Kun rakastuminen on "väärin"

Jos sinulla AP on aikuiset lapset, niin ethän sinä silloin revi perhettä rikki? Vähän marttyyri asenne sullakin. Tee niin kuin itse haluat. Loukkaat ehkä vain yhtä ihmistä; miestäsi. Voi olla että lapsiasi ei edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!

Ja mikä estää pitämästä kaikki?

Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.

Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet

Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan

Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.

Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.

Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.

Et koe tekeväsi mitään väärää? Hui miten sairasta. Pidät siis oman miehesi talutusnuorassa, koska "rakastat"? Entä jos hänkin ansaitsisi tavata jonkun uuden? Soisitko sen hänelle? Jos molempi parempi- niin silloin sun pitäis tehdä miehesi kanssa diili että myös hän saa rakastaa kahta naista. Mutta sitten se ei ois sulle enää niin jännää....Niinpä....

Outo oletus. Kumpikin tietää toisesta. En osaa pitää tuollaisia salaisuuksia. Miehelläni on ollut sivusuhde myöskin, mutta tietääkseni tällä hetkellä ei ole. Toinen mies tapailee säännöllisen epäsäännöllisesti myös muita, ja varmaan haluaisi pysyvämmänkin parisuhteen, mutta on niin vaikea luonne, että ei onnistu helposti. Eli meillä ei ole omistushalua toisiimme, mutta synkkaa täydellisesti. Kaikki voittaa.

Te ootte kaikki ihan outoja. Mutta eipä ole mun ongelma. Luulen että ette ole oikeaa rakkautta edes koskaan kokeneet. Ei toi oo rakkautta.

Sinäkö määrittelet mikä on rakkautta? Ja että sitä on vain yhtä sorttia, sitä minkä sinä hyväksyt?

Jos koet syvää rakkautta yhtä kohtaan, niin sulle riittä se yksi. Just saying. Mutta sähän et tätä tuu tajuamaan...

Sinäkö senkin määrittelet ettei ole mahdollista tuntea syvää rakkautta kuin yhtä kohtaan? Aika rajoittunut näkökulma.

Tottakai voi rakastaa vaikka koko maailmaa. En silti mene panemaan koko maailmaa. Sanoin että kun koet tarpeeksi syvää rakkautta, et tarvitse kuin sen yhden. Se riittää. Mutta niin kuin arvasin, et kykene käsittämään tätä. Eikä se näkökulma ole rajoittunut, vaan normaali.

Mun mielestäni sinä olet tässä se, joka ei kykene käsittämään kuin oman näkemyksensä. On mahdollista että sinulle ei ole mahdollista rakastaa kuin yhtä, mutta millä perusteella sinä arvostelet muiden tunteiden syvyyttä? Joku toinen voi hyvinkin rakastaa useampaa syvästi.

Väännetään rautalangasta: Haet siltä toiselta jotain, jota et saa omalta mieheltäsi. Joku piirre, yhteys, fysiikka, JOTAIN. Jos saat KAIKEN siltä yhdeltä ihmiseltä, niin miksi lähtisi sekoilemaan monen kanssa? Niin, koska ei ole mitään tarvetta.

rautalankaa täältäkin: en hae keltään mitään mikä joltain toiselta puuttuu. Rakastan noita kahta erilaista kokonaisuutta. Kumpaakin juuri niine omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Minä ymmärrän oikein hyvin sen, että sinulle riittää yksi ja olet onnellinen niin. Miten sinun on niin vaikea ymmärtää, että joku toinen elää jollain toisella tavalla? Miksi tuputat omaa näkemystäsi ja elämäntapaasi ainoana oikeana?

Etkö sä mitenkään tajua sitä että se mikä tuossa mättää on se, että SUN MIEHELTÄS EI OLE KYSYTTY SOPIIKO JÄRJESTELY SILLE!? En ole tuo jolle kommentoit sikäli kun silä on mitään väliä.

Missä on sanottu ettei mieheltäni ole kysytty sopiiko hänelle? Tai ettei hänellä ole samoja oikeuksia liitossamme kuin minulla?

Taisin sekoittaa teidän kahden kommentit keskenään.. Mut lapsilta (alaikäisiltä) ei ole kysytty.

Lapsilla ei ole ihan joka asiaan päätösvaltaa. Jos vanhemmat on asian kanssa sinut ja peli on avointa, ei ne lapsetkaan siitä kärsi. Ei meillä kotona mitään kimppakivaa ja orgioita pidetä enkä huutele lasten kuullen että lähden nyt panemaan toisen kanssa. Kotona on hyvin tavallista ja perinteistä ydinperhe-elämää ja muut asiat hoidetaan sitten toisaalla.

Etkö ymmärrä miten loukkaavaa on lapsenne, kun hän joku päivä tajuaa että äidillä tai isällä on ollut monen vuoden salasuhde? Kyllä mulla menisi luottamus kaikkiin ihmisiin ihan totaalisesti. Lapsellista olettaa, että lapset ei koskaan tule tajuamaan. Pahimmassa tapauksessa joku tuttu tai lapsen kaveri on nähnyt teidät, ja kertoo lapselle.

Salasuhde??

Lasten isä tietää oikein hyvin missä mennään, vanhempien kesken asiassa ei ole salaisuuksia. Lapsille ei muutenkaan kerrota ihan kaikkia aikuisten asioita tai heitä oteta mukaan päätöksentekoon. Lapsilla ei ole mitään mistä vaistota yhtään mitään. Seksielämä on vanhempien, ei lasten asia. Vanhemmat hoitaa sen puolen keskenään.

Mikä muu se tässä yhteiskunnassa on kuin SALASUHDE? Kasva aikuiseksi. Kaikilla ihmisillä on vaisto, myös lapsilla.

Kerrotko vielä mitä lasten pitää tässä vaistota? Sen ettei vanhemmat elä täysin yhteiskunnan asettamien normien mukaan, mutta lapsilla on kuitenkin hyvin tavallinen, tasapainoinen ja onnellinen koti, jossa vanhemmat ei riitele, petä eivätkä ole katkeria toisilleen? Kyseessä ei ole salasuhde tai pettäminen, jos siitä on sovittu puolison kanssa ja asia on kummallekin ok. Siitä mitä se on yhteiskunnan tai sinunlaistesi hiekkaisten tyyppien silmissä en välitä vähääkään.

Jos lapset ovat noin isoja niin miksi et eroa?

Se on se uskallus lähteä tutusta ja turvallisesta. Yhteinen historia.

Ja rakkaus kuitenkin aviomiestäkin kohtaan.

Näin olen itsekseni miettinyt.

Tilanne vähän samanlainen.

Tuomiopasuunaa soittavat aina kovimmalla äänellä ne, joilla ei ole ollut vastaavaa tilannetta omalla kohdalla. Itse olen joutunut kantapään kautta toteamaan tämän. Tulee mieleen Kristuksen sanat "Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven". Aloittajalle toivon harkintaa ja voimia ja viisautta vaikeaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukuussa tavannut miehen. Nyt on vasta huhtikuu. Peli poikki nyt samantien, niin et aiheuta itsellesi ja perheellesi enemmän hallaa! On se nyt kumma, saatana soikoon, että aikuinen ihminen ei pysty laittamaan tapailuihin stoppia. Ja miksi ihmeessä käyt vieraan miehen kanssa keskusteluja teidän rakkauselämästänne???Sunhan pitäisi käydä oman miehen kanssa keskusteluja suhteestanne, että miksi se ei enää toimi. Järki käteen. Tai sitten otat riskin , ja jätät miehesi ja kokeilet tätä uutta. Mutta on se niin hemmetin itsekästä, että haluaa pitää itsellään MOLEMMAT!? Tätä en ole koskaan tajunnut pettäjistä. Ketä te luulette olevanne, että luulette että teillä on oikeus a) huijata aviomiestänne b)huijata lapsianne c)pitää sekä aviomies että uusi rakkaus. Valintoja kehiin!

Ja mikä estää pitämästä kaikki?

Nimimerkillä kyllä yksi halukas nainen kahta miestä pyörittää ihan helposti.

Tuo on ihan totta. Oma avioliitto on hyvä, kymmenien vuosien ja kolmen aikuiseksi kasvatetun lapsen jälkeen on seksiä monta kertaa viikossa, hellyyttä, viihdytään yhdessä jne mutta silti mulla on ollut pari vuotta myös toinen mies. Oma ei aavista eikä epäile mitään, koska iltaisin ja viikonloppuisin ei viestitellä eikä mun omat menot ole mihinkään lisääntyneet

Tyhmä pitää olla jos ei pysty sen vertaa tekemisiään salaamaan

Tyhmä? Vai olisiko se niinpäin, että jotain tunnevammaa täytyy olla, että haluaa salata tekemisiään omalta puolisolta. Eikä edes koe syyllisyyttä, niin kuin sinä.

Se on mahdollista. En koe syyllisyyttä enkä huonoa omatuntoa. Toisaalta seison päätösteni ja valintojeni takia enkä selittele etten mahda itselleni mitään. Mahtaisin kyllä mutten halua.

Niinpä. En itse koe tekeväni mitään väärää. Tunteeni näitä miehiä kohtaan ei riipu toisesta miehestä mitenkään. Rakastan kumpaakin. Molempi parempi.

Et koe tekeväsi mitään väärää? Hui miten sairasta. Pidät siis oman miehesi talutusnuorassa, koska "rakastat"? Entä jos hänkin ansaitsisi tavata jonkun uuden? Soisitko sen hänelle? Jos molempi parempi- niin silloin sun pitäis tehdä miehesi kanssa diili että myös hän saa rakastaa kahta naista. Mutta sitten se ei ois sulle enää niin jännää....Niinpä....

Outo oletus. Kumpikin tietää toisesta. En osaa pitää tuollaisia salaisuuksia. Miehelläni on ollut sivusuhde myöskin, mutta tietääkseni tällä hetkellä ei ole. Toinen mies tapailee säännöllisen epäsäännöllisesti myös muita, ja varmaan haluaisi pysyvämmänkin parisuhteen, mutta on niin vaikea luonne, että ei onnistu helposti. Eli meillä ei ole omistushalua toisiimme, mutta synkkaa täydellisesti. Kaikki voittaa.

Te ootte kaikki ihan outoja. Mutta eipä ole mun ongelma. Luulen että ette ole oikeaa rakkautta edes koskaan kokeneet. Ei toi oo rakkautta.

Kyllä minäkin nuorena kuvittelin, että rakkaus on samaa kuin omistushalu, mutta olen sittemmin laajentanut käsityksiäni. Rakkaus on kokonaisvaltainen suhtautuminen elämään, ja siihen voi tilanteesta riippuen kuulua rakkaus monia ihmisiä kohtaan, ja se sitten ilmenee kunkin tarpeiden mukaan.

Naiivit ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tuomitsee. Onko oikein elää tyydyttämätöntä elämää? Onko oikein uhrautua vuosikausia vain sen perheen takia. Kyllä on oltava itsekäskin.

Vierailija kirjoitti:

Naiivit ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tuomitsee. Onko oikein elää tyydyttämätöntä elämää? Onko oikein uhrautua vuosikausia vain sen perheen takia. Kyllä on oltava itsekäskin.

Ai olla itsekäs, ja pitää kaksi miestä samaan aikaan? Eipä siinä mitään, jos jättää miehen ja valitsee uuden. Eiköhän tässä tuomita valheellisuutta ja pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Naiivit ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tuomitsee. Onko oikein elää tyydyttämätöntä elämää? Onko oikein uhrautua vuosikausia vain sen perheen takia. Kyllä on oltava itsekäskin.

Kukaan ei pakota elämään "tyydyttämätöntä" elämää. Mutta jos koet perheen perustamisen uhrautumisena, niin älä herran jumala tee lapsia ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuomiopasuunaa soittavat aina kovimmalla äänellä ne, joilla ei ole ollut vastaavaa tilannetta omalla kohdalla. Itse olen joutunut kantapään kautta toteamaan tämän. Tulee mieleen Kristuksen sanat "Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven". Aloittajalle toivon harkintaa ja voimia ja viisautta vaikeaan tilanteeseen.

Hohhoijaa, luulen että aika monikin tässä ketjussa on ollut vastaavassa tilanteessa ja siksi yrittääkin takoa järkeä ap:n päähän. Pettäjät ne jaksaa niin kristillisen viattomasti aina vedota raamattuun, kolkuttaako omatunto kenties?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivit ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tuomitsee. Onko oikein elää tyydyttämätöntä elämää? Onko oikein uhrautua vuosikausia vain sen perheen takia. Kyllä on oltava itsekäskin.

Ai olla itsekäs, ja pitää kaksi miestä samaan aikaan? Eipä siinä mitään, jos jättää miehen ja valitsee uuden. Eiköhän tässä tuomita valheellisuutta ja pettämistä.

MIksi niin monet täällä olettavat, että miehillä olisi mitään sitä vastaan, että naisella olisi kaksi suhdetta? Omalla kohdallani ainakin asia on kaikille ok. Oma mieheni on aina ollut työnarkomaani ja hänelle parisuhde on lähinnä ystävyyttä ja seksiä, työ on se tosirakkaus. Kakkosmiehen kanssa taas yhdessäolo on todella tunteellista ja intensiivistä, sitä ei kumpikaan kestäisi jatkuvasti. Olen hyvin energinen ihminen ja osaan arvostaa ja rakastaa kumpaakin. Ei kaikki ihmiset halua olla toisessa kiinni 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Naiivit ihmiset jotka eivät ole kokeneet samaa tuomitsee. Onko oikein elää tyydyttämätöntä elämää? Onko oikein uhrautua vuosikausia vain sen perheen takia. Kyllä on oltava itsekäskin.

Ei täällä kovinkaan moni ole varsinaisesti tuominnut ap:ta vaan pelkästään yrittänyt vääntää sille rautalangasta että aviopuolisoa ei saisi hylätä jonkun random ihastuksen takia (ja sellaisia tulee todella monelle kun on ollut pitkään naimisissa).

Jos ap lyöttäytyisi kimppaan ihastuksensa kanssa niin kaksi perhettä hajoaisi heti ja kun jossain vaiheessa ihastumisen tunteet väistämättä laimenisivat ja parisuhde muuttuisi arkisemmaksi riitoineen, huonoine hetkineen ja ehkä taas uusine ihastumisineen niin mitäs sitten? Taas ero ja uutta

kehiin? Vai olisikohan sittenkin viisaampaa pysyä uskollisena nykyiselle ja pitää perheet kasassa.

- se katoliseen pappiin ihastunut

AP, kuulostat siltä, että haluat minkä tahansa hyvän syyn jatkaa hullaantumisen tunteessa pyörimistä. Olen ollut samassa tilanteessa itse, ja totean, että lopeta heti!

Jos sun miehes ei halua jakaa sinua, ihastuksesi ei ole avoimessa suhteessa, ja ette ole valmita eroamaan, niin sitten ei ole kuin yksi vaihtoehto ja se on irtautua ihastuksen kohteesta. Kaikista paras olisi, että ette olisi missään yhteydessä toisiinne. Siis ei minkäänlaisessa, ei edes joulukorttia. Niin kauan kuin olette toistenne kanssa tekemisissä, lietsotte ihastuksen tunnetta, millä ei ole kuin yksi vääjäämätön pääte: paljon surua kaikille osapuolille. Sitten voit myös hetkeksi pysähtyä miettimään, että haluatko satuttaa puolisoasi tai ihastuksesi puolisoa ja perhettä. Koska pettämisestä kiinni jääminen satuttaa, vaikka jatkaisittekin avioliittoa. Samoin eroaminen satuttaa, vaikka siitä yli pääseekin.

Kyse ei ole siitä onko ihastumisen, hullaantumisen, rakastumisen tai jopa rakkauden tunne väärin, vaan siitä, että teillä on puolisosi kanssa sopimus uskollisuudesta, ja nyt olet rikkomassa tätä sopimusta ilman mitään varoitusta. Samoin olet osallisena toisen perheen hajoamiseen. Se, haluavatko he erota, on heidän päätöksensä, mutta tunnusta edes itsellesi, että olet osallisena.

Myötätuntoa saat sen verran, että kun hormonit vievät, niin sitä voi verrata pahimpaan huumeeseen tai jopa mielenhäiriöön. Kyse ei ole mistään elämän rakkaudesta ja siitä oikeasta, vaan siitä, että sulla on ollut tiedostamaton tarve huomiolle, ja nyt sitä saat. Vuoden, parikin voi kirpaista, mutta mitä nopeammin laitatte välit poikki, niin sitä pienempi on vahinko kaikille osapuolille ja sitä nopeammin pääset yli.

Eli vielä kerran: välit poikki nyt ja takaisin et katso.

Jatkuva valitus tälläkin palstalla miten Suomessa ei ole tarpeeksi naisia kaikille miehille, ja sitten kun joku nainen pitää useampaa miestä niin siitäkin kauhea vinkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.

Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.

Miksi sitten olet aiheuttanut itsellesi ton tilanteen? Tunnevammaista sekin on.

Kyllä minäkin olen ollut ihastunut monta kertaa, mutta ei kukaan ole pakottanut toteuttamaan niitä ihastuksia.

Eli et ole ollut ihastunut.

Ei ole mennyt minultakaan ohi. 2013 rakastuin toiseen, itse olin varattu, se toinen ei, mutta hän ei edennyt suhteeseen koska ahdistuu seurustelusta ja suhteesta :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittaa nämä tuomitsevat kommentit. Ihan kuin kukaan haluaisi olla vapaaehtoisesti tällaisessa tilanteessa. Ehkä jotkut tunnevammaset ja narsistit. Mutta he eivät tuskin tänne tule vatvomaan eivätkä näe mitään väärää tämmöisissä.

Ne joilla ei ole mitään kokemusta aiheesta niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Varmaan jokainen itse tuominnut itsensä ja elää ahdistuksessa ja syyllisyydessä.

Miksi sitten olet aiheuttanut itsellesi ton tilanteen? Tunnevammaista sekin on.

Kyllä minäkin olen ollut ihastunut monta kertaa, mutta ei kukaan ole pakottanut toteuttamaan niitä ihastuksia.

Eli et ole ollut ihastunut.

Kokemuksesta viisastuneena tuomitsen pettämisen.

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua ihmetyttää näissä tarinoissa se, että oma puoliso ei muka huomaa mitään. MITEN SE ON MAHDOLLISTA? Kysyn vaan. Mitä rakkautta tai avioliittoa se oikein on, että olet rakastunut johonkin toiseen, ja jopa tapailet sitä salaa, eikä oma puoliso huomaa mitään. Ilmeisesti jotain kulissiavioliittoja, joihin tunteet ei liity mitenkään.

Ihan varmasti huomaa. Mutta niin kauan kuin toinen ei tunnusta tai jää kiinni niin puoliso voi vain epäillä toista ja omaa järkeään ja kärsiä epätietoisuudessa. Sepä se tekeekin pettämisestä niin julmaa, kun siitä kärsii kaikki osapuolet. Petturit luulee, että vain se tieto satuttaisi, mutta he ovat niin väärässä. Se teko satuttaa ja kulkeentuu sydämessä kotiin saakka, vaikkei sitä ikinä kerrottais.

Ihastuin toiseen ja jätin miehen, joka olisi halunnut tulevaisuudessa viedä minut alttarille. Vaikka k.o ihastussuhde kariutui vuosien jälkeen, se ei muuta sitä seikkaa, että rakkauteni häämiestä kohtaan ei olisi ollut kuollut ja kuopattu. En kadu päätöstäni tänäkään päivänä. Parempi on antaa kumppanilleen MYÖS vapaus rakastaa, jos siihen ei itse enää pysty.

Pettäminen, selän takana säätäminen ja valehtelu ei ole ikinä ratkaisu.

Googlaappa ap twin flames :)

Mitä jos puhuisit miehellesi tästä ihastuksesta ja kerrot, että haluat jatkaa oman miehesi kanssa, mutta että tarvitset hänen apuaan, koska yksin irrottautuminen ei onnistu. Osahan tuosta suhteen palosta saattaa tulla sen salaisuudesta. Kun salaisuuden varjo on rikottu, voi tulla yllätyksenä, miltä suhde sen jälkeen tuntuisi.