Lue keskustelun säännöt.
Noin 80-vuotiaat äidit kylmäkiskoisia narsisteja?
Erika
01.04.2017 |
http://www.is.fi/perhe/art-2000005151331.html
Aika monta kokemusta suurinpiirtein samanikäisistä äideistä - usein näköjään tyttärien kokemuksena. Mistä se kumpuaa tämä viileä viha tai oikeastaan kylmä välinpitämättömyys omia tyttäriään kohtaan - sodanjälkeisten traumojako me noin 40-50vuotiaat tyttäret olemme joutuneet kantamaan vai jotain paljon kauas kantoisempaa..
Hyvin yleisiä nämä keskustelut tuntuvat olevan - juuri tämän ikäisistä äideistä puhuttaessa. Ei tunnustusta, mitätöintiä - jopa sabotointia - pahan puhumista muille selän takana - ja itse itsensä martyyriksi kohottaminen näyttämöllä - lapsen mitätöinnin aloittaminen jo ensiaskeleista lähtien.
Anna kun minä teen, koska et sinä mitään osaa. Moni aikuinen tytär on kertonut, että esimerkiksi kokkauksia ei voinut koskaan tehdä äidin kanssa yhdessä - koska vain äiti osaa. Äiti ei halua jakaa mitään kokemusta. Kiitoksien kalastelua muilta, mutta tyttären nolaaminen piilovittuiluin tai aivan avoimesti. Sukujuhlissa moni kertonut kokevansa tämän omien äitiensä välinpitämättömän kylmän kohtelun. Usein kuitenkin poikiaan ylistäessä ja perusteettakin jalustalle nostamisessa.
Onko kyseessä kasvatus, luonnehäiriöt vai jokin paljon syvempi lähihistoriamme asenneilmapiiri - mitätöidä niin paljon kuin sielu sietää.
Ei nämä tarinat tyhjästä synny.
Kommentit (129)
Entä, jos se asenneongelma ja vinksahdus onkin tytärten päässä? Tuliko semmoinen mahdollisuus mieleen? Että tyttäret odottavat jotain mahdotonta ylistystä ja paapomista ihmisiltä, jotka toistavat kasvatuksessaan kumminkin niitä oppeja, joilla heidät on kasvatettu eli että tunnustusta ei anneta kuin todellisista saavutuksista ja kannustetaan enemmänkin ruotimalla ongelmat kuin kehumalla runsain mitoin?
Minulla on ainakin ihan mukava ja lämmin äiti, mutta toki oman aikansa lapsi. Ei minua loukkaa se, ettei hän ole koko ajan kehumassa, kyllä hän sen verran on kehunut, että tiedän hänen olevan minusta ylpeä. Eikä hän kumminkaan ole MOLLANNUT minua koskaan, siis ihmisenä. Ok, ollut ehkä vähän turhan pessimistinen ajoittain, mutta hänellä nyt on elämänfilosofiana, että aina pitää varautua pahimpaan, niin sitten ei tule yllätetyksi... minä yritän tietoisesti pyrkiä eroon tuosta, koska se on enimmäkseen energian hukkaanheittämistä - mutta en minä nyt sen takia ÄITIÄ VIHAA, tai luoja paratkoon ala narsistiksi mollata.
Eli kyllä, varmaan jotakin puutteita meidän äitiemme kasvatustyylissä, mutta hei: niin on meidän omassa kasvatustyylissäkin, ja meidän lasten...
Jokainen sukupolvi tekee omanlaisensa virheet, ja on noloa jäädä tuleen makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos se asenneongelma ja vinksahdus onkin tytärten päässä? Tuliko semmoinen mahdollisuus mieleen? Että tyttäret odottavat jotain mahdotonta ylistystä ja paapomista ihmisiltä, jotka toistavat kasvatuksessaan kumminkin niitä oppeja, joilla heidät on kasvatettu eli että tunnustusta ei anneta kuin todellisista saavutuksista ja kannustetaan enemmänkin ruotimalla ongelmat kuin kehumalla runsain mitoin?
Minulla on ainakin ihan mukava ja lämmin äiti, mutta toki oman aikansa lapsi. Ei minua loukkaa se, ettei hän ole koko ajan kehumassa, kyllä hän sen verran on kehunut, että tiedän hänen olevan minusta ylpeä. Eikä hän kumminkaan ole MOLLANNUT minua koskaan, siis ihmisenä. Ok, ollut ehkä vähän turhan pessimistinen ajoittain, mutta hänellä nyt on elämänfilosofiana, että aina pitää varautua pahimpaan, niin sitten ei tule yllätetyksi... minä yritän tietoisesti pyrkiä eroon tuosta, koska se on enimmäkseen energian hukkaanheittämistä - mutta en minä nyt sen takia ÄITIÄ VIHAA, tai luoja paratkoon ala narsistiksi mollata.
Eli kyllä, varmaan jotakin puutteita meidän äitiemme kasvatustyylissä, mutta hei: niin on meidän omassa kasvatustyylissäkin, ja meidän lasten...
Jokainen sukupolvi tekee omanlaisensa virheet, ja on noloa jäädä tuleen makaamaan.
Olet niin pihalla ja vinoilemassa narsistisuudesta, ettei kiinnosta edes kommentoida sinulle mitään. En ymmärrä mikä sun ongelma tässä ketjussa on, kun äitisi ei kai liity tähän?
Oletteko miettineet, haluatteko nähdä narsistiäitinne vielä ennen viimeistä matkaansa? Pohdin, että onko hyvä ajatus mennä kuuntelemaan viimeiset ivaamiset vuoteelle vai jättää menemättä. Pyyhkisikö se vuosien selviämistyöni pois ja nostattaisi pintaan kaikki tuskat. Äidille luultavasti on sama, kenelle hän viimeiset ivansa suo, ainakin hoitajaparoille tai yhdelle valitulle silmätikulle.
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos se asenneongelma ja vinksahdus onkin tytärten päässä? Tuliko semmoinen mahdollisuus mieleen? Että tyttäret odottavat jotain mahdotonta ylistystä ja paapomista ihmisiltä, jotka toistavat kasvatuksessaan kumminkin niitä oppeja, joilla heidät on kasvatettu eli että tunnustusta ei anneta kuin todellisista saavutuksista ja kannustetaan enemmänkin ruotimalla ongelmat kuin kehumalla runsain mitoin?
Minulla on ainakin ihan mukava ja lämmin äiti, mutta toki oman aikansa lapsi. Ei minua loukkaa se, ettei hän ole koko ajan kehumassa, kyllä hän sen verran on kehunut, että tiedän hänen olevan minusta ylpeä. Eikä hän kumminkaan ole MOLLANNUT minua koskaan, siis ihmisenä. Ok, ollut ehkä vähän turhan pessimistinen ajoittain, mutta hänellä nyt on elämänfilosofiana, että aina pitää varautua pahimpaan, niin sitten ei tule yllätetyksi... minä yritän tietoisesti pyrkiä eroon tuosta, koska se on enimmäkseen energian hukkaanheittämistä - mutta en minä nyt sen takia ÄITIÄ VIHAA, tai luoja paratkoon ala narsistiksi mollata.
Eli kyllä, varmaan jotakin puutteita meidän äitiemme kasvatustyylissä, mutta hei: niin on meidän omassa kasvatustyylissäkin, ja meidän lasten...
Jokainen sukupolvi tekee omanlaisensa virheet, ja on noloa jäädä tuleen makaamaan.
Narsisti on aina paha ja narsistin uhri on uhri. Ei siinä ole tulkinnan varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suuret ikäluokat ovat se pimein sukupolvi koko Suomen historiassa.
Aina kun tästä tulee puhe, niin jaksavat muistuttaa kuinka muka jälleenrakensivat maan ja nyt on niin pienet eläkkeet, vaikka kuinka maksoivat. Ei, ei. Heidän vanhempansa jälleenrakensikat ja sotivat. Nämä menivät yliopistoon jos osasivat kulkea Porthanian ovista ja jos ei osannut, elinikäinen homma tuli pankkivirkailijana jos nyt yhtään tajusi mistään mitään. Jos jollain suurten ikäluokkien edustajalla on joku surkea siivoajan eläke, niin on oikeasti ollut yksinkertaisesti tyhmä.
Komenttisi ei kuuu tähän ketjuun, mutta siitä huolimatta kysyn.Onko köyhyys tyhmyyttä, kun ei ollut taloudellista mahdollisuutta jatkaa opintoja ja ei ollut kotihoidontuke, ja halusi kaikki kolme lasta hoitaa kolmevuotiakis kotona, joten 9v eläkekertymäsät pois, joak muuttenkin alkoi vasta 23 vuotiana.
No ei sinun eikä minun kirjoitus kuulu tähän ketjuun, mutta katsopa peiliin, niin tiedät, mitä siellä näkyy.
Ei lapsia tarvitse tehdä kolen vuoden ikäeroilla. Ja opiskeluun saa lainaa pankista. Sillä me muutkin on opiskeltu.
Valtion takaamaa opintolainaa on saanut vasta vuodesta 1969 alkaen. Sitä ennen sai pankista lainaa vain, jos sattui löytymään takaaja. Eli eivät nämä kahdeksankymppiset ole ehtineet mitään nykyisenlaista opintolainaa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suuret ikäluokat ovat se pimein sukupolvi koko Suomen historiassa.
Aina kun tästä tulee puhe, niin jaksavat muistuttaa kuinka muka jälleenrakensivat maan ja nyt on niin pienet eläkkeet, vaikka kuinka maksoivat. Ei, ei. Heidän vanhempansa jälleenrakensikat ja sotivat. Nämä menivät yliopistoon jos osasivat kulkea Porthanian ovista ja jos ei osannut, elinikäinen homma tuli pankkivirkailijana jos nyt yhtään tajusi mistään mitään. Jos jollain suurten ikäluokkien edustajalla on joku surkea siivoajan eläke, niin on oikeasti ollut yksinkertaisesti tyhmä.
Komenttisi ei kuuu tähän ketjuun, mutta siitä huolimatta kysyn.Onko köyhyys tyhmyyttä, kun ei ollut taloudellista mahdollisuutta jatkaa opintoja ja ei ollut kotihoidontuke, ja halusi kaikki kolme lasta hoitaa kolmevuotiakis kotona, joten 9v eläkekertymäsät pois, joak muuttenkin alkoi vasta 23 vuotiana.
No ei sinun eikä minun kirjoitus kuulu tähän ketjuun, mutta katsopa peiliin, niin tiedät, mitä siellä näkyy.
Ei lapsia tarvitse tehdä kolen vuoden ikäeroilla. Ja opiskeluun saa lainaa pankista. Sillä me muutkin on opiskeltu.
Valtion takaamaa opintolainaa on saanut vasta vuodesta 1969 alkaen. Sitä ennen sai pankista lainaa vain, jos sattui löytymään takaaja. Eli eivät nämä kahdeksankymppiset ole ehtineet mitään nykyisenlaista opintolainaa saada.
No sitten åitää etsiä takaaja tai ooiskella työn ohella. Ennen vanhaan ne tutkinnot oli niin helppoja ettei ollut mikään ongelma.
Ennen tutkinnot sai ulos parin vuoden pänttäyksellä ja ihan kansakoulupohjalta oli meillä opettajakoulussakin väkeä. Silti koettiin olevan kovinkin akateemisia.
Nyt ei riitä kolmekaan monen vuoden koulutusta ja vhintään lukiotausta pitää olla, jos mielii opiskelemaan ''korkeammalle''.
Sitä nämä onnekkaat helposti ammattinsa saaneet ja heti duuniin mihin haluaa sukupolvi ei käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no sepä se
nolaaminen on tuon sukupolven pääkäsitys ''kasvatuksesta''
kehua ei saanut koskaan eikä mistään antaa tunnustusta
vertailu muihin etusijalla
jos jossain onnistui, hoettiin vaan että mutta naapurin liisa se vasta hyvä olikin
aikas määrätietoistahan tuo vaikuttaa olleen tuon sukupolven kässärissä mitätöidä just tyttäriään
mielenkiintoinen lähtokohta kyl johonkin tutkimukseen matskua kyl on
No ihan varmaan tarkoittikin, että sama soppa kerran päivässä naamalle kuukausien ja vuosien ajan, voi hemmetti.