Noin 80-vuotiaat äidit kylmäkiskoisia narsisteja?
http://www.is.fi/perhe/art-2000005151331.html
Aika monta kokemusta suurinpiirtein samanikäisistä äideistä - usein näköjään tyttärien kokemuksena. Mistä se kumpuaa tämä viileä viha tai oikeastaan kylmä välinpitämättömyys omia tyttäriään kohtaan - sodanjälkeisten traumojako me noin 40-50vuotiaat tyttäret olemme joutuneet kantamaan vai jotain paljon kauas kantoisempaa..
Hyvin yleisiä nämä keskustelut tuntuvat olevan - juuri tämän ikäisistä äideistä puhuttaessa. Ei tunnustusta, mitätöintiä - jopa sabotointia - pahan puhumista muille selän takana - ja itse itsensä martyyriksi kohottaminen näyttämöllä - lapsen mitätöinnin aloittaminen jo ensiaskeleista lähtien.
Anna kun minä teen, koska et sinä mitään osaa. Moni aikuinen tytär on kertonut, että esimerkiksi kokkauksia ei voinut koskaan tehdä äidin kanssa yhdessä - koska vain äiti osaa. Äiti ei halua jakaa mitään kokemusta. Kiitoksien kalastelua muilta, mutta tyttären nolaaminen piilovittuiluin tai aivan avoimesti. Sukujuhlissa moni kertonut kokevansa tämän omien äitiensä välinpitämättömän kylmän kohtelun. Usein kuitenkin poikiaan ylistäessä ja perusteettakin jalustalle nostamisessa.
Onko kyseessä kasvatus, luonnehäiriöt vai jokin paljon syvempi lähihistoriamme asenneilmapiiri - mitätöidä niin paljon kuin sielu sietää.
Ei nämä tarinat tyhjästä synny.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Tässä vähän lisää käännettyä materiaalia. Sinun äitisi on varmasti narsistisuudesta kaukana, hyvä niin. Älä silti vähättele meitä, kun äiti on tällainen:
En vähättele kenenkään kokemusta, mutta haluan tuoda keskusteluun muutakin näkökulmaa, ettei mene yksipuoliseksi haukkumiseksi. Ei se auta ketään, jos vellotaan vain kaikki samassa liemessä. Ei tuollainen "uhriutuminen" mitä täällä kirjoitellaan auta ketään. Toivoisi, että jo 80-vuotiaan äidin kanssa voisi tehdä sovinnon, hän on oman aikansa, raskaiden sotavuosien tuote. Enkä tarkoita mitään keskusteluita vanhuksen kanssa, vaan omassa mielessä työskentelyä ja asioiden hyväksymistä ja tarvittaessa terapiaan hakeutumista.
Et taida tuntea aluetta.
Mitähän aluetta tarkoitat? Olen aika pitkään tehnyt terapiatyötä ja kuullut aika monta elämän tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Tässä vähän lisää käännettyä materiaalia. Sinun äitisi on varmasti narsistisuudesta kaukana, hyvä niin. Älä silti vähättele meitä, kun äiti on tällainen:
En vähättele kenenkään kokemusta, mutta haluan tuoda keskusteluun muutakin näkökulmaa, ettei mene yksipuoliseksi haukkumiseksi. Ei se auta ketään, jos vellotaan vain kaikki samassa liemessä. Ei tuollainen "uhriutuminen" mitä täällä kirjoitellaan auta ketään. Toivoisi, että jo 80-vuotiaan äidin kanssa voisi tehdä sovinnon, hän on oman aikansa, raskaiden sotavuosien tuote. Enkä tarkoita mitään keskusteluita vanhuksen kanssa, vaan omassa mielessä työskentelyä ja asioiden hyväksymistä ja tarvittaessa terapiaan hakeutumista.
Et taida tuntea aluetta.
Mitähän aluetta tarkoitat? Olen aika pitkään tehnyt terapiatyötä ja kuullut aika monta elämän tarinaa.
Tarkoittaisikohan narsismia? Ihan vaan villi veikkaus. Ja elämäntarina on muuten yhdyssana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Tässä vähän lisää käännettyä materiaalia. Sinun äitisi on varmasti narsistisuudesta kaukana, hyvä niin. Älä silti vähättele meitä, kun äiti on tällainen:
En vähättele kenenkään kokemusta, mutta haluan tuoda keskusteluun muutakin näkökulmaa, ettei mene yksipuoliseksi haukkumiseksi. Ei se auta ketään, jos vellotaan vain kaikki samassa liemessä. Ei tuollainen "uhriutuminen" mitä täällä kirjoitellaan auta ketään. Toivoisi, että jo 80-vuotiaan äidin kanssa voisi tehdä sovinnon, hän on oman aikansa, raskaiden sotavuosien tuote. Enkä tarkoita mitään keskusteluita vanhuksen kanssa, vaan omassa mielessä työskentelyä ja asioiden hyväksymistä ja tarvittaessa terapiaan hakeutumista.
Et taida tuntea aluetta.
No ei todellakaan tunne. Tuohan kuulostaa vähän samalta kuin se, kun lestojen hyväksikäyttämät lapset pakotettiin antamaan anteeksi raiskaajilleen. Taitaa olla itse narsistiäiti.
:D :D , minua huvittaa tämä kyökkipsykologien harrastama diagnosointi.
Äitini on kohta 80-vuotias, ja ollut hyvin kylmäkiskoinen ja hylkäävä tunnetasolla. Oma äitinsä oli samanlainen, joten meillä tuo edellinen sukupolvi ei ollut tosiaan mikään leppoisa ja kannusta sukupolvi sekään. Evakkokokemus, toisten nurkissa asuminen ja häpeä sekä omaisuuden jääminen itärajan taakse varmasi muovasi mielenmaisemaa katkeraksi ja kovaksi. On aika työ tarjota itse lapsille parempaa, mutta se onnistuu, jos ei pelkää itsereflektiota ja haluaa itse toimia hankalissa ja kuormittavissa tilanteissa paremmin. On helppoa toimia lasta kohtaan empaattisesti kun arki sujuu, mutta "kiukuttelujen" ja muiden vastaavien tilanteiden kanssa helposti toimii suvusta opittujen mallien mukaan. Monen sukupolven ajan vahvistuneiden kasvatuskäytänteiden purkaminen vaatii sitkeyttä ja voimia.
Mietin tarkoitatko yleisesti narsismia, vai tätä "narskulandia" blogia vai näitä 80-vuotiaita äitejä.
Narsismiin olen kyllä tutustunut työni kautta, narsistit ovat aika vaikeita henkilöitä vastaanotolla.
Olisiko yksi syy tämän ikäluokan kylmäkiskoisuuteen ja joskus jotenkin häikäilmättömään itsekkyyteenkin ja alituiseen uhriutumiseen; he edustivat uutta sukupolvea rikkirevityn Suomen ajassa - heihin haluttiin panostaa (keihin sitten haluttiin) ja ehkä jotenkin pitää sodan vaikeat ajat poissa mielestä.
Ehkä heistä kasvoi jotenkin vääristyneessä mielessä kovin itsekeskeinen sukupolvi, koska odotukset olivat korkealla saada Suomi jälleennousuun ja työpaikkoja syntyi liukuhihnalla - kaikille oli työtä ja toimeentuloa. Näin he kasvoivat ajattelemaan, että pienelläkin koulutuksella saa helposti työn kuin työn ja mukavan toimeentulon.
Nykyaika on kärsinyt inflaation mitä tulee koulutuksen merkitykseen. Akateemisia työttömiä on piilossa ja esillä varmaan jo lähemmäs satatuhatta, muita duunarityöttömiä ehkä 500-600 tuhatta..
Kun itse on elännyt jälleenrakennuksen aikaa, jolloin llainat ovat järjestyneet kohtalaisen helposti -- on vaikea käsittää seuraavan sukupolven taistelua tilanteissa ilman toimeentuloa koulutuksista huolimatta. Vähättely kärjistää sukupolvien välit.
Kun minä olin nuori...
Vierailija kirjoitti:
Siis suuret ikäluokat ovat se pimein sukupolvi koko Suomen historiassa.
Aina kun tästä tulee puhe, niin jaksavat muistuttaa kuinka muka jälleenrakensivat maan ja nyt on niin pienet eläkkeet, vaikka kuinka maksoivat. Ei, ei. Heidän vanhempansa jälleenrakensikat ja sotivat. Nämä menivät yliopistoon jos osasivat kulkea Porthanian ovista ja jos ei osannut, elinikäinen homma tuli pankkivirkailijana jos nyt yhtään tajusi mistään mitään. Jos jollain suurten ikäluokkien edustajalla on joku surkea siivoajan eläke, niin on oikeasti ollut yksinkertaisesti tyhmä.
y
En kyllä hirveästi vielä uskaltaisi veikkailla millaisina äiteinä näitä kännykkä imettäessäkin kädessä - äitejä nimitellään muutaman kymmenen vuoden jälkeen.
Mun -38 syntynyt äiti on ihana, vaikka elämässään on tapahtunut vaikka mitä järkyttävää kuten:
- evakkoon lähtö x2
- isä sodassa
- kaksi pienempää sisarusta kuollut vauvana, koska eivät saaneet nykytasoista sairaalahoitoa
- äiti kuollut, kun äitini oli teini-iässä, minkä jälkeen äitini joutui hoitamaan kodin ja pienemmät sisarukset
- koulunkäynnin lopettaminen, vaikka halua opiskella olisi ollut
Äitini ei ilmaise tunteitaan lapsilleen ihan niin ylitsevuotavasti kuin minä omilleni, mutta on aina tsempannut minua ja tehnyt selväksi että olen hänelle tärkeä. Huipputyyppi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Tässä vähän lisää käännettyä materiaalia. Sinun äitisi on varmasti narsistisuudesta kaukana, hyvä niin. Älä silti vähättele meitä, kun äiti on tällainen:
En vähättele kenenkään kokemusta, mutta haluan tuoda keskusteluun muutakin näkökulmaa, ettei mene yksipuoliseksi haukkumiseksi. Ei se auta ketään, jos vellotaan vain kaikki samassa liemessä. Ei tuollainen "uhriutuminen" mitä täällä kirjoitellaan auta ketään. Toivoisi, että jo 80-vuotiaan äidin kanssa voisi tehdä sovinnon, hän on oman aikansa, raskaiden sotavuosien tuote. Enkä tarkoita mitään keskusteluita vanhuksen kanssa, vaan omassa mielessä työskentelyä ja asioiden hyväksymistä ja tarvittaessa terapiaan hakeutumista.
Et taida tuntea aluetta.
No ei todellakaan tunne. Tuohan kuulostaa vähän samalta kuin se, kun lestojen hyväksikäyttämät lapset pakotettiin antamaan anteeksi raiskaajilleen. Taitaa olla itse narsistiäiti.
Aika älytön vertaus! Jos se sinun äitisi ei osannut antaa hellyyttä ja rakkautta nykystandardien mukaisesti, vaan antoi sitä mitä itse oli saanut. Enempäähän ei voi antaa. Tuohon aikaan lasten tarpeita ei yleensäkään niin huomioitu, lapset vaiennettiin kovalla kurilla niin kodeissa kuin koulussa. Miten voit tätä verrata lasten hyväksikäyttöön ja anteeksiantoon?
Osa on, osa ei. Kai se riippuu, mitä on itse saanut. Jos ei ole paljon tarjottu, haluaa kai sitten tyttäriltäänkin evätä - mitä voi.
Kuulostaa tutulta, paitsi uhrina on oma poika. Ei ole kelvannut koskaan, ei henkistä eikä taloudellista tukea, nolaamista ja naureskelua, vaikka omalla lapsella sairauttakin. Suorastaan natsimaiset kylmät asenteet. Onneksi ei ole oma äitini vaan lähipiirissä. En olisi ennen uskonut,että oma äiti voi kohdella lastaan niin, jos en olisi nähnyt läheltä. Olin aina uskonut pyyteettömään äidin rakkauteen mutta se ei pidä paikkansa kaikkien kohdalla todellakaan!
Oma äitini sanoi, selitä sitten vasta kun sinulla on omia lapsia. Kiitos oman äitini ivallisuuden, en koskaan heitä edes halunnut. Jotkut äidit ne osaa. Miksi hankkivat omansa.. vahingossa kai. Sosiaalisen pakon sanelemana. Rakkautta on vaikea teeskenellä kai, jos sitä ei vaan koe. Toki voi olla tekninen suorittaja - katto päälle ja ruokaa pöytään. Kai sekin jotain on.
Mutta jos miltei kokonainen sukupolvi kieltäytyy lasten hankinnasta, niin kai sitä jossain jotain pielessä on. Ollut siis siinä vuorovaikutussuhteessa, yleensä kai äiteihin.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole kylmäkiskoinen narsisti vaikka hänet erotettiinkin omasta perheestään ja lähetettiin vieraaseen maahan kolmevuotiaana lappu kaulassaan. Sitten hän palasi ummikkona takaisin Suomeen ja juuri opittuaan perheen kieltä sai lähtöpassin takaisin Ruotsiin. Sitten taas suomen kielen unohdettuaan 'sai' palata Suomeen. Sota-ajan lapsilla on ollut sellaisia kokemuksia, että nykyajan kaikkeen oikeutetut sukupolvet eivät edes pysty venyttämään feikkiempatiaansa.
Totta kirjoitat, ja tällä foorumilla ei voi omia kokemuksia kertoa, sillä marttyyrijankkaaja vetää heti marttyyrikortin pakasta ja jokainen esittää marttyyriä, kun ei ole pelkää auringonpaisteeta elämä.
Onneksi vielä ihan kasvokkain voi ihmisten kanssa keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Siis suuret ikäluokat ovat se pimein sukupolvi koko Suomen historiassa.
Aina kun tästä tulee puhe, niin jaksavat muistuttaa kuinka muka jälleenrakensivat maan ja nyt on niin pienet eläkkeet, vaikka kuinka maksoivat. Ei, ei. Heidän vanhempansa jälleenrakensikat ja sotivat. Nämä menivät yliopistoon jos osasivat kulkea Porthanian ovista ja jos ei osannut, elinikäinen homma tuli pankkivirkailijana jos nyt yhtään tajusi mistään mitään. Jos jollain suurten ikäluokkien edustajalla on joku surkea siivoajan eläke, niin on oikeasti ollut yksinkertaisesti tyhmä.
Komenttisi ei kuuu tähän ketjuun, mutta siitä huolimatta kysyn.Onko köyhyys tyhmyyttä, kun ei ollut taloudellista mahdollisuutta jatkaa opintoja ja ei ollut kotihoidontuke, ja halusi kaikki kolme lasta hoitaa kolmevuotiakis kotona, joten 9v eläkekertymäsät pois, joak muuttenkin alkoi vasta 23 vuotiana.
No ei sinun eikä minun kirjoitus kuulu tähän ketjuun, mutta katsopa peiliin, niin tiedät, mitä siellä näkyy.
Jostain syystä nuorempia ikäpolvia kyllä saa syyllistää vaikka mistä, mutta juurikin tämä ikäpolvi on itsensä ympärille kietonut jonkinlaisen koskemattomuuden ringin - heidän ikäpolvensahan taiteili psykologiankin saralla yrittäen luoda enemmän lapsista itsestään käsin ne käytösongelmat - äitien syyllistäminen olisi ollut pahin synti - koska sotalapsuus.
Pojat silmäteriä. Ei voi tehdä väärin. Usein äitiensä pelinappuloina sisariaan vastaan. Eikä pojat edes sitä käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suuret ikäluokat ovat se pimein sukupolvi koko Suomen historiassa.
Aina kun tästä tulee puhe, niin jaksavat muistuttaa kuinka muka jälleenrakensivat maan ja nyt on niin pienet eläkkeet, vaikka kuinka maksoivat. Ei, ei. Heidän vanhempansa jälleenrakensikat ja sotivat. Nämä menivät yliopistoon jos osasivat kulkea Porthanian ovista ja jos ei osannut, elinikäinen homma tuli pankkivirkailijana jos nyt yhtään tajusi mistään mitään. Jos jollain suurten ikäluokkien edustajalla on joku surkea siivoajan eläke, niin on oikeasti ollut yksinkertaisesti tyhmä.
Komenttisi ei kuuu tähän ketjuun, mutta siitä huolimatta kysyn.Onko köyhyys tyhmyyttä, kun ei ollut taloudellista mahdollisuutta jatkaa opintoja ja ei ollut kotihoidontuke, ja halusi kaikki kolme lasta hoitaa kolmevuotiakis kotona, joten 9v eläkekertymäsät pois, joak muuttenkin alkoi vasta 23 vuotiana.
No ei sinun eikä minun kirjoitus kuulu tähän ketjuun, mutta katsopa peiliin, niin tiedät, mitä siellä näkyy.
Ei lapsia tarvitse tehdä kolen vuoden ikäeroilla. Ja opiskeluun saa lainaa pankista. Sillä me muutkin on opiskeltu.
Tottakai 70-80- ikäisissä on erilaisia äitejä, kuten nykyäänkin. Narsistiäitien kanssa ei vaan onnistu mitkään selvittelyt, yhteisen hyvän elämän organisointi ja tätä on enemmän noissa vanhemmissa ikäluokissa. Narsistisuudenhan on sanottu lähtevän vauva- ja lapsuusajan empatian, turvallisuuden ja vanhemman läheisyyden puutteesta. Useat narsistin lapset pystyvät katkaisemaan kierteen helpommin nykyään, koska ongelmien ja epävakaiden persoonallisuiden selvittämiseen on tietoa enemmän tarjolla, somenkin kautta. Hyvä niin. Vieläpä kun ne 70-80-vuotiaat narsistiäidit oppisivat käyttämään nettiä niin, että vahingossa edes eksyisivät sivuille, jossa olisi heille näkemystä ja apuakin. Tai Helsingin- ja Turun Sanomissa, sekä Aamulehdessä käsiteltäisiin näitä vaikeita ja lapsia vahingoittavia aiheita enemmissä määrin, eikä tabuina maton alle pyyhkien eli ei ollenkaan.
Tuo olisi kyllä hyvä, mikäli asia nostettaisiin keskusteluihin jossain ajankohtaisohjelmissa tv-ohjelmissa, sillä tuskin he etsivät tällaista tietoa itsestään tai aikalaisistaan. Kuitenkin kokemukset ovat valtaisan yleisiä ja se heidän oma itsereflketointi tuskin tapahtuu ilman sitä, että asiaa käsitellään jotenkin julkisesti niin - että se varmasti jotain kanavaa kautta myös osuu heidän verkkokalvoilleen. Mitään kun eivät koskaan halua myöntää pahaa tehneensä. Ja jos ei edes koe koskaan mitään väärää tehneensä, miten käytöstään voisi edes muuttaa.. tai käsittää vahinkoa, mitä ovat tyttärilleen tehneet.
No ei todellakaan tunne. Tuohan kuulostaa vähän samalta kuin se, kun lestojen hyväksikäyttämät lapset pakotettiin antamaan anteeksi raiskaajilleen. Taitaa olla itse narsistiäiti.