Lue keskustelun säännöt.
Miksi konmari ja ''marittaminen'' ärsyttää?
01.04.2017 |
Moni suhtautuu jopa aggressiivisesti konmari-ilmiöön, miksi? Sehän on vain positiivista, jos jokin saa ihmisen miettimään kulutuskäyttäytymistään, suhtautumistaan tavaraan ja auttaa pitämään siisteyttä yllä kodissa.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pelkää aloittaja (ja muut änkyttäjät), ei kukaan tule siivoamaan ja poisheittämään niitä teidän kalja- ja viinapullokokoelmia ja pirtin pöytää :D
Tämä ärsyttää. Vihan lietsominen
Minusta vaikkapav maalla asuva vanhus jolla on ulkovarastossa eletty elämä, ne pullot, joita on juonut, ja joihin ehkä mehua säilöö, mutta ei ole koskaan ostanut yhtään ylimääräistä tavaraa jonkun nimen tai brandin tai merkin takia, miksi hän olisi perustavanlaatuisesti huono, mutta kolmivitonen joka on vaihtanut monta kertaa toimivan kahvinkeittimen uuteen muotihilavitkuttimeen tai valaisimet semmoisiksi kuin sisustusblogeissa, tai vaatteet viimeisintä gorea ja lapsille retroa silloin kun se oli must, kysymättä jos he vaikka haluavat prinsessakimallusta, ja on ostanut elämässään vaikkapa 10 kertaa enemmän kuin se, jota haukkuu hamstraajaksi.
Nyt tämä sama tyhjentää kotinsa ja katsoo alentuvasti semmoista joka ei, jolla on varastossa muistoja ja tavaraa jotta voi kutoa mattoja, maalata, ommella, lukea oikeita kirjoja, piirtää, askarrella. Joka ei häpeä menneisyyttä tai halua hävittää ikävien sukulaisten kuvia tai ei koe sellaisia olevankaan, vaan haluaa ymmärtää miksi asiat ovat miten ovat.
Vetäisitkö nyt kuitenkin hiukan överiksi?
Entä jos otetaan se realistisin tapaus eikä täyttä ylilyöntiä kummastakaan laidasta : Työssä koko elämänsä käynyt, keski-iän ylittänyt normaalituloinen ihminen joka on vielä saanut kotoaan hiukan pihistelyn mallia.
Kaapeissa on arkista tavaraa (lakanoita, pyyhkeitä, astioita, kattiloita, vaatteita, aterimia, kenkiä, kyniä, saksia, random elektroniikkaa, lehtiä, pesuaineita, kynttilöitä, koristeita..) neljän talouden tarpeiksi ja varmasti riittävästi koko loppuelämäksi. Tavaraa kertyy seuraavista syistä: tavaraa ostetaan lisää hyvistä tarjouksista koska "ainahan tälle on käyttöä, onpa hyvä tarjous jne". Talossa jo olevia tavaroita ei kuitenkaan poisteta uusien tilalta koska "tämähän on ihan hyvä vielä, voihan tätä vielä johonkin käyttää". Tavaramäärän kasvaessa hukkuu käsitys siitä, mitä kotona oikeastaan jo on, ja tunne uuden hankkimisen tarpeesta muuttuu ihan todelliseksi.
Samalla myös järjestyksen ylläpitäminen alkaa käydä työstä, sillä siivoaminen on ärsyttävää ja hankalaa kun kaikki paikat ovat täynnä näennäisestä järjestyksestä huolimatta.
Ei kaikilla tietenkään tämmöistä ole, onneksi olkoon vaan. Mutta kukaan ei voi väittää etteikö tämä olisi tilanne melko monessa kodissa jossa asiaan ei ole kiinnitetty sen enempää huomiota missään elämän vaiheessa elintason jatkuvasti kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se rojun kertyminen taas aiheutuu jatkuvasta ostamisesta, eikä niinkään kaiken arvottoman säilyttämisestä. (arvoton on väärä sana, koska arvoa on monenlaista.)
Markkinat luovat kaikenlaisia epätodellisia tarpeita ihmisille ja liian moni lankeaa siihen. Miettikääs nyt esim. lasten joululahjojen määrä nykyään versus 80-luvulla? Pitää sisustaa kauden mukaan (ostaa tavaraa), pitää laittaa joulua (ostaa tavaraa), halloweeniä, ystävänpäivää, Hulluja Päiviä, vaatetrendit kestää max. vuoden eli osta lisää ja uutta.
Koko elämä on vaan OSTA OSTA OSTA, niin mitä muuta se tekee kuin kerryttää kaapit täyteen?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se rojun kertyminen taas aiheutuu jatkuvasta ostamisesta, eikä niinkään kaiken arvottoman säilyttämisestä. (arvoton on väärä sana, koska arvoa on monenlaista.)
Markkinat luovat kaikenlaisia epätodellisia tarpeita ihmisille ja liian moni lankeaa siihen. Miettikääs nyt esim. lasten joululahjojen määrä nykyään versus 80-luvulla? Pitää sisustaa kauden mukaan (ostaa tavaraa), pitää laittaa joulua (ostaa tavaraa), halloweeniä, ystävänpäivää, Hulluja Päiviä, vaatetrendit kestää max. vuoden eli osta lisää ja uutta.
Koko elämä on vaan OSTA OSTA OSTA, niin mitä muuta se tekee kuin kerryttää kaapit täyteen?
On tuossa totta toinen puoli, mutta minusta vähän liian yksinkertainen selitys asiaan. Ihmiset asuvat nykyään ahtaammin, ja asunto voi olla hankalan täynnä tavaraa vaikka tuollaista älytöntä kulutusjuhlaa ei viettäisikään. Lapset ja niiden tavarat ovat tähän ihan oma lukunsa. Koti, jossa on vain sillä hetkellä tarpeelliset tavarat vaatii paljon suunnitelmallisutta ja toisaalta viitseliäisyyttä kierrättää pienet tehokkaasti useamman kerran vuodessa. Suomessa elää vahvana myös tuomisen kulttuuri, meillä ei taida koskaan käydä joku sukulainen ettei aina olisi mukana joku kippo/purkki/rasva/elintarvike/hyötyesine "kun kyllähän näitä aina tarvitaan ja ajattelin teitä".
Joka kerran kun kotiin tuo jotain, sieltä pitäisi poistaa myös jotain eikä jättää vanhaakin kaapin täytteeksi "no voihan tätä vielä käyttää siinä ja tässä ja tossa" tai "no pidän nyt vielä varalla tämänkin".
Marituksessa kai hyvä, että kiinnitetään huomiota tavaroiden järjestämiseen ja siisteyteen.
Yksi osa on tehdä ostoja vain harkitusti ja niukasti.
Vastenmielisintä ilmiössä on tietynlaisten ihmisten (erityisesti naisten) tarve määritellä itsensä tavaran kautta. Marie on oikein malliesimerkki tästä. Kyllä, olen lukenut kirjan. Siinä ei ole ekologisuuden hiukkaakaan, on vain oma napa ja se, miten koko maailma palvelee omaa napaa, sitä henkistä viisivuotiasta, joka ansaitsee aina parhaan, ja se paras on aina tavaran tai sen puutteen tuomaa iloa ja huojennusta, ei sivistystä tai ihmissuhteita tai kestävää kehitystä.
Nykypäivän maailmantilanteeseen suhteutettuna tuo kirja on kuva todella rumasta, henkisesti sairaalloisen ylipainoisesta länsimaisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin Kondoa. Jos ihmisen suosikkiharrastus jo lapsena on ollut siivous ja järjestely, hän on käyttänyt viikkorahansa erilaisiin säilytysratkaisuihin ja aikuisena laittaa porkkanatkin pystyyn jääkaappiin, niin ehkä päässä ei ole ihan kaikki kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän maailmantilanteeseen suhteutettuna tuo kirja on kuva todella rumasta, henkisesti sairaalloisen ylipainoisesta länsimaisesta ihmisestä.
Rumasti sanottu mutta on tuossa vähäntotuuspohjaa. Mutta eikö tässä olla juuri ratkomassa tätä ongelmaa, läskianalogiaa jatkaen ollaan siis kondon laihiksella.
Kondon kirjaa voi lukea monella tapaa, mutta sieltä voi löytää myös erittäin positiivisen viestin siitä, että vähemmälläkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen kun vain arvostaa sitä mitä itsellä on. Voi sen tietysti nähdä uusien design-astiastojen ja pyyhkeiden ostelumanifestinakin, mutta kyllä minusta ydinajatus on silloin ymmärretty väärin.
Eikä kääntäen kyllä oikein voi minusta sanoa, että täysien kaappien säilöjät ovat jotenkin perustavanlaatuisesti henkisesti kauniimpia, fiksumpia, onnellisempia ja kulutuskriittisempiä kuin nyt tavarasuhdettaan tarkastelevat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akat sitten saavat riidan aikaan tavaroiden poisheittämisestäkin.
No minua nyt yleensäkin ärsyttää kaikki vähä-älyinen ulosteenjauhanta ja kova meteli tyhjästä.
Ei tämä kom-narina ole mikään erikoistapaus eikä ainoa esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän maailmantilanteeseen suhteutettuna tuo kirja on kuva todella rumasta, henkisesti sairaalloisen ylipainoisesta länsimaisesta ihmisestä.
Rumasti sanottu mutta on tuossa vähäntotuuspohjaa. Mutta eikö tässä olla juuri ratkomassa tätä ongelmaa, läskianalogiaa jatkaen ollaan siis kondon laihiksella.
Kondon kirjaa voi lukea monella tapaa, mutta sieltä voi löytää myös erittäin positiivisen viestin siitä, että vähemmälläkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen kun vain arvostaa sitä mitä itsellä on. Voi sen tietysti nähdä uusien design-astiastojen ja pyyhkeiden ostelumanifestinakin, mutta kyllä minusta ydinajatus on silloin ymmärretty väärin.
Eikä kääntäen kyllä oikein voi minusta sanoa, että täysien kaappien säilöjät ovat jotenkin perustavanlaatuisesti henkisesti kauniimpia, fiksumpia, onnellisempia ja kulutuskriittisempiä kuin nyt tavarasuhdettaan tarkastelevat ihmiset.
Ehkä Kondon voi rinnastaa laihdutuskuuriin sikäli, että kumpikin tarjoaa kovia lupauksia elämän muuttumisesta.
Mutta noin yleensä laihtuminen vaatii omien impulssien vastustusta, kun taas konmari lähtee siitä, että ne impulssit ovat järkeä parempi tapa ratkaista asioita. Henkistä suklaapatukkaa.
Anti-Konmintern kirjoitti:
No minua nyt yleensäkin ärsyttää kaikki vähä-älyinen ulosteenjauhanta ja kova meteli tyhjästä.
Ei tämä kom-narina ole mikään erikoistapaus eikä ainoa esimerkki.
Minua ärsyttää keskinkertaisten ihmisten väsynyt urpoilu joiden ainoa anti keskusteluun on ilman perusteluja esitetty lattea mielipide vittu vähäx tyhmää. Plaaah...
On kuin duunissa olisi
T. Yläkoulun ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälin Kondoa. Jos ihmisen suosikkiharrastus jo lapsena on ollut siivous ja järjestely, hän on käyttänyt viikkorahansa erilaisiin säilytysratkaisuihin ja aikuisena laittaa porkkanatkin pystyyn jääkaappiin, niin ehkä päässä ei ole ihan kaikki kohdallaan.
Pankkitili vaan taitaa olla hällä useampia nollia perässään pitävä, kuin mitä niitä on meillä kaikilla tälle palstalle niistä hänen jutuistaan nyt kirjoittaneilla tileillämme yhteensäkäkään ...
(tämä ei minusta asian tarkastelussa suinkaan ole se vähämerkityksisin seikka niitä juttuja arvioitaessa)-meille jakelee neuvojaan siis miljonääri, mutta ei kyllä lainkaan siitä miksi hän sellainen on ja miten sellaiseksi pääsee, vaan pidetään asia ihan vaan jonkun pystyynviikkauksen tasalla ,niin hyvä niin (...siis hänelle)
Ei siis esim. se,että miksi viikkaillaan taikka varsinkaan sellainen seikka,että esim. vaikka joku 10 000 euroa on hänelle aivan,käytännössä suorastaan mitätön pikkusumma.
Talous siis vaikuttaa talouteen,eikö vain ?
Ja ilman muuta myös niihin ratkaisuihin mitä kunkin taloudessa kannattaa (esim. säästösyistä) suosia.
Esim. jonkun työttömän talous ja toisaalla jonkun miljonäärin talous ovat siinä mielessä kyllä aika lailla eri juttuja...
Vai eivätkö muka ole ?
Vierailija kirjoitti:
Anti-Konmintern kirjoitti:
No minua nyt yleensäkin ärsyttää kaikki vähä-älyinen ulosteenjauhanta ja kova meteli tyhjästä.
Ei tämä kom-narina ole mikään erikoistapaus eikä ainoa esimerkki.
Minua ärsyttää keskinkertaisten ihmisten väsynyt urpoilu joiden ainoa anti keskusteluun on ilman perusteluja esitetty lattea mielipide vittu vähäx tyhmää. Plaaah...
On kuin duunissa olisi
T. Yläkoulun ope
No siinähän nyt ainakin saatiin keskinkertaista älykkäämmän ihmisen hyvin perusteltu mielipide: kom-narinaan ja muihin sisällöttömiin villityksiin penseästi suhtautuvat ovat "keskinkertaisia" ja "väsyneitä urpoilijoita" ja heidän mielipiteensä ovat "latteita".
Miksi se todistus- ja perusteluvelvollisuus on muuten sillä osapuolella, joka EI innostu kom-narinasta? Miksi ei sillä, joka tätä uutta ja autuaaksitekevää höynäilyä hieroo toisten naamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän maailmantilanteeseen suhteutettuna tuo kirja on kuva todella rumasta, henkisesti sairaalloisen ylipainoisesta länsimaisesta ihmisestä.
Rumasti sanottu mutta on tuossa vähäntotuuspohjaa. Mutta eikö tässä olla juuri ratkomassa tätä ongelmaa, läskianalogiaa jatkaen ollaan siis kondon laihiksella.
Kondon kirjaa voi lukea monella tapaa, mutta sieltä voi löytää myös erittäin positiivisen viestin siitä, että vähemmälläkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen kun vain arvostaa sitä mitä itsellä on. Voi sen tietysti nähdä uusien design-astiastojen ja pyyhkeiden ostelumanifestinakin, mutta kyllä minusta ydinajatus on silloin ymmärretty väärin.
Eikä kääntäen kyllä oikein voi minusta sanoa, että täysien kaappien säilöjät ovat jotenkin perustavanlaatuisesti henkisesti kauniimpia, fiksumpia, onnellisempia ja kulutuskriittisempiä kuin nyt tavarasuhdettaan tarkastelevat ihmiset.
Ehkä Kondon voi rinnastaa laihdutuskuuriin sikäli, että kumpikin tarjoaa kovia lupauksia elämän muuttumisesta.
Mutta noin yleensä laihtuminen vaatii omien impulssien vastustusta, kun taas konmari lähtee siitä, että ne impulssit ovat järkeä parempi tapa ratkaista asioita. Henkistä suklaapatukkaa.
No en tiedä, suhde tavaroihin voi olla sellainen asia jota ei ole ollut vielä koskaan aiemmin elämässään tarve pohtia. Kai sieltä voi jotain oivalluksia ja naksahduksia löytyäkin ilon säteilevien impulssien joukosta.
Olen fb-ryhmässä mukana sen suunnattoman viihdearvon takia ja siellä kyllä on jos jonkinlaista kulkijaa. Siellä on ihmisiä jotka kokevat olevansa asian ytimessä kun saavat nyt hävittää itse valitut astiastonsa uusien tieltä koska ne eivät enää säteile iloa, mutta siellä on paljon myös oivaltavia tyyppejä ja hyvää keskustelua syistä ja seurauksista jotka ovat itse kullekin tavarakaaoksen saaneet aikaan.
Kondo tuskin muutosta saa aikaan, mutta jos ilmiö saa aikaan omien toimintamallien pohtimista ja kyseenalaistamista niin voidaan olla jo pysyvämmän muutoksen jäljillä.
Mä olin/olen just sellanen uniikkilumihiutalehipsteri, joka ei kestä suurta hypeä asioiden ympärillä. Olen myös nuoresta asti ollut järjestelijä ja kierrättäjä. Nautin siitä, kun saan tavarat ojennukseen ja esteettiseti esille/säilöön. Joten järjestän paikkoja kotona ympäri vuoden. On jos minkälaista säilytyslootaa ja kirpparipöytää ja roskien lajitteluastiaa. Mä oon vaan sen sortin ihminen, että en viihdy sekamelskassa. Ahdistun. Mutta kyse on vaan mun omasta elintilasta. Muiden kodit mua ei häiritse. Sitten mun kaveri alkoi miehensä kanssa etsiä uutta asuntoa, kun entinen kävi pieneksi. Mutta kävivätpä siinä samalla myös tavaransa läpi konmarilla ja huomasivat, että eivät enää tarvitsekaan uutta asuntoa, kun neliöitä alkoi löytyä tavaran seasta. Joten kelasin, että okei, voinhan mä lukea ne kirjat sitten ja löysinpä mäkin sieltä apua. Mun ongelma oli just se, että en ajatellut kunnolla mitä oikeasti tarvitsen, vaan kehitin niitä säilytysratkaisuja, ihan kuten Marie Kondokin. Joten jep, sain uuden ajattelutavan tälle ikuisuusraivaamiselle. Mun mielestä kirjaa lukiessa pitää myös muistaa, että sen on tosiaan kirjoittanut japanilainen. Japanilainen kulttuuri on täysin erilainen kuin meidän ja välillä jotkut asiat voi tuntua hassuilta ja naurettavilta, mutta ei varmasti Japanissa. joten en kiitä housuja palveluksesta tai kumartele asunnolleni. Japanissa kohteliaisuus on kuitenkin viety äärimmäisyyksiin ja tollasen neuvominen ei siellä tunnu yhtään huvittavalta. Diggaan myös japanilaisten tavasta käyttää aikaa meille niin tavallisiin asioihin, kuten esim. teen valmistaminen. Kukaan ei tuputtanu mulle konmaria, tiedän kaveripiireistä 2, jotka ovat konmarittaneet asuntonsa, mutta eipä siitä ole puhuttu sen enempää kuin sivulauseessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin Kondoa. Jos ihmisen suosikkiharrastus jo lapsena on ollut siivous ja järjestely, hän on käyttänyt viikkorahansa erilaisiin säilytysratkaisuihin ja aikuisena laittaa porkkanatkin pystyyn jääkaappiin, niin ehkä päässä ei ole ihan kaikki kohdallaan.
Pankkitili vaan taitaa olla hällä useampia nollia perässään pitävä, kuin mitä niitä on meillä kaikilla tälle palstalle niistä hänen jutuistaan nyt kirjoittaneilla tileillämme yhteensäkäkään ...
(tämä ei minusta asian tarkastelussa suinkaan ole se vähämerkityksisin seikka niitä juttuja arvioitaessa)-meille jakelee neuvojaan siis miljonääri, mutta ei kyllä lainkaan siitä miksi hän sellainen on ja miten sellaiseksi pääsee, vaan pidetään asia ihan vaan jonkun pystyynviikkauksen tasalla ,niin hyvä niin (...siis hänelle)
Ei siis esim. se,että miksi viikkaillaan taikka varsinkaan sellainen seikka,että esim. vaikka joku 10 000 euroa on hänelle aivan,käytännössä suorastaan mitätön pikkusumma.
Talous siis vaikuttaa talouteen,eikö vain ?
Ja ilman muuta myös niihin ratkaisuihin mitä kunkin taloudessa kannattaa (esim. säästösyistä) suosia.
Esim. jonkun työttömän talous ja toisaalla jonkun miljonäärin talous ovat siinä mielessä kyllä aika lailla eri juttuja...
Vai eivätkö muka ole ?
Kondo osaa tienata pakkomielteisyydellään (hyvin harva osaa, joten pisteet siitä), mutta pakkomielteinen hän silti on.
Ihmetyttää mihin kaikkeen ihmiset lähtevät mukaan kun toisetkin.
Eikä ne teidän designtuotteet eroa halpahallin tuotteista mitenkään, samoista hikipajoista tulee, samaa paskaa, lasten selkänahasta, jotka ei kiinnosta kun seuraatte purjehtijapelleperhettä, mutta isompi siivu lähtee ylikansallisille ryöstöfirmoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin Kondoa. Jos ihmisen suosikkiharrastus jo lapsena on ollut siivous ja järjestely, hän on käyttänyt viikkorahansa erilaisiin säilytysratkaisuihin ja aikuisena laittaa porkkanatkin pystyyn jääkaappiin, niin ehkä päässä ei ole ihan kaikki kohdallaan.
Pankkitili vaan taitaa olla hällä useampia nollia perässään pitävä, kuin mitä niitä on meillä kaikilla tälle palstalle niistä hänen jutuistaan nyt kirjoittaneilla tileillämme yhteensäkäkään ...
(tämä ei minusta asian tarkastelussa suinkaan ole se vähämerkityksisin seikka niitä juttuja arvioitaessa)-meille jakelee neuvojaan siis miljonääri, mutta ei kyllä lainkaan siitä miksi hän sellainen on ja miten sellaiseksi pääsee, vaan pidetään asia ihan vaan jonkun pystyynviikkauksen tasalla ,niin hyvä niin (...siis hänelle)
Ei siis esim. se,että miksi viikkaillaan taikka varsinkaan sellainen seikka,että esim. vaikka joku 10 000 euroa on hänelle aivan,käytännössä suorastaan mitätön pikkusumma.
Talous siis vaikuttaa talouteen,eikö vain ?
Ja ilman muuta myös niihin ratkaisuihin mitä kunkin taloudessa kannattaa (esim. säästösyistä) suosia.
Esim. jonkun työttömän talous ja toisaalla jonkun miljonäärin talous ovat siinä mielessä kyllä aika lailla eri juttuja...
Vai eivätkö muka ole ?
Mitä yrität änkyttää?
Onko tarkoitus sanoa että rikkaat harrastavat kondoilua ja köyhemmät eivät?
Tämän kondon perusteella yleistät näin?
,nyt kuitenkin tietysti kiellät koska suoraan et voi sanoa että filosofiaan useimmilla seuraajilla kuuluu maailman ekotasapainon horjuttaminen kaatopaikkojen määrän ja koon kasvattamalla, tuotannon väkisin kiihtyessä koska samat pellet ne sitä uutta paskaa ostavat, ei se shoppaholisti, riippuvainen karvoistaan pääse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni suhtautuu jopa aggressiivisesti konmari-ilmiöön, miksi? Sehän on vain positiivista, jos jokin saa ihmisen miettimään kulutuskäyttäytymistään, suhtautumistaan tavaraan ja auttaa pitämään siisteyttä yllä kodissa.
Raja menee siinä, kun alkaa opettaa muita, hössätä muiden kotona ja muiden kamoilla.
Tuskin kukaan kirjan lukenut oikeasti marittava tekee niin, sillä konmarituksen piiriin kuuluvat vain omat tavarat. Varokaa huijareita.
Vetäisitkö nyt kuitenkin hiukan överiksi?
Entä jos otetaan se realistisin tapaus eikä täyttä ylilyöntiä kummastakaan laidasta : Työssä koko elämänsä käynyt, keski-iän ylittänyt normaalituloinen ihminen joka on vielä saanut kotoaan hiukan pihistelyn mallia.
Kaapeissa on arkista tavaraa (lakanoita, pyyhkeitä, astioita, kattiloita, vaatteita, aterimia, kenkiä, kyniä, saksia, random elektroniikkaa, lehtiä, pesuaineita, kynttilöitä, koristeita..) neljän talouden tarpeiksi ja varmasti riittävästi koko loppuelämäksi. Tavaraa kertyy seuraavista syistä: tavaraa ostetaan lisää hyvistä tarjouksista koska "ainahan tälle on käyttöä, onpa hyvä tarjous jne". Talossa jo olevia tavaroita ei kuitenkaan poisteta uusien tilalta koska "tämähän on ihan hyvä vielä, voihan tätä vielä johonkin käyttää". Tavaramäärän kasvaessa hukkuu käsitys siitä, mitä kotona oikeastaan jo on, ja tunne uuden hankkimisen tarpeesta muuttuu ihan todelliseksi.
Samalla myös järjestyksen ylläpitäminen alkaa käydä työstä, sillä siivoaminen on ärsyttävää ja hankalaa kun kaikki paikat ovat täynnä näennäisestä järjestyksestä huolimatta.
Ei kaikilla tietenkään tämmöistä ole, onneksi olkoon vaan. Mutta kukaan ei voi väittää etteikö tämä olisi tilanne melko monessa kodissa jossa asiaan ei ole kiinnitetty sen enempää huomiota missään elämän vaiheessa.