet sukua katsomassa niitä. Tai oliko sulla mies mukana vauvojen kanssa tai siivosi??? Huom! Itse kasvatin lapseni jäädessä 2 vk:n ikäisten kaksosten kanssa leskeksi!! Eipä ollut kukaan auttamassa ja hyvin pärjäsin, vaikka vaatekasoja löytyi välillä tai nukuin *yritin* silloin kun vauvat nukkuivat..

:D meillä. oli ennen vauvaa, miksei nytkin. Siivoija käy kerran viikossa, sen jälkeen on kiva. Lähden mieluummin kyllä kaupungille ostoksille ja kahville enkä kuin siivoan😄 onneks on iso koti ni voi aina vetää jonkun huoneen oven vaan kiinni, kun ärsyttää. Sellanen siisteydestä ja puhtaudesta valittaminen haiskahtaa mummolleni, 20-luvulla kasvatetulle työläisnaiselle.

Kun sain lapseni 19-vuotiaana, niin aluksi yritin tehdä kaikkeni että kämppä pysyy siistinä ja on ruoka valmiina, itse meikattanu ja laitettuna kun mies tuli töistä tai kun tuli vieraita..

Olin ihan puhki ja todella masentunut. En juurikaan pystynyt syömään mitään, ja laihduin tosi äkkiä ja tukka lähti päästä.. En ole ikinä ollut niin laiha kuin lapsen syntymän jälkeen.. Näytän ihan anorektikolta vanhoissa kuvissa, ja kun en jaksanut syödä, en loppujen lopuksi jaksanut tehdä yhtään mitään.

Vauvan hoito vei ihan kaiken energian, vaikka olikin helppo vauva. Kaikki sosiaaliset tilanteet alkoi pelottaa, ja pelkkä ruokakaupassa käynti sai aikaan sen, että jouduin ottamaan heti päiväunet kun tulin kotiin..

Pyykkien laittaminen tuntui mahdottomalta, siivoamista en kyennyt ajattelemaankaan..

Harkitsin vain itsemurhaa päivittäin. Onneksi vanhempani auttoivat ja kävivät siivoamassa kun itse en jaksanut..

Noh, se on mennyttä se. Ymmärrän oikein hyvin äitejä jotka ei jaksa siivota, pelkkä mullistava elämänmuutos saattaa viedä kaikki voimat.

Raskaus oli vaikea, kärsin lonkka & selkäkivuista jotka vaikeuttivat nukkumista ja piinasivat hereilläkin,    kerran konttasin päivystykseen huutamaan että antakaa mulle jotain !  Sitten syntyi vauva ,kaunis tyttö joka huusi huusi yöt ja päivätkin halusi vain olla sylissä . tutkimuksissa ei löytynyt mitään syytä, vaikka mm. tsekattiin allergiat ja refluksi.. Sitten, kun yöt näyttivät rauhoittuvan iskivät 8kk:n iässä korvatulehduskierre ja kauhukohtaukset!  Elin  siis valehtelematta lähes 2 vuotta   putkeen univelassa  , jatkuvassa sumussa..  en mm. muistanut jälkeenpäin puhelinkeskustelua jonkun kanssa, koetin keittää kahvia ilman vettä ja saatoin havahtua auton ratista ihmetellen, mihin olen menossa ja miksi?

voitte siis kuvitella, ettei tuossa tilassa paljon kokkailtu tai siivottu, kunhan pidin itseni ja vauvan hengissä ! 

Kuten jo todettu lapset on erilaisia.

Meillä kaksi lasta tasan vuoden ikäerolla, molemmat ekan vuoden todella itkuisia, missään ei ollut hyvä niin kyllä se huusholli oli viiminen asia mielessä kun jatkuva valvominen aiheutti itselle vaikeita migreenikohtauksia, jotka vei useamman kerran sairaalaan. Onneks lähipiiri auttoi, muuten ei oltais selvitty tai sit ois ollu palkattava lisäapua.

Ja ei, ei suunniteltu kahta noin pienellä ikäerolla. Toinen raskaus oli vahinko, mutta kun samaan syssyyn selvisi, että olisi meidän viimeinen mahdollisuus saada toinen vauva niin abortti ei tullut kyseeseen. Onneksi tuo painajainen nyt jo historiaa.

Huh osa kommenteista kuin minun kirjoittamiani. Kyllä minun vauvavuosi vei itseni ihan äärirajoille, iski masennus ja siitä kesti toipua viisi vuotta..

Joka päivä toivoin että kuolen, suunnittelin jo miten itseni tapan, miten vien lapsen sitä ennen mummulaan ja hävitän itseni.

Ei riittänyt rohkeus ei, ja tiedän ettei ystäväni tai sukulaiseni uskoisi jos kertoisin nyt mitä silloin ajattelin.. luulivat että minulla on kaikki hyvin, koska olin hyvä näyttelemään.

Sain siivottua vain kauhealla paniikilla jos tiesin että on tulossa vieraita..

Jos kaveri/äiti/isä/anoppi tms laittoi viestin voiko tulla käymään, niin vastasin että "tule/tulkaa parin tunnin päästä, olen kaupassa/kaverilla jne" todellisuudessa olin kotona, mutta tarvitsin sen kaksi tuntia aikaa siivoamiseen ja siihen että saisin naamani terveen näköiseksi..

Muistan kun mieheni suunnitteli lomamatkaa meille seuraavalle kesälle, ajattelin omassa päässäni etten ole hengissä enää sillon..

Itseinho oli ihan valtava ja toivoin vain että kuolen.. Joka päivä, neljän vuoden ajan..

Eli ei siivottomuus rajoitu välttämättä pelkkään vauva-aikaan. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen meillä on nykyään koko ajan siistiä ja en toivo kuolemaa enää.. Onneksi hain apua. Jos en olisi hakenut, niin en tosiaan tiedä missä olisin nyt.. Ajatuskin puistattaa millaista se elämä oli silloin.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on saamaton laiskimus ja netti + sohva kutsuu puoleensa enemmän kuin mitäkään muu. Tämä se on valitettavasti se ainoa vastaus. Vauvat nukkuvat niin paljon, että kyllä siinä ajassa ehtii muutaman hetken halutessaan pitämään järjestystä yllä jos haluaa. Mutta jos ei halua, niin eihän sitä ehdi millään. Vauva on joillekin vain riesa valvoessaan, mutta nukkuessaan ihan ok, saahan silloin maata himassa monta kuukautta. Myös kärryttelemään nämä tuoreet äidit lähtevät niin, että puhelin on tiukasti kädessä ja katse 99% siinä - näitä näkee hyvin usein.

Juu, vauvoja on erilaisia, mutta asiaa yhdistävä tekijä löytyy lähinnä äidin saamattomuudesta ja heidän asettamasta asioiden tärkeysjärjestyksestä.

No, äitiyttä ei onneksi mitata siivoustaidoissa.

On niin paljon muuta. Mitä se sottapytty äiti lapselleen antaa.

Itse en jaksa sellaisia ihmisiä joille ainoat asiat on se kodin siivous ja mitä mausteita ruokaan laittaa...on niin tylsän turvallliset aiheet. Ei irtoa henkisiä juttuja. Arvostan niitä syvempi arvoja kyllä enempi kuin pelkkää siistiä kotia. Toki arvostan siistiä kotia...itsellä sellainen on harvoin...se on kieltämättä kivan tuntuista, kun on siistiä. Sielukin lepää.

Joo, netti on huono kasvattaja.

Mutta ajatukseni....se, jolla on epäsiisti koti, ei välttämättä ole tylsä laiskimus.

Opettakaa lapsillenne se siivoamisen taito, että se olisi rutiini. Minulle ei ole optetettu ja šen oppiminen on aikuisena kiven alla. Ja niin on meidän omillakin lapsilla.

Äitien väsymys, univaje kyllö paljon vaikuttaa myös, ettei jaksa oikein muuta kuin tyhjäpääjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Yöheräily tekee arjesta raskaan.

Unta 23.00-00.30

Hereillä 00.30-01.00

Koiran unta 01.00-03.00

Hereillä 03.00-04.00

Unta 04.00-06.00

Hereillä 06.00-06.30

Unta 06.30-07.30

Sitten päivän puuhiin reippaana...

Tätä pari kuukautta niin koitat jo itsekin avata roskiksen kantta auton avaimella.

Meillä tätä kesti lähes 2 vuotta... En muista ajasta juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni kaksi ja puoli kuukautta ilman yhtään yli puolentoista tunnin unipätkää. Pidin lasta sylissä noin parikymmentä tuntia vuorokaudessa. Ei antanut luonto periksi huudattaa koliikkihuutoa. Sylissä, kun itse seisoin, jatkuvasti heijaten, oli tyytyväinen, nukkui tai oli onnellisen oloinen valveilla. En istunut kovin usein. Suihkuun en ihan joka viikko päässyt. Mies katosi kuin pieru Saharaan toiselle asunnollemme, koska "hänen täytyy sentään käydä töissä". Minulle ei aina muistanut tuoda ruokaa tullessaan päivittäin lasta katsomaan. Lapsi toki sai hyvin ravintoa minusta.

Siivoaminen? No, ei tullut mieleen. 😂 Tavoitteet olivat pystyssä pysymisen luokkaa. Öisin se oli tosi vaikeaa, ja silloin ei ollut koskaan toista aikuista paikalla.

Tänä päivänä mies on exä, lapsi onnellinen ja tasapainoinen neljävuotias. Koti on yleensä siisti ja aina nätti.

Kauhee mies,,, Ei oikea isä/mies jätä tollalailla vaimoaan pulaan. Vieläkö olette yhdessä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös muuten ole todettu, että on parempi lapsen vastustuskyvyn kehittymisen kannalta, ettei kotona ole ihan steriiliä 😉

Jep. Se ei silti tarkoita, että tavitsee elää luteiden ja paskan keskellä eli kultainen keskitie. Löytyisikö sen verran maalaisjärkeä?

Kukaan ei ole kirjottanut elävänsä luteiden ja paskan keskellä.

Löytyisikö sen verran lukutaitoa ja kykyä olla provosoitumatta?

Ei kirjoittanut ennen minua, mutta minä kirjoitin. Ei minulla sinun lupaa siihen tarvitse olla. :)

Toisekseen, en ole provosoitunut yhtään mistään. Missä niin luki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni kaksi ja puoli kuukautta ilman yhtään yli puolentoista tunnin unipätkää. Pidin lasta sylissä noin parikymmentä tuntia vuorokaudessa. Ei antanut luonto periksi huudattaa koliikkihuutoa. Sylissä, kun itse seisoin, jatkuvasti heijaten, oli tyytyväinen, nukkui tai oli onnellisen oloinen valveilla. En istunut kovin usein. Suihkuun en ihan joka viikko päässyt. Mies katosi kuin pieru Saharaan toiselle asunnollemme, koska "hänen täytyy sentään käydä töissä". Minulle ei aina muistanut tuoda ruokaa tullessaan päivittäin lasta katsomaan. Lapsi toki sai hyvin ravintoa minusta.

Siivoaminen? No, ei tullut mieleen. 😂 Tavoitteet olivat pystyssä pysymisen luokkaa. Öisin se oli tosi vaikeaa, ja silloin ei ollut koskaan toista aikuista paikalla.

Tänä päivänä mies on exä, lapsi onnellinen ja tasapainoinen neljävuotias. Koti on yleensä siisti ja aina nätti.

Kauhee mies,,, Ei oikea isä/mies jätä tollalailla vaimoaan pulaan. Vieläkö olette yhdessä??

Luetun ymmärtäminen hoi!

Joo mistä se tahmeus kotiin tulee?

Voin sanoa näin 36-vuotiaana esikoisen äitinä, että voi olla ettet tän ikäsenä samalla temmolla ois suorittanut vauvan kanssa.