Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin koti kaaoksessa vauva-aikana?
02.04.2017 |
Otsikosta tuli provosoiva, vaikka en tarkoita ihan noin. Olen nähnyt usein tuttavapiirissa sitä, että toinen vanhempi (yleensä äiti) on kotona alle 1-vuotiaan kanssa, ja koti on aivan kuin pommin jäljiltä. Tiedättehän, tahmea, pyykit pesemättä, kaikki kaapinovet auki. Olen kuullut järjestelyistä, että isä sitten kotiin tultuaan aina siivoaa ja laittaa ruuan.
Mikä tähän on syynä? Ymmärrän, että lapsi vaatii paljon ja voi huutaa. Ja sitten kun se lähtee liikkeelle ja sotkee itse, ymmärrän että ei riitä käsiä joka paikkaan. Mutta miten mukana kanniskeltavan vauvan kanssa ei pysty tekemään yhtään kotitöitä? Onko tähän joku yksinkertainen syy mitä en tajua? Ja kyllä, kysyn täällä koska en ilkeä kysyä päin naamaa, kun ei niin läheisiä kumminkaan olla.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä mistä se tahmeus tulee. Sekasotkun ja pölyn ymmärrän.Mutta se tahmeus on erikoista.
Kerran olen sellaisen tahmaisen kodin nähnyt (siivonnut kaverina kun ystävä muutti siihen).Siellä oli joka paikka sellaisen tahmean lian peitossa.Pesin siellä tiskipöytää tunnin, sillä se tahma oli todella tiukassa. Ja sitä samaa sotkua oli kaikkein pinnat täynnä.Meitä oli 3 ihmistä siivoamassa pientä yksiötä ja siihen meni koko päivä.
Ei ollut varaa vauvaperheen jäljiltä se sotku. Lapseton pariskunta siinä oli asunut.Miksi ihmeessä puhut tässä yhteydessä jostain siivoamastasi kämpästä, jos on ilmiselvää, että siinä kämpässä ei ole ollut lapsia? Et kai sinä ymmärräkään, mistä se lapsiperheen tahmeus tulee, jos puhut jostain lapsettoman pariskunnan tiskipöydästä.
Anteeksi jos loukkasin.
Ap mainitsi tahmeuden ja siitä tämä yksi tahmaisen asunto tuli mieleen.
Halusin kuitenkin mainita ettei se ole mikään lapsiperheominaisuus. En muista koskaan nähneeni tahmaista lapsiperheen kotia. Vain sen yhden joka siis ei ollut lapsiperheen koti.
Se vaan on jäänyt vaivaamaan että mistä se tahmeus voi tulla. Ajattelin täällä joku voisi tietää. Ihan vaan siitä kun ap sattui mainitsemaan tahmaiset vauvaperhekodit. Kokemusteni perusteella tahmaisuus ei tule lasten mukana.
Itsekään en ole ottanut siivoamista elämäntehtäväkseni, vaikka sitä kovasti täällä naisilta vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli koti kaaoksessa ensimmäisen puoli vuotta, vauva nukkui tunnin valvoi tunnin, sen ensimmäisen puoli vuotta.
Meillä oli paljon kukkia ennenkuin vauva tuli, kaikki 20 kasvia oli kuollut ensimmäisen puolen toista kuukauden aikana, ainostaan vauvan pyyhkit ehdin pestä. En muista mitä meillä syötiin jne.
Aikaa on niin kauan ettei nettiä ollut eli ei siihenkään mennyt aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä mistä se tahmeus tulee. Sekasotkun ja pölyn ymmärrän.Mutta se tahmeus on erikoista.
Kerran olen sellaisen tahmaisen kodin nähnyt (siivonnut kaverina kun ystävä muutti siihen).Siellä oli joka paikka sellaisen tahmean lian peitossa.Pesin siellä tiskipöytää tunnin, sillä se tahma oli todella tiukassa. Ja sitä samaa sotkua oli kaikkein pinnat täynnä.Meitä oli 3 ihmistä siivoamassa pientä yksiötä ja siihen meni koko päivä.
Ei ollut varaa vauvaperheen jäljiltä se sotku. Lapseton pariskunta siinä oli asunut.Miksi ihmeessä puhut tässä yhteydessä jostain siivoamastasi kämpästä, jos on ilmiselvää, että siinä kämpässä ei ole ollut lapsia? Et kai sinä ymmärräkään, mistä se lapsiperheen tahmeus tulee, jos puhut jostain lapsettoman pariskunnan tiskipöydästä.
Anteeksi jos loukkasin.
Ap mainitsi tahmeuden ja siitä tämä yksi tahmaisen asunto tuli mieleen.
Halusin kuitenkin mainita ettei se ole mikään lapsiperheominaisuus. En muista koskaan nähneeni tahmaista lapsiperheen kotia. Vain sen yhden joka siis ei ollut lapsiperheen koti.Se vaan on jäänyt vaivaamaan että mistä se tahmeus voi tulla. Ajattelin täällä joku voisi tietää. Ihan vaan siitä kun ap sattui mainitsemaan tahmaiset vauvaperhekodit. Kokemusteni perusteella tahmaisuus ei tule lasten mukana.
Itsekään en ole ottanut siivoamista elämäntehtäväkseni, vaikka sitä kovasti täällä naisilta vaaditaan.
No yksi syyllinen voi olla surkea ilmanvaihto. Itse asuin joskus vanhassa talossa, jossa oli vain joku onneton räppänä keittiössä: ei se mitää imenyt. Eli joka kerta kun teki ruokaa pannulla, niin kaikki rasvahöyryt jäi pyörimään pitkin keittiötä. Pöytien ja kaappien pinnat oli aina vähän tahmaiset, vaikka niitä päivittäin luutusi. Samaa ongelmaa ei ole ollut muissa asunnoissa.
Toinen vaihtoehto toki on ettei siivoa kunnolla ikinä tai käytä mitään pesuainetta apuna.
Mä sain lapsen viimeisenä ystäväpiiristä ja sain hyvän vinkin, siivoa koti ennen kun lapsi tulee.
Meillä oli töissä yt-neuvottelut ja itse sain raskauden myötä suojan mutta piti pitää kaikki lomat ja ylityökertymät,, siis pidin kun luultiin työpaikka kaatuu.
Olin 3 kk kotona ennen vauvan syntymää, myin kaiken tarpeettoman pois tällä välillä. Koti oli suorastaan tyhjä.
Meillä ei ollut sotkuista kun vasta pari v sen jälkeen. Kolikkia oli meilläkin mutta jos vaatekaapissa on 10 vaatetta, kirjoja 10 samoin jne, ei kovin suurta sotkua saa vaikka kaikki kaapit tyhjentäisi keskelle lattiaa
4 kk olen nukkunut max 3 h kerrallaan. Vauvani herää yöllä pari kertaa syömään ja muuten nukkuu yöt hyvin. Vaikka vauvani joskus yöllä nukkuisikin useamman tunnin pätkän niin jokin vaisto herättää minut muutaman tunnin välein tarkistamaan, että vauvalla on kaikki hyvin. Aikaisemmin en ole ollut herkkäuninen, mutta nyt vauvan sytymän jälkeen nukun niin pinnallisesti, että herään pienimpäänkin ääneen. Kun uni on useamman kuukauden vähäistä, niin luonnollisesti se vaikuttaa päivän vireystasoon. Kun vauva päivällä nukkuu päikkäreitä, niin kieltämättä netissä surffailu tai omat päiväunet houkuttaa siivoamista enemmän.
Olen kyllä onnistunut ylläpitämään kodin melko siistinä ja laittamaan ruoan valmiiksi kun mies tulee töistä, mutta ymmärrän että mikään itsestäänselvyys se ei kaikille äideille ole. Minulla on melko helppo ja tyytyväinen vauva ja olen usein miettinyt, että miten sitä saisi yhtään mitään aikaiseksi, jos olisi monta tuntia päivässä itkevä vauva tai vauva joka vaatii jatkuvaa sylissä oloa.
Vauva-aikana myös asioihin menee enemmän aikaa. Ennen vain tein asioita keskeytyksettä, mutta nyt pikkuhommaankin voi mennä paljon aikaa ja usein asiat tulee tehtyä pienissä erissä. Aloitat siivoamaan vessan ja voit joutua keskeyttämään työn kolme kertaa ennen kuin se on valmis. Aiemmin 10 minuutin homma voi nyt olla valmis 40 minuutin kuluttua. Suursiivoukseen sitten todennäköisesti menisikin koko päivä, vaikka aiemmin koko kämpän olisi siivonnut 60 minuutissa.
Itselleni tuli myös yllätyksenä se, että kuinka kauan aluksi imettämiseen meni aikaa. Kaikki päivät pyörivät imetyksen ympärillä ja aluksi tuntui että olen juurtunut kiinni sohvannurkkaan. Tätä voisi verrata siihen, että jatkuvasti kesken työpäivän sinun pitäisi vastata puhelimeen ja rupatella vähintään 30 minuuttia. Juuri kun pääset jonkun homman kanssa alkuun, niin taas tulee uusi puhelu... Miehenikin silmissä varmaan näytti siltä, että istun vain kaikki illat laiskana sohvalla, mutta vaikea se on samaan aikaan imettää ja tehdä kotitöitä. Meillä vielä imettäminen ei aina onnistunut helposti, joten esimerkiksi kantoliinassa imettäminen ei olisi tullut kuuloonkaan.
Ja moni varmaan ajattelee, että vauvan voi laittaa kantoliinaan ja tehdä siinä samalla kotitöitä, mutta nyt jonkin verran kantoliinaa käyttäneenä voin sanoa, että ei sitä 7 kg painolasti rinnuksilla jaksa mitään isompaa siivousurakkaa alkaa tekemään.
Äitiys on ihanaa, mutta pitää sanoa että olo on suurimman osan ajasta aivan kuin olisi krapulassa. Tämän saa aikaan univelka ja hormonit. Imetykseen tarvittava oksitoniini tekee väsyneeksi, eli mielestäni äideille kannattaa antaa vähän ymmärrystä ja olla armollisia. Kaikken tärkeintä on, että energiaa riittää hoitaa vauva hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, ei se ole vain vauva-aikana, vaan niillä samoilla ihmisillä se koti on kaa'oksessa aina. Olen käynyt sadoissa perheissä ja niillä, kenellä se kaaos on, niin se vaan on ja sille ei mahda mitään, vaikka kädestä pitäen opettaa.
Nykyäidit eivät jaksa tehdä mitään.
Ihme että sain amiksen käytyä ja siinä sivussa pukattua kaksi lasta. Kotityötkin tein. Ja ajokortinkin ehdin hankkimaan. Sitten menin työharjoitteluun kun koulu oli ohi. Kyllä sitä vain jaksoi kun oli pakko.
No. Mulle ei annettu vaihtoehtoja eikä varaa valittaa mistään.
Ja lasten isästä ei paljoa apua ollut. Sittemmin erottiin muista syistä.
T. Kahden teinin äiti 31vee ja lapset tytär-04 ja poika -05
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teettekö te muut äidit kotityöt aina vauvan nukkuessa? Meillä tuo ei ainakaan onnistu ja oikeastaan hyvä niin. Kun vauva viimein nukkuu sen pienen pätkänsä, niin otan sen omaksi ajakseni. Vauva nukkuu tosi vähän päivisin, kahdesti noin puoli tuntia ja on herkkä äänille, joten mitään siivousoperaatioita ei voi aloittaa. Yleensä mä sitten päiväunien aikana lepäilen, luen ja katon netistä uutiset tms. Teen sitten siivoukset ja ruuanlaitot, kun vauva on hereillä. Ihan perussiistiä meillä aina on. Teen joka päivä jonkin pienen siivouksen jollekin kohteelle, niin pysyy siistinä. Vauva sitten seuraa puuhiani lattialla tai sitterissä. Hirveästi en käytä aikaa kotitöihin, koska mielestäsi on tärkeää myös antaa aikaa vauvallekin ja touhuta hänen kanssaan.
Ja työelämässä edelleen olen
Vierailija68
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, en sanois että mun luona on sotkuista, vähän epäjärjestystä pääsee kyllä syntymään. Olen yksin pienen vauvan kanssa, ettei se isikään ole siivoilemassa kotiuduttuaan. Täällä vielä vähän vaativahko vauva, joka nukkuu päivisin ehkä puoli tuntia ja yölläkin aika huonosti. Näin ollut ihan alusta saakka.. Oon yksinkertaisesti aivan liian väsynyt miettimään siivouksia. Onneks kuitenkin asia hoituu sillä että vauva nukkuu kerranpari kuussa sitten muidenkin päivien edestä ja tällöin ehdin suorittaa jonkunnäköistä siivousta :D
Mulla meni kaksi ja puoli kuukautta ilman yhtään yli puolentoista tunnin unipätkää. Pidin lasta sylissä noin parikymmentä tuntia vuorokaudessa. Ei antanut luonto periksi huudattaa koliikkihuutoa. Sylissä, kun itse seisoin, jatkuvasti heijaten, oli tyytyväinen, nukkui tai oli onnellisen oloinen valveilla. En istunut kovin usein. Suihkuun en ihan joka viikko päässyt. Mies katosi kuin pieru Saharaan toiselle asunnollemme, koska "hänen täytyy sentään käydä töissä". Minulle ei aina muistanut tuoda ruokaa tullessaan päivittäin lasta katsomaan. Lapsi toki sai hyvin ravintoa minusta.
Siivoaminen? No, ei tullut mieleen. 😂 Tavoitteet olivat pystyssä pysymisen luokkaa. Öisin se oli tosi vaikeaa, ja silloin ei ollut koskaan toista aikuista paikalla.
Tänä päivänä mies on exä, lapsi onnellinen ja tasapainoinen neljävuotias. Koti on yleensä siisti ja aina nätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma, kun kukaan ei maininnut synnytyksen jälkeistä masennusta. Itse tajusin vasta jälkeenpäin, että se mustassa sumussa eläminen ei ollut pelkkää väsymystä vaan myös masennusta. Esikoisen aikaan minulla ei ollut mitään äidinvaistoa vaan kaikki piti opetella alusta alkaen. Onhan se sama aina uudessa työpaikassakin, alussa asioiden opettelu vie voimia niin paljon, että työpäivän jälkeen ei jaksa mitään. Tässäkin ketjussa hyvin monen äidin sädekehä kiiltää vieläkin, että on vara katsoa toisia nenänvartta pitkin alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyäidit eivät jaksa tehdä mitään.
Ihme että sain amiksen käytyä ja siinä sivussa pukattua kaksi lasta. Kotityötkin tein. Ja ajokortinkin ehdin hankkimaan. Sitten menin työharjoitteluun kun koulu oli ohi. Kyllä sitä vain jaksoi kun oli pakko.
No. Mulle ei annettu vaihtoehtoja eikä varaa valittaa mistään.
Ja lasten isästä ei paljoa apua ollut. Sittemmin erottiin muista syistä.T. Kahden teinin äiti 31vee ja lapset tytär-04 ja poika -05
höpö höpö.. tiedän monia energisiä ja aikaansaavia äitejä. Aina on ollut niitä, jotka eivät jaksa tehdä asioita ja huolimatta siitä, että onko lapsia tai ei. Jos on saamaton ennen lapsia, niin todennäköisesti on sitä lasten saannin jälkeenkin. En ymmärrä miten voit yleistää, että nykyäidit ei jaksa mitään, mutta toista se on kun sinä olet ahkerana ihmisenä nykyäitien yläpuolella. Kyllä sitä jaksetaan nykyäänkin ja onneksi nykyään yhä enemmän ymmärretään hankkia se koulutus ennen lasten hankintaa. Ainakin itse koen olevani parempi äiti, kun voin keskittyä opintojen ja kiireiden sijasta lapsiin ja miehenkin olen hankkinut niin, että hän on osallistuva isä ja sen verran hyvässä työssä, että minulla ei ole mitään paniikkia heti lasten syntymän jälkeen lähteä suorittamaan asioita.Minulle ainakin suorittamista tärkeämpää on läsnäolo lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yöheräily tekee arjesta raskaan.
Unta 23.00-00.30
Hereillä 00.30-01.00
Koiran unta 01.00-03.00
Hereillä 03.00-04.00
Unta 04.00-06.00
Hereillä 06.00-06.30
Unta 06.30-07.30Sitten päivän puuhiin reippaana...
Tätä pari kuukautta niin koitat jo itsekin avata roskiksen kantta auton avaimella.
No nyt tunnut olevan ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa kun täällä fiksua tekstiä kirjoittelet, mikäs nyt estää kotitöiden tekemistä? Netti ja av...?
Oikeasti? Säälin sinua,jos koet että vauvan äitinä kaikki vapaa-aika tulee käyttää siivoamiseen ja kotitöihin. Kukahan sulle on nuo ajatusmallisi aiheuttanut? Äitisi? Yhteiskunnan paineet?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koti kaaoksessa välillä ilman vauvaakin, joten en ihmettele yhtään. :)
Just näin, ei ole vauvan syy että äiti on törkymöykky. Ja joku kysyi että miksi pitäisi siisteyden olla prioriteettien kärjessä - siis HALOO miksiköhän. No toki jos haluaa elää paskan keskellä niin onhan se oma asiansa mutta ei sitten tarvitse ihmetellä että muut ihmiset nyrpistelevät nenäänsä, kieltäytyvät juomasta kahvia likaisista astioista ja viimekädessä lopettavat kyläilyn kun aina on niin törkyistä.
Mulla ainakin esikoisen imetys vei kaiken energian. Olin aivan unihorroksessa aina imetyksen jälkeen. Kun vauva nukahti, minäkin otin päiväunet. Mun vauva viihtyi kyllä sylissä, mutta ei kantoliinassa eikä kantorepussa. Mulla oli myös rannekanavaoireyhtymä, joten en varsinaisesti pystynyt kantamaan vauvaa siten, että olisin pystynyt tekemään oikein mitään. Ainoastaan oikeastaan istumaan tai makoilemaan lapsi sylissä.
Sitten kun vauva oli vähän isompi ja viihtyi leikkimatolla/sitterissä, ryömiskeli lattialla yms. niin minusta oli tärkeämpää viettää hänen kanssaan aikaa ja leikkiä kuin välttämättä siivoilla. Pesin kyllä välillä pyykkiä ja täytin tiskikoneen, mutta en alkanut imuroida tai pyyhkiä pölyjä päivän aikana.
Ehkä ne prioriteetitkin muuttui. Olin ennen lapsia (nyt odotan toista) suorastaan siisteysfriikki, mutta jotenkin se ei ole enää tuntunut NIIN tärkeältä. On meillä nytkin ihan perussiistiä, mutta kyllä joskus pyykit ovat naruilla useamman päivän ja imuroinnit ja pölyjen pyykimiset tehdään kun jaksetaan (ei enää 2x viikossa kuten ennen). Myöskään peilejä, ovia, kahvoja tai valokatkaisimia ei tule pyyhittyä pienimmistä tahroista yhtä hartaasti kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä mistä se tahmeus tulee. Sekasotkun ja pölyn ymmärrän.Mutta se tahmeus on erikoista.
Kerran olen sellaisen tahmaisen kodin nähnyt (siivonnut kaverina kun ystävä muutti siihen).Siellä oli joka paikka sellaisen tahmean lian peitossa.Pesin siellä tiskipöytää tunnin, sillä se tahma oli todella tiukassa. Ja sitä samaa sotkua oli kaikkein pinnat täynnä.Meitä oli 3 ihmistä siivoamassa pientä yksiötä ja siihen meni koko päivä.
Ei ollut varaa vauvaperheen jäljiltä se sotku. Lapseton pariskunta siinä oli asunut.Miksi ihmeessä puhut tässä yhteydessä jostain siivoamastasi kämpästä, jos on ilmiselvää, että siinä kämpässä ei ole ollut lapsia? Et kai sinä ymmärräkään, mistä se lapsiperheen tahmeus tulee, jos puhut jostain lapsettoman pariskunnan tiskipöydästä.
Anteeksi jos loukkasin.
Ap mainitsi tahmeuden ja siitä tämä yksi tahmaisen asunto tuli mieleen.
Halusin kuitenkin mainita ettei se ole mikään lapsiperheominaisuus. En muista koskaan nähneeni tahmaista lapsiperheen kotia. Vain sen yhden joka siis ei ollut lapsiperheen koti.Se vaan on jäänyt vaivaamaan että mistä se tahmeus voi tulla. Ajattelin täällä joku voisi tietää. Ihan vaan siitä kun ap sattui mainitsemaan tahmaiset vauvaperhekodit. Kokemusteni perusteella tahmaisuus ei tule lasten mukana.
Itsekään en ole ottanut siivoamista elämäntehtäväkseni, vaikka sitä kovasti täällä naisilta vaaditaan.
Sotkuisuus ja siivottomuus on periytyvää ei toki geneettisesti vaan opitusti periytyvää.
Mistä tahmaisuus sitten tulee - noh siitä että ei pestä käsiä, syödään käsin, imeksitään sormia, kaivellaan nenää - ei pestä käsiä, vaan klähmitään ja lääpitään näillä tahmaisilla käsillä kaikki paikat. Kuoritaan ipanalle porkkanan pala ja jätetään ne kuoret siihen tiskipöydälle lillumaan pariksi tunniksi ainiin ja tässä välissä ei pesty käsiä ehkä pyyhkäistiin omaan persaukseen käsi ja taas klähmitään pöytiä, ovenkahvoja, puhelinta etc.. ja annetaan sen ipanan sörkkiä se porkkanan pala kädessä ympäri kämppää klähmimässä sohvapöytää, sohvaa, leluja, telkkaria etc.. sitten muistetaan ne kuoret siinä tiskipöydällä ja nostetaan ne roskikseen mutta eipä taaskaan pestä käsiä vaan ehkä klähmäistään vaikka keittiöpyyhkeeseen kädet Yök. Välillä tehdään ruokaa ja taaskaan ei missään vaiheessa pestä käsiä vaan klähmitään kaikki paikat tahmatassuilla. Ja tätä kun jatkuu useampi päivä putkeen niin jo on klähmäjälkiä jokapaikka täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on saamaton laiskimus ja netti + sohva kutsuu puoleensa enemmän kuin mitäkään muu. Tämä se on valitettavasti se ainoa vastaus. Vauvat nukkuvat niin paljon, että kyllä siinä ajassa ehtii muutaman hetken halutessaan pitämään järjestystä yllä jos haluaa. Mutta jos ei halua, niin eihän sitä ehdi millään. Vauva on joillekin vain riesa valvoessaan, mutta nukkuessaan ihan ok, saahan silloin maata himassa monta kuukautta. Myös kärryttelemään nämä tuoreet äidit lähtevät niin, että puhelin on tiukasti kädessä ja katse 99% siinä - näitä näkee hyvin usein.
Juu, vauvoja on erilaisia, mutta asiaa yhdistävä tekijä löytyy lähinnä äidin saamattomuudesta ja heidän asettamasta asioiden tärkeysjärjestyksestä.
Tämä on niin totta, mutta harva sen myöntää. On toki poikkeuksia joissa sairas lapsi vie energian ym, MUTTA itse olen monisairas ja viidennen lapsen saatuani sairastuin vakavasti lisää (tuli 5uutta sairautta) ja ne vaikeuttaa liikkumistani ym.
Silti meillä on aina ollut puhdasta ja siistiä ja olen ehtinyt olemaan lasteni kanssa päivittäin tehden yhteisiä asioita ja leikkinyt.
Myös nuorempi lapseni on sairas ja sairaus vaatii tiivistä läsnäoloa ja on sitova.
Olen vieläpä yksinhuoltaja ollut vuosia ja kahdella nuorimmalla on hyvin pieni ikäero. Mitään apua en ole mistään saanut eikä lapseni ole ollut kertaakaan missään hoidossa yökylässä tmv.
Eli seliseli. Niin se vaan on. En tuomitse enkä ihmettele muiden sekasotkuja, mutta jos niitä ruvetaan puolustelemaan asioilla mitkä eivät oikeasti ole syy niin siihen suhtaudun näin, että nyt tais päästä ihan höpöhöpö-juttu. :)
Eikös muuten ole todettu, että on parempi lapsen vastustuskyvyn kehittymisen kannalta, ettei kotona ole ihan steriiliä 😉
Nyt ei puhuta edes omasta tuttavapiiristä vaan riittää pelkkä lehtien lukeminen. Siellä avautuu kaikki kuinka suuri kriisi parisuhteelle on, kun tilanne menee yllä kuvatuksi.
Mitä kulissien kiillottelua OMAN KODIN puhtaanapito on? Itse en jaksa kovin paljon hellyyttä ja rakkautta harrastaa likaisessa kodissa, siivoamattomat nurkat ja pyykkivuoret ahdistaisivat niin paljon ettei tulisi mitään.