Lue keskustelun säännöt.
Noin 80-vuotiaat äidit kylmäkiskoisia narsisteja?
Erika
01.04.2017 |
http://www.is.fi/perhe/art-2000005151331.html
Aika monta kokemusta suurinpiirtein samanikäisistä äideistä - usein näköjään tyttärien kokemuksena. Mistä se kumpuaa tämä viileä viha tai oikeastaan kylmä välinpitämättömyys omia tyttäriään kohtaan - sodanjälkeisten traumojako me noin 40-50vuotiaat tyttäret olemme joutuneet kantamaan vai jotain paljon kauas kantoisempaa..
Hyvin yleisiä nämä keskustelut tuntuvat olevan - juuri tämän ikäisistä äideistä puhuttaessa. Ei tunnustusta, mitätöintiä - jopa sabotointia - pahan puhumista muille selän takana - ja itse itsensä martyyriksi kohottaminen näyttämöllä - lapsen mitätöinnin aloittaminen jo ensiaskeleista lähtien.
Anna kun minä teen, koska et sinä mitään osaa. Moni aikuinen tytär on kertonut, että esimerkiksi kokkauksia ei voinut koskaan tehdä äidin kanssa yhdessä - koska vain äiti osaa. Äiti ei halua jakaa mitään kokemusta. Kiitoksien kalastelua muilta, mutta tyttären nolaaminen piilovittuiluin tai aivan avoimesti. Sukujuhlissa moni kertonut kokevansa tämän omien äitiensä välinpitämättömän kylmän kohtelun. Usein kuitenkin poikiaan ylistäessä ja perusteettakin jalustalle nostamisessa.
Onko kyseessä kasvatus, luonnehäiriöt vai jokin paljon syvempi lähihistoriamme asenneilmapiiri - mitätöidä niin paljon kuin sielu sietää.
Ei nämä tarinat tyhjästä synny.
Kommentit (129)
Nämä äidit kääntävät mustan valkoiseksi ja mustan valkoiseksi. Saavat tyttärensä häpeämään, epäonnistumaan menetettytään uskonsa omaan osaamiseensa - lopettavat itsestään huolehtimisen kokiessaan olevansa arvottomia jne jne.
Suvuille ja kenties pojilleen kyllä osaavat esittää asiat aivan päinvastaisessa valossa ja ovat usein hämmästyttävän taitavia esittäessään asiat vaikka vain sitten vihjaamalla. Pelaavat kuin marionettinukkeja lähipiiriään ja kukaan ei käsitä, millainen manipulaattori on narujen toisessa päässä.
Usein myös manipuloivat lastensa välit poikki ja esittävät olevansa itse uhreja. Itsemurhia varmaan on maa tulvillaan näiden narskuäitien takia, jotka eivät välitä mistään muusta kuin omista eduistaan ja hyvinvoinnistaan muiden kustannuksella.
Kuitenkin tilanteet esiintyvät ulospäin juurikin päälaellaan ja tyttäret yleensä vieraantuvat suvustaan perheestään täysin, käsittäen kieroutuneen ja mielisairaan äitinsä pyrkimykset eristää tytär alusta alkaen.
Kaikki eivät ole äidiksi tarkoitettuja, mutta tuskin he sitä itse myöntävät.
Kaikkensa he ovat tehneet. Ja vielä vähän enemmänkin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua..... Äitini oli syntynyt -25 eikä hän kasvatuksensa vuoksi pystynyt koskaan nauttimaan naiseudesta enkä saanut koskaan mitään hellyyteen tms. esimerkkiä kotoana.Kuukautiseni alkoivat 11 vuotiaana enkä tiennyt mikä kamala tauti minulla oli.Ei kouluterveydenhoitaja sen paremmin kuin äitikään koskaan asiasta keskustellut/ohjannut.Jotain sitten haalin runsaisiin vuotoihin ja olin toisinaan hyvin kipeä.Suksuaalisuus oli tabu.Ylipäätään kaikki rakkauteen liittyvä oli tabu ,niin lasten ja vanhempien välinen kuin parisuhde.Nyt kuuskymppisenä mummina olen pystynyt kenties vähän parempaan ,mutta kyllä lapsuuden/nuoruuden kylmyys on ohjannut paljon elämääni.Kotonani oli vallalla etteivät tytöt mitään tarvitse.Ei tukea ,rahaa mihinkään,ei oikeastaan muuta kuin olla hajuton/mauton ja hiljaa ja tehdä työtä.Synnyin maalaistaloon.
Siis suuret ikäluokat ovat se pimein sukupolvi koko Suomen historiassa.
Aina kun tästä tulee puhe, niin jaksavat muistuttaa kuinka muka jälleenrakensivat maan ja nyt on niin pienet eläkkeet, vaikka kuinka maksoivat. Ei, ei. Heidän vanhempansa jälleenrakensikat ja sotivat. Nämä menivät yliopistoon jos osasivat kulkea Porthanian ovista ja jos ei osannut, elinikäinen homma tuli pankkivirkailijana jos nyt yhtään tajusi mistään mitään. Jos jollain suurten ikäluokkien edustajalla on joku surkea siivoajan eläke, niin on oikeasti ollut yksinkertaisesti tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että täällä kommentoivat olisivat kokeneen sen huonompaa lapsuutta ja nuoruutta, kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa, sillä lasten ja naisen asemassa on tapahtunut valtava muutos parempaan, kun aihetta tarkastellaan sukupolvittain.
Päinvastoin, lasten hyvinvointiin alettiin kiinnittää jo 60-70-luvulla, kun naisten työssäkäynti yleistyi ja päivähoitojärjestelmää luotiin ja neuvolapalvelut olivat jo kaikkien käytössä, sekä kuntien sos.huolto.
Ja tosiasia on, ettei kaikista ole vanhemmiksi, oli nainen tai mies, ei ole ollut ennen, eikä ole tänä päivänäkään ja suurimmat kärsijät on lapset.
En oikein ymmärrä, miksi koet tarpeelliseksi mitätöidä muiden kokemuksia. Oletko itse narsistiäiti vai mistä mättää? Siinähän juuri narsistit loistavat, muiden mitätöinnissä.
Vastasin vain aloituksen kysymykseen, jossa oli vielä perässä kysymysmerkki.
"Noin 80-vuotiaat kylmäkiskoisia narsisteja?"
Niin "et usko" jonkun tilastotiedon ja kuivien faktojen perusteella. Mutta eiköhän ihmisten kokemukset elävästä elämästä puhu puolestaan.
Onko sinulla vastausta, miksi n. 80-vuotiaat eli ennen sotaa (v. 1937) syntyneet olisivat narsisteja, onko se kasvatuksen tai ympäristön tulos, sillä tuskin kukaan on paha syntyessään. Joku syyhän siihen täytyy olla. Ja moni heistä on jo 60-luvun vanhempia, koska silloin lapset tehtiin nuorena ja ehkäisyvälineitä oli vaikea saada, toisin kuin 70-luvulla.
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on syntynyt vuonna 1971, minä olen syntynyt vuonna1972. Äitimme ovat syntyneet vuosina 1941 ja 1946.
Kun tutustuin mieheeni, hänelle ei kukaan ollut sanonut "minä rakastan sinua". Hän ei tuntenut sanoja halata, silittää (siis hellittelymielessä), helliä ja paijata.
Aivan järkyttävää minusta.
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina jotenkin häirinnyt tämä ikinuorekas Aira Samulin, miten tuo tyttärensä ''mielisairauden'' - josko sellaista edes on olemassa - ikäänkuin ansiona, miten kamppailee mielenterveysasioissa. Silti päälle jää jotenkin vaikutelma kolkosta ja itseään jtkuvasti korostavasta naisesta, jonka tarinan kääntöpuolen olisi mkava kuulla tyttärensä suusta - ellei olisi lääkityksillä ym jotenkin alisteiseksi doupattu.
Useinhan se kärsimys näkyy sitten jollain tavalla ns mielenterveyden reistaillessa, kun nämä äidit vetävät taidokkaasti näitä kaksoisrooleja julkisuudessa ja yksityisyyden suojassa.
Eikö Aira Samulin Pirjo tytär ole jo reilusti yli 70v. eli kuuluu parjattuun ikäluokkaan. Aira Samulin itse on yli 90v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negaatio on suomalainen geneettinen piirre.
Jos onnistut jossain, alkaa väki lähellä ja kaukana toivoa epäonnistumistasi. Epäonnestasi iloitaan. ;)
Vierailija kirjoitti:
Sodalla näitä usein selitetään.
Mutta miksi muissa sotia käynnissä Euroopan maissa ei ole yhtä kylmä ilmapiiri.
Suomen erikoisuus on yksin pärjäämisen vaatimus ja muutenkin kovat vaatimukset, lyttääminen ja vahva negatiivisuus.
Meillä on ikuisena harminamme tämä kylmä ja pimeä ilmasto, joka osaltaan vaikuttaa masentavasti ja negatiivisesti ihmisiin. Jos tämän päälle vielä on ankea/vaikea lapsuus, niin vaatii aika kovat tuurit, että pysyy järjissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että täällä kommentoivat olisivat kokeneen sen huonompaa lapsuutta ja nuoruutta, kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa, sillä lasten ja naisen asemassa on tapahtunut valtava muutos parempaan, kun aihetta tarkastellaan sukupolvittain.
Päinvastoin, lasten hyvinvointiin alettiin kiinnittää jo 60-70-luvulla, kun naisten työssäkäynti yleistyi ja päivähoitojärjestelmää luotiin ja neuvolapalvelut olivat jo kaikkien käytössä, sekä kuntien sos.huolto.
Ja tosiasia on, ettei kaikista ole vanhemmiksi, oli nainen tai mies, ei ole ollut ennen, eikä ole tänä päivänäkään ja suurimmat kärsijät on lapset.
En oikein ymmärrä, miksi koet tarpeelliseksi mitätöidä muiden kokemuksia. Oletko itse narsistiäiti vai mistä mättää? Siinähän juuri narsistit loistavat, muiden mitätöinnissä.
Vastasin vain aloituksen kysymykseen, jossa oli vielä perässä kysymysmerkki.
"Noin 80-vuotiaat kylmäkiskoisia narsisteja?"
Niin "et usko" jonkun tilastotiedon ja kuivien faktojen perusteella. Mutta eiköhän ihmisten kokemukset elävästä elämästä puhu puolestaan.
Onko sinulla vastausta, miksi n. 80-vuotiaat eli ennen sotaa (v. 1937) syntyneet olisivat narsisteja, onko se kasvatuksen tai ympäristön tulos, sillä tuskin kukaan on paha syntyessään. Joku syyhän siihen täytyy olla. Ja moni heistä on jo 60-luvun vanhempia, koska silloin lapset tehtiin nuorena ja ehkäisyvälineitä oli vaikea saada, toisin kuin 70-luvulla.
Ei ole. Jos se on perintöä aiemmilta sukupolvilta, niin onpa ikävää, että sitä ei ole saatu katkeamaan, mutta ei se paranna tilannetta tippaakaan vähätellen todeta, että aiemmilla sukupolvilla on ollut yhtä rankkaa. Se ei katkaise jatkumoa. Oma äitini on narsisti ja oli muuten syntynyt juurikin 1937. Narsistina varmaankin haluaisikin, että keskustelu pyörisi vain hänen ympärillään. Itse haluaisin miettiä, miten selvitä tästä myrkyllisestä perinnöstä.
Nyt seitsemänkymppinen äitipuoleni oli minulle aikoinaan avoimesti kateellinen (isästäni), mollasi aina kun mahdollisuuden sai, vinkui ääneen miten olisi halunnut OMIA LAPSIA (arvatkaa tuliko kiva olo tästä) ja kun aikuistuin, otti suurennuslasin alle kaikki tekemiseni. Usein aloitti lauseensa "mä olen miettinyt paljon tota sun tilannetta ja...", tässä vaiheessa suljin korvani. Meiltä meni isäni kuoltua välit kokonaan, sanoin suorat sanat eikä hän pystynyt ymmärtämään että olisi ikinä virheitä tehnyt kanssani vaikka mm. kävi käsiksi kerran ollessani nuori.
En osaa sanoa, mikä tätä sukupolvea vaivaa, mutta jokin sitä vaivaa. En ole ainoa, jolla on kokemuksia kylmäkiskoisista äidistä.
Sitten taas tätä edeltävä sukupolvi tuntui olevan erittäin lämminhenkistä ja rentoakin porukkaa. Oman mummoni muistan aina hyväntuulisena ja kauniisti käyttäytyvänä rouvana, joka oli loppuun asti vaatimaton eikä muuttunut vihaiseksi edes silloin, kun muisti meni lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on syntynyt vuonna 1971, minä olen syntynyt vuonna1972. Äitimme ovat syntyneet vuosina 1941 ja 1946.
Kun tutustuin mieheeni, hänelle ei kukaan ollut sanonut "minä rakastan sinua". Hän ei tuntenut sanoja halata, silittää (siis hellittelymielessä), helliä ja paijata.
Aivan järkyttävää minusta.
Olen vuonna -52 syntynyt mummi eikä minulle kukaan koskaan sanonut että olet rakas,hellinyt tai muullakaan tavalla osoittanut hellyyttä lapsuudenkodissani/pitänyt sylissä. Muistan kun mummoni kerran hipaisi poskeani kun olin hänen luonaan yötä ja häkellyin täysin.Olin yli 10v! Ei muuta hyväksyntää kuin mitä sai kun sai kokeista koulukokeissa 9-10 niin jotain /jollain tavalla oli hyväksytty. Näillä tunnevammoilla lähdin omaan elämääni.Valtavan suuri tunnetyhjiö on suorastaan riivannut viime vuosisadan ihmisiä sukupolvesta toiseen.Varsinkin naiseus on ollut täysin hukassa juuri siitä syystä ettei ole ollut hyväksyttävää tuntea oikeastaan mitään.Itse olen pystynyt osoittamaan lapsilleni rakkautta mutta varmasti paljon on jäänyt,koska lapsuuden/nuoruuden kaikki tunnekokemukset puuttuvat!
Ja kun taas kuuntelee tämän päivän nuoria 17-20 vuotiaita, niin heitän puheissaan vilisee paska ja narsistiset vanhemmat, jotka ovat syntyneet 60-70-luvulla.
Ja siellä on todellisia ongelmia ja hätää ja tarvitaan viranomaisten tukea ja terapiaa, niin rikkonaisia osa on nuorista.
Ongelmia löytyy varmasti kaikista ikäluokista, niin vanhemmista ja heidän lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keisarinvaatteet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla Euroopassa on avoimempi kulttuuri perhesuhteissa. Asioista puhutaan ja ongelmat käsitellään, tunteita näytetään. Täällä eletään hyshyssyttelyä, faktat lakaistaan maton alle ja vaihdetaan puheenaihetta, naama pokerilla. Ongelmat ei sillä ratkene, vaan kasvaa. Esimerkkinä olkoon Iltsanomien juttu narsistiäideistä. Miksi tästä aiheesta ei ole avaudutta vuosikymmenien aikana vaan sitä on hyssytelty (ei täällä) ja siten narsistivanhempien tyttärien kärsimyksiä pidetty yllä, lisää tullen. Vaikeneminenhan tukee ongelman jatkuvuutta.
Muistan itse nuorena ollessani au pairina Euroopassa - huomasin heti sen erilaisen avoimuuden tunteen, miten naiset käsittelivät ongelmia naisporukoissakin -siis minua yli 20 vuotta vanhemmat naiset - minut otettiin heti mukaan joihinkin harrastuspiireihin ja minusta oltiin kiinnostuneita nuorena naisena. Kokemuksiani arvostettiin ja se oli jotenkin niin ristiriidassa sen kokemuksen kanssa, mitä olin omalta äidiltäni saanut. Se sellainen jatkuva näkymättömäksi painaminen ja nolaaminen. Usein ihmettelin itsekin sitä arkuutta, mikä sisimmässäni oli/ja on edelleen. Äitini sen sinne halusi painaa, etten vain uskoisi itsestäni liikoja ja mitä tärkeintä - kuvittelisi olevani jotenkin etevämpi kuin mrs Äiti itse.
Se lämpö ja huomioonottaminen nuorella ikää vanhempien naisten kautta oli hämmästyttävä kokemus. Paluu takaisin ahdistavaan suomalaiseen elämänmenoon, jossa kaikesta aina halutaan pääasiassa vaieta, oli lannistava. Lähdinkin sitten melko pian uudestaan muille maille. Se asioiden puiminen on tosiaan aivan eri luokkaa tuolla Euroopan muilla mailla, kun ovesta ulos astuu.
Ei se paratiisia ole, mutta siellä ei ainakaan pyritty vaikenemaan kuoliaaksi kiusallisia asioita.
Kaduttaa takaisinpaluu jossain kohdassa kyllä.
Julkinen nolaaminen ja häpäisy ovat tämän maan ''kasvatusvalikoimassa'' ykkösenä.
Ja sitten ihmetellään sitä aggressioiden, itsemurhien ja väkivaltatilastojen määrää..
Älyllinen rehellisyys puuttuu jostain syystä tässä maassa keskustelussa kokonaan, mitä tulee vaikkapa julkiseen mediaan. Lähestulkoon kaikki keskustelu on niin politisoitunutta ja vain vinksallaan tiettyyn suuntaan - että koko älyllinen aito rehellisyys tuntuu tosiaankin VIHApuheelta tässä maassa.
Tämähän tässä on osin ongelmana, kun mediassa nostetaan esiin vain tarkkaan valitut aiheet tarkoin valitusta näkökulmasta, jota sitten painotetaan kohtuuttoman paljon todellisuuteen nähden.
Jotenkin säälittävää, että toimittajat luulevat ihmisten olevan niin yksinkertaisia, että he uskoisivat mukisematta sen, mitä lehdessä lukee.
Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Tässä vähän lisää käännettyä materiaalia. Sinun äitisi on varmasti narsistisuudesta kaukana, hyvä niin. Älä silti vähättele meitä, kun äiti on tällainen:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rakkaus on?
Että tuntee kelpaavansa sellaisena kuin on.
Että tulet kuulluksi ja nähdyksi.
Että vanhemmilla on sinulle aikaa.
Että voit tuntea itsesi arvokkaaksi vanhemman silmissä.
Että voit jakaa asioita ja luottaa, että tuo ihminen ei hylkää.
Muunmuassa tätä on rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Tässä vähän lisää käännettyä materiaalia. Sinun äitisi on varmasti narsistisuudesta kaukana, hyvä niin. Älä silti vähättele meitä, kun äiti on tällainen:
En vähättele kenenkään kokemusta, mutta haluan tuoda keskusteluun muutakin näkökulmaa, ettei mene yksipuoliseksi haukkumiseksi. Ei se auta ketään, jos vellotaan vain kaikki samassa liemessä. Ei tuollainen "uhriutuminen" mitä täällä kirjoitellaan auta ketään. Toivoisi, että jo 80-vuotiaan äidin kanssa voisi tehdä sovinnon, hän on oman aikansa, raskaiden sotavuosien tuote. Enkä tarkoita mitään keskusteluita vanhuksen kanssa, vaan omassa mielessä työskentelyä ja asioiden hyväksymistä ja tarvittaessa terapiaan hakeutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Tosin onhan niitä sotia ollut koko Eurooppa täynnä, joten ihan kokonaan ei kai sodan piikkiin kylmäkiskoisuutta voi laittaa. Olen ainakin itse kokenut, että tyttärien ja äitien suhde on esimerkiksi Euroopassa paljon läheisempää ja heidän elämästään ollaan kiinnostuneita. Ei tyyliin - olet 18 joten ala laputtaa jo talostaNI pois. Ei paljon kiinnosta soitella..
Mutta tuo tutkimushan oli englantilainen ja siinä löydös oli, että joka viides äiti on vaikea persoonaltaan. Palstailijat ovat siis sitä mieltä, että suomalaiset äidit ovat vielä paskamaisempia mitä muualla Euroopassa? Onko niin, että peräti puolet ovat hankalia?
Minusta tuota narsisti-diagnoosia heitellään nyt kyllä aika huolimattomasti. Maallikot diagnosoivat äitejään!
Tässä vähän lisää käännettyä materiaalia. Sinun äitisi on varmasti narsistisuudesta kaukana, hyvä niin. Älä silti vähättele meitä, kun äiti on tällainen:
En vähättele kenenkään kokemusta, mutta haluan tuoda keskusteluun muutakin näkökulmaa, ettei mene yksipuoliseksi haukkumiseksi. Ei se auta ketään, jos vellotaan vain kaikki samassa liemessä. Ei tuollainen "uhriutuminen" mitä täällä kirjoitellaan auta ketään. Toivoisi, että jo 80-vuotiaan äidin kanssa voisi tehdä sovinnon, hän on oman aikansa, raskaiden sotavuosien tuote. Enkä tarkoita mitään keskusteluita vanhuksen kanssa, vaan omassa mielessä työskentelyä ja asioiden hyväksymistä ja tarvittaessa terapiaan hakeutumista.
Et taida tuntea aluetta.
Vierailija kirjoitti:
Siis suuret ikäluokat ovat se pimein sukupolvi koko Suomen historiassa.
Aina kun tästä tulee puhe, niin jaksavat muistuttaa kuinka muka jälleenrakensivat maan ja nyt on niin pienet eläkkeet, vaikka kuinka maksoivat. Ei, ei. Heidän vanhempansa jälleenrakensikat ja sotivat. Nämä menivät yliopistoon jos osasivat kulkea Porthanian ovista ja jos ei osannut, elinikäinen homma tuli pankkivirkailijana jos nyt yhtään tajusi mistään mitään. Jos jollain suurten ikäluokkien edustajalla on joku surkea siivoajan eläke, niin on oikeasti ollut yksinkertaisesti tyhmä.
Olisikohan pientä yleistystä?? Puhut aika suuresta joukosta ihmisiä tällä kertaa.
Heh. Minunkin tapauksessani minä olen muun maailman silmissä se paha. Narsiti osaa esittää asiat.