Miksi joillakin koti kaaoksessa vauva-aikana?

Meillä on vuoden ikäinen lapsi joka pääsääntöisesti on nukkunut yönsä hyvin. Meillä on koti aina melko siistinä, jaksan meikata ja laittaa itseni, kokkailla miehelle iltaruoan, pyykätä ja tiskata.

Mutta hohhoijaa jos unet jäävät viikonkin ajan vähiin ja unta saa parin tunnin pätkissä, eka homma mikä jää on ruoanlaitto ja kodin siivoaminen. Jos univaje on jatkuvaa, voin hyvin kuvitella että koti alkaa repsahtamaan.

Univaje on sellainen juttu että sitä ei oikein ymmärrä ennen kuin sen kokee. Ei sillä, en itse ole joutunut kärsimään pahasta unen puutteesta, mutta lyhyetkin vähäuniset jaksot ovat kyllä antaneet hieman osviittaa siitä millaista on herätä kuudesti yössä kuukausien ajan. Kaikki sympatiat huonosti nukkuvien lasten vanhemmille <3. Tärkeintä on että lapsi voi hyvin ja vanhemman mielenterveys on kunnossa, kaikki muut jutut tulee sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös muuten ole todettu, että on parempi lapsen vastustuskyvyn kehittymisen kannalta, ettei kotona ole ihan steriiliä 😉

Ja sehän ei tarkoita että tarvitsee asua paskaläjässä. Siistissäkin kodissa on ne vakio bakteerit mutta törkyläjässä ja tahmaisessa pölypunkkipesässä on kaikki se mihin ketään ihmistä ei pitäisi altistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä mistä se tahmeus tulee. Sekasotkun ja pölyn ymmärrän.Mutta se tahmeus on erikoista.

Kerran olen sellaisen tahmaisen kodin nähnyt (siivonnut kaverina kun ystävä muutti siihen).Siellä oli joka paikka sellaisen tahmean lian peitossa.Pesin siellä tiskipöytää tunnin, sillä se tahma oli todella tiukassa. Ja sitä samaa sotkua oli kaikkein pinnat täynnä.Meitä oli 3 ihmistä siivoamassa pientä yksiötä ja siihen meni koko päivä.

Ei ollut varaa vauvaperheen jäljiltä se sotku. Lapseton pariskunta siinä oli asunut.

Miksi ihmeessä puhut tässä yhteydessä jostain siivoamastasi kämpästä, jos on ilmiselvää, että siinä kämpässä ei ole ollut lapsia? Et kai sinä ymmärräkään, mistä se lapsiperheen tahmeus tulee, jos puhut jostain lapsettoman pariskunnan tiskipöydästä.

Anteeksi jos loukkasin.

Ap mainitsi tahmeuden ja siitä tämä yksi tahmaisen asunto tuli mieleen.

Halusin kuitenkin mainita ettei se ole mikään lapsiperheominaisuus. En muista koskaan nähneeni tahmaista lapsiperheen kotia. Vain sen yhden joka siis ei ollut lapsiperheen koti.

Se vaan on jäänyt vaivaamaan että mistä se tahmeus voi tulla. Ajattelin täällä joku voisi tietää. Ihan vaan siitä kun ap sattui mainitsemaan tahmaiset vauvaperhekodit. Kokemusteni perusteella tahmaisuus ei tule lasten mukana.

Itsekään en ole ottanut siivoamista elämäntehtäväkseni, vaikka sitä kovasti täällä naisilta vaaditaan.

Sotkuisuus ja siivottomuus on periytyvää ei toki geneettisesti vaan opitusti periytyvää.

Mistä tahmaisuus sitten tulee - noh siitä että ei pestä käsiä, syödään käsin, imeksitään sormia, kaivellaan nenää - ei pestä käsiä, vaan klähmitään ja lääpitään näillä tahmaisilla käsillä kaikki paikat. Kuoritaan ipanalle porkkanan pala ja jätetään ne kuoret siihen tiskipöydälle lillumaan pariksi tunniksi ainiin ja tässä välissä ei pesty käsiä ehkä pyyhkäistiin omaan persaukseen käsi ja taas klähmitään pöytiä, ovenkahvoja, puhelinta etc.. ja annetaan sen ipanan sörkkiä se porkkanan pala kädessä ympäri kämppää klähmimässä sohvapöytää, sohvaa, leluja, telkkaria etc.. sitten muistetaan ne kuoret siinä tiskipöydällä ja nostetaan ne roskikseen mutta eipä taaskaan pestä käsiä vaan ehkä klähmäistään vaikka keittiöpyyhkeeseen kädet Yök. Välillä tehdään ruokaa ja taaskaan ei missään vaiheessa pestä käsiä vaan klähmitään kaikki paikat tahmatassuilla. Ja tätä kun jatkuu useampi päivä putkeen niin jo on klähmäjälkiä jokapaikka täynnä.

Se tahmasuus tulee kyllä paistorasvoista ja pölystä. Sellainen tasainen tahma kaikilla pinnoilla. Normaalisti ihmiset pyyhkii pöytätasot joten sitä ei jää, mutta kattokaa esim kaappien ovien yläreunaan, sieltä harvemmin pyyhitään joten paistorasvatahmapölyssä ne on. Olen myös ollut asunnossa jossa tätä tahmaa oli kaikkialla keittiössä... siellä vaan ei tosiaan oltu käytetty rättiä.

Mutta ihan kiva tarina sulla tuossa... porkkanankuorista tahmaa, hekoheko.

Meillä vauva nukkui ensimmäiset kolme kuukautta noin 7-8 tuntia vuorokaudessa maksimissaan puolen tunnin pätkissä. Lopun aikaa hän söi ja huusi. Vauvaa ei voinut refluksin vuoksi syöttää makuullaan, joten jouduin valvomaan aina öisinkin sen tunnin-puolitoista, minkä vauva söi. Muutenkaan vauva ei viihtynyt hetkeäkään makuullaan, vaan ainoastaan sylissä siten, että itse liikkui koko ajan. Vauvan torkahtelujen aikana ei ehtinyt edes syödä, kun vauva jo heräsi.

Olin niin väsynyt, että jaksoin hädin tuskin pysyä pystyssä. Jossain vaiheessa uniongelmat kävivät lisäksi niin pahoiksi, etten saanut unta edes silloin, kun vauva nukkui, vaan saattoi mennä useampi vuorokausi ilman unta. Jouduin hankkimaan unilääkkeet tämän vuoksi. Kotitöiden tekeminen miehen tultua kotiin oli yhtä juhlaa, kun kerrankin sain tehdä jotain muuta, kuin kantaa huutavaa vauvaa. Olisin lähtenyt riemusta kiljuen töihin, jos olisin sitten saanut nukkua.

Nyt, kun vauva on jo vähän isompi, ja saan jopa viisi-kuusi tuntia unta (kolmessa pätkässä), jaksan jo paljon paremmin. Vauvakin viihtyy hetkittäin lattialla eikä huuda kuin ehkä tunnin-kaksi päivässä refluksin vuoksi. Nyt jaksan jo useimmiten hoitaa tiskit ja pyykit ja laitella jotain ruokaa. Edelleenkään kodin siisteys ei ole tärkein asia, vaan vauvan ja äidin hyvinvointi.

Miten määritellään siisti/sotkuinen? Kaikki paikoillaan, pinnat kiiltelee, tuoreita kukkia, höyryävä ruoka pöydässä, sisustuslehtikoti? Tahroja jossakin, katonrajassa ehkä hämähäkinseitti, hiekkaa eteisessä? Pyykkiteline olohuoneessa, sekin tekee "sotkuisen" näköiseksi? Peti petaamatta? Kolmen päivän tiskit? Missä menee raja?

Näkisin tärkeämpänä, että lapsilla on puhdasta vaatetta, terveellistä ruokaa, heistä kiinnostuneet vanhemmat, turvallinen perhe. Jos vaatekasa on puolitoistametrinen, se ei ole vaarallista, siihen ei yleisesti ottaen voi kuolla eikä siitä ainakaan se lapsi kärsi. Vieraita se tosin saattaa haitata ;-) Mutta se siivoaa, ketä haittaa. Ihmiset on erilaisia, kuka arvostaa mitäkin. Vaikka nyt esim. vauvan päiväunien aikaan kahvin juomista lämpimänä ja samalla vauvapalstaa selaten. Tai pikkutorkut itsellekin, kun yö meni katkonaisesti. Tai lapsen ollessa hereillä rakentaen yhdessä palikoista linnan, tai ajaen kilpa-ajot pikkuautoilla. Tai leskenlehtikimpun kerääminen. Tai mistä kukakin tykkää. Tiskikone on tyhjäämättä, juu, mutta ei ne sieltä mihinkään karkaa. Ehtii hyvin illalla, huomenna tai ylihuomenna. Sitten käy asioihin käsiksi, kun on sen aika. Se nimenomaan on priorisointia, kun tekee asioita, jotka kokee tärkeimmiksi. Mutta minusta on turhaa moralisoida äitejä siitä, että kaikkien koti ei ole kuin kiiltokuva. Ei se kerro mistään viitseliäisyydestä tai ahkeruudesta tai laiskuudesta tai yhtään mistään muusta kuin siitä, että joku toinen näkee asiat eritavalla tärkeinä kuin joku toinen. Ei siisti koti ole mikään hyveyden mittari. Olkaa nyt vähän armollisempia toisillenne!

Kyllä siisti koti on enemmän hyvyyden mittari kuin törkyläjä koti.

Miksi ei voisi tehdä hommia tasapuolisesti: mies töissä ja nainen kotona hoitamassa vauvaa sillä välin, kun mies on kotona, toinen hoitaa vauvaa ja toinen tekee kotitöitä.

Meillä on kyllä vähän sotkuista, mutta paniikkisiivotaan ennen kuin kyylät tulevat kylään, niin he eivät sitten voi vauva-palstalla juoruta ja seläntakana puhua meidän sotkuisesta törkyporsasperheestämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä mistä se tahmeus tulee. Sekasotkun ja pölyn ymmärrän.Mutta se tahmeus on erikoista.

Kerran olen sellaisen tahmaisen kodin nähnyt (siivonnut kaverina kun ystävä muutti siihen).Siellä oli joka paikka sellaisen tahmean lian peitossa.Pesin siellä tiskipöytää tunnin, sillä se tahma oli todella tiukassa. Ja sitä samaa sotkua oli kaikkein pinnat täynnä.Meitä oli 3 ihmistä siivoamassa pientä yksiötä ja siihen meni koko päivä.

Ei ollut varaa vauvaperheen jäljiltä se sotku. Lapseton pariskunta siinä oli asunut.

Miksi ihmeessä puhut tässä yhteydessä jostain siivoamastasi kämpästä, jos on ilmiselvää, että siinä kämpässä ei ole ollut lapsia? Et kai sinä ymmärräkään, mistä se lapsiperheen tahmeus tulee, jos puhut jostain lapsettoman pariskunnan tiskipöydästä.

Anteeksi jos loukkasin.

Ap mainitsi tahmeuden ja siitä tämä yksi tahmaisen asunto tuli mieleen.

Halusin kuitenkin mainita ettei se ole mikään lapsiperheominaisuus. En muista koskaan nähneeni tahmaista lapsiperheen kotia. Vain sen yhden joka siis ei ollut lapsiperheen koti.

Se vaan on jäänyt vaivaamaan että mistä se tahmeus voi tulla. Ajattelin täällä joku voisi tietää. Ihan vaan siitä kun ap sattui mainitsemaan tahmaiset vauvaperhekodit. Kokemusteni perusteella tahmaisuus ei tule lasten mukana.

Itsekään en ole ottanut siivoamista elämäntehtäväkseni, vaikka sitä kovasti täällä naisilta vaaditaan.

Sotkuisuus ja siivottomuus on periytyvää ei toki geneettisesti vaan opitusti periytyvää.

Mistä tahmaisuus sitten tulee - noh siitä että ei pestä käsiä, syödään käsin, imeksitään sormia, kaivellaan nenää - ei pestä käsiä, vaan klähmitään ja lääpitään näillä tahmaisilla käsillä kaikki paikat. Kuoritaan ipanalle porkkanan pala ja jätetään ne kuoret siihen tiskipöydälle lillumaan pariksi tunniksi ainiin ja tässä välissä ei pesty käsiä ehkä pyyhkäistiin omaan persaukseen käsi ja taas klähmitään pöytiä, ovenkahvoja, puhelinta etc.. ja annetaan sen ipanan sörkkiä se porkkanan pala kädessä ympäri kämppää klähmimässä sohvapöytää, sohvaa, leluja, telkkaria etc.. sitten muistetaan ne kuoret siinä tiskipöydällä ja nostetaan ne roskikseen mutta eipä taaskaan pestä käsiä vaan ehkä klähmäistään vaikka keittiöpyyhkeeseen kädet Yök. Välillä tehdään ruokaa ja taaskaan ei missään vaiheessa pestä käsiä vaan klähmitään kaikki paikat tahmatassuilla. Ja tätä kun jatkuu useampi päivä putkeen niin jo on klähmäjälkiä jokapaikka täynnä.

Olen juurikin tätä nähnyt tehtävän eli kuoritaan jokin välipala lapselle ja sitten lapsen annetaan syödä sitä ympärinsä, välillä suuhun välillä pois susta ja taas takaisin puolet maahan ja lits ja läts. Pahinta oli varmaan kun näin että lapselle voideltiin leipä ja sen jälkeen lähetettiin tämä lapsi leikkimään leipä kädessä. No sinnehän se meni sohvalle könyämään ja LÄTS leipä nurinperin sohvalle ohoh äippä ei ollut edes huomaavinaan sanoi vain että "laitetaanko liinu-läänylle muumit televisiosta pyörimää"

voitahran annettiin jäädä siihen ja minun jälkeen seuraava äidin viihdyttäjä varmaa vahingossa istui voitahran päälle.

Ihan on omaa siivottomuutta jos ei lasta yhtään vaivudu opettamaan eikä itse viitsi siivota.

Se, että koti tip top on paljon pahempi!! Kertoo neuroottisuudesta ja siitä, että vauva ei todellakaan tärkein!

Koska on liikaa tavaraa liian pienessä asunnossa (2 aikuista ja yksi taapero, kaksio 45 neliötä). Olisikin kaikelle paikkansa... Perusjutut kuten tiskit, pyykit, imuroinnin, ruoan saakin hoidettua, mutta tän tavarapaljouden kanssa tuntuu, että olen voimaton. Kun olisikin aikaa käydä kaikki läpi. Tekisi mieli tilata roskalava parvekkeen alle ja heitellä tavaroita sinne vaan... Tilannetta ei helpota mies, jonka mielestä kaikki pitää säästää! Ollaan saatu hänen äidiltään lahjaksi paljon vauvanvaatteita, jotka ei ole sopineet lapselle. Mutta niitä ei voida myydä eikä lahjoittaa pois, koska ne on lahjoja! Käyttääkään niitä ei voi, koska ovat olleet liian pieniä jo saadessa. Onneksi nyt on anoppi jo vähän rauhoittunut vaatevimmansa kanssa eikä niitä ole tullut enää lisää...

Ja se että koti on kaatopaikka ja pinnat täynnä eilistä ruokalistaa kertoo vanhempien älykkyyden puutteesta sekä siitä miten vähät välittää vauvansa hyvinvoinnista. Lastenkotiin tuollaisten perheiden lapset kuuluisivat.

Vierailija kirjoitti:

Koska on liikaa tavaraa liian pienessä asunnossa (2 aikuista ja yksi taapero, kaksio 45 neliötä). Olisikin kaikelle paikkansa... Perusjutut kuten tiskit, pyykit, imuroinnin, ruoan saakin hoidettua, mutta tän tavarapaljouden kanssa tuntuu, että olen voimaton. Kun olisikin aikaa käydä kaikki läpi. Tekisi mieli tilata roskalava parvekkeen alle ja heitellä tavaroita sinne vaan... Tilannetta ei helpota mies, jonka mielestä kaikki pitää säästää! Ollaan saatu hänen äidiltään lahjaksi paljon vauvanvaatteita, jotka ei ole sopineet lapselle. Mutta niitä ei voida myydä eikä lahjoittaa pois, koska ne on lahjoja! Käyttääkään niitä ei voi, koska ovat olleet liian pieniä jo saadessa. Onneksi nyt on anoppi jo vähän rauhoittunut vaatevimmansa kanssa eikä niitä ole tullut enää lisää...

Oletpa avuton sanomaan EI, EI KIITOS en ota, en tarvitse sun romujas.

Ja toiseksi jos ei ole varaa lasta ei pidä hankkia ja varaa ei ole jos ei ole lapselle ja tavaroille ja itselle tarpeeksi tilaa. Liian moni hankki lapsia vaikka varaa ei olisikaan. Mielestäni oikea vaihtoehto olisi että yhteiskunta ottaisi sitten lapset pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on liikaa tavaraa liian pienessä asunnossa (2 aikuista ja yksi taapero, kaksio 45 neliötä). Olisikin kaikelle paikkansa... Perusjutut kuten tiskit, pyykit, imuroinnin, ruoan saakin hoidettua, mutta tän tavarapaljouden kanssa tuntuu, että olen voimaton. Kun olisikin aikaa käydä kaikki läpi. Tekisi mieli tilata roskalava parvekkeen alle ja heitellä tavaroita sinne vaan... Tilannetta ei helpota mies, jonka mielestä kaikki pitää säästää! Ollaan saatu hänen äidiltään lahjaksi paljon vauvanvaatteita, jotka ei ole sopineet lapselle. Mutta niitä ei voida myydä eikä lahjoittaa pois, koska ne on lahjoja! Käyttääkään niitä ei voi, koska ovat olleet liian pieniä jo saadessa. Onneksi nyt on anoppi jo vähän rauhoittunut vaatevimmansa kanssa eikä niitä ole tullut enää lisää...

Oletpa avuton sanomaan EI, EI KIITOS en ota, en tarvitse sun romujas.

Ja toiseksi jos ei ole varaa lasta ei pidä hankkia ja varaa ei ole jos ei ole lapselle ja tavaroille ja itselle tarpeeksi tilaa. Liian moni hankki lapsia vaikka varaa ei olisikaan. Mielestäni oikea vaihtoehto olisi että yhteiskunta ottaisi sitten lapset pois.

Terve, huostaanottoprovoilija!

Moni 60-luvulla tai sitä aiemmin syntynyt on elänyt todella alkeellisissa oloissa ja ihan ilman huostaanottoa kasvanut normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on liikaa tavaraa liian pienessä asunnossa (2 aikuista ja yksi taapero, kaksio 45 neliötä). Olisikin kaikelle paikkansa... Perusjutut kuten tiskit, pyykit, imuroinnin, ruoan saakin hoidettua, mutta tän tavarapaljouden kanssa tuntuu, että olen voimaton. Kun olisikin aikaa käydä kaikki läpi. Tekisi mieli tilata roskalava parvekkeen alle ja heitellä tavaroita sinne vaan... Tilannetta ei helpota mies, jonka mielestä kaikki pitää säästää! Ollaan saatu hänen äidiltään lahjaksi paljon vauvanvaatteita, jotka ei ole sopineet lapselle. Mutta niitä ei voida myydä eikä lahjoittaa pois, koska ne on lahjoja! Käyttääkään niitä ei voi, koska ovat olleet liian pieniä jo saadessa. Onneksi nyt on anoppi jo vähän rauhoittunut vaatevimmansa kanssa eikä niitä ole tullut enää lisää...

Oletpa avuton sanomaan EI, EI KIITOS en ota, en tarvitse sun romujas.

Ja toiseksi jos ei ole varaa lasta ei pidä hankkia ja varaa ei ole jos ei ole lapselle ja tavaroille ja itselle tarpeeksi tilaa. Liian moni hankki lapsia vaikka varaa ei olisikaan. Mielestäni oikea vaihtoehto olisi että yhteiskunta ottaisi sitten lapset pois.

Sanottu on kyllä ja nyt on alkanut mennä perillekin lopulta. Eikä ne romuja ole, vaan itse kudottuja hyviä vaatteita. Usein olivat vain joko pieniä, isoja tai muuten vain ei niin käyttökelpoisia tyyliin villaiset henkselisortsihousut. Hän on kova tekemään käsitöitä ja innostuksissaan neuloi paljon kun eka lapsenlapsi. Toppuuteltiin kyllä ja itse usein sanoikin, että mä tiiän, mutta en voinut vastustaa kun näin tän ihanan ohjeen...

Toiseen kappaleesi en edes viitsi vastata pidemmin. Muuta kuin että varaa on kyllä. Raskausaikana piti muuttaa, mutta se olikin vaikea. Samoin vauvavuosi. Muutto ei silloin tullut kyseeseen. Nyt helpottaa ja tarkoitus on piakkoin muuttaa isompaan. Toivottavasti et itse koskaan sairastu vakavasti tai mitään vastaavaa, niin voit elää tuossa täydellisessä kuplassasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on liikaa tavaraa liian pienessä asunnossa (2 aikuista ja yksi taapero, kaksio 45 neliötä). Olisikin kaikelle paikkansa... Perusjutut kuten tiskit, pyykit, imuroinnin, ruoan saakin hoidettua, mutta tän tavarapaljouden kanssa tuntuu, että olen voimaton. Kun olisikin aikaa käydä kaikki läpi. Tekisi mieli tilata roskalava parvekkeen alle ja heitellä tavaroita sinne vaan... Tilannetta ei helpota mies, jonka mielestä kaikki pitää säästää! Ollaan saatu hänen äidiltään lahjaksi paljon vauvanvaatteita, jotka ei ole sopineet lapselle. Mutta niitä ei voida myydä eikä lahjoittaa pois, koska ne on lahjoja! Käyttääkään niitä ei voi, koska ovat olleet liian pieniä jo saadessa. Onneksi nyt on anoppi jo vähän rauhoittunut vaatevimmansa kanssa eikä niitä ole tullut enää lisää...

Oletpa avuton sanomaan EI, EI KIITOS en ota, en tarvitse sun romujas.

Ja toiseksi jos ei ole varaa lasta ei pidä hankkia ja varaa ei ole jos ei ole lapselle ja tavaroille ja itselle tarpeeksi tilaa. Liian moni hankki lapsia vaikka varaa ei olisikaan. Mielestäni oikea vaihtoehto olisi että yhteiskunta ottaisi sitten lapset pois.

Sanottu on kyllä ja nyt on alkanut mennä perillekin lopulta. Eikä ne romuja ole, vaan itse kudottuja hyviä vaatteita. Usein olivat vain joko pieniä, isoja tai muuten vain ei niin käyttökelpoisia tyyliin villaiset henkselisortsihousut. Hän on kova tekemään käsitöitä ja innostuksissaan neuloi paljon kun eka lapsenlapsi. Toppuuteltiin kyllä ja itse usein sanoikin, että mä tiiän, mutta en voinut vastustaa kun näin tän ihanan ohjeen...

Toiseen kappaleesi en edes viitsi vastata pidemmin. Muuta kuin että varaa on kyllä. Raskausaikana piti muuttaa, mutta se olikin vaikea. Samoin vauvavuosi. Muutto ei silloin tullut kyseeseen. Nyt helpottaa ja tarkoitus on piakkoin muuttaa isompaan. Toivottavasti et itse koskaan sairastu vakavasti tai mitään vastaavaa, niin voit elää tuossa täydellisessä kuplassasi...

Kommentin 94 kirjoittaja on kyllä vakavasti henkisesti sairas. Yhteiskunnan pitäisi täten ottaa häneltä lapset pois täydellisesti puunatusta kodistaan. Terve ihminen ei suolla tuollaista oksennusta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös muuten ole todettu, että on parempi lapsen vastustuskyvyn kehittymisen kannalta, ettei kotona ole ihan steriiliä 😉

Jep. Se ei silti tarkoita, että tavitsee elää luteiden ja paskan keskellä eli kultainen keskitie. Löytyisikö sen verran maalaisjärkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös muuten ole todettu, että on parempi lapsen vastustuskyvyn kehittymisen kannalta, ettei kotona ole ihan steriiliä 😉

Jep. Se ei silti tarkoita, että tavitsee elää luteiden ja paskan keskellä eli kultainen keskitie. Löytyisikö sen verran maalaisjärkeä?

Kukaan ei ole kirjottanut elävänsä luteiden ja paskan keskellä.

Löytyisikö sen verran lukutaitoa ja kykyä olla provosoitumatta?

Meillä ei esikoinen kertakaikkiaan suostunut nukkumaan päivällä muuten kuin vaunuissa, ja vaunut piti olla liikkeessä. Heti kun pysähtyi, heräsi. Eli eipä siinä päiväunien aikaan siivoilla, kun oli pako lähteä aina ulos, kun vauva alkoi itkeä väsymystään. Eli monta kertaa päivässä. Monet viikot yritettiin totuttaa sisällä nukkumiseen, mutta ihan hirveää huutoa tuntitolkulla, ihan rääkkämiseksi meni. Joskus myös kantoliinassa nukkui (se oli ihanaa, sai tehdä itselleen ruokaa!!!), mutta kun oli kuuma kesä, niin kuumahan siinä oli molemmilla ja tukala.  Yöllä sentään useinmiten vieressä nukkui, kunhan oli pimeää ja tissi lähellä. Sitten piti vähän aikaa aina hyppyyttää imetyksen jälkeen, muuten itki vatsavaivojaan. Eli n. yhdeksän kuukautta meni 2-3 h pätkiä nukkuessa. Hereillä ollessa ei yhtään viihtynyt missään viltillä köllöttelemässä (esim. sitä aikaa kun kävi ite pissillä) vaan huusi ihan tajuttomasti niin kauan kunnes pääsi syliin.

Koti oli välillä aika sotkuinen joo. Oli pienin murhe silloin.

Myöhemmin sitten myös karsittiin todella rankalla kädellä kaikki ylimääräinen tavara pois. Se helpotti lapsiperhearkea ja olisi pitänyt tehdä jo raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä meni mammoilla tunteisiin! No se oli arvattavissa. Minulla on kolme lasta, nyt kaikki jo teinejä, mutta ihan hyvässä kunnossa kotimme aina oli. Tosin olin osannut pitää kotini kunnossa jo pienestä pitäen ja järjestyksen pitäminen ei ole ollut minulle koskaan mikään iso asia.

Yksi asia oli myös se, että kun lapseni pieniä olivat, niin en roikkunut netissä. Meillä oli löyhä päivärytmi ja sitä noudatimme vaikka vauvoja talossa olikin. Nuorimmainen nukkui 45 minuutin pätkissä ja hänellä oli 3-9 kk ikäisenä kuusi kertaa korvatulehdus, mutta kun kaikella on paikkansa ja hieman miettii miten ja mitä tekee, niin asiat sujuivat myös kotona.

Täytyy myöntää, etten yleisestikään pidä ilmauksista "mamma" (sori, se sana vaan ällöttää, sekä täällä, että muualla) tai "mennä tunteisiin" (elämämkoululaisten tosi-tv -sanastoa).

Mutta neutraalistihan täällä ovat kertoneet eri mieltä olevansa.

Sulla ja mulla hommat ovat menneet vastoinkäymisissäkin ihan ok. Jollain muilla ei. Onko nyt niin, että sulta puuttuu ymmärrys siitä, että toisin voi olla?